Avainsana: Koulutus (Page 1 of 2)

Suomen suunta määritellään nyt. Miksi äänestää minua?

Mari Holopainen, Vihreä liitto © Kerttu Penttilä

Suomen suunta määritellään tänä iltana. Päivä on minulle myös henkilökohtaisesti merkityksellinen. Neljä vuotta sitten minulle ojennettiin kansanedustajan valtakirja ja otin sen vastaan kiitollisena kädet täristen. Hetki tuntui juhlavalta. Olen saanut tehdä vaikeita päätöksiä ja kantaa vastuuta, tehdä töitä suurella intohimolla ja perehtyen. Sitä tämä tehtävä vaatii.

Ajattelen, että ilman luontoa ei ole taloutta, eikä mitään muutakaan meille. Ajattelen, että luovuus ja koulutus ovat parhaita keinoja varautua tulevaan. Ilman tasa-arvoa ei ole hyvinvointia. Tutustuin varhaiskasvatuksen ja koulujen huoliin henkilökohtaisesti 12 vuotta sitten syntyneen esikoiseni myötä. Koulutukseen tulee investoida enemmän varhaiskasvatuksesta lähtien.

Tapani toimia on avoin. Pääsin valmistelemaan lobbausta sääntelevän avoimuusrekisterilain, joka säädettiin tällä kaudella. Olen julkaissut työhöni liittyvät tapaamiset nettisivuillani. Haluan, että ihmisten ääni kuuluu ja jokainen voi osallistua. Olen työssäni rohkea ja kiinnostunut kuulemaan eri näkökulmia.

Ennen kuin tulin valituksi ensimmäiselle kaudelle eduskuntaan minulla oli pitkä yli 10 vuoden kokemus Helsingin kaupunginvaltuutettuna. En hakeutunut heti eduskuntavaaleihin kuten monet, vaan tein samalla ammatillista uraa toisaalla. Ajattelen, että taustani tutkimustehtävissä Aalto-yliopistossa on ollut hyödyksi kansanedustajan tehtävässä. Lainsäätäjänä käsitelemme päivittäin satoja sivuja tietoa, ja tehtävä vaatii myös lähdekriittisyyttä. Tätä ennen hankin kokemusta monenlaisista työtehtävistä ja toimin muun muassa markkina-analyytikkona. Sain myös laajan kansainvälisen kokemuksen Oxfordin ja Berkeleyn yliopistoista. Nuorempana työskentelin niin Hesburgerin kuin Stockmannin myyjänä. Ajattelen, että on tärkeää, ettei näkökulma jää minkään yksittäisen kuplan sisälle.

Perustimme tällä kaudella startup-ryhmän eduskuntaan, jotta Suomi olisi entistä parempi maa tehdä töitä, yrittää ja muuttaa. Uudistimme kaivoslakia kestävämmäksi. Olen saanut toimia talousvaliokunnan vihreiden vastaavana ja Suomen Pankin pankkivaltuuston jäsenenä. Talous on väline, jonka pitää toimia siten, että ilmastokriisi ja luontokato ratkaistaan. Nostamme tutkimukseen ja osaamiseen investoimalla Suomen maailmalle avoimeksi, kokoaan suuremmaksi toimijaksi. Toivon sydämestäni, että vaaleissa valitaan jatko tälle suunnalle.

Olen kiitollinen kannustuksesta ja siitä, että moni on sanonut äänestävänsä tai harkitsee sitä. Tänään on yksi elämäni jännittävimmistä päivistä.

Tänään sinä valitset saanko jatkaa. Jokainen ääni ratkaisee.

Pyydän luottamustasi.

Mari

Vi måste satsa på småbarnspedagogiken

Kuva Martiina Woodson

Mina känslor var tudelade den här månaden när temadagen för småbarnspedagogiken var. Som mamma till ett skolbarn och ett förskolebarn har jag på nära håll följt med vad som händer om man inte tar den oro på allvar som småbarnspedagogiken och skolorna lyfter upp. Småbarnspedagogikens roll har förstärkts och är nu cementerad som en del av utbildning istället för socialvård.

Trots det har jag som riksdagsledamot fått försvara det att branchens utbildningskrav inte försämras igen. Under denna riksdagsmandatperiod har vi återinfört mindre gruppstorlekar och den subjektiva rätten till småbarnspedagogik.

Vi har ökat på nya platser inom småbarnspedagogik särksilt inom huvudstadsregionen. Barn och unga behöver mer stöd och fler vuxna omkring sig. Tack vare småbarnspedagogiken har vårt barn pysslat känsloemojier hemma som man kan använda för att berätta hur man känner sig.

Detta är en sak jag inte skulle kunna klarat av då jag jobbar mycket. En enorm personalbrist drabbar branchen. Manga frågor behöver lösas.
– lönen behöver  fås i skick
– budjetten behöver anpassas till det verkliga behovet
– vi behöver bli kvitt detaljstyrningen av användningsgrad och fyllnadsgrad
– vi behöver mer uppskattning och öppenhet

Jag lämnade nyligen en skriftlig fråga om gratis småbarnspedagogik som en grunläggande rättighet och en motion i Helsingfors att öka kvadratmetrarna per barn inom småbarnspedagogiken. Genom att investera i småbarnspedagogiken, investerar vi i jämlikheten i samhället.

 

Julkisen talouden tasapaino ja talouden kestävä uudistuminen

Kuva David O’Weger

Valtiovarainministeriö julkaisi viime vuoden lopussa selvityksen Uudistuva ja kestävä Suomi.  Keskeinen sanoma on tullut selväksi: Vuodesta 2009 alkaen epäsuhta julkisten menojen ja tulojen välillä on kasvanut, eikä sitä ole onnistuttu kaventamaan. Maaliskuussa julkaistu julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus kertoo tarjoavansa valikoiman erilaisia keinoja julkisen talouden vahvistamiseksi.

Vaikka velka ei ole ainoa talouden mittari, Suomen talouden uudistamista tulee jatkaa määrätietoisesti ja tulopohjaa kasvattaa kestävästi, jotta pystymme rahoittamaan tasa-arvoisen hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Tuottavuuden heikko kehitys on ollut pitkään Suomen talouden merkittävimpiä ongelmia. Sitä ei ratkaista ilman investointeja koulutukseen ja korkeaan osaamiseen.

Ennen kaikkea on huolehdittava talouden uusiutumisesta turvaten vihreään teknologiaan ja kulutukseen siirtyminen ja luontokadon torjunta. Kasvava ja uusiutuva talous on tasapainoisen julkisen talouden perusta. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös järkevää taloudenpitoa. Sopeutustoimia toteutettaessa on turvattava koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen asema, haastettava teollisuus uusiutumaan ja varmistettava osaavan työvoiman saatavuus.

Kokonaisveroastetta ei ole realistista laskea ensi kaudella, mutta verotusta tulee ohjata työn verotuksesta kulutukseen ja haittaveroihin. Verotuksen rakennetta tulisi siirtää työltä ja yrittämiseltä kulutukseen ja erityisesti haittaveroihin, kuten suuriin hiilidioksidilähteisiin: fossiiliseen energiaan, lentämiseeen tai muovituotteisiin. Kaivosverotuksen kansainvälisesti matalaa tasoa on varaa nostaa. Myös esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta tulee uudistaa. Vihreiden esityksen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja polttoturpeen yritystukia vähentämällä voidaan tuoda valtion talouteen noin 550 miljoonaa euroa lisää liikkumavaraa. Laajapohjainen sokerivero toisi 300 miljoonaa euroa liikkumavaraa.

Julkisia kuluja on sopeutettava. Valtiovarainministeriö eritteli mahdollisuuksia julkisten kulujen leikkaamiseen maaliskuussa raportissaan Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus. Raportti osoittaa hyvin haasteen kokoluokan. Yksittäisten toimenpiteiden säästöpotentiaali on tyypillisesti joitain kymmeniä tai korkeintaan muutamia satoja miljoonia. Kestävän kasvun, koulutuksen ja kulttuurin rahoituksesta ei ole varaa leikata. Olen talousrealisti. Mikäli tuottavuuden nostamisessa ei onnistuta, on edessä enemmän vaikeita valintoja säästöistä. Tällöin on tärkeää varmistaa, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat eivät kanna kohtuutonta taakkaa.

Olen edelleen optimisti. Suomi voi pärjätä talouden uudistamisessa ja työllisyysasteen nostamisessa. Meillä on kaikki edellytykset vahvistaa tulopohjaa myös kestävän talouden ja teknologian investointien avulla. Suomi tarvitsee eduskuntaa, joka haastaa etsimään kannattavia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, eikä seuraile perässä tai myöhäistä hiilineutraaliustavoitettaan kuten osa puolueista esittää.

Yhteenvetoni siitä, mitä eduskunta voi ja sen pitäisi tehdä talouden uudistamiseksi:
1. Tarjotaan kansainvälisesti kilpailukykyinen ympäristö. Kuljetaan rohkeasti eturintamassa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa esimerkiksi puhtaan teknologian, tehokkaiden palvelujen, digitaalisuuden ja tekoälyn käyttöönotossa.
2. Panostetaan perustutkimukseen ja koulutukseen sekä laajennetaan osaamispohjaa elinikäisellä oppimisella.
3. Tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta molempiin suuntiin kaikilla koulutustasoilla ja työelämässä.
4. Tuetaan palvelualojen ja luovien alojen kasvua.
5. Kasvatetaan työvoiman tarjontaa. Nostetaan työllisyys 80 prosenttiin laaja-alaisilla keinoilla  ja mielenterveydestä huolehtimalla. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyyteen.
6. Parannetaan osa-aikaisen ja matalapalkkaisen työn kannustavuutta perustulomallilla. Tavoite on, että työ ja yrittäjyys olisi tekijälleen aina kannattavaa – myös osa-aikaisena ja joustavasti työurien alussa ja lopussa.
7. Suunnataan verotusta työstä ja työllistämisestä kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Luodaan vastaavasti kannusteita kiertotalouteen ja korjaamiseen.

Teimme vihreille uuden elinkeinopoliittisen ohjelman vuoden alussa puheenjohtamassani ryhmässä. Voit lukea lisää ajatuksistamme talouden uudistamisesta täällä:
Elinkeinopoliittinen ohjelma – Vihreät (vihreat.fi)

Häviääkö lukutaito? Sosiaalisen median pelisääntöihin täytyy vaikuttaa

Mari Holopainen, Vihreä liitto © Kerttu Penttilä

Häviääkö lukutaito? Osallistuin suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuutta käsittelevään Rosebud-kirjakaupan vaalipaneeliin.  Suomalaisten tietokirjojen kysyntä on laskenut kuin lehmänhäntä, lapset lukevat vähemmän kuin ennen ja sosiaalinen media pirstoo myös aikuisten keskittymiskyvyn. Erityisen huolissani olen kuitenkin lapsista. Siinä missä minä sain elää lapsuutta, jossa kirjasto tarjosi mainoslehtisten lisäksi ainoan mahdollisuuden lukemiseen, on nykyään lyhytvideoiden aika. Sosiaalisen median kohtuukuluttaminen ei toteudu myöskään kansanedustajan työssä. Paljon laittaisin 80- ja 90-luvuista vaihtoon, mutta en kirjastoa, josta  sain hakea pinoittain kirjoja lukemaan opittuani.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan liittyvistä huolista, ja erityisesti TikTokista ja Twitteristä. On oltu huolissaan niin yksityisyydestä, kuin siitä miten koukuttaviksi suunnitellut sovellukset vaikuttavat varsinkin lasten mieliin, ja siitä millä tavalla sosiaalisen median kautta voidaan yrittää vaikuttaa laajemminkin yhteiskuntaan.  Lukeminen antaa pohjan kaikelle oppimiselle, jota lasten on vaikea nykyään saavuttaa, kun heidän ajastaan kilpailee monta alustaa.

Keskustelu ja kirjoittelu on keskittynyt etenkin TikTokiin: on pohdittu sitä, miten TikTokin kiinalainen omistaja voi käyttää sitä paitsi vakoiluun, myös ihmisten mielten ja mielipiteiden manipulointiin. Näiden huolien vuoksi monet eurooppalaiset yritykset, ja juuri äskettäin myös Euroopan komissio, ovat kieltäneet TikTokin asentamisen työkäytössä oleville laitteille. TikTokin ongelmallisuus ei rajoitu vain epäilyksiin sen omistajan tarkoitusperistä: sen hyvin lyhytjänteisen formaatin on todettu paitsi olevan suunniteltu synnyttämään mahdollisimman suurta riippuvuutta, myös esimerkiksi heikentävän keskittymiskykyä. Kotimaassaan Kiinassa TikTok, sellaisena kuin se länsimaissa tunnetaan, on kielletty. Tiktok saattaa nousta myös ratkaisemaan vaaleja, mikä antaa paljon valtaa sen kehittäjälle. 

Keskustelussa on samoja sävyjä kuin aiempien vuosikymmenten moraalipaniikeissa – 1980-luvulla pelättiin videonauhureita ja 1800-luvulla jopa kirjoja – mutta tämän päivän huolissa on kuitenkin aiempien aikojen huolenaiheisiin verrattuna ratkaiseva ero: mobiilisovellukset eivät ole enää vain käyttäjän oman kiinnostuksensa vuoksi kuluttamaa uutta kulttuuria, vaan asetelma voikin olla päinvastainen: sovellukset on suunniteltu usein tavalla, jossa sovelluksen voidaan ajatella todellisuudessa olevankin se, joka käyttää ihmistä. 

TikTok ei ole ainoa huolia herättänyt somepalvelu. Kun miljardööri Elon Musk osti Twitterin, joka on varsinkin median, poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisen toimijoiden suosima keskustelualusta, nähtiin osoitus siitä millaisia riskejä sisältyy siihen, että merkittävä osa yhteiskunnallisesta keskustelustamme rakentuu muutamien ulkomaisten yritysten alustojen varaan. Musk on yhtiötä mielivaltaisesti hallitessaan paitsi katkaissut Twitterin viranomaisyhteistyön disinformaation ja häirinnän torjumiseksi, palauttanut palveluun sieltä aiemmin juuri näistä syistä poistettuja käyttäjiä, toteuttanut muutoksia Twitterin sisältöalgoritmeihin, joiden seurauksena Muskin omat twiitit nousevat korostetusti käyttäjien virtaan, ja tehnyt palvelun tietoturvallisemmasta käytöstä osin maksullista ja joissain maissa, kuten Ukrainassa, mahdotonta. Vihapuheen ja häirinnän määrän Twitterissä kerrotaan kasvaneen voimakkaasti.

Olemme yhteiskuntina suhtautuneet some- ja muiden teknologiayhtiöiden kasvavaan yhteiskunnalliseen valtaan kuitenkin liian naiivisti. Euroopan unioni on tehnyt hyvää työtä teknologiayhtiöiden ja sosiaalisen median alustojen regulaation kanssa, mutta tehdäksemme digitaalisista ympäristöistä turvallisempia ja torjuaksemme erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvia digitaalisia uhkia, tarvitsemme muitakin yhteiskunnallisia toimia ja parempaa ymmärrystä myös digitaalisten ympäristöjen haittavaikutuksista.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

  1. Sosiaalinen media on tärkeä osa mediatodellisuuttamme, mutta riippuvuus keskitetyistä alustoista on tehnyt mediatodellisuudestamme alttiin erilaisille häiriöille ja jopa manipulaatiolle. Yhteiskunnallisten toimijoiden olisi näytettävä esimerkkiä ja ryhdyttävä siirtämään omaa viestintäänsä sellaisille alustoille, joissa riskit ovat selvästi pienempiä ja hallitumpia. Esimerkiksi Saksassa ministeriöt ja muut valtiolliset toimijat ovat avanneet tilejä hajautettuun Mastodon-palveluun. 
  2. Suomalaiset eivät helposti lankea disinformaatioon, mutta vihapuhe ja monenlainen häirintä ovat silti suuri ongelma digitaalisilla alustoilla. On entistäkin voimakkaammin jatkettavat työtä ongelman tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Lainsäädäntöä on tarvittaessa täsmennettävä, että ongelmatapauksiin voidaan tehokkaammin puuttua myös poliisin keinoin. On myös tärkeää tunnistaa se, mikä kaikki ei ole vihapuhetta. 
  3. On pohdittava ja luotava keinoja suojella lapsia ja nuoria erilaisten sovellusten haitallisilta vaikutuksilta. Sovelluksista tulee usein niin olennainen osa lasten ja nuorten yhteistä todellisuutta, että yksin vanhempien tai koulujen keinot eivät yksin tähän riitä. Samalla on pidettävä huoli siitä, että sovellusten haittavaikutusten torjunta keskittyy juuri niiden terveysvaikutusten torjuntaan – eikä esimerkiksi muiden kuin selkeästi lainvastaisten sisältöjen kieltämiseen ja kauhisteluun. Tarvitaan digitaalisen terveysturvallisuuden kansallinen ohjelma.

Kirjallisuuden tulevaisuutta koskevassa keskustelussa korostin sitä, että kouluille on tarjottava riittävät resurssit, jotta lukutaito kehittyy. Lukupiirikirjat saavat lapset edelleen lukemaan, kiitos opettajien. Valtiovarainvaliokunnassa turvasimme lukulahja lapselle -hankkeen jatkon, jotta jokainen perhe ja lapsi saa vauvasta lähtien kirjoja mukaansa. 

Mari Holopainen, kansanedustaja ehdolla eduskuntavaaleissa Helsingissä 

Koulujen eriarvoistumiseen tulee puuttua – taideaineita kaikille luokille

Esitän, että ihan jokainen Helsingin luokka saa resurssit taideaineiden opetukseen. Helsingin kaupungin virkakunta on valmistellut esitystä, jonka mukaan painotetun opetuksen muotoa muutettaisiin koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Tärkeää olisi puuttua juurisyihin, alueiden eriytymiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Eriarvoistumiseen ei puututa leikkaamalla, vaan tarjoamalla enemmän lapsille ja nuorille. Taideaineiden opetuksen lisääminen jokaiselle luokalle voidaan yhdistää Suomen harrastamisen malliin. 

Koulujen eriytymisen taustalla vaikuttaa alueellinen eriytyminen, joka johtuu pitkälti yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta sekä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen epäonnistumisesta. Koulupolitiikalla voidaan hillitä alueellista eriytymiskehitystä, mutta painotettu opetus on pieni muuttuja kokonaisuudessa. Aivan ensisijaista on taata riittävä rahoitus kouluille ja oppimisen tuelle aina varhaiskasvatuksesta lukioon. 

Taideaineita kaikille luokille

Taito- ja taideaineiden opetusta tulisi lisätä kaikille luokille. Taito- ja taideaineet lisäävät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, kykyä tehdä päätöksiä ja tunteiden käsittelyä. Muusikot, näyttelijät, kuvataiteilijat ja tanssijat ja muut ammattilaiset aloittavat harjoittelun usein nuorina, mutta ihan jokainen hyötyy taideaineista. 

Meidän tulee välttää tilannetta, jossa lahjakkaat tai erityisen motivoituneet oppilaat jäävät sen varaan, mitä vanhemmilla on tarjota oman osaamisensa puolesta ja perheen talouden sallimissa rajoissa. Harjoittelu vaatii motivaatiota. Pääsykokeita tulisi välttää nuorempien osalta. Painotusluokkia tarvitaan tulevaisuudessa vähemmän. Niihin haettaessa motivaation tulisi olla keskeinen kriteeri etenkin nuorempien kohdalla. Näin myös vältettäisiin sitä, että maksullinen harrastus tai muu valmennus olisi edellytys painotusluokalle pääsemiseksi. 

Viimeistään lukiovaiheessa nykyjärjestelmä painottaa vahvasti oppilaiden valintaa todistuksen perusteella. Painotetun opetuksen tai erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tarve voi olla perusteltu etenkin sosioekonomisesti enemmän tukea tarvitsevilla alueilla. Tällä voisi olla alueellisia eroja tasoittavia vaikutuksia ja se mahdollistaisi painotusluokilla opiskelun eri perhetaustoista tuleville lapsille. 

Oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien välillä ovat kasvaneet

Tutkimusten mukaan painotetun opetuksen luokat lohkouttavat koulujärjestelmää sekä koulujen välillä että koulujen sisällä Valtioneuvoston tekemän julkaisun mukaan. Painotetussa opetuksessa opiskelevat usein lapset, joiden vanhemmilla on korkeampi koulutus- ja tulotaso. Ilmiön tarkastelu on merkityksellistä, sillä jos koulupolut eriytyvät jo peruskoulussa, tämä vaikuttaa kumuloituvasti myös seuraavilla koulutusasteilla. 

Suomalaisten oppilaiden oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat kasvaneet aiempaan verrattuna. Pisa-tutkimusten tulokset ovat laskeneet kokonaispisteisiin nähden maltillisesti, mutta tulosten kasvava eriytyminen on erittäin huolestuttavaa. Opettajat ovat jo pitkään tuoneet esiin oppimistulosten erojen kasvun ja tämä myös näkyy koulujen arjessa. Osa puolueista on syyllistänyt S2 kieltä opiskelevia nuoria. Heidän osuutensa on niin pieni, ettei sillä ole vaikutusta PISA-tulosten laskuun.

Menneinä vuosina tehdyillä koulutusleikkauksilla on kauaskantoisia seurauksia. Koulutuksen rahoitusta leikattiin 1990-luvulla huomattavasti, eikä mikään hallitus ole palauttanut sitä leikkauksia edeltäneelle tasolle. Tilannetta ei ole helpottanut se, että vuosina 2011–2019 tehdyt leikkaukset supistivat koulutuksen rahoituspohjaa OAJ:n laskelmien mukaan noin kahdella miljardilla eurolla

Lähdimme nykyiseen hallitukseen tekemään koulutuksen kunnianpalautusta ja tällä kaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta onkin kasvatettu OAJ:n laskelmien mukaan noin 500 miljoonalla eurolla. Se ei silti ole riittänyt paikkaamaan vuosikymmentä kestänyttä rahoitusvajetta etenkään, kun myös velvoitteet ovat lisääntyneet.

Karvin selvityksen mukaan suomea toisena kielenä opiskelevien osaamistaso on suomea äidinkielenään puhuvien osaamistasoa heikompi. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tarpeiden huomioinnissa ja opetuksessa on Suomessa epäonnistuttu. Resursseja pitäisi laittaa niin S2-opetuksen kehittämiseen kuin muutenkin kielisensitiiviseen opetukseen.

Mitä ratkaisuja alueellisen eriytymisen purkamiseksi?

Asuntopolitiikalla ehkäistään alueiden eriytymistä.

Alueiden eriytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla. Asuinalueiden eriytymistä ehkäistään osoittamalla samalle asuinalueelle erilaisia asumismuotoja. 

Uusien alueiden kaavoituksessa Helsingissä alueelle kaavoitetaan tietty määrä kaupungin vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja ja muita tuetun asumisen muotoja, vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja. Sen sijaan vanhojen asuinalueiden kehittäminen niin, että alueella asuisi ihmisiä eri sosio-ekonomisista taustoista, ei ole yhtä helppoa. 

Olennaista asuinalueiden kehityksessä on kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan. Palvelut ovat keskeisessä asemassa alueen toimivuuden ja sitä kautta esimerkiksi huono-osaisuuden kasaantumisen mukanaan tuomien lieveilmiöiden ehkäisemisessä ja hillitsemisessä. Palveluihin, viihtyisyyteen sekä turvallisuuteen on panostettava kaikilla alueilla, mutta erityisesti niillä jotka kaipaavat lisää vetovoimaa. Kaupunginosien omaleimaisuus sisältää myönteisiä asioita, joista on pidettävä kiinni. Jokaisella kaupunginosalla on oma identiteettinsä.

Tasa-arvorahaa myönnetään kouluille, joissa sille on suurin tarve.

Tasa-arvoraha vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.Tällä hallituskaudella olemme vakiinnuttaneet tasa-arvorahan lakiin. Sitä voidaan myöntää neljäksi vuodeksi kerrallaan, jolloin kouluihin saadaan aiempaa parempaa ennustettavuutta. Tasa-arvorahaa myönnetään esimerkiksi kouluille ja päiväkoteihin, joiden sijaintialueella koulutuaste on matala ja työttömyysaste sekä vieraskielisen väestön osuus korkea.

Tasa-arvo edistää se, että inkluusion toteuttaminen säästötoimenpiteenä saadaan loppumaan. Tutkitusti inkluusion tavoitteet eivät toteudu, jos valtaosa luokan oppilaista tarvitsee tukea. Isoja muutoksia kouluissa pitäisi tehdä harkiten ja toimintaa pilotoiden. Opettajien tulee saada vaikuttaa siihen, mihin suuntaan suomalaista koulujärjestelmää viedään. Opettajille ja varhaiskasvatuksen opettajille tulee taata riittävät resurssit opetuksen perustehtävään. 

Taideaineet jokaiselle luokalle harrastamisen Suomen mallin avulla.

Miten jokainen luokka ja jokainen oppilas saa tulevaisuudessa mahdollisuudet taideaineiden harrastamiseen? Harrastamisen Suomen malli pitää ottaa laajemmin käyttöön Helsingissä. Harrastamisen malli takaa kaikille lapsille ja nuorille vapaavalintaisen maksuttoman harrastuksen suoraan koulupäivän jälkeen, usein koulun tiloissa. Tämä parantaisi kaikkien oppilaiden yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa. 

Esitänkin, että taideaineiden tarjoaminen jokaiselle luokalle yhdistetään Suomen harrastamisen malliin. Lupauksen pitää olla selkeä: jokaisen lapsen pitää saada oppia halutessaan soittamaan pianoa tai muuta instrumenttia osana koulupäivää.

Harrastukset ovat tärkeitä lasten ja nuorten kasvamisen kannalta. Parhaimmillaan harrastustoiminta on lapselle ja nuorelle paikka, jossa opitaan uusia taitoja, ystävystytään ja innostutaan. Harrastukset ovat koululaisille turvallisia paikkoja viettää aikaa koulupäivän ympärillä aikuisen ohjaamana. Niiden on myös todettu ehkäisevän nuorten syrjäytymistä sekä muita ongelmia. 

Lapsista ei pidä tehdä pelinappuloita eriarvoisuudesta keskusteltaessa. Koko ajattelu hyvistä ja huonoista kouluista pitää yrittää purkaa. Tehdään jokaisesta lähikoulusta hyvä koulu. 

Lopuksi haluan korostaa sitä, että myös lapsilla on omat yhteisönsä. Kaverit ovat todella tärkeitä pienestä pitäen. Alle kouluikäisen lapsen yhteisö muodostuu usein pihapiirissä tai varhaiskasvatuksessa. Mikäli Helsinki toteuttaa koulualueiden muutoksia, ne täytyy toteuttaa riittävästi ennakoiden, useamman vuoden siirtymäajoilla. Lähikoulun ja varhaiskasvatuksen tulee muodostaa jatkumo, joka on etukäteen tiedossa. 

 

Vartijan tehtävään vaaditaan liian vähän koulutusta – tutkintovaatimuksia on pikaisesti tarkistettava

TIEDOTE
9.1.2023

”On selvää, että nykyiset koulutusvaatimukset vartijan tehtävään ovat aivan liian ohuita. Koulutuksen tulisi olla huomattavasti nykyistä kattavampaa. Esitän, että vartijan tehtävän koulutusvaatimuksia on pikaisesti tarkistettava,” helsinkiläinen kansanedustaja Mari Holopainen (vihr.) sanoo.

”Esille on tullut tapauksia, joissa vartijoiden voimankäyttö on ollut tahallisesti ylilyövää. Epäilyksenä on jopa naisen kuoleman tuottaminen kauppakeskus Iso Omenassa. Yksittäisiin epäilyksiin tullaan saamaan lisäselvyyttä ja lopulta oikeuden ratkaisu”, kansanedustaja Mari Holopainen sanoo.

Väliaikaisen vartijakortin saa 40 tunnin koulutuksella. Jatkokoulutus on 80 tunnin mittainen.

”Reilun viikon koulutuksella joudutaan siis tehtäviin, joissa kovaa taltuttamista ja voimakeinoja toista ihmistä vastaan on sallittua käyttää. Muutaman viikon pikakurssilla saa viisi kerrallaan vuotta voimassa olevan vakituisen vartijakortin,” kansanedustaja Holopainen ihmettelee.

”Esimerkiksi vammaiset henkilöt voivat kiinniottotilanteissa tulla väärin kohdelluiksi, mikäli riittävän laaja-alaista osaamista ei ole. Eikä sitä pysty saavuttamaan näillä opintomäärillä. Riittämätön koulutus ei ole oikein myöskään vartijan tehtävässä toimivia, usein nuoria ihmisiä kohtaan,” tutkijataustainen Holopainen korostaa.

Turvallisuuspalveluita hoitavat yksityisissä ja puolijulkisissa tiloissa alan yritykset. Vartijakoulutusta järjestää esimerkiksi alan suuri toimija Securitas yhteistyössä koulutuspalveluita tarjoavan Hyrian kanssa. Helsingissä alkavan kurssin hinta on 656 euroa.

”Harvassa tutkinnossa koulutus, sen laadusta ja alalle valittavien soveltuvuudesta huolehtiminen on näinkin suoraan alan firmalla.  Ja homma on retuperällä”, Holopainen sanoo.

”Vartiointia tarvitaan esimerkiksi metrossa, jotta muita ihmisiä voidaan suojata. Mutta vartioinnin pitää olla riittävän ammattitaitoista. Tarkoituksena on suojata muita ihmisiä, ei koskaan hakata huvikseen kiinniotettuja kuten epäillään tapahtuneen,” Holopainen päättää.

Lisätiedot:
Kansanedustaja Mari Holopainen
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
0505143452

Valokuva: David O’Weger

Helsingin lisättävä lukiopaikkoja nuorille

Tänä viikonloppuna jälleen tuhannet helsinkiläisnuoret päättävät 9-vuotisen taipaleensa peruskoulussa. Jo parin viikon päästä loman aloituksesta nuorelle selviää, onko tämä saanut suoraan paikan ensisijaisesta hakukohteestaan, kun yhteishaun tulokset julkistetaan. Toiveidensa mukaisen paikan voi saada vielä myöhemmin kesällä joko varasijoilta nousun tai jatkuvan haun kautta. Usein ensisijainen hakukohde helsinkiläiselle nuorelle on nimenomaan lukio.

Suuressa osassa suomalaisia kuntia lukio-opinnot on mahdollista aloittaa 7,00 keskiarvon peruskoulun päättötodistuksella. Helsingissä lukioiden yleislinjoilla tilanne ei ole ollut tämä enää vuosiin. Yhä useammassa Helsingin lukiossa sisäänpääsyyn vaaditaan vähintään hyvistä ja kiitettävistä numeroista koostuvaa todistusta. Tulevina vuosina lukioikäisten ikäluokkien on ennustettu myös kasvavan entisestään Helsingin sisällä. Tämä voi nostaa erityisesti tiettyjen alueiden jo nykyisellään korkeita keskiarvorajoja entisestään, mikäli riittäviä toimia ei tehdä ajoissa.

Sen lisäksi, että opiskelupaikan irtoaminen lukiosta ei ole Helsingissä itsestäänselvyys, monelle nuorelle päätös opiskelupaikan valinnasta osuu samaan aikaan monien muiden mullistusten kanssa. Peruskouluarvosanat eivät kerro koko totuutta nuoren opiskeluvalmiuksista tai kyvykkyydestä yleissivistäviin opintoihin.  Joku havahtuu arvosanojen merkitykseen vasta peruskoulun loppusuoralla,  toinen taas löytää oman tapansa oppia ja innostua opinnoista pienryhmäpaikan, diagnoosin varmistumisen tai opettajan vaihtumisen myötä. Yksi suoriutuu opinnoistaan tasaisesti seiskan arvoisesti. Myös näillä nuorilla tulee olla mahdollisuus lukio-opintojen aloittamiseen heti peruskoulun jälkeen.

Jotta lukiopaikka voidaan järjestää jokaiselle sen ansaitsevalle, tulee paikkoja lisätä ja toteuttaa myös alueellista tarkastelua siltä osin, missä näitä tarvitaan. Lukiopaikkojen määriä onkin kasvatettu jo kuluneella valtuustokaudella useissa lukioissa. Vuosaareen nyt kesällä valmistuva, energiatehokkaasti toimiva ja tilat 900 opiskelijalle tarjoava lukiorakennus on merkittävä askel kohti haluttua tavoitetilaa. Näitä askelia tarvitaan myös tulevina vuosina. Helsingin tulee ottaa tavoitteekseen tarjota mahdollisuus lukio-opintojen aloittamiseen jokaiselle peruskoulun päättävälle oppilaalle, jonka päättötodistus yltää 7,00 keskiarvoon lukuaineissa ja jolla on motivaatiota lukio-opintoihin.

Lukioon pääsevien ja täältä valmistuvien nuorten määrä kietoutuu myös osaksi laajempaa kokonaisuutta. Suomen pitkän ajan tavoitteena on lisätä korkeakoulutettujen osuutta väestöstä noin 50 prosenttiin. Tällä hetkellä Suomessa korkeakoulutettujen osuus on noin 41 prosenttia, kun OECD-maiden keskiarvo on 44 prosenttia. On väistämätöntä, että toimia tavoitteeseen pääsemiseksi tehdään jo toisella asteella. Pääkaupunkimme tulee ottaa tässä vastuunkantajan rooli. Oikea aika toimia on nyt.
 

Mari Holopainen>
Vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä

Maria Jauhiainen
Peruskoulun oppilaanohjaaja
Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja

Kaipolan paperitehtaan sulkeminen muistuttaa siitä, että Suomi tarvitsee edelleen monipuolisempaa elinkeinorakennetta

Kaipolan paperitehtaan sulkeminen on näkyvä ja konkreettinen esimerkki elinkeinorakenteen muutoksesta. Yhdestä yrityksestä suuresti riippuvaiselle paikkakunnalle tehtaan sulkeminen on kova isku. Työllisyydestä puhutaan numeroina, mutta on muistettava, että jokaisen numeron takana on ihminen. Siksi jämsäläiset tarvitsevat tukea, kun siirrytään uuteen.

Yksittäisen alan sijaan elinkeinorakenteen muutosten pidempiaikainen tarkastelu on kuitenkin hedelmällisempää ja antaa tarkemman kuvan siitä, mitä Suomessa ja maailmassa tapahtuu. Suomen elinkeinorakenne on edelleen liian keskittynyttä. Ei ole yksittäisen paikkakunnan eikä maan etu, että joustavuutta puuttuu. Kun hyväksymme lähtökohtana sen, että muutokset elinkeinorakenteessa kuuluvat asiaan, voimme yhteiskuntana varautua paremmin, oli kyseessä sosiaaliturvan muuntautumiskyky tai koulutuspaikkojen kohdentaminen.

Yhteiskunnan tehtävänä on edellytysten tarjoaminen. Tarvitsemme muuntokoulutusta, jatkuvaa oppimista ja aloituspaikkoja aloille, joissa on työvoimapula. Uudet työpaikat syntyvät yhä enemmän korkeaa osaamista vaativille aloille. Erityisesti palvelualat työllistävät. Yrittämisen edellytyksiä on voimistettava edelleen, kasvuyrityksiin, innovaatioihin ja tuotekehitykseen on investoitava ja ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin pureuduttava ratkaisuin, joilla on maailmanmittakaavassa kysyntää ja uutuusarvoa. Osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen on tällöin keskeistä.

Samaan aikaan on havaittu myös epätoivottua keskittymisen kehitystä, jossa teknologiajätit syövät pieniä kehitysvaiheen yrityksiä pois markkinoilta hyvin laajasti. Ongelman ratkaisemiseksi muun muassa digitaalisten palveluiden verotuksen kehittäminen ja laajempi eurooppalainen yhteistyö ovat keskeisessä osassa. Vastuullisuus ja kiertotalouden toteutuminen on lainsäädännön avulla nidottava osaksi tuotantoketjuja.

Haasteita riittää, mutta ei ole syytä vaipua epätoivoon. Suomalaisten uskallus perustaa uusia startupeja sekä Suomen vetovoima usealla alalla kiinnostavana investointikohteena ovat nousseet. Jotta saisimme myös houkuteltua riittävästi osaavia ihmisiä töihin perheineen, voi oikeiden edellytysten tarjoaminen, kuten englanninkielisten koulupaikkojen saatavuus nousta merkittävämpään rooliin kuin yksittäinen yritystuki. Moni arvostaa yhteiskuntaa, jossa on maksutonta koulutusta, puhdasta ilmaa ja lähiluontoa ja työelämän tasa-arvoa. Näiden asioiden tunnetuksi tekeminen ja kehittäminen on tärkeä tehtävä.

Suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa elinkeinoelämä ja sen tarpeet on edelleen pitkälti rajattu käsitteeseen perinteisemmästä teollisuudesta. Näin siitä huolimatta, että teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pidemmän aikaa ollut laskusuunnassa niin kutsutuissa teollisuusmaissa, eikä teollisuus työllistä samalla tavoin kuin ennen. Automatisaatio on lisääntynyt ja tuottavuus kasvanut. Tuottavuuden kasvu on edelleen keskeistä yhteiskuntamme kannalta, ja tähän onkin syytä panostaa. Kun ratkaisuja haetaan, on tärkeää kuulla myös pienyrittäjiä ja kasvuyrittäjiä.

Muutos on välttämätön, mutta se voi olla reilu. Reilun muutoksen vihreässä -ohjelmassa tavoitellaan sitä, että siirtymä kestävään yhteiskuntaan ei tarkoita kurjistumista, vaan parantaa niin ihmisten ja ympäristönkin hyvinvointia. Ilmastotoimilla on nyt suuri työllistävä vaikutus.

Kirjoitukseni on julkaistu myös Vihreät-verkkosivuilla.

Ryhmäpuhe julkisen talouden suunnitelmasta ja talouden näkymistä koronakriisin keskellä

Pidin (21.4.2020) Vihreiden ryhmäpuheen julkisen talouden suunnitelmasta ja talouden näkymistä koronakriisin aikana. 


Arvoisa puhemies,

Suomalaiset ovat sinnitelleet poikkeusoloissa. Epidemiaan on menehtynyt läheinen, muistisairas ei ole pitänyt hetkeen ketään kädestä kiinni, huoli kotona yksin pärjäilevästä lapsesta on suuri, epävarmuus toimeentulosta ja lainoista ahdistavat. Koronaepidemia ei kohtele kaikkia samoin tavoin.

Riskiryhmiin kuuluvia suomalaisia on ikänsä puolensa lähes miljoona ihmistä ja muiden riskitekijöiden perusteella huomattavasti enemmän, eikä ikä tai terveys kaikissa tilanteissa suojaa taudin vakavimmilta muodoilta.

Tultuamme vuosi sitten valituiksi kansanedustajan tehtävään, kukaan meistä ei osannut ajatella, että päättäisimme poikkeusolojen toimista, joilla pyritään takaamaan oikeus terveyteen ja elämään. Tähän asti koronaepidemian rajoittamistoimet ovat Suomessa onnistuneet varsin hyvin: pärjäämme vertailuissa tehohoitoon joutuneiden ja kuolleisuuslukujen osalta. Rajoitteet eivät ole olleet tiukimpia Euroopassa, koska ohjeet on otettu tosissaan ja toimimme riittävän ajoissa. Kevätauringossa on voinut ulkoilla, eikä oikeus oppimiseen ole lakannut. 

Arvoisa puhemies,

Julkisen talouden näkymään ja taloudellisiin ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista globaalia epävarmuutta. Varmaa on ainoastaan suunta: se on tällä hetkellä alaspäin. Arviot Suomen bruttokansantuotteen supistumisesta tänä vuonna vaihtelevat noin viidestä prosentista kolmeentoista riippuen siitä, kuinka nopeasti ja millä keinoin epidemia saadaan hillittyä. 

Ihmiselle ennestään tuntematon virus leviää ja tarttuu hyvin herkästi ilman fyysistä etäisyyttä lisääviä rajoitteita. Covid-19-tartuntatauti muodostaa talous- ja terveyskriisit, joita ei voi ratkaista erikseen. Se, miten minimoimme sekä taloudelliset että terveydelliset haitat rokotteen saamiseen asti ratkaisee paljon. Kansainvälinen yhteistyö tiedon hyödyntämisessä, strategian muodostamisessa ja huoltovarmuuden kehittämisessä esimerkiksi EU:n ja maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa on tärkeää. Ratkaisuja on löytynyt esimerkiksi testaamisesta ja tartuntaketjuja jäljittävästä mobiiliteknologiasta, joka samalla kunnioittaa yksityisyyden suojaa. 

Useat tahot Euroopan Keskuspankista lähtien ovat korostaneet elvytyksen keskeistä roolia. Velkaantuminen on Suomessa kestettävällä tasolla, mutta resurssit on sijoitettava oikein ja kannattavalla tavalla. Valtio lisää menoja, jotta pitäisimme huolta yrityksistä, työpaikoista, terveydenhuollosta ja kunnista, joissa verotulot ovat tippuneet, mutta investointi- ja palvelutarve jatkuu. Nyt kärsivät kaupungitkin, jotka normaalioloissa mahdollistavat valtion verotuloja. 

Kulttuuritapahtumat on peruttu ja lisätalousarviossa toimijoille kohdistetaan tukea. Suuri osa esim. palvelualoista tarvitsee tukea, mutta on myös aloja joissa liiketoiminta kasvaa koronaepidemian vaikutuksesta kuten  elintarvikkeiden verkkokauppa. Tukien kohdentaminen ei voi tapahtua sattumanvaraisesti tai yrityksen koon perusteella, eikä sen pitäisi kohdentua yhtiöille, jotka hyödyntävät veroparatiiseja tai pystyvät jakamaan kohtuuttomasti osinkoja vaikeana aikana. Myös järjestöt tarvitsevat tukea. Luottamus ja tunne oikeudenmukaisuudesta on keskeinen yhteiskunnan perusta.

Talouden rakennetta on toivottavaa edelleen monipuolistaa: kaikki vanhat menestystarinat eivät ole uusia menestystarinoita. Meillä ei ole yhtä uutta Nokiaa, mutta meillä on useita lupaavia kasvuyrityksiä. Koronkriisin jälkeen on toimialoja, joissa on työvoimapula. Pienenä avoimena vientivetoisena maana Suomessa on erityisen tärkeätä satsata koulutukseen ja osaamiseen. Siten pärjäämme kyllä.  

Arvoisa puhemies

Vaikka koronakriisi on vähentänyt tuotantoa ja kuluttamista dramaattisesti, edes tällä hetkellä emme ole ilmaston tai luonnonvarojen käytön kannalta kestävällä uralla. Valtio ei voi panostaa sellaisiin kohteisiin, jotka syventävät ilmastonmuutosta tai heikentävät biodiversiteettia tai vesistöjemme puhtautta. 

Luonto, metsät, järvet ja rantakalliot ovat osoittaneet ainutlaatuisuutensa, kun ihmiset kaikkialla Suomessa ovat suunnanneet ulos hakemaan hengähdyspaikkoja kriisin keskellä. Myös tulevilla sukupolvilla on oltava oikeus samaan. Vaikka edessä oleva taantuma on vakava, tarjoaa se meille mahdollisuuden katsoa talousjärjestelmäämme  ja talouden rakenteita uudesta näkökulmasta ja rakentaa siitä samalla inhimillisesti ja ekologisesti kestävämmän.    

Taloutta elvyttäviä investointeja tulee suunnata kestävää kasvua lisääviin hankkeisiin henkilöliikenneraiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Pitkien etäisyyksien Suomessa kestävää liikkumista maan sisällä ja muualle Eurooppaan esimerkiksi yöjunalla on edistettävä. Menojen lisääntyessä on entistä tärkeämpää huolehtia laajasta ja kestävästä veropohjasta ja siirrettävä painopistettä ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen, jotta ihmisistä voidaan pitää huolta jatkossakin. 

Arvoisa puhemies,

Yhteiskunnastamme on tullut esiin uusiakin puolia, monissa kouluissa ja työpaikoilla on tehty digiloikka niillä välineillä, jotka jo pitkään ovat olleet ulottuvilla. Osittaista etätyötä jatkossakin suosimalla voidaan säästää ruuhkassa kuluvaa aikaa ja turhia päästöjä.

Koronakriisi on osoittanut, että tutkimus ja tiede ovat koko yhteiskunnan etu, ja olemme huomanneet viimeistään nyt, että niihin kannattaa satsata mikäli haluamme varmistaa päivitetyn tiedon ja uusimmat ratkaisut. Turvallisen ja toimivan rokotteen nopea saatavuus on ratkaisevaa terveys- ja talouskriisistä ulospääsemiseksi. 

Hallitusohjelmassa on sovittu ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästä Suomesta, eikä tämä lupaus ole muuttunut.

Varhais­kas­vatus on tasaver­tainen osa koulutus­polkua – ei bisnes

Kuva: Susanna Kekkonen

Sanna Marinin hallitusohjelmassa halusimme nostaa esiin, että koulutus on perusta, joka takaa jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet. Tasavertainen opetus on paras turva syrjään jäämistä ja näköalattomuutta vastaan.

Oli hieno hetki, kun uudella kokoonpanolla eduskunnassa palautimme kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen ja yli 3-vuotiaiden pienemmät ryhmäkoot koko Suomeen. Kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta jatkuu ja sitä laajennetaan.

Hallitusohjelmassa on päätetty selvittää, voidaanko voitontavoittelun rajoittaminen perusopetuksen tavoin ulottaa varhaiskasvatukseen, koska varhaiskasvatuksen merkitys osana oppimisen polkua tunnistetaan yhä vahvemmin. Myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut jo pidemmän aikaa esiin periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu julkisilla rahoilla on mahdollista opetuksessa.

Yksilötasolla valintoja päiväkotipaikoista tehdään etenkin sen mukaan, mitä on saatavilla lähellä kotia. On vaikea nähdä, miksi pääosin julkisesti rahoitetussa varhaiskasvatuksessa ns. ”voittoja” ei kotiuteta takaisin päiväkotien omaan toimintaan kuten kaiken muun koulutuksen, säätiöpohjaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kohdalla toimitaan, vaan yhä enenevässä määrin pääomasijoittajille.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten osalta palkkaerot ovat merkittäviä erilaisten työehtosopimusten myötä: palkka on keskimäärin pienempi yksityisissä päiväkodeissa julkisiin verrattuna. Haasteena on, että koska henkilöstökustannukset ovat suurin kuluerä, kulut on pyrittävä pitämään mahdollisimman matalina ja tehtävänkuva laajenee usein varhaiskasvatuksen ulkopuolelle esimerkiksi puhtaanapitoon.

Varhaiskasvatuksen ja ammattilaisten kannalta suunta kohti lasten sivistyksellisia oikeuksia – eikä enää vanhempien työssäkäynnin mahdollistavaksi sosiaalipalveluksi – on perusteltu. Varhaiskasvatusta tulisi kohdella täysin tasavertaisena osana lapsen muuta koulutuspolkua. Varhaiskasvatuksen asema tarvitsee muutosta ja mallia muutokseen kannattaa hakea peruskouluista, ei palvelusetelimarkkinan kasvun kautta, josta Suomessa kyllä on jo kokemuksia.

Helsingissä valtuusto on hyväksynyt lähipäiväkotiperiaatteen. Se toimii toteutuessaan lähikoulun kaltaisena lupauksena, jotta ihan jokainen lapsi saa varhaiskasvatuspaikan läheltä kotoaan. Lisäresursseja tulee tarjota erityistä tukea tarvitseville päiväkodeille enemmän sosioekonomisin perustein kuten kouluissa.

Yksityisten varhaiskasvatuksen ketjujen yleistymisen edistämisen sijaan joustavia säätiö- tai yhdistysmalleja voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen oman opetuksen ohella. Säätiöpohjaisten mallien vahvistamisesta hyötyisivät myös varhaiskasvatuksen pienet yhdistysmuotoiset toimijat ketjujen sijaan. Nämä toimenpiteet toisivat varhaiskasvatusta taas askeleen lähemmäksi muiden koulutustasojen nauttimaa arvostusta.

Blogi julkaistu alunperin Vihreiden nettisivuilla.

« Older posts

© 2024 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑