Esitän, että ihan jokainen Helsingin luokka saa resurssit taideaineiden opetukseen. Helsingin kaupungin virkakunta on valmistellut esitystä, jonka mukaan painotetun opetuksen muotoa muutettaisiin koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Tärkeää olisi puuttua juurisyihin, alueiden eriytymiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Eriarvoistumiseen ei puututa leikkaamalla, vaan tarjoamalla enemmän lapsille ja nuorille. Taideaineiden opetuksen lisääminen jokaiselle luokalle voidaan yhdistää Suomen harrastamisen malliin. 

Koulujen eriytymisen taustalla vaikuttaa alueellinen eriytyminen, joka johtuu pitkälti yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta sekä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen epäonnistumisesta. Koulupolitiikalla voidaan hillitä alueellista eriytymiskehitystä, mutta painotettu opetus on pieni muuttuja kokonaisuudessa. Aivan ensisijaista on taata riittävä rahoitus kouluille ja oppimisen tuelle aina varhaiskasvatuksesta lukioon. 

Taideaineita kaikille luokille

Taito- ja taideaineiden opetusta tulisi lisätä kaikille luokille. Taito- ja taideaineet lisäävät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, kykyä tehdä päätöksiä ja tunteiden käsittelyä. Muusikot, näyttelijät, kuvataiteilijat ja tanssijat ja muut ammattilaiset aloittavat harjoittelun usein nuorina, mutta ihan jokainen hyötyy taideaineista. 

Meidän tulee välttää tilannetta, jossa lahjakkaat tai erityisen motivoituneet oppilaat jäävät sen varaan, mitä vanhemmilla on tarjota oman osaamisensa puolesta ja perheen talouden sallimissa rajoissa. Harjoittelu vaatii motivaatiota. Pääsykokeita tulisi välttää nuorempien osalta. Painotusluokkia tarvitaan tulevaisuudessa vähemmän. Niihin haettaessa motivaation tulisi olla keskeinen kriteeri etenkin nuorempien kohdalla. Näin myös vältettäisiin sitä, että maksullinen harrastus tai muu valmennus olisi edellytys painotusluokalle pääsemiseksi. 

Viimeistään lukiovaiheessa nykyjärjestelmä painottaa vahvasti oppilaiden valintaa todistuksen perusteella. Painotetun opetuksen tai erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tarve voi olla perusteltu etenkin sosioekonomisesti enemmän tukea tarvitsevilla alueilla. Tällä voisi olla alueellisia eroja tasoittavia vaikutuksia ja se mahdollistaisi painotusluokilla opiskelun eri perhetaustoista tuleville lapsille. 

Oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien välillä ovat kasvaneet

Tutkimusten mukaan painotetun opetuksen luokat lohkouttavat koulujärjestelmää sekä koulujen välillä että koulujen sisällä Valtioneuvoston tekemän julkaisun mukaan. Painotetussa opetuksessa opiskelevat usein lapset, joiden vanhemmilla on korkeampi koulutus- ja tulotaso. Ilmiön tarkastelu on merkityksellistä, sillä jos koulupolut eriytyvät jo peruskoulussa, tämä vaikuttaa kumuloituvasti myös seuraavilla koulutusasteilla. 

Suomalaisten oppilaiden oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat kasvaneet aiempaan verrattuna. Pisa-tutkimusten tulokset ovat laskeneet kokonaispisteisiin nähden maltillisesti, mutta tulosten kasvava eriytyminen on erittäin huolestuttavaa. Opettajat ovat jo pitkään tuoneet esiin oppimistulosten erojen kasvun ja tämä myös näkyy koulujen arjessa. Osa puolueista on syyllistänyt S2 kieltä opiskelevia nuoria. Heidän osuutensa on niin pieni, ettei sillä ole vaikutusta PISA-tulosten laskuun.

Menneinä vuosina tehdyillä koulutusleikkauksilla on kauaskantoisia seurauksia. Koulutuksen rahoitusta leikattiin 1990-luvulla huomattavasti, eikä mikään hallitus ole palauttanut sitä leikkauksia edeltäneelle tasolle. Tilannetta ei ole helpottanut se, että vuosina 2011–2019 tehdyt leikkaukset supistivat koulutuksen rahoituspohjaa OAJ:n laskelmien mukaan noin kahdella miljardilla eurolla. 

Lähdimme nykyiseen hallitukseen tekemään koulutuksen kunnianpalautusta ja tällä kaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta onkin kasvatettu OAJ:n laskelmien mukaan noin 500 miljoonalla eurolla. Se ei silti ole riittänyt paikkaamaan vuosikymmentä kestänyttä rahoitusvajetta etenkään, kun myös velvoitteet ovat lisääntyneet.

Karvin selvityksen mukaan suomea toisena kielenä opiskelevien osaamistaso on suomea äidinkielenään puhuvien osaamistasoa heikompi. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tarpeiden huomioinnissa ja opetuksessa on Suomessa epäonnistuttu. Resursseja pitäisi laittaa niin S2-opetuksen kehittämiseen kuin muutenkin kielisensitiiviseen opetukseen.

Mitä ratkaisuja alueellisen eriytymisen purkamiseksi?

Asuntopolitiikalla ehkäistään alueiden eriytymistä.

Alueiden eriytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla. Asuinalueiden eriytymistä ehkäistään osoittamalla samalle asuinalueelle erilaisia asumismuotoja. 

Uusien alueiden kaavoituksessa Helsingissä alueelle kaavoitetaan tietty määrä kaupungin vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja ja muita tuetun asumisen muotoja, vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja. Sen sijaan vanhojen asuinalueiden kehittäminen niin, että alueella asuisi ihmisiä eri sosio-ekonomisista taustoista, ei ole yhtä helppoa. 

Olennaista asuinalueiden kehityksessä on kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan. Palvelut ovat keskeisessä asemassa alueen toimivuuden ja sitä kautta esimerkiksi huono-osaisuuden kasaantumisen mukanaan tuomien lieveilmiöiden ehkäisemisessä ja hillitsemisessä. Palveluihin, viihtyisyyteen sekä turvallisuuteen on panostettava kaikilla alueilla, mutta erityisesti niillä jotka kaipaavat lisää vetovoimaa. Kaupunginosien omaleimaisuus sisältää myönteisiä asioita, joista on pidettävä kiinni. Jokaisella kaupunginosalla on oma identiteettinsä.

Tasa-arvorahaa myönnetään kouluille, joissa sille on suurin tarve.

Tasa-arvoraha vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.Tällä hallituskaudella olemme vakiinnuttaneet tasa-arvorahan lakiin. Sitä voidaan myöntää neljäksi vuodeksi kerrallaan, jolloin kouluihin saadaan aiempaa parempaa ennustettavuutta. Tasa-arvorahaa myönnetään esimerkiksi kouluille ja päiväkoteihin, joiden sijaintialueella koulutuaste on matala ja työttömyysaste sekä vieraskielisen väestön osuus korkea.

Tasa-arvo edistää se, että inkluusion toteuttaminen säästötoimenpiteenä saadaan loppumaan. Tutkitusti inkluusion tavoitteet eivät toteudu, jos valtaosa luokan oppilaista tarvitsee tukea. Isoja muutoksia kouluissa pitäisi tehdä harkiten ja toimintaa pilotoiden. Opettajien tulee saada vaikuttaa siihen, mihin suuntaan suomalaista koulujärjestelmää viedään. Opettajille ja varhaiskasvatuksen opettajille tulee taata riittävät resurssit opetuksen perustehtävään. 

Taideaineet jokaiselle luokalle harrastamisen Suomen mallin avulla.

Miten jokainen luokka ja jokainen oppilas saa tulevaisuudessa mahdollisuudet taideaineiden harrastamiseen? Harrastamisen Suomen malli pitää ottaa laajemmin käyttöön Helsingissä. Harrastamisen malli takaa kaikille lapsille ja nuorille vapaavalintaisen maksuttoman harrastuksen suoraan koulupäivän jälkeen, usein koulun tiloissa. Tämä parantaisi kaikkien oppilaiden yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa. 

Esitänkin, että taideaineiden tarjoaminen jokaiselle luokalle yhdistetään Suomen harrastamisen malliin. Lupauksen pitää olla selkeä: jokaisen lapsen pitää saada oppia halutessaan soittamaan pianoa tai muuta instrumenttia osana koulupäivää.

Harrastukset ovat tärkeitä lasten ja nuorten kasvamisen kannalta. Parhaimmillaan harrastustoiminta on lapselle ja nuorelle paikka, jossa opitaan uusia taitoja, ystävystytään ja innostutaan. Harrastukset ovat koululaisille turvallisia paikkoja viettää aikaa koulupäivän ympärillä aikuisen ohjaamana. Niiden on myös todettu ehkäisevän nuorten syrjäytymistä sekä muita ongelmia. 

Lapsista ei pidä tehdä pelinappuloita eriarvoisuudesta keskusteltaessa. Koko ajattelu hyvistä ja huonoista kouluista pitää yrittää purkaa. Tehdään jokaisesta lähikoulusta hyvä koulu. 

Lopuksi haluan korostaa sitä, että myös lapsilla on omat yhteisönsä. Kaverit ovat todella tärkeitä pienestä pitäen. Alle kouluikäisen lapsen yhteisö muodostuu usein pihapiirissä tai varhaiskasvatuksessa. Mikäli Helsinki toteuttaa koulualueiden muutoksia, ne täytyy toteuttaa riittävästi ennakoiden, useamman vuoden siirtymäajoilla. Lähikoulun ja varhaiskasvatuksen tulee muodostaa jatkumo, joka on etukäteen tiedossa.