Ryhmäpuheeni 20.1.2010 valtuustossa

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat,

Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2009-2011. Tuon seuraavaksi esiin suunnitelmaa koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumisesta Suomen suurimmalla työnantajalla.  

——————————————————————————————————————————————–

Keskustelemme tänään neljännestä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta, joka perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40000 työntekijää ja etenkin esimiehiä ja –naisia on tiedotettu suunnitelmasta ja siihen sisältyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista heikosti. Entä miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin kaupunki ja työnantaja pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin, Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä. Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä henkilöstökeskuksen ym. edustajien lisäksi.

Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen. Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin. Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus, ja toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka perustuu sukupuoli-identiteettiin.

Suunnitelman tulisi huomioida myös seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat tai yhteishuoltajat: erityyppiset perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa. Myös yksinhuoltajien asema tulisi nostaa esiin.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia apulaiskaupunkijohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime käsittelyn yhteydessä edellytti? Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan on 37 sivua eli ei varmasti liian raskasta luettavaa liitteenä.

Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen tavoite, jotta tiedettäisiin missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.

——————————————————————————————————————————————–

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma:

Vihreiden tavoite joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoarvoasia, koska tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva, ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin kilpailukykyyn ajansäästöinä.

Palvelujen käytössä on selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja miehet voivat huonommin monin sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.

Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana. Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin, käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä.

Vihreä valtuustoryhmän mielestä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingillä on viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia lähisuhdeväkivallan ehkäisy – tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ohjelmia. Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010-2012 laaditaan toimenpide-ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelman tulee sisältää kattavat toimenpide-ehdotukset ja resursointi.

Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista asiantuntevaa keskusteluapua. Nyt tarjotaan vain kriisikeskustelu. Terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan Naisten Linjaan, jolla ei ole tarjota muuta apua kuin puhelinneuvonta ja joka toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos lautakunta kaksinkertaistaisi 6800 euron tuen ryhmä voisi kokoontua joka viikko, joten ihan tähtitieteellisistä rahasummistakaan ei aina ole kyse. Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille, ja alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen edustus. 

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin havaittu merkittäviä uhrin asemaan liittyviä riskejä. Läheisten tekemään väkivaltaan liittyy monimutkaisia tunteita ja todellisten tapahtumien peittelyä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu. Helsingin tulisi harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.

Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman, valtuusto hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt voitaisiin uudelleen arvioida olisiko vastaavan kaltainen väkivallan eri muotoja koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan.

Vuonna 2008 peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli tapahtunut käänne huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa; 17-24 -vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi suurinta maailmassa Suomessa ja se on noussut, kun muu itsemurhakuolleisuus on laskenut (Väestöliitto). On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää resursseja. 

Opetus, sivistys, ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä toteutetuista toimenpiteistä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: Tasa-arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Eriäviäkin mielipiteitä tästä on: Ehkä työnsarkaa kuitenkin vielä riittää. Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään: miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksien arviointia edistetään virastossa ja kouluissa. Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten lajien kesken.

——————————————————————————————————————————————–

Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingin kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa (virasto- ja osastopäälliköistä) oli n. 32 %, kun naisia koko henkilöstöstä oli noin 74% (Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma). Jotta naisten ja miesten osuus johtotehtävissä jakautuisi tasapuolisesti, niin naisia tulisi olla johtotehtävissä samassa suhteessa kuin naisia on koko henkilöstöstä eli aika paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavana olevaan tehtävään valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä myös ja erityisesti nyt kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia, pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään. Haluamme kiinnittää huomiota myös suunnitelman kirjaukseen siitä, että tilapäisesti poissaolevaa, mm. äitiys-, tai isyyslomalla tai asepalveluksessa oleva henkilöä ei saisi syrjiä tehtäviä jaettaessa.

Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle tiedoksi. Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää muun muassa koulutukseen pääsyssä ja työhönotossa.

On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti asiantuntijuutta vaativien tehtävissä ja jopa 10%-15%. Asiantuntijuutta vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta ei ole. Kohtuullisen helposti olisi selvitettävissä tapahtuuko asiantuntijatehtävien palkkauksessa tilastollisesti merkittävää syrjintää esimerkiksi hallintokunnittain. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkillisesti tässä. Myös muun julkisen sektorin, kuten yliopistojen, täytyy nostaa profiiliaan piilotetuissa palkkaeroissa. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta. Myöskään suomalainen kulttuuri ei edistä avoimeen palkkakeskusteluun. Todellinen avoimuus lähtee kuitenkin siitä tahosta, jolla tieto on käsissään. Ehkä jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla esitettäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.

On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen ja näin onkin syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston arvion mukaan vain 5% kotihoidon tuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon pidemmällä ja kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Epätasa-arvo koituu taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille, ja estää osaa naisista tarttumasta yrittäjyyteen.

Kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamisen kokonaisuus on hahmotettu kapeasti. Kansalaisilla on työn ja perheen yhteensovittamisen tarpeita erityisesti pikkulapsivaiheessa, mutta myös muissa perhevaiheissa. Muihin elämätilanteisiin ei tässäkään suunnitelmassa kuitenkaan ole kiinnitetty sanottavammin huomiota mikä valitettavasti osaltaan johtaa siihen, että Suomessa ja Helsingissä naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei lainsäädännöstä huolimatta ole vielä tasa-arvoinen.

(Työ, perhe ja tasa-arvo, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:55 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1082856&name=DLFE-10783.pdf)

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä. Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää ponsilla.

  Ryhmäponnet: 

– Esitämme, tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi, suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi virastoihin tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.

–  Esitämme, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. 

– Esitämme, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten palkkatasa-arvoa edistetään.  

Valtuusto käsitteli Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuoden 2010 ensimmäisessä kokouksessa. Tänään 3.2. kokouksessa äänestettiin suunnitelmaan liittyvistä ponsista. Esitin seuraavan Vihreiden ryhmäponnen, koska nykyisessä tasa-arvosuunnitelmassa sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen: kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki tekee erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Valtuusto hyväksyi tämän ponnen. Ainoastaan KD taisi näyttää punaista valoa.

Tein myös kaksi seuraavaa pontta: Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi ja tasa-arvosuunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi kuhunkin virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sukupuolten välisten palkkaerojen kehittymistä seurataan ja raportoidaan entistä tarkemmin. Helsingin kaupunki ryhtyy omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla palkkatasa-arvoa edistetään.   
 
Nämä esitykset eivät äänestyksessä menneet läpi pitkälti sen takia, että puolueryhmät jo etukäteen sopivat mikä kenenkin ryhmäponsista hyväksytään. Perustelut näille ponsiesityksille löytyvät pitämästäni tasa-arvosuunnitelmaa koskevasta ryhmäpuheesta.

Valtuustoaloite jätetty 20.1.2010: Kaisaniemen metroaseman kävelytunnelin ja muiden julkisten siirtymätilojen elävöittäminen Helsingin World Design Capital vuoteen 2012 mennessä 

Kaisaniemen metroaseman matkustajamäärä on noin 250 000 ihmistä/kk. Tunnelin luolamaalausaiheiset seinämaalaukset ovat olleet kuluneita ja läpikulkijoiden katseltavina jo useita vuosia. Helsingin World Design Capital vuoden visioon kuuluu, että muotoilu on olennainen osa helsinkiläistä elämänmuotoa. Muotoilu osana ihmisten elämää on Helsingin designpääkaupunkivuoden ja sen tapahtumien avainteema. Muotoilu ei ole vain monumentteja vaan arkipäivän oivalluksia, elämyksiä ja viihtyvyyttä.   

Aloitteen tekijät esittävät, että Kaisaniemen metroasemaan vievän kävelytunnelin seinämaalaukset suunnitellaan ja toteutetaan uudelleen Helsingin World Design Capital vuoteen 2012 mennessä. Kaisaniemen metroasemalle vievän kävelytunnelin ehostaminen voidaan suunnitella yhteistyössä esimerkiksi taideoppilaitosten kanssa ja toteuttaa edullisesti. Muotoilupääkaupunkivuotta ajatellen myös muiden julkisten siirtymätilojen elävöittämistä on edistettävä.- Mari Holopainen

Kaikkien puolueiden mielestä ei saanut. Onneksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa eilen 10.12.2009 saimme demarien ja vasemmiston tuella eteenpäin selvityksen siitä kannattaako joidenkin koulujen ja asuinalueiden lähistöllä nopeusrajoituksia laskea liikenneturvallisuuden vuoksi. Liikennesuunnitteluosasto pääsee nyt toivottavasti selvittämään onko joidenkin, etenkin lasten käyttämien kulkureittien lähistöllä, erityisen vaarallisia kohtia ja ylityspaikkoja ja onko nopeusrajoituksen laskusta saavutettavissa etua. Se, ettei tällaisia selvityksiä ole ollut tekeillä, on ollut poliittisen tahtotilan tulos. Mielestäni kohtuutonta.

Liikenteen sujuvuuden kannalta pelkkiä nopeusrajoituksia ei kannata tuijottaa. Liikenteen välityskyvyn kannalta hitaammat nopeudet toimivat joskus paremmin. Nopeammin ajava auto mm. tarvitsee enemmän tilaa. Jalankulkijan turvallisuuden kannalta nopeudella on suuri merkitys. Eräiden arvioiden mukaan laskemalla nopeutta viidestäkympistä neljäänkymppiin jalankulkijan kuolemanriski törmäyksessä tippuu merkittävästi. Törmäyksissä, jotka tapahtuvat yli 55km/h suuremmissa nopeuksissa turvallisuusvaikutukset tippuvat ja jalankulkija menettää henkensä lähes aina.

Kaupunginvaltuustossa käytiin kohua herättäneestä palveluverkosta keskustelua tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä, vaikka asia ei varsinaisesti listalla ollutkaan. Suuri enemmistö (kokoomusta ja muutamaa muuta valtuutettua lukuun ottamatta) päätti, että palveluverkon valmistelussa kuullaan asukkaita ja asiantuntijalautakuntia ennen esityksen tekemistä. Parannusta on luvassa luokattoman huonoon virkamiesvalmisteluun, jossa palveluverkosta tuli vanhentunutta ja puutteellista tietoa täynnä oleva lakkautuslista palveluiden kokonaistarkastelun sijaan.  

Maakuntavaltuuston kokouksessa aamulla. Tämän foorumin tarkoituksena on Uudenmaan taloudellinen ja alueellinen kehittäminen ylikunnallisessa yhteistyössä. Kiinnostava tilastokokoelma Uusimaa Suomessa kertoo mm. seuraavaa: lentoliikenteen osuus yli 75% koko maan liikenteestä, laivamatkustajista yli 55%, väitelleistä henkilöistä lähes 40%, maahanmuutosta lähes 40% ja bruttokansantuotteesta yli 30%. Listan häntäpäässä ovat osuudet pitkäaikaistyöttömyydestä (noin 15%), sähkön kulutuksesta (alle 15%) ja valtionosuuksista (10%). (Lähde: Uudenmaan liitto, Toiminta-ja taloussuunnitelma 2010-2012)

Yksi tärkeimmistä arvioista on, että vuoteen 2033 mennessä Uudenmaan väestö kasvaa 1,7 miljoonaan (300 000 asukkaan lisäys). Liikenneyhteyksien kehittäminen on yksi kiireellisemmistä kehityskohteista ja etenkin raideliikennettä tarvitaan lisää. Jos joku ihmettelee, että mitä muuta tämä liitto puuhailee, niin tietoa löytyy täältä: http://www.uudenmaanliitto.fi/index.phtml?s=38&4904_m=6920

Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti hotellihankkeesta 5.11.2009. Päätin äänestää hotellia vastaan esityslistoihin huolella tutustuttuani. Kaikki asiantuntijalausunnot olivat kielteisiä. Omin silmin katsottuna hotelli ei näyttänyt sopivan paikalle. Jonkun tasapaksumman alueen profiilin nostoon tämän tyyppinen arkkitehtuuri sopisi hyvin.  

Toivon, että kansainvälisiä hankkeita olisi lisää ja designhotellit tervetulleita, mutta haluan samalla, että myös kuuluisien arkkitehtien töitä voidaan arvioida kriittisesti. Tuntuu, että nyt jossain puheenvuoroissa kansainvälisyys ja ”design” otettiin itseisarvoina ”pakko saada Helsinkiin” siitä huolimatta, että visuaaliseen ilmeeseen ei oltu tyytyväisiä. Helsingin pienen historiallisen keskustan vetovoima ei kohennu hotellista, joka ei lopulta ole niin erikoinen vaan muotokieleltään enemmänkin yksinkertaisen laatikkomainen. Uskon, että parempi vaihtoehto löytyy. Lautakunnan enemmistö kannatti hanketta, mutta asiasta päätetään vasta lopulta valtuustossa.

9.9.2009 jätetty aloitteeni: Asukastarpeet selkeämmin esille päätöksenteon yhteydessä 

Kaupungin päätöksenteossa palveluntuottajapuolen näkökulma esiintyy selvästi. Valtuustolle esitettävistä asiakirjoista ja niiden liitteistä löytyy usein pätevät selvitykset taustatietoineen. Asukkaiden näkökulma tuntuu jäävän vähemmälle huomiolle näissä tarkasteluissa. Päätöksentekijät saavat asukastietoa suoraan asukkailta mm. sähköpostien muodossa ja median välittämänä. Suoran palautteen lisäksi olisi tehokasta kootusti tutkia asukastarpeita jo valmistelun yhteydessä tai esittää aiemmin tutkittua tietoa päätöksentekijöille. 

Asukkaiden näkökulman mukaan ottamiseen on olemassa useita keinoja. Yleisesti käytettäviä menetelmiä ovat mm. asiakastyytyväisyyskyselyt, asiakkaiden haastattelut, asiakastietokantojen hyödyntäminen ja focus group-tutkimukset. Lisäksi erilaisten verkkofoorumien ja muun sosiaalisen median tarjoamat keinot mahdollistavat yhä paremmin asukkaiden osallistamisen heitä koskevien palveluiden kehittämiseen. Oleellista on, että kaupunki aktiivisesti ja monipuolisesti hyödyntää näitä menetelmiä: Muutosehdotuksia palveluihin on hankala saada irti, jos asukastyytyväisyyttä mitataan ainoastaan asteikolla 1-5. Useat yritykset hankkivat asiakastietoa ja osallistavat asiakkaita kehittäessään uusia palveluita, koska tämän arvellaan tuottavan lisää arvoa asiakkaille ja tätä kautta parantavan yrityksen kilpailukykyä. Asukastarpeiden huomioinen myös tehostaisi palveluprosesseja. Esimerkiksi palveluntarjoaja saattaa nykyisellään käyttää merkittäviä panostuksia johonkin asukkaille vähemmän tärkeään toimintoon, ja jättää toiset, asukkaiden tärkeämpänä pitämät toiminnot vähemmälle huomiolle. 

Asukastarpeiden selvittäminen ei palvele ainoastaan yksittäisten asioiden valmistelua, vaan se edistäisi yleisemmin sitä asenneilmapiiriä, johon Helsingin kaupunki on valtuustostrategiassaan sitoutunut: Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä. Tarkoituksena on luoda entistä avoimempia ympäristöjä, joissa yhdistetään käyttäjät, kehittäjät ja julkistahot. Tämän tavoitteen kerrotaan toteutuvan Forum Virium Helsinki- hankkeen, kaupungin hankintapolitiikan ja kansallisten strategisten huippuosaamisen keskittymien kautta. Muutama hanke ei kuitenkaan riitä, vaan edellä mainittu tavoite tulisi huomioida huomattavasti laajemmin läpi kaupungin organisaation, jotta todellista muutosta saataisiin aikaan.  

Esitämme, että asukastarpeiden selvittämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota kaupungin palvelujen kehittämisen yhteydessä. Nämä seikat on tuotava esiin asioiden valmistelun ja esityslistojen yhteydessä.

Helsingin  Vihreiden nettisivuilla 11.6.2009 julkaistu kolumnini. 
 

Pääkaupunkiseudun demokratiaa selvittäneen hankkeen mukaan helsinkiläisistä lähes 60% oli täysin samaa mieltä väittämästä: ”minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä kunnanvaltuusto ja –hallitus tai lautakunnat päättävät.” (Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit käsikirja 2009). Vaikutusvaltaa ei koeta olevan, vaikka erilaisten verkkofoorumien ja muun sosiaalisen median tarjoamat keinot osallistaa asukkaat päätöksentekoon ja heitä koskevien palveluiden kehittämiseen sen yhä paremmin mahdollistaisivat.  


Palvelusuhde kaupungin ja asukkaan välillä on tai ainakin sen pitäisi olla vuorovaikutussuhde eli kumpikin osapuoli oppii siinä toinen toisiltaan. Tietoa asukkaiden tarpeista hankitaankin erilaisten kyselyjen avulla. Muutosehdotuksia on kuitenkin hankala saada irti, jos asukastyytyväisyyttä mitataan asteikolla 1-5 vuodesta toiseen. Haastavaa on myös se, että edellä mainitun kaltainen tieto heijastaa menneisyydessä tapahtuneita muutoksia kysynnässä tai asenteissa. Usein parhaimmillaankin kyselyt, joita hyödynnetään, kertovat nykyisten asukkaiden nykytarpeiden kehityksestä. Pidemmälle tulevaisuuteen luotavaa näkemystä on näillä keinoin vaikea saavuttaa: Keitä Helsinki palvelee 20 vuoden ja mitä nämä asukkaat silloin tarvitsevat?  


Asukastiedon mittarit, esimerkiksi asukastyytyväisyyden mittaaminen, onkin luonteeltaan enemmän taktista kuin strategista. Usein sen rooli on lähinnä palautteen antaminen kaupungin työntekijöille, mutta uusia palveluita ei näin välttämättä synny. Kun asukastieto on esimerkiksi asukasryhmien määristä saatavilla olevaa tilastollista tietoa, vaatii asukasymmärryksen saavuttaminen syvällisempää tarkastelua tarpeista esimerkiksi osallistamalla asukkaita kehittämistoimenpiteisiin jo niiden alkuvaiheessa. Useat yritykset ovat heränneet osallistamaan asiakkaita kehittäessään uusia palveluita, koska tämän arvellaan tuottavan lisää arvoa asiakkaille ja tätä kautta parantavan yrityksen kilpailukykyä. 

Suuria ponnisteluja tehdään, jotta saataisiin selville, mitä nykyiset tai potentiaaliset asiakkaat tarvitsevat. Näin myös Helsinki on valtuustostrategiassaan linjannut: Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä. Tarkoituksena on luoda entistä avoimempia ympäristöjä, joissa yhdistetään käyttäjät, kehittäjät ja julkistahot. Tämän tavoitteen kerrotaan toteutuvan Forum Virium Helsinki- hankkeen, kaupungin hankintapolitiikan ja kansallisten strategisten huippuosaamisen keskittymien kautta. Muutama erinomainen hanke ei kuitenkaan riitä, vaan käytännössä ajattelutavan täytyisi levitä läpi kaupungin organisaation, jotta todellista muutosta saataisiin aikaan. Todellisuudessa tapahtuu usein niin, että asiat on valmisteltu hyvin pitkälle ennen asukkaiden näennäistä kuulemista ja virkamies- ja päätöksentekokoneiston kääntämisessä asukkaiden toivomaan suuntaan tarvitaan poikkeuksellisen suuria ponnisteluja höystettynä median rummutuksella ja mielipidekirjoituksilla.   


Toisinaan asukkaiden ääni otetaan huomioon päätöksenteossa; esimerkiksi yrityksessä jatkaa Pietari Kalmin katua läpi puiston, näin onnellisesti lopulta kävi. Kadun jatketta vastustaneet asukkaat onnistuivat osoittamaan viraston ehdotusta toimivampia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Asukkaat keräsivät lahjoituksia, joiden avulla järjestettiin bussiyhteys Pasilan asemalta Kumpulan kampukselle osoittaen, että toimiva joukkoliikenne on toteutettavissa ilman yhteisen virkistysalueen tuhoamista. Samoin alkuperäistä suunnitelmaa vastustavaan mielenosoitukseen osallistuvien määrä oli esimerkki suorasta asukaspalautteesta, jota kaupungin ei tulisi jättää huomiotta, jos palveluita ollaan kehittämässä asukkaiden näkökulmasta.   
Alkuperäinen julkaisu: http://www.helsinginvihreat.fi/kolumnit/asukastiedosta_asukasymmarrykseen.html

Tänään kävimme kaupunkisuunnittelulautakunnassa läpi suunnitelmaa elävöittää Senaatintorin kupeessa olevia Torikortteleita. Kävelykeskusta laajenee, kun Katariinankatu muutetaan kävelykaduksi. Senaatintorin eteläpuoli vapautetaan myös jalankulkijoille ja autokaistojen tilalle tulee mm. terasseja. Yksi merkittävä piirre suunnitelmassa on se, että Torikorttelien sisäpihat avataan ja saadaan näin lisätilaa kahviloille, liikkeille, näyttelyille ym. tiloille. Helsingin arvokkaasta keskusta-alueesta päästään nauttimaan paremmin.

Kaupunginvaltuusto teki mieltä lämmittävän palautuspäätöksen 13.5. kokouksessa. Palautuksessa vaadittiin joukkoliikenteen opiskelija-alennuksen ulottamista myös ulkomaisille vaihto-opiskelijoille. Valtuusto oli melko yksimielinen: ehdotusta vastustivat vain muutamat kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat. Helsingin kaupungin käytäntö, joka on vaatinut kotikuntaoikeuden alennuksen myöntämiseen, on ulottanut alennusoikeuden vain hyvin harvalle ulkomaiselle vaihto-opiskelijalle. Erittäin myönteinen päätös, jonka avulla Helsinki voi entistä paremmin olla tavoitteensa mukaisesti ’opiskelijoiden kaupunki’.