Ryhmäpuheeni 20.1.2010 valtuustossa
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat,
Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2009-2011. Tuon seuraavaksi esiin suunnitelmaa koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumisesta Suomen suurimmalla työnantajalla.
——————————————————————————————————————————————–
Keskustelemme tänään neljännestä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta, joka perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40000 työntekijää ja etenkin esimiehiä ja –naisia on tiedotettu suunnitelmasta ja siihen sisältyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista heikosti. Entä miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin kaupunki ja työnantaja pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin, Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä. Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä henkilöstökeskuksen ym. edustajien lisäksi.
Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen. Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin. Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus, ja toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka perustuu sukupuoli-identiteettiin.
Suunnitelman tulisi huomioida myös seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat tai yhteishuoltajat: erityyppiset perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa. Myös yksinhuoltajien asema tulisi nostaa esiin.
Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia apulaiskaupunkijohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime käsittelyn yhteydessä edellytti? Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan on 37 sivua eli ei varmasti liian raskasta luettavaa liitteenä.
Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen tavoite, jotta tiedettäisiin missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.
——————————————————————————————————————————————–
Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma:
Vihreiden tavoite joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoarvoasia, koska tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva, ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin kilpailukykyyn ajansäästöinä.
Palvelujen käytössä on selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja miehet voivat huonommin monin sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.
Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana. Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin, käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä.
Vihreä valtuustoryhmän mielestä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingillä on viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia lähisuhdeväkivallan ehkäisy – tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ohjelmia. Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010-2012 laaditaan toimenpide-ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelman tulee sisältää kattavat toimenpide-ehdotukset ja resursointi.
Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista asiantuntevaa keskusteluapua. Nyt tarjotaan vain kriisikeskustelu. Terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan Naisten Linjaan, jolla ei ole tarjota muuta apua kuin puhelinneuvonta ja joka toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos lautakunta kaksinkertaistaisi 6800 euron tuen ryhmä voisi kokoontua joka viikko, joten ihan tähtitieteellisistä rahasummistakaan ei aina ole kyse. Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille, ja alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen edustus.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin havaittu merkittäviä uhrin asemaan liittyviä riskejä. Läheisten tekemään väkivaltaan liittyy monimutkaisia tunteita ja todellisten tapahtumien peittelyä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu. Helsingin tulisi harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.
Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman, valtuusto hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt voitaisiin uudelleen arvioida olisiko vastaavan kaltainen väkivallan eri muotoja koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan.
Vuonna 2008 peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli tapahtunut käänne huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa; 17-24 -vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi suurinta maailmassa Suomessa ja se on noussut, kun muu itsemurhakuolleisuus on laskenut (Väestöliitto). On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää resursseja.
Opetus, sivistys, ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä toteutetuista toimenpiteistä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: Tasa-arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Eriäviäkin mielipiteitä tästä on: Ehkä työnsarkaa kuitenkin vielä riittää. Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään: miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksien arviointia edistetään virastossa ja kouluissa. Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan.
Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten lajien kesken.
——————————————————————————————————————————————–
Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään.
Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingin kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa (virasto- ja osastopäälliköistä) oli n. 32 %, kun naisia koko henkilöstöstä oli noin 74% (Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma). Jotta naisten ja miesten osuus johtotehtävissä jakautuisi tasapuolisesti, niin naisia tulisi olla johtotehtävissä samassa suhteessa kuin naisia on koko henkilöstöstä eli aika paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavana olevaan tehtävään valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä myös ja erityisesti nyt kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia, pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään. Haluamme kiinnittää huomiota myös suunnitelman kirjaukseen siitä, että tilapäisesti poissaolevaa, mm. äitiys-, tai isyyslomalla tai asepalveluksessa oleva henkilöä ei saisi syrjiä tehtäviä jaettaessa.
Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle tiedoksi. Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää muun muassa koulutukseen pääsyssä ja työhönotossa.
On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti asiantuntijuutta vaativien tehtävissä ja jopa 10%-15%. Asiantuntijuutta vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta ei ole. Kohtuullisen helposti olisi selvitettävissä tapahtuuko asiantuntijatehtävien palkkauksessa tilastollisesti merkittävää syrjintää esimerkiksi hallintokunnittain. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkillisesti tässä. Myös muun julkisen sektorin, kuten yliopistojen, täytyy nostaa profiiliaan piilotetuissa palkkaeroissa. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta. Myöskään suomalainen kulttuuri ei edistä avoimeen palkkakeskusteluun. Todellinen avoimuus lähtee kuitenkin siitä tahosta, jolla tieto on käsissään. Ehkä jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla esitettäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.
On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen ja näin onkin syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston arvion mukaan vain 5% kotihoidon tuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon pidemmällä ja kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Epätasa-arvo koituu taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille, ja estää osaa naisista tarttumasta yrittäjyyteen.
Kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamisen kokonaisuus on hahmotettu kapeasti. Kansalaisilla on työn ja perheen yhteensovittamisen tarpeita erityisesti pikkulapsivaiheessa, mutta myös muissa perhevaiheissa. Muihin elämätilanteisiin ei tässäkään suunnitelmassa kuitenkaan ole kiinnitetty sanottavammin huomiota mikä valitettavasti osaltaan johtaa siihen, että Suomessa ja Helsingissä naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei lainsäädännöstä huolimatta ole vielä tasa-arvoinen.
(Työ, perhe ja tasa-arvo, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:55 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1082856&name=DLFE-10783.pdf)
Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä. Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää ponsilla.
– Esitämme, tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi, suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi virastoihin tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.
– Esitämme, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.
– Esitämme, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten palkkatasa-arvoa edistetään.