Kategoria: Blogi (Page 15 of 17)

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee tiistaina 29.11. Helsingin korkean rakentamisen periaatteet. Yli 50 korkean rakentamisen hanketta on käynnissä. Sen vuoksi on valaisevaa tehdä laajempi tarkastelu eikä tehdä päätöksiä torni kerrallaan. Tarkastelussa kaupunki on jaettu vyöhykkeisiin, joihin voi rakentaa korkeasti. Kalasatama ja Pasila tulevat olemaan korkean rakentamisen suurimmat keskittymät. Keskustan tuntumaan,”vanhaan kaupunkiin” ei haluta korkeita rakennuksia. Todella korkeita nämä helsinkiläiset pilvenpiirtäjät eivät tule olemaan. Kalasataman torneissa on 20-32 kerrosta.

Laatu on tärkeää sijainnin lisäksi. Huonolla suunnittelulla ja halvoilla julkisivuilla toteutettuina tornit muuttuvat hyvin nopeasti rähjäisiksi. Hyvällä suunnittelulla ja laadukkailla materiaaleilla torneista voi tulla kiinnostavia maamerkkejä. Tätä näkökulmaa lautakunta on halunnut korostaa.

3.10.2011 julkaistu mielipidekirjoitus:  

Kruununhaan arvokkaita porrashuoneita koskevan asemakaavan muutosehdotus on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua. Heikki Kihlström esitti huolensa liikuntarajoitteisten oikeuksista (HS Mielipide 1.10.). Meri Helle (HS Mielipide 1.10.) nosti esiin rakennushistoriallisesti arvokkaiden talojen suojelun tärkeyden. Molemmat näkökulmat tulisi huomioida asemakaavassa. Toisin kuin Kihlström esitti vihreät eivät ole vastustaneet hissien rakentamista. Esteettömän liikkumisen edistäminen on tärkeää niin liikuntarajoitteisille kuin lastenvaunujen kanssa kulkeville.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö, vihreät mukaanlukien, päätti 16.6. palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että hissien rakentaminen tulee aina mahdollistaa. Palautuksen mukaan hissit tulee ensisijaisesti sijoittaa niin, että porrashuoneiden arkkitehtoniset ja historialliset arvot säilyvät. Lisäksi lautakunta esitti palautteen huomioiden, että mikäli kaavassa oli esitetty tilan lohkomista asunnoista, tuli tarjolla olla vaihtoehtoinen toteutustapa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojeluun ollaan yleensä pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä. Purkuvimmoja jäädään harmittelemaan jälkikäteen. Kruununhaan porrashuoneiden on arvioitu olevan sekä rakennusteknisesti että -taiteellisesti arvokkaita. Lisäksi ne kertovat menneiden aikojen yhteiskuntajärjestyksestä muuan muassa siten, että herrasväen ja piikojen portaat ovat mitoitukseltaan ja ilmeeltään erilaisia. Lautakunnan esitys on kompromissi, joka pyrkii yhdistämään suojelun ja esteettömyyden. Helsinkiläisessä kaupunkisuunnittelussa on turhan usein liikuttu ääripäästä toiseen – tiukoista suojeluyrityksistä purkamiseen.

Mari Holopainen, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (vihr.)

Joskus investointien lykkääntyminen tai peruuntuminen on onnekasta. Hakaniemen torin alle suunniteltu parkkihalli ei toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa. Rakennustyöt olisivat repineet torin auki neljäksi vuodeksi. Pysäköintihallien nopea lisääntyminen kasvattaa keskustan autoliikennettä. Helsingissä ei olla kyetty myöskään päätöksiin, jossa maan alle pysäköinti vähentäisi vastaavasti pysäköintiä maan päältä jotta saataisiin esimerkiksi parempia pyöräkaistoja. Ennen kuin tieto parkkihallihankkeen peruuntumisesta tuli tein aloitteen, jossa esitettiin, että Hakaniemen torin ja sen ympäristön rakennustyömaiden haitat on minimoitava korkeatasoisten suunnitelmien ja tiedotuksen avulla. Kaupungin suunnittelevat korjaustyöt metroaseman suhteen ovat edelleen voimassa, joten osa aloitteen viestistä on edelleen ajankohtaista.

Yksi Helsingin World Design Capital 2012 -vuoden hankkeista, Unioninkadun akseli, kulkee Hakaniemen torin ohi. Tarkoituksena oli, että Stefan Lindforsin suunnittelemat joukkoliikennepysäkit olisivat olleet osa tätä suunnitelmaa. Rakennustöiden takia pysäkit päätettiin siirtää Kamppiin. Tämä on sääli, koska Hakaniemi on merkittävä liikenteen solmukohta. Hyvän suunnittelun avulla joukkoliikenteen houkuttelevuutta voidaan parantaa ja Hakaniemen viihtyvyyttä lisätä. Pysäkkien sijoittamista rakennustöiden päätyttyä myös Hakaniemeen tulee selvittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi 16.8.2011 lausunnon aloitteesta, jossa ehdotettiin katto- ja kaupunkiviljelyn edistämistä. Lausunto oli myönteinen, mutta siitä puuttui konkreettisia toimia. Ehdotuksestani lisättiin seuraava kehotus: Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Helsingin kaupunki voi edelleen aktiivisesti edistää viljelyä monin tavoin. Kaupunki voi mm. tarjota tietoa paikoista, jotka ovat tyhjiä ja viljelykelpoisia. Pilottihankkeiden avulla olisi mahdollista markkinoida kaupunkiviljelyä entistä laajempaan tietoisuuteen. Uusien alueiden kaavoituksessa voidaan huomioida viljely ja ruoantuotanto monipuolisesti.

Kaupunkiviljely on myötätuulessa. Sen avulla lisätään paitsi Helsingin kaupungin strategian mukaista tavoitetta vahvistaa yhteisöllisyyttä myös viihtyvyyttä. Kaupunkiviljelyn avulla pystytään hyödyntämään rakennusalueita hyvissä ajoin ja näin on toimittukin mm. Kalasatamassa siirreltävissä olevien viljelysäkkien avulla. Samalla luodaan projektialueiden tulevaa identiteettiä.   

Tänään 3.11.2010 kaupunginvaltuusto käsitteli talousarviota vuodeksi 2011 ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2011-2013. Budjetin yhteyteen kirjataan toiminnallisia tavoitteita; tänä vuonna merkittävimpinä palveluiden tuottamisen strategia ja tuottavuus- ja hyvinvointiohjelma. Kaupunki laatii vuoden 2011 aikana palveluiden tuottamisen strategian, jossa määritellään, miten palvelut voidaan järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja uusin tavoin. Uudistuksen yhteyteen on kirjattu monia hyviä tavoitteita: mm. henkilöstön mukaanotto ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen, palveluiden ja koko toiminnan kustannusten läpinäkyvyys, toimintojen tarkastelu yli hallintorajojen, uusien toimintatapojen ja prosessien ennakkoluuloton hyödyntäminen ja sähköisten palveluiden parantaminen.

Henkilöstön vahva osallistaminen kehittämiseen ja ideointiin oli poikkeuksellisen hyvin otettu huomioon. Sen sijaan asukkaita ei mainittu lainkaan. Tein asukkaiden osallistamisesta seuraavan ponnen: Valtuustostrategian mukaisesti Helsingin tavoitteena on luoda entistä avoimempia kehittämistapoja, joissa yhdistetään käyttäjät, kehittäjät ja julkistahot. Tuottavuusohjelmassa luvataankin osallistaa henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt, mutta ei asukkaita. Hyväksyessään talousarvion ja taloussuunnitelman, kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin palveluiden tuottavuushankkeessa osallistetaan myös asukkaita ja asukasjärjestöjä palveluiden käyttäjälähtöisen suunnittelun toteutumiseksi. Suunnitelma asukkaiden osallistamisesta tuodaan valtuustolle tiedoksi palveluiden tuottavuusohjelman yhteydessä.

Helsingin Vihreät julkistivat kaupunginvaltuutettujensa sidonnaisuustiedot. http://helsinginvihreat.fi/luottamushenkilot/kaupunginvaltuustossa/sidonnaisuudet/ Valtuutettujen tietoja ei vielä järjestelmällisesti kerätä eikä julkisteta missään. Muut puolueet eivät ole vapaaehtoisesti julkistaneet valtuutettujensa sidonnaisuuksia. Useat vaalirahoitusskandaalit ovat nostaneet esille sen, että Suomen poliittisen johdon tapa hoitaa asioita ei ole vastannut kuvaa korruptiovapaasta puhtoisesta mallimaasta. Kansanedustajien sidonnaisuudet on listattu eduskunnan sivuille www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hex3200.shtml. Noin neljän miljardin budjettia pyörittävän valtuuston sidonnaisuudet on samaten saatava julki.

Syksyn ensimmäisessä kokouksessa 25.8.2010 valtuusto päätti palvelusetelikokeilusta kolmessa kohteessa: ne suun terveydenhuollon palvelut, jotka on tällä hetkellä hoidettu maksusitoumuksin, kaupunginsairaalan tähystystutkimukset ja psykiatrian psykoterapiat. Palvelusetelikokeilu on kannatettava. Parhaimmillaan kuluttajat saavat valita mieleisensä palvelut. Uhkakuvat siitä, että kuluttajat eivät ole itse kykeneväisiä määrittämään, mitä palvelulta haluavat, eivät useinkaan pidä paikkaansa. Kaikki eivät halua samanlaista palvelua.

Palveluseteliä ei kuitenkaan pitäisi ottaa käyttöön pelkästään palveluntarjoajien moninaisuuden vuoksi; on osoitettava selkeitä hyötyjä nykyiseen toimintaan verrattuna. Tavoitteena pitäisi olla palvelutarjonnan monipuolistumisen ja valinnanvapauden kasvamisen ohella palvelujen hinnan aleneminen kuluttajalle ja kaupungille samalla, kun palvelujen laatu nousee tai pysyy ennallaan. Palveluseteli toimii paremmin jollain aloilla. Kuluttajilla on useiden palveluiden suhteen kyky vertailla eri palvelun tuottajia. Tällaisia ovat toistuvasti käytettävät palvelut (esim. kodinhoidon palvelut), joiden laadun arviointi ei vaadi erityisammattitaitoa. Sen sijaan palveluita, joita käytetään kertaluontoisesti tai harvoin (esim. leikkaus) ja, joiden onnistumisen arviointiin tarvitaan alan asiantuntemusta, on kuluttajan vaikeampi tai lähes mahdoton vertailla keskenään.

Palvelusetelin käyttö vaatii onnistuakseen myös riittävää tarjontaa alan palveluntarjoajista. Uusille yrittäjille alalle tulon esteet eivät saisi olla korkeita, jotta riittävää tarjontaa ja tervettä kilpailua – myös hinnasta- pääsee syntymään. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi siivouspalvelut. Palvelusetelikokeilun päätyttyä tulee arvioida palvelun kustannuksia kaikissa kolmessa kohteessa. Haasteena on kokeilun lyhyt kesto, jolloin todelliset hinnan muutokset suuntaan tai toiseen eivät välttämättä tule näkyviin.

Palveluverkkojen kehittäminen on ollut nimenä harhaanjohtava. Todellisuudessa palveluverkkojen kehittämisen tarkastelu on keskittynyt palveluihin lähinnä tilojen näkökulmasta. Vaikka tilat ovat tietysti olennainen osa palvelua, niin palvelut eivät tietenkään muodostu pelkästään tiloista eivätkä palveluiden kustannukset muodostu pelkästään tilakustannuksista. Esimerkiksi opetustoimen osalta koulujen kokonaiskustannuksista noin 1/4 tai 1/5 on tilakustannuksia toiminnan luonteesta riippuen ja henkilöstökulujen osuus on noin 60 %. Lukion lakkauttamisella on muitakin kuin tilallisia kustannusvaikutuksia, mutta nämä muut kustannukset on tässä tarkastelussa sivuutettu.  Palveluverkon kehittäminen ei pitkällä tähtäimellä voi edetä ainoastaan tilakustannuksia tarkastellen. Jatkossa kustannusten ja vaikutuksen arviointi tulisi tehdä laajemmin. Mielestäni näin laajaa palveluverkkotarkastelua ei kannata jatkaa yksisilmäisesti tilakustannuskärjellä.

Tein valtuustossa seuraavan ponnen: Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen palveluverkkojen kehittämisestä kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa palveluverkkojen kehittämisessä tilakustannusten – ja säästöjen lisäksi suunniteltujen muutosten muut kustannukset ja säästöt otetaan huomioon paremmin ja tuodaan ne tiedoksi, koska tilakustannukset muodostavat vain osan palveluiden kokonaiskustannuksista. 

Ponnesta äänestettiin tänään 16.6.2010, mutta se ei saanut enemmistöä taakseen.  

Vallilanlaakson joukkoliikennekatu kummittelee edelleen. Kiirehditään mielummin pidemmän aikavälin ratkaisua eli ratikkayhteyttä vanhan radan pohjalle. Jos olet tätä tai muuta mieltä, ehdit vielä ottaa kantaa. Kaavoitussuunnitelma on nähtävillä nyt ja kannanottoja voi jättää 30.4. asti. Lisätietoa kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta – Ajankohtaiset suunnitelmat – Nähtävillä nyt.

Enemmistö (38-47) ei eilisessä valtuustokokouksessa 7.4. kannattanut Katajanokalle esitettyä norjalaisen sijoittajan kaavailemaa ja arkkitehtitoimisto Herzog & De Meuronin suunnittelemaa hotellihanketta. Oma puheenvuoroni, jossa perustelen, miksi en kannattanut hanketta, on alla.

Monissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin rohkeaa ja linjakasta arkkitehtuuria. Toivottavasti keskustelu jatkuu. Nyt myös kyseinen ranta päästään suunnittelemaan uudestaan. Vaihtoehdoiksi on ehdotettu mm. suurta savusaunaa, tanssipaviljonkia, koirapuistoa, tekorantaa, kulttuurikeskusta, ravintolaa, kahviloita, asuntoja. Ehkä tuuliselle merenrantatontille ei sovi puisto. Silti liian usein perusteluina kuulee, että Helsingin ilmaston vuoksi puistot eivät sovi minnekään. Kuitenkin esimerkiksi Ruttopuisto, Koffin puisto ja monet Kalliossa sijaitsevat kalliot ja nurmikkoalueet heräävät henkiin kesäisin, houkuttelevat ihmisiä rentoon oleskeluun, ja tuovat juuri sitä elävöittämistä kaupunkiin, jota hotellin myötä uskottiin saavutettavan. Näillä alueilla on arvo muinakin vuodenaikoina. Arvon voi nähdä suorana rahallisena arvona tarkastelemalla puistojen vieressä olevien asuntojen hintoja tai kaupungilla kulkevien ihmisten, myös niiden turistien, viihtyisyyden kokemuksia, joita kiinnostava kaupunkiympäristössä voi tuoda. Voiko Helsingillä olla varaa jättämättä muutamaa tällainen alue jatkossakin kaupunkikuvaan? Miksi ei suunniteltaisi osana alueen kokonaisuutta vaikka sitä koirapuistoa? Koirapuistot ovat siitä harvinaislaatuisia alueita, että niissä näkyy aina elämää räntäsateesta ja pakkasista huolimatta.

 ——————————————————————————————————————————-

Arvoisa puheenjohtaja & valtuutetut, 

En kannata kyseistä asemakaavamuutosta, johon olen jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa päässyt tutustumaan, ja josta olemme äänestäneet. Kannatan lämpimästi kansainvälisiä suunnitteluhankkeita, Helsingin designpääkaupunkitunnustuksen hengessä ja muulloinkin, ja toivon, niin kuin varmaan lähes kaikki meistä, että niitä olisi enemmän. Herzog & De Meuron on tehnyt hienoja töitä: tämä ei vain ole sen parhaimmistoa. Kyseiset arkkitehdit tutkivat monia muitakin kiinnostavia ja erikoisempia muotoja hotellille mm. pyöreämpiä, ja kapeampia, mutta korkeampia muotoja. Rohkeampi muotokieli erottuisi näkyvämpänä maamerkkinä mereltä päin, mutta ei peittäisi rantaa yhtä leveästi joka puolelta. Onkin mielestäni todella sääli, että päädyttiin tasapaksuun, pysähtyneeseen kaksoisristiin. Vaikea tietää mikä saneli lopullisen vaihtoehdon. Ehkä tähän oli yksinkertainen syy:  laatikkomaisessa ristissä saatiin maksimoitua kerrosala ja hotellihuoneiden määrä. 

Vaikuttaa siltä, että edes monet hotellin kannattajista eivät ole täysin vakuuttuneita hotellin upeudesta, vaan kommentit ovat enemmänkin olleet hyväksyviä. Tuntuu, että nyt jossain puheenvuoroissa kansainvälisyys ja design otetaan itseisarvoina ”pakko saada Helsinkiin” miettimättä mitä niillä tarkoitetaan ja siitä huolimatta, että visuaaliseen ilmeeseen ei olla täysin tyytyväisiä. Tämä kielii enemmänkin siitä, että kansainvälisiä ja kansallisia arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja haastavia hankkeita on ollut aivan liian vähän. Suunnittelun osuus rakennusprojektien kustannuksista on kohtuullisen pieni ja kaupungissa on monta muutakin paraatipaikkaa; miksei esimerkiksi Kampin kauppakeskusta olisi voitu toteuttaa rohkealla tavalla. Miksei lahjakkaita arkkitehtitoimistoja käytetä enemmän? Ja miksei tätä keskustelua käydä näin ponnekkaasti monen muun hankkeen kohdalla? Tuntuu, että kärsimme muutamien epäkunnianhimoisten suunnitelmien jälkeistä krapulaa, ja nyt tämä kyseinen hotelli täytyy väenvängällä saada rakennettua sille epäsopivalle paikalle.

Mielestäni Helsingillä ei ole tähän varaa. Puheenvuorot, joissa vedotaan tontinluovutustuloihin ja talouslamaan ovat hyvin lyhytnäköisiä.  Helsingin pienen historiallisen keskustan vetovoima ei kohennu hotellista, jonka tyyppisiä ovat täyteen rakennetut aurinkorannat pitkin maailmaa pullollaan. Monikerroksinen, uutta ja vanhaa yhdistävä, ristiriitojakin sisältävä kaupunkirakenne vetää enemmän vierailijoita puoleensa ja tuo pitkällä tähtäimellä enemmän tuloja kaupungille.  Kun käy paikanpäällä, näkee, että kyseisellä alueella saataisiin hyvin paljon aikaan, sillä että sitä ei käytettäisi pysäköintiin ja varastointiin. Uskon, että parempia, kiinnostavia ja oikeasti erikoisia vaihtoehtoja löytyy. Se, että tällainen kansalaiskeskustelu on herännyt aiheesta, kertoo siitä, että halua erityyppiseen, uudenlaiseen toteutukseen on. 

Kuten muussakin päätöksenteossa on täysin perusteltua myös esteettisissä, taiteeseen ja arkkitehtuuriin liittyvissä asioissa käyttää asiantuntija-apua.  En itse työskentele päivittäin arkkitehtuurin, taiteen, muotoilun parissa. Edes jonkinlaista painoarvoa pitäisi antaa sille, että mm. taiteen akateemikot ovat jaksaneet ottaa kantaa tähän hankkeeseen ja tehneet yhteisen vetoomuksen, jossa sanotaan minusta varsin osuvasti seuraavaa; ”hotellisuunnitelma ei edusta sellaisia ’uusia kansainvälisiä tuulahduksia’ kuin meille väitetään. Tämän lasitalon konsepti on toivottaman kulunut, ja perusratkaisu on jäykkä ristikaavio, jota on sovellettu hotelli- ja vankilarakennuksiin jo 1800-luvulta alkaen. Tällaisia on paljon ympäri maailmaa. ”