Kategoria: Blogi (Page 4 of 17)

Hallituksen esitys yrittäjien eläketurvasta ei voi edetä näin

Hallituksen YEL-uudistus on edennyt eduskuntaan asti. Uudistusta on ehdotettu sekä kaadettavaksi että korjattavaksi. En usko, että esitys menee läpi eduskunnasta ilman tarkkaa puntarointia ja todennäköisiä muutoksia.

Yrittämisestä tulee tehdä nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Esityksen tulee olla yrittäjyyteen kannustava, ei kenenkään yrittäjyyttä estävä tai hidastava. Korona-ajan jälkeen moni yrittäjä on edelleen maassa. Ennätyskorkea inflaatio tuo talouteen ja usealle alalle epävarmuutta ja suuria vaikeuksia. Mahdollisten eläketurvamuutosten pitää olla harkittuja.

Hallituksen esityksessä on ongelmia. Muutos ei olisi kuitenkaan aivan niin merkittävä kuin joissain kommenteissa on kuvattu. Hallituksen esityksen perusteluissa kuvataan, että esityksen tavoitteena on parantaa yrittäjien eläketurvaa ja tukea yrittäjän eläkelain toimeenpanoa, jotta yrittäjän työtulo vastaisi nykyistä paremmin yrittäjän työpanoksen arvoa sekä yritystoiminnan alkuvaiheessa että toiminnan jatkuessa.

Mikäli esitys hyväksyttäisiin, yrittäjät maksaisivat keskimäärin nykyistä enemmän YEL-vakuutusta. Pelkona on, että uudistus toisi kuluja etenkin usealle matalasti toimeentulevalle pienyrittäjille, joka ei yllä alan mediaanituloihin.

Kuka maksaa eläketurvan?

Hallitus siis esittää, että yrittäjät maksaisivat suuremman osan eläketurvastaan itse. Esityksessä on käytännössä avattu, että tavoitteena on, että valtion osuudet eivät kasva näin nopeasti. Esitystä puolustava ministeri Hanna Sarkkinen (vas.) vahvistaa asian blogissaan ja HS:ssa 2.8.2022: alivakuuttaminen on ongelma valtion talouden kannalta. Hallituksen esitystekstissä kuvataan: ”Vahvistettujen YEL-työtulojen muutoksilla on vaikutuksia paitsi yrittäjiin ja YEL-eläkejärjestelmään myös valtion ja kuntien talouteen. Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon. Valtionosuuden kasvu johtuu sekä nykyisten YEL-työtulojen alhaisuudesta että suurten ikäluokkien eläköitymisestä.”

Yrittäjyyden tukemiseksi hallitus voisi vaihtoehtoisesti päätyä ratkaisuun, jossa valtio kustantaa esitettyä suuremman osuuden eläketurvasta. Sillä olisi vaikutuksia valtion talouteen, mutta summat eivät ole tähtitieteellisiä ja jopa pieniä verrattuna esimerkiksi korona-ajan tukisummiin. Huomattavasti suurempi merkitys valtion talouteen on sillä, jos kannattavaa liiketoimintaa olisi vähemmän.

Täytyy kuitenkin varmistua siitä, että rahasumma X, jolla yrittäjyyttä edistetään, käytetään yrittäjien kannalta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Mallin tulisi olla myös reilu yrittäjien välillä.

Mille tasolle turvan tulisi asettua

Yksi suurimmista ristiriidoista piilee siinä, että moni yrittäjistä haluaa mieluummin turvata eläkevuodet osakkeiden ja muiden sijoitusten avulla. Eläkevakuutusyhtiöiden mukaan niillä ei voi korvata sosiaaliturvaa. Suomen Yrittäjien tavoitteena on, että pakollisen vakuuttamisen alarajan jälkeen yrittäjällä olisi täysi vapaus valita eläketurvansa taso. Mutta myös Suomen Yrittäjät muistuttaa, että YEL-järjestelmässä ei ole kyse vain eläkkeistä. Tarkoitus on turvata myös yrittäjän työaikaista sosiaaliturvaa.

Alivakuuttamisessa on omat ongelmansa, jos riittävää turvaa ei saa silloin kun tarvitsee. Hallituksen esitys käyttää perusteluna sitä, että Suomi sai OECD:n vuoden 2019 maa-arviossa kriittisiä huomioita yrittäjien vapaudesta määritellä itse työtulonsa suuruus, koska tästä voi aiheutua yrittäjien eläketurvan matala taso, myös palkansaajiin verrattuna. OECD onkin kehottanut Suomea seuraamaan työtulojen kehitystä ja harkitsemaan yrittäjien eläkemaksun perusteen uudistamista. Suomen nykyinen laskentamalli ja sen määräytymisperusteet ei vaikuta kuitenkaan niin poikkeukselliselta kuin hallituksen esityksen vertailuissa annetaan ymmärtää.

Mielestäni valtion tulisi jättää yrittäjille enemmän liikkumavaraa siinä, miten ja mille tasolle toimeentuloa haluaa turvata.  Sarkkisen esitys ei ota riittävästi huomioon, että yrittäjän pitää saada määritellä riskiään.

Puutteellinen lausuntokierros tulee korjata

Syystä tai toisesta Sosiaali- ja terveysministeriön STM:n valmistelemassa uudistuksessa ei riittävästi ole tunnistettu yrittäjien näkökulmaa tai kuultu tutkijoita. Ministeriö on pyytänyt lausunnon vain Finanssivalvonnalta, mikä on poikkeuksellista! Esitystä valmistelevassa työryhmässä on ollut mukana muita sidosryhmiä kuten Suomen Yrittäjät, joka on jättänyt oman lausuntonsa. Ei ole kuitenkaan perustelua sille, että näin tärkeässä uudistuksessa lausuntopyyntö on osoitettu vain yhdelle taholle. Tällaista käytäntöä ei pidä luoda missään lakimuutoksessa. Eduskunta voi kuulla asiantuntijoita vielä laajasti. Toinen vaihtoehto on, että ministeriö itse ottaa aikalisän valmistelussa. Tämä ei vaikuta todennäköiseltä ministeri Sarkkisen ulostulon jälkeen, joten harkinta jää eduskunnalle.

Mediaanitulon käytön ongelmia ei voi jättää esitykseen

Lakiesityksen tarkoituksena on säätää YEL-työtulo ns. oikealle tasolle. Nykyinen epäselväksikin kuvattu palkkatulo-ohje korvattaisiin laskentasäännöillä, minkä pitäisi mahdollistaa että kuka tahansa pystyy tarkistamaan, miten YEL on laskettu. Jäykissä laskentasäännöissä piilee kuitenkin isot ongelmat, vaikka niitä luvataan tarkentaa yrittäjien ilmoittamilla tiedoilla. Mediaanipalkan käyttäminen määrittelyperusteena voisi tuoda epäreiluja tilanteita usealle yrittäjälle. Läheskään kaikki eivät pysty nostamaan mediaanipalkkaa itselleen.  Mediaanipalkkaa on luvattu tarkentaa yrittäjien ilmoittamilla tiedoilla. Etenkin alkuvaiheessa, kun muita tietoja ei ole saatavilla yrittäjän ilmoittamilla tiedoilla on kerrottu olevan erityistä merkitystä. Laskentatapaa on välttämätöntä korjata.

On erikoista, että esitys on edennyt näin tähän asti. Kapea tai lähes olematon lausuntopyyntö selittänee osin tilannetta. Eduskunnasta kuitenkin löytynee viisautta puntaroida yrittäjyyttä kannustava ja riittävän turvan sisältävä malli. Oma kantani on, että esitystä tulee korjata yrittäjien kannalta joustavammaksi.



Kuva: Martiina Woodson

Helsingin viherpinta-ala ei saisi pienentyä

Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi.

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 27.6., ettei Helsingissä voida suojella jokaista puuta. Onkin hyvä, että edes arvokkainta luontoa pyritään kartoittamaan ja suojelemaan. 

Joidenkin luontoalueiden suojelu ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että muut viheralueet olisivat vapaata riistaa. Päinvastoin, Helsingin tulisi sitoutua siihen, että ihan tavallisia lähimetsiä säästetään ja viherpinta-ala säilyy jota kuinkin ennallaan tai kasvaa. Yleiskaavan myötä on arvioitu, että viherpinta-ala pienenee. Toisinkin voidaan toimia aikana, jolloin biodiversiteetin suojelu on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Lähiluonnon terveysvaikutukset tulee myös huomioida. Helteillä puut rakennusten ympärillä viilentävät tehokkaasti.

Helsinkiläinen ei ole koskaan oikeassa puolustaessaan metsiään: Keskimääräistä pienituloisimmilla alueilla lähimetsien kaavoitusta on perusteltu omistusasumisen lisäämisellä. Muilla alueilla lähimetsien puolustaminen on usein tulkittu nimbyilyksi. Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi, eikä kaupungin johtaminen muutoinkaan perustu systemaattiseen datan keruuseen asukkaiden toiveista.

Metsiin rakentaminen on helpompaa kuin esimerkiksi maanpinnalla olevien pysäköintialueiden uudelleen suunnittelu. Luonnolle tulisi määrittää arvo, joka osana ekosysteemipalveluita sille kuuluu.

Myös Helsingin rakentamisen erittäin korkeita määrällisiä tavoitteita tulisi tarkastella niiden vaikutusten kautta. Suomessa voi olla pääkaupunkiseudun lisäksi useampi kestävästi kehittyvä kaupunkialue. Näin vaikutetaan myös kohtuuhintaiseen asumiseen tehokkaimmin.

Mari Holopainen

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vihr)

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 2.7.2022

Helsingistä ei pidä rakentaa Gotham Cityä

Kaupunkia pitää rakentaa asukkaiden ehdoilla. Helsinki on osa asukkaidensa mielenmaisemaa ja elämää. Moni on huolissaan siitä, että Helsingissä rakennetaan uusia toinen toisiaan muistuttavia rakennuksia kovalla vauhdilla. Kysymys kuuluu, miksi niin paljon vanhaa yritetään purkaa. Ja kun rakennetaan uutta, pitäisi tehdä lisää persoonallisia ja viihtyisiä suunnitelmia.

Eräs helsinkiläinen kysyi minulta “Miksi osaa Helsingistä pitää rakentaa niin kuin Gotham Cityä?” Gotham City on Batmanin pimeä, kuvitteellinen ja futuristinen kotikaupunki. Moni toivoisi kodikkaampia, värikkäämpiä ja matalampia rakennuksia sekä vehreämpiä maisemia.

On tärkeää tunnistaa kohteet, jotka ovat vailla kartoitusta ja suojelua. Vuonna 1961 valmistunut Puotilan ostoskeskus on jo purettu, mutta monille alueen asukkaista on jäänyt ikävä tutun ostarin palveluita, kirjoitti Jari Pietiläinen Helsingin Uutisissa 15.6. Mielestäni kaupunkisuunnittelussa on tärkeää, että nykyajan “tori” ja kohtaamispaikka löytyy jokaisesta kaupunginosasta.

Pian päätetään Hietalahden kauppahallin takana sijaitsevien keltaisten puutalojen kohtalosta. Kaartin Lasaretti voidaan avata kaupunkilaisten käyttöön ilman, että puutaloja puretaan. Esimerkiksi Tukholmassa samantapaisiin kohteisiin on perustettu kahviloita, ravintoloita ja pikkuputiikkeja.

Käpylässä Onnentien koulurakennus päätettiin juuri pitkälti purkaa. Uudiskohteessa on onneksi vaadittu alueelle soveltuvaa arkkitehtuuria, mutta osa alueen lapsista unohdettiin ilman kunnollisia väistötiloja. Alun perin asukkaiden kaupungille koulukäyttöön lahjoittama kiinteistö myytiin osana laajaa kiinteistökauppaa Kojamolle ja joidenkin arvioiden mukaan varsin edullisesti.

Honkasuolle rakennetaan uutta puutaloaluetta, mikä on raikas poikkeus. Hirsitalot ovat kaikki eri värisiä ja maalattu perinteisillä maaleilla: okrankeltaisella, punamullalla ja mintunvihreällä. Kaupunkia on täysin mahdollista rakentaa vaihteeksi näinkin.

Joskus tuntuu siltä, että Helsingin kaupunki kuuntelee kiinteistösijoittajia asukkaita enemmän. Kaupungin suunnittelua ei pidä siirtää asukkailta ja demokraattisesta päätöksenteosta rakennuttajille.

Kolumni on alun perin julkaistu Helsingin Uutisissa 22.6.2022.

Puheeni Suomen Nato-jäsenyydestä

Kansanedustaja Mari Holopaisen puhe täysistunnossa 16.5.2022 Suomen liittymisestä Natoon.

Arvoisa puhemies! Kannatan Suomen Nato-jäsenyyden hakemista. — Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Itä-Ukrainaan vuonna 2014. Tämä viimeistään osoitti, etteivät Suomen turvallisuuspolitiikan jakkaranjalat olleet vakaalla pohjalla, jos koskaan ovat olleet. Tasavallan presidentin muotoileman aktiivisen vakauspolitiikan piti nimittäin seistä neljällä jalalla, jotka olivat kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet ja kansainvälinen oikeus. Suomen tilannekuvaa ei oltu päivitetty ajankohtaisesti. Päätös olla kuulumatta Natoon oli myös poikkeava siinä mielessä, että lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon. Näin siitä huolimatta oli päätetty Suomessa. Muilla mailla ei ollut pitkää maarajaa arvaamattoman itänaapurin kanssa.

24. helmikuuta muutti paljon. Silloin viimeistään ymmärrettiin, tuli viimeinen herätys, että Suomi ei enää voinut olla liittoutumien ulkopuolella, koska meille haluttiin kertoa, että jos emme itse valitse, sen voi tehdä joku muu, ja tällöin epäröivältä niin kutsutulta Nato-optiolta — joka tarkoitti, että Suomi saattaisi joskus hakea Naton jäseneksi mutta että asia tai sen tarkempi analysointi ja keskustelu ei ollut koskaan ajankohtaista — putoaisi pohja.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on ilmoittanut kannattavansa Nato-jäsenyyden hakemista. Vuonna 2016 myös päivitimme vihreiden kantaa Nato-jäsenyydestä, ja tähän on myös palattu usein näinä päivinä. Vaikka silloin vihreät puolueena ei nähnyt ajankohtaisena Nato-kansanäänestystä, johon viittasimme, totesimme kuitenkin, että turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumista on jatkuvasti seurattava — ja näin on tehty. Nyt helmikuun tapahtumien jälkeen vihreä eduskuntaryhmämme on käynyt koko prosessin ajan aktiivista keskustelua ja antanut evästystä hallituksen suuntaan. Suhteellisen nuorena ja vähän suomettumisen taakkaa kantavana puolueena olemme pystyneet muodostamaan kannan melko nopeasti. Täyttä varmuutta ei tietenkään kellään ole ollut, eikä sitä ole, mutta nyt yhteiset johtopäätökset tästä tilanteesta on täytynyt tehdä.

Arvoisa puhemies! Millainen Nato-maa Suomi tulee olemaan, ja onko Nato arvoyhteisö? Siitä tuntuu olevan tässä salissa erilaisia näkemyksiä. Minä en halua sellaista Suomea, jossa armeijaan liittymistä mainostetaan mahdollisuudella saada yliopisto-opintoja tai hammashuoltoa — eikä sellaista ole näköpiirissä. Tässä mielessä Nato ei ole arvoyhteisö, vaan kukin maa toimii eri tavoin. Mutta meidän on huomioitava, että maailmassa on hyvin paljon blokkeja, joissa hyvin vähän kunnioitetaan ihmisoikeuksia tai demokratiaa. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavia maita taas Natossa on paljon, ja kuten todettu, Nato myös muodostuu hyvin pitkälti EU-maista. Vaikka Suomi on pieni toimija, voimme olla viisas vaikuttaja Natossakin, ja kun Suomi ja Ruotsi ovat hakemassa Natoon, tulee Natosta myös hieman enemmän sellainen kuin Pohjoismaat. Suomen tulee huolehtia siitä, että meitä kuullaan myös Natossa, me verkostoidumme aktiivisesti ja myös huolehdimme omistakin eduistamme Nato-jäsenenä.

Kaiken tavoitteena tulee olla rauhan ylläpitäminen, ja kyllä varmasti moni eläisi mieluummin yhteiskunnassa, jossa ei jouduttaisi investoimaan näin runsaasti aseteollisuuteen ja aseisiin, ja kyllä tässä olisi kiireellisempiäkin tehtäviä ratkaistavana, kuten ilmastokriisi. Haluamme välttää ydinsodan kaikin keinoin. Kenties rakentaisimme mieluummin EU:n yhteistä puolustusta, mutta on oltava pragmaattinen sen suhteen, ja toisaalta laajempi yhteinen puolustusliitto on vahvempi, ja se on myös osoittanut toteuttavansa keskinäistä rauhaa ja vakautta.

Nyt on toimittu hyvin. Siitä lähtien kun brutaali sota muutti ihmisten käsitykset Suomen puolustusratkaisusta olla kuulumatta puolustusliittoon, johon lähes kaikki EU-maat kuuluvat, on toimittu nopeasti. Haluan kiittää suomalaisia siitä, että johtopäätökset vedettiin, ja valtiojohtoa siitä, että valtiojohto toimi kansan tahdon mukaisesti ripeästi ja hyvässä yhteistyössä eduskunnan kanssa, samalla edistäen Ruotsin jäsenyyttä. Ratkaisu on hyvin luonteva ja oikea. Itsereflektion aika on vielä siitäkin, miksi vasta nyt.

Julkisten alojen työvoimapulaan on löydettävä täsmällisempiä ratkaisuja

Anne Pauna ja Mari Holopainen

Kaikkien alojen yhteisillä korotuksilla on haastavaa korjata palkkakuoppia. Jotta työvoimapulaan vastattaisiin, riittävät palkkojen korotukset tulisi kohdistaa niille aloille, joilla palkkaus on selkeästi jäänyt jälkeen työn vaativuudesta ja pätevistä työntekijöistä on pulaa.

Lakkokevät on harvinaisuus

Kevät 2022 näyttäytyy naisvaltaisten alojen taistelujen keväänä. Kun kunta-alan työsopimuspöydissä ei syntynyt työmarkkinajärjestöjä miellyttäviä ratkaisuja, hoitoalan  varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset menivät lakkoon. Opetusalan ammattijärjestö OAJ on järjestänyt laajan lakon viimeksi 38 vuotta sitten.

Huhtikuun alussa työministeri Haatainen perusti sovittelulautakunnan valtakunnansovittelijan pyynnöstä. Sovintoesitys julkaistiin tiistaina 10.5. Siinä esitetään viiden prosentin lisäkorotusta viiden vuoden aikajaksolle. Esitys nostaisi palkkoja vuosittain noin prosentin enemmän kuin muilla aloilla. Jos esimerkiksi teollisuuden työntekijät saisivat kahden prosentin palkankorotukset, niin kunta-alojen työntekijät saisivat kolmen prosentin korotukset. Vaikka esitys on oikeansuuntainen sen haasteena on, että tasainen korotus kohdistuu koko kunta-alalle, eikä riittävän täsmällisesti niille aloille, joissa on suurin työvoimapula ja pahimmat palkkakuopat.

Tehyn vaade oli saada hoitajille 3,6 prosentin lisäkorotus viiden vuoden ajan. Muut kunta-alan osapuolet olisivat valmiita hyväksymään sovintoesityksen, mutta hoitoalan järjestöt Tehy ja Super hylkäsivät sen ja ilmoittivat joukkoirtisanoutumisiin valmistautumisesta. Hoitajien osalta kevään julkisuuskeskustelua on dominoinut perhe- ja peruspalveluministeri Lindénin kaavailema potilasturvallisuuslaki, vaikka keskustelun olisi pitänyt kohdistua siihen, miten hoitajapulaan löydetään pysyvä ratkaisu.

Työvoimapulaan pitää vastata pitkällä tähtäimellä

Hoitoalan vetovoima on laskenut vauhdilla muutamassa vuodessa. Hakijamäärät hoitoalan koulutuksiin ovat pudonneet neljänneksen, ja vain 80 prosenttia opiskelun aloittaneista valmistuu. Seuraavan kymmenen vuoden aikana suuri osa hoitajista eläköityy samaan aikaan kun ikäihmisten määrä Suomessa kasvaa huomattavasti. Jo vuonna 2019 sote-alalle jäi Kuntatyönantajien mukaan syntymättä 24 000 työpaikkaa osaajapulan vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan eläköitymisen ja hoidon tarpeen kasvun vuoksi vuoteen 2035 mennessä tarvitaan 200 000 uutta työntekijää.

Hoitajien työssä jaksamisen tukeminen on otettava tosissaan. Hoitoalan ammattilaiset ovat toistuvasti tuoneet esiin julkisuudessa työntekijävajeen aiheuttaman huolen potilasturvallisuudessa. Muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lasten teho-osastolta kerrottiin lähteneen lyhyen ajan sisään 17 ammattilaista. Tämä on vain yksi esimerkki vallitsevasta ammattitaitokadosta  sairaanhoitopiireissä. Resurssi- ja osaamisvaje aiheuttaa työntekijöissä valtavaa eettistä kuormaa. Kevan tilastot ovat karut: sote-alan ammattilaiset ovat yliedustettuina kunta-alan työkyvyttömyysluvuissa.

Alalla pysymiseen on panostettava

Vuoden vaihteeseen asti talous kasvoi nopeasti, mikä tarkoitti työvoimapulaa usealla alalla. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä, yhä useamman alan välillä tullaan näkemään kilpailua pätevistä työntekijöistä. Työntekijöillä on varaa valita. Uuden sairaanhoitajan palkkaaminen ja perehdyttäminen maksaa keskimäärin 40 000–50 000 euroa. Kustannustehokkaampaa olisi panostaa työntekijöihin. Hoitoalan työtä ei voi korvata teknologialla. Tärkeintä olisi keskittyä huolehtimaan hoitoalan olevan edelleen valinta motivoituneille ammattilaisille.

Kun hoitoalan ongelman ytimeksi nostetaan työn vaativuuteen riittämätön palkkaus, usein asian ratkaisua kierretään siirtämällä vastuuta työmarkkinapöytiin. Perinteiset käytössä olevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut eivät ole toimineet palkkatasa-arvon puolesta, kun julkisten alojen palkankorotukset on sovittu vientialojen tasoon. Järjestelmä on huono täsmäkorjaamaan myöskään alojen sisäisiä, eri tehtäviin painottuvia puutteita.

Palkkatasa-arvo-ohjelma on ainoa kestävä tie ulos kriisistä.

Anne Pauna
ensihoitaja

Mari Holopainen
kansanedustaja

Blogi on alun perin julkaistu Helsingin Vihreiden sivuilla 11.5.2022. 

Kaupunginosien omaleimaisuuden ja nuoremman rakennusperinnön suojelua tarvitaan

Mari Holopainen ja Saana Rossi

Suomen suhteessa moneen maahan nuori rakennettu historia näkyy pääkaupungissa. Helsingillä on suuri vastuu ja velvollisuus sen suojelussa. Miten onnistumme tässä tehtävässä?

Emme voi puhua enää vain 1900-luvun alusta. Jugend ei ole uhattuna. Painava  kysymys on, miten vaalimme 60-luvun jälkeen rakennettua rakennuskantaa. Arvokkaat ympäristöt tulee kartoittaa ja tehtyjen inventointien on johdettava päätöksiin, joihin lainsäädäntö ohjaa. Maankäyttö- ja rakennuslain MRL:n 54§ edellyttää rakennetun ympäristön vaalimista. Rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja ei saa hävittää.

Monipuolinen kulttuurihistoria ja kerrokselliset kulttuuriympäristöt Helsingin vahvuutena

Erityisen kiinnostavia mahdollisuuksia monipuolisen, kerroksellisen kaupunkiympäristön luomiseen liittyy vanhoihin liiketiloihin ja teollisuuskiinteistöihin. Kööpenhaminassa kalatukkutorille on noussut yksi suosituimmista ravintolakeskittymistä. Kiinteistöjä, joissa on rosoisuutta ei ole purettu. Uusi käyttötarkoitus houkuttelee matkailijoita ja paikallisia viihtymään kaupungissa ja kertoo kaupungin historiasta.

Korjausvelka ei ole oikeutus purkamiseen. Myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöillä on velvollisuus korjata kiinteistöään niin, ettei se pääse liian huonoon kuntoon. Uusi kansallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma korostaa myös ilmastosyistä ennen kaikkea korjausrakentamista.

Ostarikysymys

Kokemus osoittaa, että purkumokia tulee välttää lähihistorian osalta. Helsingille tyypillisiä 60-luvun ostareita arvioitiin ostariselvityksessä jo vuonna 2004, jotta hienoimmat  niistä saataisiin säilymään tulevillekin polville.  Suuri osa kaupungin ostareista on purettu ja siksi jäljelle jääneet ovat sitäkin ainutlaatuisempia. Helsingin pitää vaalia jäljellä olevia, ja korjata ja kehittää niitä kaupunkihistorialliset arvot tunnistaen. Ostarit on kaavoitettu periaatteella, että lähipalveluiden luo voi kävellä tai pyöräillä ja ne vastaavat mitä parhaiten kestävän liikkumisen tarpeisiin.

Arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema Kulosaaren ostari arvioitiin rakennustaiteellisesti kaikista arvokkaimpaan luokkaan. Sen monivaiheinen kaavoitus on edelleen kesken hallinto-oikeuden todettua purkamisen mahdollistavan kaavan lainvastaiseksi. Nyt meillä on erinomainen mahdollisuus säästää arvokas ostari ja suunnitella sen yhteyteen toteutettava lisärakentaminen ostarin hienoa porrasjulkisivua kunnioittaen.

Valtuustosta löytyy tahtotilaa huolehtia arvokkaasta kulttuuriperinnöstä. Tuoreen kaupunkistrategian mukaan ”Helsinki tunnistaa muotoilun ja arkkitehtuurin merkityksen hyvinvoinnille, paremman kaupunkilaiskokemuksen tuottamiselle ja kaupungin brändille.”  ja ”Helsingin kaupunginosien omaleimaisuutta ja turvallisuutta vaalitaan.” Toteutetaan tätä käytännössä kohtelemalla lähihistorian rakennustaiteellisia helmiä ansaitsemallaan tavalla.

On tärkeää avata vuorovaikutusprosessi asukkaille siinä vaiheessa, kun suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon. Vastuu ja oikeus kulttuuriympäristön vaalimisesta kuuluu perustuslain mukaan kaikille.

Saana Rossi
varavaltuutettu, arkkitehti

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu, kauppatieteiden maisteri

Rahoitusmarkkinoille tarvitaan selkeät kestävyyskriteerit

Kuva: Susanna Kekkonen

Rahoitusmarkkinoilla luokitusta sijoituskohteiden kestävyydestä pidetään tervetulleena.

Eduskunta käsittelee parhaillaan Suomen alustavia linjauksia EU:n kestävän rahoituksen taksonomian ympäristökriteereihin. Taksonomian avulla määritellään, mitkä ovat kestäviä sijoituskohteita, ohjataan niille rahoitusta edullisemmin ja vähennetään viherpesua.

Rahoitusmarkkinoilla luokitusta sijoituskohteiden kestävyydestä pidetään tervetulleena. Suomi kuitenkin päätyi, toisin kuin EU:n enemmistö, äänestämään viime marraskuussa taksonomian ilmastokriteereitä vastaan. Hallituspuolueista vihreät ja vasemmistoliitto tukivat niiden hyväksymistä. Taksonomia-asetus on poliittisesti kiistanalainen, sillä eri valtioilla ja eri toimialoilla on jopa päinvastaisia intressejä.

Kestävyyskriteeristön luominen on haastava harjoitus. On kuitenkin tärkeää, että ympäristökriteerien taksonomiasta päästään sopuun ja siitä tulee vahvasti tutkittuun tietoon pohjautuva tehokas instrumentti.

Periaate itsessään on nerokas: ohjata rahoitusta edullisemmin kestävämpiin investointeihin. Onkin toivottavaa, että Suomen kannoissa näkyy tällä kertaa vahvasti tutkittu tieto ja kunnianhimoiset ympäristötavoitteet. Päästöjen vähentämisellä ja luonnon monimuotoisuuden suojelulla on kiire.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 30.1.2022.

Varhaiskasvatuksen kriisi ratkaistaan resursseilla, ei puheilla laadukkaasta varhaiskasvatuksesta

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kypsyneitä siihen, että ylevät puheet ja todellinen halukkuus varhaiskasvatuksen resurssointiin eivät kohtaa. Puhe laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ei auta ilman konkretiaa. 

Helsingissä on huutava pula pätevistä ammattilaisista. Olen lähes kymmenen vuotta saanut olla vanhempi, jonka lapsi on varhaiskasvatuksessa. Kuulen, että sijaisia ei saada riittävästi, vaikka yritetään. Useat päiväkodit joutuvat jatkuvasti toimimaan vajaalla määrällä henkilökuntaa. Tarvitsemme säästöjä torjuvien budjettien sijaan lisää rahoitusta varhaiskasvatukseen. Tarvitsemme pysyviä parannuksia, joilla varhaiskasvatus vahvistaa asemansa arvostettuna osana opetusta koko Suomessa. Avaan tässä kirjoituksessa alan ammattilaisilta saatuun palautteeseen perustuen, mitä tulisi tehdä, jotta osaavat ja motivoituneet ihmiset eivät uupuisi ja lähtisi alalta. 

Varhaiskasvatuksen kansalaisliikkeet, kuten Varhaiskasvatuksen kertomuksia ja Ei leikkirahaa -liike ovat esittäneet useita ratkaisuja: 

  • Suhdeluvuilla kikkailu on lopetettava: henkilökunnan riittävyys tulee laskea ryhmäkohtaisesti, ei koko päiväkodin tasolla. Osa-aikaisesti varhaiskasvatuksessa olevaa lasta ei voi laskea puolikkaana.
  • Palkkakartelleja ei saa muodostua. Työsuhteet on saatava houkutteleviksi, jotta päteviä hakijoita riittää. Tähän vaikutetaan muun muassa johtamisella, palkkauksella ja työoloilla. Varhaiskasvatuksen liikkeet esittävät, että varhaiskasvatuksen opettajille korvauksen tulisi olla vähintään 3000 euroa ja lastenhoitajilla vähintään 2500 euroa. Lisäosaamisesta tulisi maksaa henkilökohtaista lisää. (Varhaiskasvatuksen opettajan keskiansio on 2800 euroa /kk) 
  • Aikuisia tulisi olla nykyistä enemmän per lapsi. Liikkeet ovat ehdottaneet, että yli 3-vuotiaiden osalta tarvittaisiin vähintään 1 aikuinen/6 lasta. Alle 3-vuotiaiden kohdalla lapsia tulisi olla yhtä aikuista kohden enintään kolme. 
  • Sijaisjärjestelmän toimivuutta on parannettava palkkaamalla lisää työntekijöitä ja sijaisia. Lain kirjausta suhdeluvun tilapäisen ylityksen mahdollisuudesta ei voida käyttää verukkeena säästötoimille. 
  • Päiväkodeissa tulisi olla riittävä määrä avustajia ja laitoshuoltajia. Kun myös muuta henkilökuntaa on päiväkodeissa riittävästi, kasvatusalan ammattilaisten aika ei kulu esimerkiksi siivoukseen (näinhän ei oleteta tapahtuvan muissakaan ammateissa)
  • Tilamitoituksella säästäminen on lopetettava. Jokainen lapsi ja päiväkodissa työskentelevä aikuinen ansaitsee kunnolliset tilat oppimiseen ja työskentelyyn, osan kohdalla tämä toteutuu vain paperilla. 

Olen vienyt huolia ja terveisiä eteenpäin. Varhaiskasvatuksen liikkeiden sinnikäs työ on huomattu, mutta ilman resursseja ei hyviä tavoitteita saavuteta. Tällä eduskuntakaudella olemme palauttaneet pienemmät ryhmäkoot ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden. Helsingin strategiassa saimme sovittua, että koronaelpymiseen osoitetaan kaupunkitasoisesti 65 miljoonaa euroa. Koronaepidemian aikana on syntynyt oppimisvajetta ja mielenterveyden ongelmia, lapset ja nuoret tarvitsevat rahoituksesta merkittävän osan. Väliaikaiset ratkaisut eivät kuitenkaan riitä.

Palkkaus on saatava kuntoon

Helsingin kaupungin palkkaohjelman tulee olla riittävän kunnianhimoinen.  Naisvaltaisten alojen palkkaongelmiin vastataan usein, ettei vastuu kuulu millekään taholle. Kunnat ovat kuitenkin merkittävän kokoisia työnantajia, ja työnantajilla on mahdollisuus houkutella ihmisiä töihin riittävällä palkalla. Yksityisen alan työehtosopimus tarjoaa huonompaa ratkaisua: se tuo mahdollisuuden useita satoja euroja alhaisempaan kuukausipalkkaan, minkä takia varhaiskasvatuksen yhdistykset eivät ole sitä ymmärrettävästi kannattaneet. 

Varhaiskasvatuksessa on akuutti henkilöstövaje. Sijaisia ei myöskään saada riittävästi, vaikka heitä yritetään palkata. Talous ja työllisyys ovat kasvaneet viime aikoina globaalisti. Suomessa on työvoimapula usealla alalla. Ilman riittävän houkuttelevaa palkkausta ja työoloja on odotettavissa, että varhaiskasvatuksen työvoimapula pahenee. Moni yritys esimerkiksi IT-alalla tekee nopeaa muuntokoulutusta. Jos naisvaltaisille aloille ei saada riittäviä palkankorotuksia, voi käydä niinkin, että osaajia houkutellaan aivan muille aloille. Kaupungin palkkakehittämisen ohjelmaan on investoitava huomattavasti nykyistä enemmän! 

Budjetointi tulee korjata vastaamaan todellisia kuluja

Varhaiskasvatuksen tehtävät lisääntyvät. Esimerkiksi monikielisten lasten varhaista kielen oppimista tulisi tukea. Lisääntyneisiin tehtäviin ja suunnittelutunteihin ei olla aina vastaavasti lisätty rahoitusta, tarkistin tiedon juuri kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta, jossa toimin luottamustehtävässä.  Jos lisäresursseja ei myönnetä uusin tehtäviin, joudutaan säästämään olemassa olevasta toiminnasta. Myös valtion tasolla on huolehdittava, että lainsäädännön myötä tulevat uudet tehtävät rahoitetaan, kuntaosuusjärjestelmä ei toimi nykyisellään.

Varhaiskasvatuksesta työskentelevät kertovat, että päiväkodeissa joudutaan toimimaan säännöllisesti vajaalla henkilökunnalla. Kun yksi aikuinen on kiinni varhaiskasvatuskeskustelussa vanhempien kanssa, tilalla ei ole toista. Henkilökunta venyy jälleen, ja lapsille on vaikeaa järjestää suunniteltua toimintaa.  Jokainen uusi tehtävä kuten suunnittelutunnit vievät aikaa ja tarvitsee sille kuuluvan rahoituksen.

Resursoidaan lasten tulevaisuutta 

Huolestuttavaa on, että varhaiskasvatuksessa Helsingin omien päiväkotien yksikkökustannukset ovat nykyisellään jo muiden suurten kaupunkien yksikkökustannusten keskiarvoa pienemmät (!) Helsingissä kiinteistökulut ovat kuitenkin toista luokkaa kuin muissa kaupungeissa eli Helsinki toteuttaa varhaiskasvatusta huomattavan edullisesti. Tämä ei tapahdu ilman inhimillisiä kustannuksia: säästöjä on ohjattu tekemään liikaa. 

Poliittisten puolueiden välillä ja niiden sisällä on näkemyseroja, se kuuluu demokratiaan. Helsingissä ennen kaikkea pormestaripuolue Kokoomus on jo vuosia ajanut 0,5 prosentin jatkuvaa säästötavoitetta toimialoille, mukaan lukien kouluille ja varhaiskasvatukseen,  ja saanut sen läpi. Säästöjä on kutsuttu tuottavuustavoitteeksi.  Kaupungin näkemys tuottavuudesta on ollut kuin vanhentuneesta oppikirjasta eli mekanistinen: se ei sisällä arviota laadusta. Kun toimintaan jatkuvasti ohjataan vähemmän rahoitusta kuin tarve olisi, jostain nipistetään tai uusia tehtäviä ei pystytä hoitamaan kunnolla.

Vaikka 0,5 prosentin säästötavoitteen lieventämiseksi on poliittisissa neuvotteluissa säännöllisesti aiempina vuosina lisätty eri keinoin rahoitusta toimialoille ja käyty tästä laajaa julkista keskustelua, on viesti toimialoille pitkään ollut se, että säästöjä  tulisi löytää. Esimerkiksi tilamitoituksia on jouduttu kiristämään, osa lapsista ja henkilökunnasta kärsii jatkuvasta metelistä. Liikuntatiloista on jouduttu aikaa sitten luopumaan ja ne on otettu lapsiryhmien käyttöön. Tätäkö Helsingissä halutaan? Emme me halua. Tutkitaan mieluummin lasten ja henkilökunnan arjen kautta, miten voimme tukea  viihtyisyyttä ja oppimista riittävien ulko- ja sisätilojen avulla.

Enemmän arvostusta ja avoimuutta 

Kun kaupungin taloudellinen raami on korostanut säästöjä, kasvatuksen ja koulutuksen on hyvin vaikeaa uskaltaa tehdä uusia avauksia ja ohjata toimintaa toivottujen parannusten toteuttamiseen. Kouluihin ja varhaiskasvatukseen kannattaisi Suomen työllisyyden ja kansainvälisen vetovoiman parantamiseksi päinvastoin investoida lisää.

Varhaiskasvatus tulee saattaa samanarvoiseksi osaksi muuta koulutuspolkua. Kyse on lasten oikeudesta oppimiseen, henkilökunnan oikeudesta tehdä työtään hyvin ja vanhempien oikeudesta voida luottaa siihen, että varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi ehditään kohdata. Myös johtamiseen ja toimintakulttuuriin tarvitaan muutosta ja lisää avoimuutta. Olen huomannut useasti, että ilmassa on liikaa varovaisuutta siitä, mitä uskalletaan sanoa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulee voida vaikuttaa, heillä on ajankohtaisin tieto.

Kyse on ennen kaikkea resursseista, joita tarvitaan lisää. Nyt.

Kiitos, kun luit  kirjoituksen. Sitä voi mielellään jakaa ja kommentoida. Tarvitaan lisää tietoisuutta aiheesta ja lisää varhaiskasvatuksen puolustajia. t. Mari

Mari Holopainen
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (vihr), Helsinki
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
+358505143452

 

 

Mari Holopainen: Suomessa tarvitaan laaja rintama puolueita puolustamaan tutkimuksen ja opetuksen vapautta

Valokuva: Martiina Woodson

Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen on huolissaan perussuomalaisten kansanedustajien  hyökkäyksistä tutkijoita ja opiskelijoita kohtaan:

” Olen surullinen ja huolestunut siitä, miten perussuomalaiset kansanedustajat yrittävät määrittää kurssien sisältöjä hyökkäämällä tutkijoita kohtaan. Yliopistolain 3 §:n mukaan yliopistoilla on itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus.”

”Perussuomalaisten kansanedustaja vaati viikko sitten ”pikaisen googletuksen perusteella”, että ”koko Nuorisotutkimusseura pitäisi näillä näytöillä lopettaa.” Tutkimus, joka ei Iltalehden uutisesta tehdyn tulkinnan perusteella miellytä kansanedustajan maailmankuvaa pitäisi lakkauttaa. Poliitikot eivät päätä tutkimuksen sisällöistä, ” Holopainen korostaa.

Tutkimusta tehneen Mari Holopaisen mielestä hälytyskellojen kannattaa soida. Valtaa saadessaan laitaoikeistopuolueet Euroopassa ovat pyrkineet saamaan tutkimuksen poliittiseen kontrolliin ja ryhtyneet hallitsemaan tieteentekoa autoritäärisin ottein.

Rapautusyritysten edessä yhteiskunta tarvitsee laajan rintaman puolueita puolustamaan koulutusta, sivistystä ja tutkimuksen vapautta.

”Ei auta, että myös eurooppalaiseen yhteistyöhön nojaavat sivistyspuolueet ovat jäädyttäneet indeksit ja ministeri heittänyt väärää tietoa ”kolmansista lukukausista”, vaikka myöhemmin pahoitteli lausuntoaan.  Tutkimuksen avulla tiedämme historiasta ja ilmastonmuutoksesta, ja olemme kehittäneet rokotteet. Koulutuksen avulla opimme lukemaan. Osaavat ihmisiä perustavat uusia yrityksiä kuten startupkentän nousu näyttää. Perusrahoituksen kasvua ja huomattava määrä uusia aloituspaikkoja tarvitaan, jotta Suomen tavoittelemat koulutusasteen ja inhimillisen pääoman nostaminen onnistuisivat,” Holopainen sanoo.

TIEDOTE, 23.10.2021
Lisätiedot Mari Holopainen
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
+358505143452

Kaivoslakiluonnos ei vastaa hallitusohjelmaa, mutta pääministeri Sanna Marin on hiljaa


Pääministeri Sanna Marin vakuutti kuitenkin täysistunnossa 15.9. kaivoslakivalmistelun olevan kesken ja poliittisen käsittelyn tekevän töitä sen eteen. Jos lakiluonnos etenee lausuntokierrokselle, selviää onko muutoksia työ- ja elinkeinoministeriön TEM:n puutteelliseen lakiluonnokseen tullut poliittisessa käsittelyssä.

Suomen ympäristökeskus SYKE:n ympäristövaikutusten arvio on karu: kaivoslakiluonnos ei millään merkittävällä tavalla paranna ympäristönsuojelua, mikä on hallitusohjelman päätavoite!

Suomen pinta-alasta on eri asteisten kaivosvarausten ja malminetsintälupien peitossa jo lähemmäs 15 %, joten ei ole yllättävää, että kaivoslaki on yksi seuratuimmista uudistuksista tällä kaudella. Sen pikaiseen korjaamiseen kohdistuu suomalaisten pienyrittäjien, mökkiläisten, maanviljelijöiden ja maanomistajien ja luonnon ystävien odotuksia. Suomen kaivoslainsäädäntö antaa käsittämättömän anteliaasti varausoikeudet mille tahansa yhtiölle, joka ehtii tekemään ensimmäisen varauksen. TEM:n lakiluonnos ei ole tuomassa parannuksia myöskään tähän, eikä se juurikaan lisää ihmisten oikeuksia vaikuttaa siihen, mitä heidän maillaan tai lähialueillaan tehdään.

Koska mineraalien omistajuutta ei ole valtiolla tai maanomistajalla ja sotkut jäävät usein kuntien ja valtion korjattaviksi, yhteiskunnan pitäisi asettaa riittävät reunaehdot ympäristön ja ihmisten suojaksi. Kysymys ei ole puoluepoliittinen, vaan laajasti yhteiskunnallinen.

Pääministeri Sanna Marin ja hallitus sopivat uudistavansa kaivosyhtiöiden näkökulmasta kirjoitetun kaivoslain siten, että ympäristönsuojelua parannetaan. Eduskunta on myös edellyttänyt, että ”hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille.” Nämäkään edellytykset eivät ole toteutumassa, mikäli TEM:n lakiluonnokseen ei tehdä ennen lausuntokierrosta merkittäviä muutoksia.

Lakivalmistelun viivästymistä ja työryhmän kokoonpanoa ja muun muassa kansalaisjärjestöjen puuttumista on käsitelty julkisuudessa laajasti. Saamelaisten kuulemisen tulisi toteutua riittävällä tavalla. En mene sen enempää lain valmistelun haasteelliseen prosessiin tässä, vaan siihen miltä lakiluonnos ja sen ympäristövaikutusten arviointi pääpiirteissään näyttävät.

TEM:n sivuilla oleva lakiluonnos ei tuo parannuksia ympäristönsuojeluun tai ihmisten oikeuksiin, vaan keskittyy pieniin viilailuihin. Hämmentävää on, ettei edes ympäristöluvan ja kaivosluvan yhteensovittamisen velvoitetta ole saatu mukaan lainsäädäntöön.

Keskeisinä ongelmina on myös, että ympäristöä koskevat reunaehdot ovat nykylain tavoin niin korkealla, ettei niitä tulkita todennäköisesti koskaan tapahtuvan, eli kyse on kuolleista lain kirjaimista. Jotta lupaehdot voisivat realisoitua, tulisi aiheutua merkittävää vahingollista ympäristövaikutusta, olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle, merkittävää maisemallista haittaa, mitä ei kaivosviranomaisten vakiintuneessa tulkinnassa yleisesti tapahdu.

Malminetsintä ja kaivostoiminta on selkeästi kiellettävä luonnonsuojelualueilla sekä muilla alueilla, joilla on suojeltavia luonto- tai kulttuuriarvoja. Nämä rajaukset on tehtävä myös kaivoslaissa, joka muutoinkin määrittää, missä malminetsintä on mahdollista. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa eduskunnalle siirtyvää kaivostoiminnalle RAJAT-kansalaisaloitetta, jossa arvokkaimmat alueet suojellaan. Näitä alueita ovat mm. Unescon maailmanperintökohteet, pohjavesialueet ja erämaa-alueet. Vesistöt suojataan myös paremmin.

Keskeinen ongelma Suomen nykyisessä kaivoslaissa on, että malminetsintälupa myönnetään lähes kaikkialle lähes poikkeuksetta. Maanomistajien, kunnan ja yhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksia malminetsintäluvan rajaamiseen alusta alkaen tulisi tuoda lainsäädäntöön. Lakiin nykyisinkin kirjattu kunnan vaikuttamismahdollisuus malminetsintään ei käytännössä toteudu. TUKES myöntää luvat kuntien vastustuksesta huolimatta. Kunnan osalta lakiluonnokseen on muutettu pätevä syy painavaksi, josta herää myös kysymys nostaako tämä edelleen vaikuttamisen kynnystä.

Kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen kaivoslupavaiheessa myös kaivostoiminnan osalta on toki hyvä asia ja oikeastaan ainoa vähän merkittävä asia, joka lakiluonnoksessa paranee. Tämän lainkohdan ilmeisen epäkohdan korjaaminen on tarpeellista. Ei kuntaan voi perustaa edes nakkikioskia ilman kaavaa, ja onkin kohtuullista, että valtavan avolouhoksen osalta myöskin tarvitaan kaava. Kunnan kaavoitusmonopolin selkeyttäminen ei välttämättä tarkoita, että ympäristönsuojelu parantuisi.

Hallitusohjelmassa sovittiin, että malminetsinnän jatkolupa edellyttää maanomistajan lupaa. TEM:n luonnoksessa tämäkään kirjaus ei toteudu. Maanomistajan oikeus (enemmistö vaaditaan) vaikuttaa siihen, mitä hänen maallaan tehdään on venytetty  jopa 10 vuoden päähän. Kyseinen pykälän kohta on porattu täyteen muitakin vain yhtiöitä hyödyttäviä porsaanreikiä. Jos yleinen etu vaatii, tulee lupa kuitenkin voida myöntää. Mitään yleiseen ja yhtäläiseen etuun nojaavaa pykälää ei ole tulossa toiseen suuntaan: yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista.

Lain tarkoitus -kohtaan on lisätty mukava sana: ”luonnon monimuotoisuus”, jolla ei ole käytännön merkitystä, koska pykäliin, joissa malminetsinnän tai kaivostoiminnan ratkaisevia ehtoja määritellään ei kuitenkaan ole tuotu käytännössä mitään luonnon monimuotoisuuteen viittaavaa tai sitä suojaavaa.

Yleisissä periaatteissa (6 § yleiset periaatteet) ja sen jälkeen ei ympäristönäkökulmaa tai ihmisten oikeuksien näkökulmaa enää ole näkyvissä. Kohtaan on lisätty, että ”kaivosmineraalien hallinta järjestetään asianmukaisesti.” Jälleen kerran yksi epäselvä kohta kaivoslaissa. Näinä aikoina tulisi olla selvää, että  ympäristön ja vesistöjen suojelu ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentäminen kuuluisivat vahvasti periaatteisiin. Lainsäädäntö ei ohjaa välttämään esimerkiksi avolouhosten haittoja. Kaivosten ei tulisi heikentää vesistöjen tilaa, mutta näin käytännössä tapahtuu tälläkin hetkellä.

SYKE toteaa arvioinnissaan: ”On esimerkiksi varsin tulkinnanvaraista, milloin vahingollisia ympäristövaikutuksia on vältetty niin pitkälle kuin mahdollista. Näin ollen ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lisäksi säännöksen 7 kohdassa todetaan, että sulkemiseen liittyvät toimenpiteet tulisi toteuttaa siten, ettei huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia aiheudu. Tämä viittaisi siihen, että merkittävien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheuttaminen olisi sallittua, sillä käsitteenä huomattava asettuu merkittävän yläpuolelle.”

Kuulemisen ja vaikuttamisen parantaminen on kuitattu esimerkiksi kaivosyhtiöiden infoilla (!) Yhtiön markkinointiviestinnän ja ihmisten vaikuttamisen eroja ei olla edes yritetty pohtia vakavasti. Maanomistajan jo perustuslain mukaisen omaisuudensuojan on toteuduttava sekä malminetsintä- että kaivoslupavaiheessa.

TEM:n kaivolakityöryhmän lakiluonnos tuo myös jopa heikennyksiä nykylainsäädäntöön. Esimerkiksi kaivosluvan jatkolupaa arvioitaessa kaivosyhtiöitä kohdeltaisiin todella lempeästi. Kaivosluvan jatkon (63 § kaivosluvan voimassaolon jatkaminen) eväämisen edellytykset täyttyvät vain, jos on olennaisesti ja useamman kerran toiminut väärin. Pykälä asettaisi näin muotoiltuna kohtuuttoman korkean kynnyksen puuttua kaivostoiminnan ongelmiin jatkolupavaiheessa. Malminetsinnän epäselvät kaivosyhtiöitä suosivat poikkeukset ja etsintä ilman malminetsintälupaa tulisi poistaa.

Jotkut poliitikot ovat sanoneet, että luonnos tuo sentään vakuudet. Jos joku kuvitteli, että tämä tarkoittaa mittavaa vakuusmenettelyä esimerkiksi konkurssitilanteessa, näin ei ole. Valmistelussa on tästä lainsäädännöstä erillinen toissijaisten vastuiden rahasto, TOVA, jonka toteutuminen on epävarmaa.

Nyt esitetyillä vakuuksilla voitaisiin esimerkiksi maksaa konkurssiin menneen ja kamat ja kimpsut pakanneen kaivosyhtiön sähkölaskut. SYKE:n arvion mukaan: ”Kuitenkin ehdotettu uudistus kohdistuisi lähinnä kaivoslain mukaisiin kaivosturvallisuustoimenpiteisiin liittyviin vakuuksiin, joten sillä ei olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kaivostoimintaan liittyvien poikkeavien tilanteiden turvallisuustoimenpiteitä varten edellytettäisiin 108 §:ssä uutta vakuutta, josta voitaisiin maksaa esimerkiksi kaivoksen sähkölaskut konkurssissa.” Vakuuksilla ei arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Tähänastinen eteneminen ei lupaa hyvää suomalaisille. On vakavaa, että hallitusohjelma ei näytä toistaiseksi toteutuvan. Keskustan ja demareiden kenttäväki ja äänestäjät haluavat laajasti muutoksia kaivoslain järjettömyyksiin. Näyttää siltä, että nyt tarjoillaan ainoastaan märkää rättiä.

Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr), +358505143452

« Older posts Newer posts »

© 2024 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑