Avainsana: Korona

Mari Holopainen & Pirkka-Pekka Petelius: Jäljityksen valmiudet on saatava kuntoon

Siinä missä testaaminen on saatu toimimaan sujuvasti, tartunnanjäljityksen viiveet ovat ajoittain hankaloittaneet koronaepidemian torjumista. Tartunnoista ja altistumisista esimerkiksi tiedotetaan hitaasti ja eri kunnissa ja sairaanhoidon yksiköissä noudatetaan osin vaihtelevia karanteenikäytäntöjä.

Koronaepidemiatilanne on ollut vaikea erityisesti tiheämmin asutuilla seuduilla ja helpommin leviävien virusmuunnosten seurauksena. Tartunnan lähde on saatu selville vain osassa tapauksista ja yleensä tapausmäärien kasvu on ruuhkauttanut ja vaikeuttanut jäljitystä.

Vaikka tartunnanjäljitykseen ja epidemiayksiköihin on palkattu lisää henkilökuntaa, ei tämä riitä korvaamaan prosesseissa esiintyviä puutteita. Kuntien ja valtion yhteistyötä on lisättävä ja tartunnanjäljityksen resursseja on kasvatettava, jotta koronavirustartunnat pystytään jäljittämään niin nopeasti kuin mahdollista. Tarvittaessa myös lainsäädäntöä on muutettava, jos jäljitystyö ei onnistu nykyisen lainsäädännön puitteissa. Tämä on tärkeää myös tuleviin epidemioihin varautuessa.

On pohtimisen arvoista, tulisiko tartunnoista ilmoittamiselle asettaa tavoitteellinen aikaraja muiden terveydenhuollon toimenpiteiden tapaan. Jäljitystehtäviin on tärkeää palkata myös muita kuin terveydenhuollon ammattilaisia, jotta terveydenhuollon saatavuus ei terveydenhuollon henkilöstön siirtämisen vuoksi kärsisi.

Aikainen reagointi ja avoimuus auttavat torjumaan epidemiaa. Jäljityksen tarjoama tieto tartuntalähteistä kertoo, mihin vaikuttavimmat toimet tulisi kohdistaa. Rakentaminen on ollut ammattikohtaisten tartuntatilastojen kärjessä. Rakennustyömaita ei kuitenkaan ole yleensä suljettu edes väliaikaisesti, vaikka niiltä löytyisi laajoja tartuntaketjuja. Toisilla toimialoilla näin on tehty ennakoiden.

Huolestuneita viestejä jäljityksen kestosta on kantautunut myös koululaisten vanhemmilta. Opettajat eivät ole esimerkiksi aina voineet kertoa oppilaille luokassa esiintyvistä koronatartunnoista, jos jäljitystyö on vielä kesken, vaikka tieto tartunnasta olisi. Tartunnan jäljityksen sähköistäminen on tärkeä tavoite, jota muun muassa Helsingissä on pyritty viemään eteenpäin.

Apua tartuntaketjujen katkaisemiseen on osaltaan toivottu Koronavilkku-sovelluksesta, joka ilmoittaa käyttäjälleen virukselle altistumisesta, mikäli sovellus on asennettu asianmukaisesti. Koronavilkun altistumisilmoituksen tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin ainakin se, ettei ilmoituksen saaneella ole tietoa, milloin mahdollinen altistuminen on tapahtunut. Koronavilkun altistumisilmoitukset tulevat usein viiveellä.

Jätimme sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallisen kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy testaa, jäljitä, eristä ja hoida -strategian ja erityisesti koronavirusjäljityksen tehostamiseksi ja miten altistumisesta kertovien apuvälineiden kuten Koronavilkun toimivuutta aiotaan parantaa.

Mari Holopainen
Vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Pikka-Pekka Petelius
Vihreiden kansanedustaja

Teksti on julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla.

Ryhmäpuhe julkisen talouden suunnitelmasta ja talouden näkymistä koronakriisin keskellä

Pidin (21.4.2020) Vihreiden ryhmäpuheen julkisen talouden suunnitelmasta ja talouden näkymistä koronakriisin aikana. 


Arvoisa puhemies,

Suomalaiset ovat sinnitelleet poikkeusoloissa. Epidemiaan on menehtynyt läheinen, muistisairas ei ole pitänyt hetkeen ketään kädestä kiinni, huoli kotona yksin pärjäilevästä lapsesta on suuri, epävarmuus toimeentulosta ja lainoista ahdistavat. Koronaepidemia ei kohtele kaikkia samoin tavoin.

Riskiryhmiin kuuluvia suomalaisia on ikänsä puolensa lähes miljoona ihmistä ja muiden riskitekijöiden perusteella huomattavasti enemmän, eikä ikä tai terveys kaikissa tilanteissa suojaa taudin vakavimmilta muodoilta.

Tultuamme vuosi sitten valituiksi kansanedustajan tehtävään, kukaan meistä ei osannut ajatella, että päättäisimme poikkeusolojen toimista, joilla pyritään takaamaan oikeus terveyteen ja elämään. Tähän asti koronaepidemian rajoittamistoimet ovat Suomessa onnistuneet varsin hyvin: pärjäämme vertailuissa tehohoitoon joutuneiden ja kuolleisuuslukujen osalta. Rajoitteet eivät ole olleet tiukimpia Euroopassa, koska ohjeet on otettu tosissaan ja toimimme riittävän ajoissa. Kevätauringossa on voinut ulkoilla, eikä oikeus oppimiseen ole lakannut. 

Arvoisa puhemies,

Julkisen talouden näkymään ja taloudellisiin ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista globaalia epävarmuutta. Varmaa on ainoastaan suunta: se on tällä hetkellä alaspäin. Arviot Suomen bruttokansantuotteen supistumisesta tänä vuonna vaihtelevat noin viidestä prosentista kolmeentoista riippuen siitä, kuinka nopeasti ja millä keinoin epidemia saadaan hillittyä. 

Ihmiselle ennestään tuntematon virus leviää ja tarttuu hyvin herkästi ilman fyysistä etäisyyttä lisääviä rajoitteita. Covid-19-tartuntatauti muodostaa talous- ja terveyskriisit, joita ei voi ratkaista erikseen. Se, miten minimoimme sekä taloudelliset että terveydelliset haitat rokotteen saamiseen asti ratkaisee paljon. Kansainvälinen yhteistyö tiedon hyödyntämisessä, strategian muodostamisessa ja huoltovarmuuden kehittämisessä esimerkiksi EU:n ja maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa on tärkeää. Ratkaisuja on löytynyt esimerkiksi testaamisesta ja tartuntaketjuja jäljittävästä mobiiliteknologiasta, joka samalla kunnioittaa yksityisyyden suojaa. 

Useat tahot Euroopan Keskuspankista lähtien ovat korostaneet elvytyksen keskeistä roolia. Velkaantuminen on Suomessa kestettävällä tasolla, mutta resurssit on sijoitettava oikein ja kannattavalla tavalla. Valtio lisää menoja, jotta pitäisimme huolta yrityksistä, työpaikoista, terveydenhuollosta ja kunnista, joissa verotulot ovat tippuneet, mutta investointi- ja palvelutarve jatkuu. Nyt kärsivät kaupungitkin, jotka normaalioloissa mahdollistavat valtion verotuloja. 

Kulttuuritapahtumat on peruttu ja lisätalousarviossa toimijoille kohdistetaan tukea. Suuri osa esim. palvelualoista tarvitsee tukea, mutta on myös aloja joissa liiketoiminta kasvaa koronaepidemian vaikutuksesta kuten  elintarvikkeiden verkkokauppa. Tukien kohdentaminen ei voi tapahtua sattumanvaraisesti tai yrityksen koon perusteella, eikä sen pitäisi kohdentua yhtiöille, jotka hyödyntävät veroparatiiseja tai pystyvät jakamaan kohtuuttomasti osinkoja vaikeana aikana. Myös järjestöt tarvitsevat tukea. Luottamus ja tunne oikeudenmukaisuudesta on keskeinen yhteiskunnan perusta.

Talouden rakennetta on toivottavaa edelleen monipuolistaa: kaikki vanhat menestystarinat eivät ole uusia menestystarinoita. Meillä ei ole yhtä uutta Nokiaa, mutta meillä on useita lupaavia kasvuyrityksiä. Koronkriisin jälkeen on toimialoja, joissa on työvoimapula. Pienenä avoimena vientivetoisena maana Suomessa on erityisen tärkeätä satsata koulutukseen ja osaamiseen. Siten pärjäämme kyllä.  

Arvoisa puhemies

Vaikka koronakriisi on vähentänyt tuotantoa ja kuluttamista dramaattisesti, edes tällä hetkellä emme ole ilmaston tai luonnonvarojen käytön kannalta kestävällä uralla. Valtio ei voi panostaa sellaisiin kohteisiin, jotka syventävät ilmastonmuutosta tai heikentävät biodiversiteettia tai vesistöjemme puhtautta. 

Luonto, metsät, järvet ja rantakalliot ovat osoittaneet ainutlaatuisuutensa, kun ihmiset kaikkialla Suomessa ovat suunnanneet ulos hakemaan hengähdyspaikkoja kriisin keskellä. Myös tulevilla sukupolvilla on oltava oikeus samaan. Vaikka edessä oleva taantuma on vakava, tarjoaa se meille mahdollisuuden katsoa talousjärjestelmäämme  ja talouden rakenteita uudesta näkökulmasta ja rakentaa siitä samalla inhimillisesti ja ekologisesti kestävämmän.    

Taloutta elvyttäviä investointeja tulee suunnata kestävää kasvua lisääviin hankkeisiin henkilöliikenneraiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Pitkien etäisyyksien Suomessa kestävää liikkumista maan sisällä ja muualle Eurooppaan esimerkiksi yöjunalla on edistettävä. Menojen lisääntyessä on entistä tärkeämpää huolehtia laajasta ja kestävästä veropohjasta ja siirrettävä painopistettä ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen, jotta ihmisistä voidaan pitää huolta jatkossakin. 

Arvoisa puhemies,

Yhteiskunnastamme on tullut esiin uusiakin puolia, monissa kouluissa ja työpaikoilla on tehty digiloikka niillä välineillä, jotka jo pitkään ovat olleet ulottuvilla. Osittaista etätyötä jatkossakin suosimalla voidaan säästää ruuhkassa kuluvaa aikaa ja turhia päästöjä.

Koronakriisi on osoittanut, että tutkimus ja tiede ovat koko yhteiskunnan etu, ja olemme huomanneet viimeistään nyt, että niihin kannattaa satsata mikäli haluamme varmistaa päivitetyn tiedon ja uusimmat ratkaisut. Turvallisen ja toimivan rokotteen nopea saatavuus on ratkaisevaa terveys- ja talouskriisistä ulospääsemiseksi. 

Hallitusohjelmassa on sovittu ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästä Suomesta, eikä tämä lupaus ole muuttunut.

Mari Holopainen ja Juhana Vartiainen: Miten maailma selviytyy koronaepidemiasta mahdollisimman vähäisellä inhimillisellä ja taloudellisella kärsimyksellä?

Vuosisatamme vaikein epidemia on mullistanut maailmaa hetkessä. Covid-19 on vaarallinen tauti, koska se tarttuu herkemmin ja väestöllä ei ole aiempaa immuniteettia tai rokotesuojaa, toisin kuin tutumpien influenssojen tapauksessa. Arviot kuolleisuudesta vaihtelevat. Imperial Collegen raportti arvioi infektiokuolleisuuden olevan 0,9 % (vaihteluvälillä 0,4%-1,4%).  

Covid-19-tartuntatauti muodostaa kaksi erilaista kriisiä, talouskriisin ja terveyskriisin, joita yritetään ratkoa erikseen. Taloustieteilijä, nobelisti Paul M. Romer esittää, että erilliset strategiat kriisin ratkaisemiseksi voivat olla keskenään ristiriitaisia. Siksi kriisin seuraukset voivat johtaa epäonnistumiseen pitkällä tähtäyksellä.

Kriisin tässä vaiheessa talous ja terveys näyttäytyvät monelle keskenään vastakkaisina tavoitteina. 

Jos halutaan katkaista viruksen leviäminen, on hyväksyttävä laajat taloudelliset menetykset, kun rajoittamistoimet estävät normaalin tuotannon ja vaihdannan. Jos taudin annettaisiin levitä ilman riittäviä sosiaalisen kanssakäymisen rajoitteita, päätyisimme herkästi Espanjan tai Italian kaltaiseen tilanteeseen, jossa terveydenhuollon ja sairaaloiden hoitokapasiteetti ylittyy, eikä riittävää hoitoa pystytä tarjoamaan sitä tarvitseville. Huolestuttavaa on, että useiden epidemiologian asiantuntijoiden ja Maailman Terveysjärjestö WHO:n arvioiden valossa ns. flatten the curve -strategia, jossa hyväksytään, että tauti pääsee hidastetusti leviämään, ei sekään välttämättä takaa tehohoidon kapasiteetin riittävyyttä. Se voi olla pitkäaikaisilta taloudellisilta ja terveydellisiltä vaikutuksiltaan vakava skenaario. 

Tehdyt liikkumista rajoittavat toimenpiteet ovat siis tarpeellisia. 

Sosiaalisen kanssakäymisen rajaaminen hidastaa tartuntatahtia, mutta samalla se lamauttaa erityisesti palvelutuotannon ja aiheuttaa massatyöttömyyttä. Inhimilliset seuraukset voivat myös olla kohtalokkaita, jos esimerkiksi perheväkivalta lisääntyy ja vanhukset joutuvat olemaan yksin karanteenissa kenties kuukausia. 

Vaikka talouden nousu- ja laskukausien tilastollinen yhteys kuolleisuuteen on monimutkainen, on mielestämme selvää, että suuret taloudelliset menetykset näkyvät ajan mittaan myös heikompana terveydenhoitona. Jos talous taantuu pitkäksi ajaksi, myös julkistalouden ja sitä kautta terveydenhoidon voimavarat kärsivät. Silloin meillä on entistä ankarampi resurssipula perushoidossa, erikoissairaanhoidossa, henkilöstössä, lääkkeissä. Sairaaloissa ei olisi samanlaista kapasiteettia antaa kehittyneitä syöpähoitoja. Perusterveydenhoito saattaa hankaloitua. Oikeus elämään vaarantuu myös, jos talous pääsee perustavanlaatuisesti romahtamaan. 

Emme siis taistele ainoastaan koronavirusta, vaan myös sen mittavia talousvaikuksia vastaan rahavirtojen ja liike-elämän ollessa käytännössä pysähdyksissä. Miljardienkaan kysyntäelvytyspaketit eivät riitä talouden pelastamiseksi, jos palveluiden ja tavaroiden tuottaminen eli talouden tarjontakapasiteetti on estynyt. Nykytilanteen pitkittyminen potentiaalisesti jopa useilla kuukausilla voi johtaa taloudelliseen katastrofiin.

Siksi strategian on oltava tasapainoinen. Miten koronaepidemiasta voitaisiin selviytyä mahdollisimman vähällä inhimillisellä ja taloudellisella kärsimyksellä?  On välttämätöntä arvioida, kansainvälisiin esimerkkeihin ja päivittyvään tutkimustietoon nojaten, mitkä epidemian hillitsemisen ajalliset skenaariot ja keinot olisivat kaikkein tehokkaimpia. 

Eri maiden tutkijapiireissä on selvästi saanut suosiota käsitys, jonka mukaan alkuvaiheen rankkojen rajoitustoimien jälkeen kannattaa siirtyä taktiikkaan, jossa elämää ja taloutta vähittäin normalisoidaan, samalla kun käytetään määrätietoisesti testausta tartuntaketjujen jäljittämiseen. Tämän puolesta on puhunut alussa mainitsemamme talousnobelisti Paul Romer, ja siitä keskustellaan esimerkiksi ruotsalaisten huipputaloustieteilijöiden Ekonomistas-palstalla . Tällaiseen agressiiviseen ”testaa-jäljitä”-lähestymistapaan on perustunut myös Aasian maiden tähänastinen onnistuminen viruksen rajoittamisessa.

Suomessa on todettu, ehkäpä tässä vaiheessa realistisesti, että riittävää testauskapasiteettia ei ole, vaikka sitä nostetaankin. Testaustekniikat kehittyvät kuitenkin koko ajan.  Tiukat rajoitustoimet olisi nähtävä siten, että niiden aikana valmistaudutaan seuraavaan vaiheeseen. Voisiko siis kehittynyt testaus ja tartuntaketjujen agressiivinen jäljitys olla seuraavan vaiheen taktiikka, aina siihen asti kun toimiva lääke tai rokote on käytössä? Tämä mahdollistaisi vähittäin mahdollisimman monen ihmisen paluun työelämään. Saksa ilmoitti juuri, että se siirtyy epidemian hillitsemisen strategiasta epidemian pysäyttämiseen, ja aikoo nostaa testauskapasiteettiaan ainakin 200 000 testiin päivässä huhtikuun loppuun mennessä, meillä tämä tarkoittaisi 13 000 testiä päivässä. Ketkä tarttuisivat Suomessa tähän haasteeseen? 

Meidän on myös mietittävä, miten voimme parhaiten käyttää digitaalisen maailman työkaluja tartuntaketjujen jäljittämiseen. Kiinan kaltaisessa autoritaarisessa maassa voidaan suoraviivaisesti seurata ja kontrolloida ihmisten liikkumista ja eristää maan osia. Mutta meidänkin perustuslakiemme puitteissa olisi mietittävä, miten voisimme käyttää lähes kaikkien taskuissa liikkuvia älylaitteita koronakriisin selättämiseen. 

Lisäksi teknologia kehittyy nopeasti kun kriisi on globaali ja yhteinen. Suomessakin on uutisoitu kehitteillä olevasta uudesta vasta-ainetestistä, jonka avulla voidaan identifioida myös viruksen sairastaneet ja vastustuskyvyn muodostaneet henkilöt. Pienenä, teknologiaintensiivisenä maana Suomella on mahdollisuudet ottaa kaikki parhaat keinot käyttöön.

 

KTM Mari Holopainen on Vihreiden kansanedustaja ja talousvaliokunnan jäsen

VTT Juhana Vartiainen on ekonomisti, Kokoomuksen kansanedustaja ja talousvaliokunnan puheenjohtaja

Kuva: Eduskunnan kuvapalvelu

© 2024 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑