Kategoria: Blogi (Page 15 of 17)

3.10.2011 julkaistu mielipidekirjoitus:  

Kruununhaan arvokkaita porrashuoneita koskevan asemakaavan muutosehdotus on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua. Heikki Kihlström esitti huolensa liikuntarajoitteisten oikeuksista (HS Mielipide 1.10.). Meri Helle (HS Mielipide 1.10.) nosti esiin rakennushistoriallisesti arvokkaiden talojen suojelun tärkeyden. Molemmat näkökulmat tulisi huomioida asemakaavassa. Toisin kuin Kihlström esitti vihreät eivät ole vastustaneet hissien rakentamista. Esteettömän liikkumisen edistäminen on tärkeää niin liikuntarajoitteisille kuin lastenvaunujen kanssa kulkeville.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö, vihreät mukaanlukien, päätti 16.6. palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että hissien rakentaminen tulee aina mahdollistaa. Palautuksen mukaan hissit tulee ensisijaisesti sijoittaa niin, että porrashuoneiden arkkitehtoniset ja historialliset arvot säilyvät. Lisäksi lautakunta esitti palautteen huomioiden, että mikäli kaavassa oli esitetty tilan lohkomista asunnoista, tuli tarjolla olla vaihtoehtoinen toteutustapa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojeluun ollaan yleensä pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä. Purkuvimmoja jäädään harmittelemaan jälkikäteen. Kruununhaan porrashuoneiden on arvioitu olevan sekä rakennusteknisesti että -taiteellisesti arvokkaita. Lisäksi ne kertovat menneiden aikojen yhteiskuntajärjestyksestä muuan muassa siten, että herrasväen ja piikojen portaat ovat mitoitukseltaan ja ilmeeltään erilaisia. Lautakunnan esitys on kompromissi, joka pyrkii yhdistämään suojelun ja esteettömyyden. Helsinkiläisessä kaupunkisuunnittelussa on turhan usein liikuttu ääripäästä toiseen – tiukoista suojeluyrityksistä purkamiseen.

Mari Holopainen, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (vihr.)

Joskus investointien lykkääntyminen tai peruuntuminen on onnekasta. Hakaniemen torin alle suunniteltu parkkihalli ei toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa. Rakennustyöt olisivat repineet torin auki neljäksi vuodeksi. Pysäköintihallien nopea lisääntyminen kasvattaa keskustan autoliikennettä. Helsingissä ei olla kyetty myöskään päätöksiin, jossa maan alle pysäköinti vähentäisi vastaavasti pysäköintiä maan päältä jotta saataisiin esimerkiksi parempia pyöräkaistoja. Ennen kuin tieto parkkihallihankkeen peruuntumisesta tuli tein aloitteen, jossa esitettiin, että Hakaniemen torin ja sen ympäristön rakennustyömaiden haitat on minimoitava korkeatasoisten suunnitelmien ja tiedotuksen avulla. Kaupungin suunnittelevat korjaustyöt metroaseman suhteen ovat edelleen voimassa, joten osa aloitteen viestistä on edelleen ajankohtaista.

Yksi Helsingin World Design Capital 2012 -vuoden hankkeista, Unioninkadun akseli, kulkee Hakaniemen torin ohi. Tarkoituksena oli, että Stefan Lindforsin suunnittelemat joukkoliikennepysäkit olisivat olleet osa tätä suunnitelmaa. Rakennustöiden takia pysäkit päätettiin siirtää Kamppiin. Tämä on sääli, koska Hakaniemi on merkittävä liikenteen solmukohta. Hyvän suunnittelun avulla joukkoliikenteen houkuttelevuutta voidaan parantaa ja Hakaniemen viihtyvyyttä lisätä. Pysäkkien sijoittamista rakennustöiden päätyttyä myös Hakaniemeen tulee selvittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi 16.8.2011 lausunnon aloitteesta, jossa ehdotettiin katto- ja kaupunkiviljelyn edistämistä. Lausunto oli myönteinen, mutta siitä puuttui konkreettisia toimia. Ehdotuksestani lisättiin seuraava kehotus: Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Helsingin kaupunki voi edelleen aktiivisesti edistää viljelyä monin tavoin. Kaupunki voi mm. tarjota tietoa paikoista, jotka ovat tyhjiä ja viljelykelpoisia. Pilottihankkeiden avulla olisi mahdollista markkinoida kaupunkiviljelyä entistä laajempaan tietoisuuteen. Uusien alueiden kaavoituksessa voidaan huomioida viljely ja ruoantuotanto monipuolisesti.

Kaupunkiviljely on myötätuulessa. Sen avulla lisätään paitsi Helsingin kaupungin strategian mukaista tavoitetta vahvistaa yhteisöllisyyttä myös viihtyvyyttä. Kaupunkiviljelyn avulla pystytään hyödyntämään rakennusalueita hyvissä ajoin ja näin on toimittukin mm. Kalasatamassa siirreltävissä olevien viljelysäkkien avulla. Samalla luodaan projektialueiden tulevaa identiteettiä.   

Tänään 3.11.2010 kaupunginvaltuusto käsitteli talousarviota vuodeksi 2011 ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2011-2013. Budjetin yhteyteen kirjataan toiminnallisia tavoitteita; tänä vuonna merkittävimpinä palveluiden tuottamisen strategia ja tuottavuus- ja hyvinvointiohjelma. Kaupunki laatii vuoden 2011 aikana palveluiden tuottamisen strategian, jossa määritellään, miten palvelut voidaan järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja uusin tavoin. Uudistuksen yhteyteen on kirjattu monia hyviä tavoitteita: mm. henkilöstön mukaanotto ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen, palveluiden ja koko toiminnan kustannusten läpinäkyvyys, toimintojen tarkastelu yli hallintorajojen, uusien toimintatapojen ja prosessien ennakkoluuloton hyödyntäminen ja sähköisten palveluiden parantaminen.

Henkilöstön vahva osallistaminen kehittämiseen ja ideointiin oli poikkeuksellisen hyvin otettu huomioon. Sen sijaan asukkaita ei mainittu lainkaan. Tein asukkaiden osallistamisesta seuraavan ponnen: Valtuustostrategian mukaisesti Helsingin tavoitteena on luoda entistä avoimempia kehittämistapoja, joissa yhdistetään käyttäjät, kehittäjät ja julkistahot. Tuottavuusohjelmassa luvataankin osallistaa henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt, mutta ei asukkaita. Hyväksyessään talousarvion ja taloussuunnitelman, kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin palveluiden tuottavuushankkeessa osallistetaan myös asukkaita ja asukasjärjestöjä palveluiden käyttäjälähtöisen suunnittelun toteutumiseksi. Suunnitelma asukkaiden osallistamisesta tuodaan valtuustolle tiedoksi palveluiden tuottavuusohjelman yhteydessä.

Helsingin Vihreät julkistivat kaupunginvaltuutettujensa sidonnaisuustiedot. http://helsinginvihreat.fi/luottamushenkilot/kaupunginvaltuustossa/sidonnaisuudet/ Valtuutettujen tietoja ei vielä järjestelmällisesti kerätä eikä julkisteta missään. Muut puolueet eivät ole vapaaehtoisesti julkistaneet valtuutettujensa sidonnaisuuksia. Useat vaalirahoitusskandaalit ovat nostaneet esille sen, että Suomen poliittisen johdon tapa hoitaa asioita ei ole vastannut kuvaa korruptiovapaasta puhtoisesta mallimaasta. Kansanedustajien sidonnaisuudet on listattu eduskunnan sivuille www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hex3200.shtml. Noin neljän miljardin budjettia pyörittävän valtuuston sidonnaisuudet on samaten saatava julki.

Syksyn ensimmäisessä kokouksessa 25.8.2010 valtuusto päätti palvelusetelikokeilusta kolmessa kohteessa: ne suun terveydenhuollon palvelut, jotka on tällä hetkellä hoidettu maksusitoumuksin, kaupunginsairaalan tähystystutkimukset ja psykiatrian psykoterapiat. Palvelusetelikokeilu on kannatettava. Parhaimmillaan kuluttajat saavat valita mieleisensä palvelut. Uhkakuvat siitä, että kuluttajat eivät ole itse kykeneväisiä määrittämään, mitä palvelulta haluavat, eivät useinkaan pidä paikkaansa. Kaikki eivät halua samanlaista palvelua.

Palveluseteliä ei kuitenkaan pitäisi ottaa käyttöön pelkästään palveluntarjoajien moninaisuuden vuoksi; on osoitettava selkeitä hyötyjä nykyiseen toimintaan verrattuna. Tavoitteena pitäisi olla palvelutarjonnan monipuolistumisen ja valinnanvapauden kasvamisen ohella palvelujen hinnan aleneminen kuluttajalle ja kaupungille samalla, kun palvelujen laatu nousee tai pysyy ennallaan. Palveluseteli toimii paremmin jollain aloilla. Kuluttajilla on useiden palveluiden suhteen kyky vertailla eri palvelun tuottajia. Tällaisia ovat toistuvasti käytettävät palvelut (esim. kodinhoidon palvelut), joiden laadun arviointi ei vaadi erityisammattitaitoa. Sen sijaan palveluita, joita käytetään kertaluontoisesti tai harvoin (esim. leikkaus) ja, joiden onnistumisen arviointiin tarvitaan alan asiantuntemusta, on kuluttajan vaikeampi tai lähes mahdoton vertailla keskenään.

Palvelusetelin käyttö vaatii onnistuakseen myös riittävää tarjontaa alan palveluntarjoajista. Uusille yrittäjille alalle tulon esteet eivät saisi olla korkeita, jotta riittävää tarjontaa ja tervettä kilpailua – myös hinnasta- pääsee syntymään. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi siivouspalvelut. Palvelusetelikokeilun päätyttyä tulee arvioida palvelun kustannuksia kaikissa kolmessa kohteessa. Haasteena on kokeilun lyhyt kesto, jolloin todelliset hinnan muutokset suuntaan tai toiseen eivät välttämättä tule näkyviin.

Palveluverkkojen kehittäminen on ollut nimenä harhaanjohtava. Todellisuudessa palveluverkkojen kehittämisen tarkastelu on keskittynyt palveluihin lähinnä tilojen näkökulmasta. Vaikka tilat ovat tietysti olennainen osa palvelua, niin palvelut eivät tietenkään muodostu pelkästään tiloista eivätkä palveluiden kustannukset muodostu pelkästään tilakustannuksista. Esimerkiksi opetustoimen osalta koulujen kokonaiskustannuksista noin 1/4 tai 1/5 on tilakustannuksia toiminnan luonteesta riippuen ja henkilöstökulujen osuus on noin 60 %. Lukion lakkauttamisella on muitakin kuin tilallisia kustannusvaikutuksia, mutta nämä muut kustannukset on tässä tarkastelussa sivuutettu.  Palveluverkon kehittäminen ei pitkällä tähtäimellä voi edetä ainoastaan tilakustannuksia tarkastellen. Jatkossa kustannusten ja vaikutuksen arviointi tulisi tehdä laajemmin. Mielestäni näin laajaa palveluverkkotarkastelua ei kannata jatkaa yksisilmäisesti tilakustannuskärjellä.

Tein valtuustossa seuraavan ponnen: Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen palveluverkkojen kehittämisestä kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa palveluverkkojen kehittämisessä tilakustannusten – ja säästöjen lisäksi suunniteltujen muutosten muut kustannukset ja säästöt otetaan huomioon paremmin ja tuodaan ne tiedoksi, koska tilakustannukset muodostavat vain osan palveluiden kokonaiskustannuksista. 

Ponnesta äänestettiin tänään 16.6.2010, mutta se ei saanut enemmistöä taakseen.  

Vallilanlaakson joukkoliikennekatu kummittelee edelleen. Kiirehditään mielummin pidemmän aikavälin ratkaisua eli ratikkayhteyttä vanhan radan pohjalle. Jos olet tätä tai muuta mieltä, ehdit vielä ottaa kantaa. Kaavoitussuunnitelma on nähtävillä nyt ja kannanottoja voi jättää 30.4. asti. Lisätietoa kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta – Ajankohtaiset suunnitelmat – Nähtävillä nyt.

Enemmistö (38-47) ei eilisessä valtuustokokouksessa 7.4. kannattanut Katajanokalle esitettyä norjalaisen sijoittajan kaavailemaa ja arkkitehtitoimisto Herzog & De Meuronin suunnittelemaa hotellihanketta. Oma puheenvuoroni, jossa perustelen, miksi en kannattanut hanketta, on alla.

Monissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin rohkeaa ja linjakasta arkkitehtuuria. Toivottavasti keskustelu jatkuu. Nyt myös kyseinen ranta päästään suunnittelemaan uudestaan. Vaihtoehdoiksi on ehdotettu mm. suurta savusaunaa, tanssipaviljonkia, koirapuistoa, tekorantaa, kulttuurikeskusta, ravintolaa, kahviloita, asuntoja. Ehkä tuuliselle merenrantatontille ei sovi puisto. Silti liian usein perusteluina kuulee, että Helsingin ilmaston vuoksi puistot eivät sovi minnekään. Kuitenkin esimerkiksi Ruttopuisto, Koffin puisto ja monet Kalliossa sijaitsevat kalliot ja nurmikkoalueet heräävät henkiin kesäisin, houkuttelevat ihmisiä rentoon oleskeluun, ja tuovat juuri sitä elävöittämistä kaupunkiin, jota hotellin myötä uskottiin saavutettavan. Näillä alueilla on arvo muinakin vuodenaikoina. Arvon voi nähdä suorana rahallisena arvona tarkastelemalla puistojen vieressä olevien asuntojen hintoja tai kaupungilla kulkevien ihmisten, myös niiden turistien, viihtyisyyden kokemuksia, joita kiinnostava kaupunkiympäristössä voi tuoda. Voiko Helsingillä olla varaa jättämättä muutamaa tällainen alue jatkossakin kaupunkikuvaan? Miksi ei suunniteltaisi osana alueen kokonaisuutta vaikka sitä koirapuistoa? Koirapuistot ovat siitä harvinaislaatuisia alueita, että niissä näkyy aina elämää räntäsateesta ja pakkasista huolimatta.

 ——————————————————————————————————————————-

Arvoisa puheenjohtaja & valtuutetut, 

En kannata kyseistä asemakaavamuutosta, johon olen jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa päässyt tutustumaan, ja josta olemme äänestäneet. Kannatan lämpimästi kansainvälisiä suunnitteluhankkeita, Helsingin designpääkaupunkitunnustuksen hengessä ja muulloinkin, ja toivon, niin kuin varmaan lähes kaikki meistä, että niitä olisi enemmän. Herzog & De Meuron on tehnyt hienoja töitä: tämä ei vain ole sen parhaimmistoa. Kyseiset arkkitehdit tutkivat monia muitakin kiinnostavia ja erikoisempia muotoja hotellille mm. pyöreämpiä, ja kapeampia, mutta korkeampia muotoja. Rohkeampi muotokieli erottuisi näkyvämpänä maamerkkinä mereltä päin, mutta ei peittäisi rantaa yhtä leveästi joka puolelta. Onkin mielestäni todella sääli, että päädyttiin tasapaksuun, pysähtyneeseen kaksoisristiin. Vaikea tietää mikä saneli lopullisen vaihtoehdon. Ehkä tähän oli yksinkertainen syy:  laatikkomaisessa ristissä saatiin maksimoitua kerrosala ja hotellihuoneiden määrä. 

Vaikuttaa siltä, että edes monet hotellin kannattajista eivät ole täysin vakuuttuneita hotellin upeudesta, vaan kommentit ovat enemmänkin olleet hyväksyviä. Tuntuu, että nyt jossain puheenvuoroissa kansainvälisyys ja design otetaan itseisarvoina ”pakko saada Helsinkiin” miettimättä mitä niillä tarkoitetaan ja siitä huolimatta, että visuaaliseen ilmeeseen ei olla täysin tyytyväisiä. Tämä kielii enemmänkin siitä, että kansainvälisiä ja kansallisia arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja haastavia hankkeita on ollut aivan liian vähän. Suunnittelun osuus rakennusprojektien kustannuksista on kohtuullisen pieni ja kaupungissa on monta muutakin paraatipaikkaa; miksei esimerkiksi Kampin kauppakeskusta olisi voitu toteuttaa rohkealla tavalla. Miksei lahjakkaita arkkitehtitoimistoja käytetä enemmän? Ja miksei tätä keskustelua käydä näin ponnekkaasti monen muun hankkeen kohdalla? Tuntuu, että kärsimme muutamien epäkunnianhimoisten suunnitelmien jälkeistä krapulaa, ja nyt tämä kyseinen hotelli täytyy väenvängällä saada rakennettua sille epäsopivalle paikalle.

Mielestäni Helsingillä ei ole tähän varaa. Puheenvuorot, joissa vedotaan tontinluovutustuloihin ja talouslamaan ovat hyvin lyhytnäköisiä.  Helsingin pienen historiallisen keskustan vetovoima ei kohennu hotellista, jonka tyyppisiä ovat täyteen rakennetut aurinkorannat pitkin maailmaa pullollaan. Monikerroksinen, uutta ja vanhaa yhdistävä, ristiriitojakin sisältävä kaupunkirakenne vetää enemmän vierailijoita puoleensa ja tuo pitkällä tähtäimellä enemmän tuloja kaupungille.  Kun käy paikanpäällä, näkee, että kyseisellä alueella saataisiin hyvin paljon aikaan, sillä että sitä ei käytettäisi pysäköintiin ja varastointiin. Uskon, että parempia, kiinnostavia ja oikeasti erikoisia vaihtoehtoja löytyy. Se, että tällainen kansalaiskeskustelu on herännyt aiheesta, kertoo siitä, että halua erityyppiseen, uudenlaiseen toteutukseen on. 

Kuten muussakin päätöksenteossa on täysin perusteltua myös esteettisissä, taiteeseen ja arkkitehtuuriin liittyvissä asioissa käyttää asiantuntija-apua.  En itse työskentele päivittäin arkkitehtuurin, taiteen, muotoilun parissa. Edes jonkinlaista painoarvoa pitäisi antaa sille, että mm. taiteen akateemikot ovat jaksaneet ottaa kantaa tähän hankkeeseen ja tehneet yhteisen vetoomuksen, jossa sanotaan minusta varsin osuvasti seuraavaa; ”hotellisuunnitelma ei edusta sellaisia ’uusia kansainvälisiä tuulahduksia’ kuin meille väitetään. Tämän lasitalon konsepti on toivottaman kulunut, ja perusratkaisu on jäykkä ristikaavio, jota on sovellettu hotelli- ja vankilarakennuksiin jo 1800-luvulta alkaen. Tällaisia on paljon ympäri maailmaa. ”

Ryhmäpuheeni 20.1.2010 valtuustossa

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat,

Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2009-2011. Tuon seuraavaksi esiin suunnitelmaa koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumisesta Suomen suurimmalla työnantajalla.  

——————————————————————————————————————————————–

Keskustelemme tänään neljännestä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta, joka perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40000 työntekijää ja etenkin esimiehiä ja –naisia on tiedotettu suunnitelmasta ja siihen sisältyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista heikosti. Entä miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin kaupunki ja työnantaja pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin, Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä. Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä henkilöstökeskuksen ym. edustajien lisäksi.

Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen. Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin. Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus, ja toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka perustuu sukupuoli-identiteettiin.

Suunnitelman tulisi huomioida myös seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat tai yhteishuoltajat: erityyppiset perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa. Myös yksinhuoltajien asema tulisi nostaa esiin.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia apulaiskaupunkijohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime käsittelyn yhteydessä edellytti? Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan on 37 sivua eli ei varmasti liian raskasta luettavaa liitteenä.

Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen tavoite, jotta tiedettäisiin missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.

——————————————————————————————————————————————–

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma:

Vihreiden tavoite joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoarvoasia, koska tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva, ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin kilpailukykyyn ajansäästöinä.

Palvelujen käytössä on selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja miehet voivat huonommin monin sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.

Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana. Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin, käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä.

Vihreä valtuustoryhmän mielestä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingillä on viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia lähisuhdeväkivallan ehkäisy – tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ohjelmia. Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010-2012 laaditaan toimenpide-ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelman tulee sisältää kattavat toimenpide-ehdotukset ja resursointi.

Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista asiantuntevaa keskusteluapua. Nyt tarjotaan vain kriisikeskustelu. Terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan Naisten Linjaan, jolla ei ole tarjota muuta apua kuin puhelinneuvonta ja joka toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos lautakunta kaksinkertaistaisi 6800 euron tuen ryhmä voisi kokoontua joka viikko, joten ihan tähtitieteellisistä rahasummistakaan ei aina ole kyse. Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille, ja alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen edustus. 

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin havaittu merkittäviä uhrin asemaan liittyviä riskejä. Läheisten tekemään väkivaltaan liittyy monimutkaisia tunteita ja todellisten tapahtumien peittelyä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu. Helsingin tulisi harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.

Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman, valtuusto hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt voitaisiin uudelleen arvioida olisiko vastaavan kaltainen väkivallan eri muotoja koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan.

Vuonna 2008 peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli tapahtunut käänne huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa; 17-24 -vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi suurinta maailmassa Suomessa ja se on noussut, kun muu itsemurhakuolleisuus on laskenut (Väestöliitto). On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää resursseja. 

Opetus, sivistys, ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä toteutetuista toimenpiteistä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: Tasa-arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Eriäviäkin mielipiteitä tästä on: Ehkä työnsarkaa kuitenkin vielä riittää. Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään: miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksien arviointia edistetään virastossa ja kouluissa. Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten lajien kesken.

——————————————————————————————————————————————–

Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingin kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa (virasto- ja osastopäälliköistä) oli n. 32 %, kun naisia koko henkilöstöstä oli noin 74% (Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma). Jotta naisten ja miesten osuus johtotehtävissä jakautuisi tasapuolisesti, niin naisia tulisi olla johtotehtävissä samassa suhteessa kuin naisia on koko henkilöstöstä eli aika paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavana olevaan tehtävään valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä myös ja erityisesti nyt kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia, pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään. Haluamme kiinnittää huomiota myös suunnitelman kirjaukseen siitä, että tilapäisesti poissaolevaa, mm. äitiys-, tai isyyslomalla tai asepalveluksessa oleva henkilöä ei saisi syrjiä tehtäviä jaettaessa.

Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle tiedoksi. Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää muun muassa koulutukseen pääsyssä ja työhönotossa.

On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti asiantuntijuutta vaativien tehtävissä ja jopa 10%-15%. Asiantuntijuutta vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta ei ole. Kohtuullisen helposti olisi selvitettävissä tapahtuuko asiantuntijatehtävien palkkauksessa tilastollisesti merkittävää syrjintää esimerkiksi hallintokunnittain. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkillisesti tässä. Myös muun julkisen sektorin, kuten yliopistojen, täytyy nostaa profiiliaan piilotetuissa palkkaeroissa. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta. Myöskään suomalainen kulttuuri ei edistä avoimeen palkkakeskusteluun. Todellinen avoimuus lähtee kuitenkin siitä tahosta, jolla tieto on käsissään. Ehkä jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla esitettäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.

On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen ja näin onkin syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston arvion mukaan vain 5% kotihoidon tuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon pidemmällä ja kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Epätasa-arvo koituu taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille, ja estää osaa naisista tarttumasta yrittäjyyteen.

Kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamisen kokonaisuus on hahmotettu kapeasti. Kansalaisilla on työn ja perheen yhteensovittamisen tarpeita erityisesti pikkulapsivaiheessa, mutta myös muissa perhevaiheissa. Muihin elämätilanteisiin ei tässäkään suunnitelmassa kuitenkaan ole kiinnitetty sanottavammin huomiota mikä valitettavasti osaltaan johtaa siihen, että Suomessa ja Helsingissä naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei lainsäädännöstä huolimatta ole vielä tasa-arvoinen.

(Työ, perhe ja tasa-arvo, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:55 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1082856&name=DLFE-10783.pdf)

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä. Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää ponsilla.

  Ryhmäponnet: 

– Esitämme, tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi, suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi virastoihin tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.

–  Esitämme, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. 

– Esitämme, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten palkkatasa-arvoa edistetään.