Tekijä: mari.holopainen (Page 15 of 17)

Kaupunginhallitus päättää vappusiman ja munkkien jälkeen 2.5.2012 nostaa varovaisesti peukkua tai haudata lopullisesti taidemuseon kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun. Suuret päätökset on tapana tuoda valtuustoon ja Guggenheimin osalta tehdään poikkeus, mikäli asia ei etene ollenkaan valtuuston päätettäväksi.

Hautaaminen olisi menetys helsinkiläisille. Ei-suomalainen yhteistyökuvio on tuntunut leimaavan keskustelua ja olleen monien vasta-argumenttien takana. Näin ei pitäisi olla. Itseensä käpertyvä ilmapiiri ei vie Helsinkiä pitkälle. Guggenheim olisi ensisijaisesti kuvataideyleisöä, kaikkia meitä, varten, toissijaisesti Suomen tunnettuutta edistävä elinkeinopoliittinen hanke. Molemmissa sillä on erittäin hyvät mahdollisuudet onnistua. Tässä kirjoituksessa tuodaan esiin näkökulmia viime aikoina keskustelussa heränneisiin kysymyksiin.

Kivimurske vs. kansainvälinen näkyvyys

Peruspalvelut on turvattava, mutta myös uusiin ja kauaskantoisiin hankkeisiin kannattaa lähteä. Argumentti liian kallis on ollut keskeisessä roolissa. Kustannukset taidemuseohankkeen seuraavasta vaiheesta olisivat 4,8 miljoonaa euroa, joista Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on luvannut maksaa 800 000 euroa. Jos kaupunginhallituksen pöydällä olisi neljän miljoonan euron kivimursketilaus tai rakennuksen peruskorjauksen ylittyneet kulut, kukaan tuskin käyttäisi edes puheenvuoroa. Ainakaan hinta ei olisi kynnyskysymys, koska tämän kokoisia summia Helsingin kokoisessa kaupungissa kuluu moneen tarkoitukseen.

Guggenheim-keskustelussa on kyse paljon muustakin. Taidemuseon, jolla ei ole kotimaista nimeä, rahoittaminen julkisista varoista on nähty ainakin symbolisena riistona ja myös kaupungin peruspalveluita uhkaavana tekijänä. On esitetty huolta siitä kannattaako ”kaupungin sitoutua uusiin, kauaskantoisiin menokohteisiin, jotka eivät kuulu helsinkiläisten välttämättömien peruspalveluiden piiriin.” (Helsingin vanhusneuvoston työvaliokunta, 17.4.2012)

Kuitenkaan senttiäkään sosiaali- ja terveyssektorin rahoituksesta ei valu Guggenheimiin. Jatkossakin kaupunki arvioi käyttävänsä yli puolet verovaroistaan ja muista tuloistaan sosiaali- ja terveystoimeen. Vain vertailun vuoksi: sosiaali- ja terveysmenoihin käytetään vuosittain 586-kertaisesti se summa, joka arkkitehtuurikilpailuun kuluisi kertaluontoisesti. (Helsinkin kaupunki: Talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2012–2014)

Vasta seuraava valtuusto päättäisi edetäänkö hankkeessa mahdollisen arkkitehtuurikilpailun jälkeen, mutta kansainvälisen ja avoimen kilpailun tulokset jäisivät joka tapauksessa Helsingin käytettäväksi. Mikäli edettäisiin kolmanteen vaiheeseen, vuosina 2013-2018 kuluja on museohankkeesta arvioitu tulevan kaupungille 7,4 milj. euroa (1,2 miljoonaa euroa vuodessa). Aloittaessaan toimintansa toimintamenojen on arvioitu kasvavan 3,7 miljoonaa euroa vuodessa taidehankinnat mukaan lukien. Merkittävä lisäys kuvataiteeseen, mutta edelleen kaupungin kokonaismenoissa pieni siivu. Guggeheim-lisenssimaksu kerättäisiin yksityisenä rahoituksena.

Bilbaon Guggenheim-museo tuo seudulle lähes 200 miljoonaa euroa vuodessa

Suurin kustannus tulisi tiloista. Helsingin taidemuseon entiset tilat Meilahdessa ovat homeessa ja on arvioitu, että riippumatta Guggenheimista Helsingin tulisi joka tapauksessa investoida uuteen taidemuseorakennukseen, jonka hintalappu olisi vähintään 100 miljoonaa euroa. Tässä tilanteessa Guggenheim yhteistyö on todellinen mahdollisuus Helsingille.

Guggenheim-taidemuseon suunnittelu- ja rakentamiskustannukset olisivat arviolta 140 miljoonaa euroa, ja tavoitteena on saada puolet valtiolta. Jaettuna 30 vuodelle tämä tekisi noin 8 miljoonaa euroa vuosittaisina laina- ja vuokrakuluina. Vuosittain kaupunki käyttää noin 380-500 miljoonaa euroa investointeihin (Helsingin talous- ja suunnittelukeskus, 2012). Suurin osa investointibudjetista kuluu talonrakennukseen ja liikenneväyliin. Kyseessä olisi harvinainen, suuri investointi kulttuuriin, mutta toisaalta taidemuseorakennus olisi Helsingin omaisuutta. Investoinnin perustavoitteena on, että se tuottaa enemmän kuin siihen on sijoitettu. Välillisiä hyötyjä tuo mm. kansainvälinen näkyvyys. Näin ollen onnistuessaan taidemuseohanke toisi tuloja (elinkeinopoliittinen näkökulma), mutta toki osa sen hyödyistä tulisi taide-elämyksinä. Aineettomiin investointeihin satsaaminen tuntuu epävarmemmalta, koska niissä on useampia muuttujia, mutta Helsinki ei ole pitkään aikaan ollut teollisuuskaupunki, vaan elää palveluista. Guggenheimin merkitys piilee laajemmin tunnettuuden lisääjänä ja työllistäjänä, ei lipputuloissa.

Esimerkiksi Guggenheim-museon taloudellinen vaikutus Bilbaon seudulle arvioitiin jo pian museon avaamisen jälkeen vuonna 2001 olevan vuosittain 168 miljoonaa euroa  ja vastaavan 4415 työpaikkaa. Vierailijoista 82% tuli Bilbaoon Guggenheim-museon takia. (Forbes, 2002). Vuonna 2010 luku oli jo lähes 200 miljoonaa euroa. Mikäli Helsingin Guggenheimin vaikutukset olisivat esimerkiksi puolet Bilbaon vaikutuksista, olisi investointi erinomainen. Bilbaossa käy vuosittain vajaa miljoonaa vierailijaa ja Helsingin Guggenheim-museossa on arvioitu käyvän puolen miljoonan molemmin puolin. Onko meillä varaa jättää tilaisuus käyttämättä?

Katajanokan tontti

Kauppatorin karvalakkien ja poron taljojen vetovoima ei riitä kaikille. Moni Pohjoismaihin matkustava ei näe tarpeeksi syytä poiketa Helsingissä. Kaupungin omistama merenrantatontti seisoo rähjäisenä, vaikka kaupungilla olisi käsissään kaikki avaimet toteuttaa viihtyisää, kulttuurikaupunkia. Yritystä on ollut. Katajanokan hotelli kaatui vuonna 2010 täpärästi valtuustossa (kuvassa). Valitettavasti hotelli ei ollut arkkitehtuuriltaan yllättävä. Hotelleja Helsingissä on, joten konsepti ei myöskään tarjonnut uutta. Rantaan haluttiin avoimempaa tilaa ja kulttuuria. Taidemuseo puistoineen avoimen kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun kautta tuntui vastaavan mitä parhaiten valtuuston tahtoa.

Made in Finland

Guggenheimille on esitetty vaihtoehtoja viimeisempänä Checkpoint. Mutta mitä vaihtoehtoisuutta on se, että ei uskota, että useampi asia voi elää rinnakkain. Voisivatko sekä Guggenheim että suomalaisten taiteilijoiden Checkpoint-verkosto tai vastaava organisaatio elää molemmat? Ehkä yhteistyössäkin. Suomalainen kuvataide on korkeatasoista ja kestää kansainvälisen vertailun. Laajempi kiinnostus kuvataiteisiin lisää takuuvarmasti kotimaisen kuvataiteen arvostusta ja kysyntää.

Kandinsky vs. Le Bic Mac

Guggenheim edustaa ainulaatuista arkkitehtuuria ja taidekokoelmia, mutta Suomessa keskusteluissa esiintyy paikoin amerikkalainen hampurilaisketjua muistuttava franchising-konsepti. Guggenheim omistaa yhden maailman arvokkaimmista modernistisen taiteen kokoelmista. Kandinskyn taiteen vertaaminen BigMaciin osoittaa, ettei asiaan ole ehditty perehtyä. Ketjuvaikutuksista ollaan huolissaan, mutta suurempi uhka saattaa vaania  joka pitäjää koristavissa ABC-torneissa.

Guggenheim on New Yorkissa, Bilbaossa, Venetsiassa ja pian Abu Dhabissa. Erityisesti esiin on kaivettu Berliinin Guggenheim, joka ei ollut uudessa rakennuksessa, jonka näyttelytila oli pieni ja unohdettu Bilbao, josta ei ilman Guggenheimia tai Frank Gehrya tiedettäisi mitään. Totta on, että brändin laajentaminen on herkkä asia. Toisaalta on arkipäivää, että taidemuseot lainaavat kokoelmiaan toisille museoille. Helsingin hallussa ei ole sellaista kokoelmaa, jonka painoarvolla saisimme ilman suurta hintalappua suuria näyttelyjä. Pitkälti tämän vuoksi Guggenheim-yhteistyöstä olisi meille hyötyä. Arkkitehtuuri ratkaisisi paljon myös Helsingissä. Sen vuoksi kannattaisi katsoa ainakin siihen saakka, että nähdään saadaanko Helsinkiin kenties oma Sydneyn oopperatalo.  Mahdotonta sanoo joku, mutta New Yorkin ja Bilbaon Guggenheim-museot ovat maamerkkejä ja huippuarkkitehdit ovat jo osoittaneet jo kiinnostusta Helsingin taidemuseon suunnitteluun.

Sopimusehdot huolettavat

Sopimuksissa on yhtä tärkeää se mitä niissä ei lue kuin se, mitä niissä lukee. Asiat, joihin sopimusjuridiikkaa tuntemattomat kiinnittävät huomiota, saattavat olla vääriä huolenaiheita ja todelliset huolenaiheet piilevät jossain muussa pykälässä. Tai pykälän puuttumisessa. Harva valtuutettu on sopimusjuridiikkaan erikoistunut juristi, ja varsinkaan anglo-amerikkalaiseen lainsäädäntöön. Sopimuksen arvioimiseen tulisi pyytää apua mieluiten ulkopuoliselta, erikoistuneelta taholta. Kaupungin lakimiehet, jotka ovat olleet mukana sopimusneuvotteluissa, pystyvät varmasti vastaamaan perusasioihin. Mikäli sopimuksessa olisikin puutteita, heidän voi olla vaikea myöntää niitä avoimesti. Tämän ei pitäisi johtaa siihen, ettei kenenkään muun paitsi tutun ja suomalaisen kumppanin kanssa kannata sopia mitään koskaan. Ne kysymykset, joita valtuutetuilla on sopimukseen liittyen, tulisi kuitenkin nostaa esiin ja selvittää.

Keskustakirjasto

Valtuutetut ovat olleet huolissaan keskustakirjastosta, jonka suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Valtuutettujen ei pitäisi olla huolissaan, koska kuka muu päättää hankkeen toteuttamisesta kuin valtuusto. Keskustakirjastolla on erittäin vahva tuki yli puoluerajojen.

Mitä tapahtuu?

Ensin Guggenheim-hanke tuotiin suoraan kaupunginhallitukselle. Mm. Vihreiden pyynnöstä haettiin lausunnot tärkeimmiltä lautakunnilta. Lausunnot ovat myönteisiä ja luettavissa kaupunginhallituksen sivuilta. Kritiikki ja aikalisä tekivät hyvää. Asteittaisessa etenemisessä on myös yksityisillä tahoilla tilaisuus näyttää ovatko he valmiina tulemaan mukaan rahoittamiseen.

Harvoin politiikassa saadaan kaikkia miellyttävää esitystä aikaiseksi. Hanke olisi parasta mitä suomalaiselle kuvataiteelle on pitkään aikaan tapahtunut. Se loisi sisältöjä, varjosisältöjä, ristiriitoja, keskustelua ja kiinnostusta. Lahden kaupunginvaltuusto päätti aikoinaan yhden äänen enemmistöllä toteuttaa Vesijärven rantaan nousseen Sibelius-talon, jota kukaan tuskin katuu nykyään. Kun Katajanokan tontille on ollut tuskaa löytää enemmistölle sopivaa tulevaisuutta, olisi viisas tapa edetä arkkitehtuurikilpailuun. Noussut kohu viittaa siihen, ettei Guggenheimista tulisi mitään tavanomaista, vaan se voisi pöllyttää ilmapiiriä sopivasti.

Tweet

WDC-vuosi on pian pyörinyt ensimmäisen neljänneksen. Pääsin mukaan WDC-valtuuskuntaan, ja sen myötä olen seurannut vuoden toteutumista myös WDC-organisaation esittelemänä.  Kansainväliseen näkyvyyteen lehdistössä ollaan tyytyväisiä. Mediaseurannan tulokset ovat ylittäneet kaikki odotukset. Helsinkiä hehkutetaan maailmalla. Mm. kauko-ohjattava Kauko-kahvila levisi Youtubessa. WDC:tä voidaan jo kiittää ainutkertaisesta näkyvyydestä, jossa Suomea tuodaan myönteisellä tavalla esiin.

Designpääkaupunkiviikonloppuna 3.-5.2. oli paljon tapahtumia, vaikka viestintä aloitettiin liian myöhään. Viikonloppuna oli upea pakkassää ja olin itse Senaatorilla, jossa osana ohjelmaa promottiin sähköautoja ja tarjottiin glögiä. Elämys näytti olevan myös kirkon portailla oleva pulkkamäki turisteille ja muille.

Koska vuoden pääasiallinen viesti on, että design ei ole pelkästää kippoja ja kuppeja, vaan luovia ratkaisuja, niin ohjelmassa on paljon myös ns. kehittämishankkeita, jotka eivät välttämättä näy suurelle yleisölle esim. TE-toimiston uudistushanke, jossa pyritään kehittämään asiakaspalvelua. Kiinnostava hanke on Helsingin kaupungin opastepilottihanke. Nuorille on tarjolla ruokakulttuurijuhla Nuorisoasiankeskuksen toimesta.

WDC-valtuuskunnan viime kokouksessa puhuttiin myös yritysyhteistyöstä. Monet yritykset ovat lähteneet innolla mukaan. Kritiikkiäkin on noussut sosiaalisessa mediassa. Olemassa olevien tuotteiden, palveluiden  tai hankkeiden jälkikäteisbrändääminen muotoiluinnovaatioiksi ei ole mielestäni kovin uskottavaa. Pitäisi tuoda esiin uusia asioita esimerkiksi puukorttelihanke Jätkäsaaressa on jotain uutta Helsingissä. Kuitenkin se, että isot yritykset innostuvat muotoilusta ja käyttäjälähtöisyydestä on hyvä asia. Ja mahtavaa olisi, jos rakennusteollisuuskin innostuisi.

Kaupunkikuvassa näkyviä hankkeita ovat toukokuussa avautuva puupaviljonki/kahvila/kohtaamispaikka Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon välisellä tyhjällä tontilla.  Puupaviljonki etsii sijoituspaikkaa WDC-kesän jälkeen, joten hyviä ehdotuksia voi esittää. Odotan innolla myös sitä mitä Kulttuurisauna tuo Merihakaan. Yhteistyökumppani Fortumin tiedotteen mukaan Tuomas Toivonen ja Nene Tsuboi ja Fortum rakentavat ekologisen, urbaanin saunakulttuurin keskuksen, Kulttuurisaunan Helsingin Merihakaan. Saunan on tarkoitus valmistua elokuussa 2012.

Ohjelmaan kannattaa tutustua tarkemmin WDC-sivuilla. http://wdchelsinki2012.fi/

Tweet

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee tiistaina 29.11. Helsingin korkean rakentamisen periaatteet. Yli 50 korkean rakentamisen hanketta on käynnissä. Sen vuoksi on valaisevaa tehdä laajempi tarkastelu eikä tehdä päätöksiä torni kerrallaan. Tarkastelussa kaupunki on jaettu vyöhykkeisiin, joihin voi rakentaa korkeasti. Kalasatama ja Pasila tulevat olemaan korkean rakentamisen suurimmat keskittymät. Keskustan tuntumaan,”vanhaan kaupunkiin” ei haluta korkeita rakennuksia. Todella korkeita nämä helsinkiläiset pilvenpiirtäjät eivät tule olemaan. Kalasataman torneissa on 20-32 kerrosta.

Laatu on tärkeää sijainnin lisäksi. Huonolla suunnittelulla ja halvoilla julkisivuilla toteutettuina tornit muuttuvat hyvin nopeasti rähjäisiksi. Hyvällä suunnittelulla ja laadukkailla materiaaleilla torneista voi tulla kiinnostavia maamerkkejä. Tätä näkökulmaa lautakunta on halunnut korostaa.

3.10.2011 julkaistu mielipidekirjoitus:  

Kruununhaan arvokkaita porrashuoneita koskevan asemakaavan muutosehdotus on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua. Heikki Kihlström esitti huolensa liikuntarajoitteisten oikeuksista (HS Mielipide 1.10.). Meri Helle (HS Mielipide 1.10.) nosti esiin rakennushistoriallisesti arvokkaiden talojen suojelun tärkeyden. Molemmat näkökulmat tulisi huomioida asemakaavassa. Toisin kuin Kihlström esitti vihreät eivät ole vastustaneet hissien rakentamista. Esteettömän liikkumisen edistäminen on tärkeää niin liikuntarajoitteisille kuin lastenvaunujen kanssa kulkeville.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö, vihreät mukaanlukien, päätti 16.6. palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että hissien rakentaminen tulee aina mahdollistaa. Palautuksen mukaan hissit tulee ensisijaisesti sijoittaa niin, että porrashuoneiden arkkitehtoniset ja historialliset arvot säilyvät. Lisäksi lautakunta esitti palautteen huomioiden, että mikäli kaavassa oli esitetty tilan lohkomista asunnoista, tuli tarjolla olla vaihtoehtoinen toteutustapa.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojeluun ollaan yleensä pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä. Purkuvimmoja jäädään harmittelemaan jälkikäteen. Kruununhaan porrashuoneiden on arvioitu olevan sekä rakennusteknisesti että -taiteellisesti arvokkaita. Lisäksi ne kertovat menneiden aikojen yhteiskuntajärjestyksestä muuan muassa siten, että herrasväen ja piikojen portaat ovat mitoitukseltaan ja ilmeeltään erilaisia. Lautakunnan esitys on kompromissi, joka pyrkii yhdistämään suojelun ja esteettömyyden. Helsinkiläisessä kaupunkisuunnittelussa on turhan usein liikuttu ääripäästä toiseen – tiukoista suojeluyrityksistä purkamiseen.

Mari Holopainen, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (vihr.)

Joskus investointien lykkääntyminen tai peruuntuminen on onnekasta. Hakaniemen torin alle suunniteltu parkkihalli ei toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa. Rakennustyöt olisivat repineet torin auki neljäksi vuodeksi. Pysäköintihallien nopea lisääntyminen kasvattaa keskustan autoliikennettä. Helsingissä ei olla kyetty myöskään päätöksiin, jossa maan alle pysäköinti vähentäisi vastaavasti pysäköintiä maan päältä jotta saataisiin esimerkiksi parempia pyöräkaistoja. Ennen kuin tieto parkkihallihankkeen peruuntumisesta tuli tein aloitteen, jossa esitettiin, että Hakaniemen torin ja sen ympäristön rakennustyömaiden haitat on minimoitava korkeatasoisten suunnitelmien ja tiedotuksen avulla. Kaupungin suunnittelevat korjaustyöt metroaseman suhteen ovat edelleen voimassa, joten osa aloitteen viestistä on edelleen ajankohtaista.

Yksi Helsingin World Design Capital 2012 -vuoden hankkeista, Unioninkadun akseli, kulkee Hakaniemen torin ohi. Tarkoituksena oli, että Stefan Lindforsin suunnittelemat joukkoliikennepysäkit olisivat olleet osa tätä suunnitelmaa. Rakennustöiden takia pysäkit päätettiin siirtää Kamppiin. Tämä on sääli, koska Hakaniemi on merkittävä liikenteen solmukohta. Hyvän suunnittelun avulla joukkoliikenteen houkuttelevuutta voidaan parantaa ja Hakaniemen viihtyvyyttä lisätä. Pysäkkien sijoittamista rakennustöiden päätyttyä myös Hakaniemeen tulee selvittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi 16.8.2011 lausunnon aloitteesta, jossa ehdotettiin katto- ja kaupunkiviljelyn edistämistä. Lausunto oli myönteinen, mutta siitä puuttui konkreettisia toimia. Ehdotuksestani lisättiin seuraava kehotus: Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Helsingin kaupunki voi edelleen aktiivisesti edistää viljelyä monin tavoin. Kaupunki voi mm. tarjota tietoa paikoista, jotka ovat tyhjiä ja viljelykelpoisia. Pilottihankkeiden avulla olisi mahdollista markkinoida kaupunkiviljelyä entistä laajempaan tietoisuuteen. Uusien alueiden kaavoituksessa voidaan huomioida viljely ja ruoantuotanto monipuolisesti.

Kaupunkiviljely on myötätuulessa. Sen avulla lisätään paitsi Helsingin kaupungin strategian mukaista tavoitetta vahvistaa yhteisöllisyyttä myös viihtyvyyttä. Kaupunkiviljelyn avulla pystytään hyödyntämään rakennusalueita hyvissä ajoin ja näin on toimittukin mm. Kalasatamassa siirreltävissä olevien viljelysäkkien avulla. Samalla luodaan projektialueiden tulevaa identiteettiä.   

Tänään 3.11.2010 kaupunginvaltuusto käsitteli talousarviota vuodeksi 2011 ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2011-2013. Budjetin yhteyteen kirjataan toiminnallisia tavoitteita; tänä vuonna merkittävimpinä palveluiden tuottamisen strategia ja tuottavuus- ja hyvinvointiohjelma. Kaupunki laatii vuoden 2011 aikana palveluiden tuottamisen strategian, jossa määritellään, miten palvelut voidaan järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja uusin tavoin. Uudistuksen yhteyteen on kirjattu monia hyviä tavoitteita: mm. henkilöstön mukaanotto ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen, palveluiden ja koko toiminnan kustannusten läpinäkyvyys, toimintojen tarkastelu yli hallintorajojen, uusien toimintatapojen ja prosessien ennakkoluuloton hyödyntäminen ja sähköisten palveluiden parantaminen.

Henkilöstön vahva osallistaminen kehittämiseen ja ideointiin oli poikkeuksellisen hyvin otettu huomioon. Sen sijaan asukkaita ei mainittu lainkaan. Tein asukkaiden osallistamisesta seuraavan ponnen: Valtuustostrategian mukaisesti Helsingin tavoitteena on luoda entistä avoimempia kehittämistapoja, joissa yhdistetään käyttäjät, kehittäjät ja julkistahot. Tuottavuusohjelmassa luvataankin osallistaa henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt, mutta ei asukkaita. Hyväksyessään talousarvion ja taloussuunnitelman, kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin palveluiden tuottavuushankkeessa osallistetaan myös asukkaita ja asukasjärjestöjä palveluiden käyttäjälähtöisen suunnittelun toteutumiseksi. Suunnitelma asukkaiden osallistamisesta tuodaan valtuustolle tiedoksi palveluiden tuottavuusohjelman yhteydessä.

Helsingin Vihreät julkistivat kaupunginvaltuutettujensa sidonnaisuustiedot. http://helsinginvihreat.fi/luottamushenkilot/kaupunginvaltuustossa/sidonnaisuudet/ Valtuutettujen tietoja ei vielä järjestelmällisesti kerätä eikä julkisteta missään. Muut puolueet eivät ole vapaaehtoisesti julkistaneet valtuutettujensa sidonnaisuuksia. Useat vaalirahoitusskandaalit ovat nostaneet esille sen, että Suomen poliittisen johdon tapa hoitaa asioita ei ole vastannut kuvaa korruptiovapaasta puhtoisesta mallimaasta. Kansanedustajien sidonnaisuudet on listattu eduskunnan sivuille www.eduskunta.fi/thwfakta/hetekau/hex/hex3200.shtml. Noin neljän miljardin budjettia pyörittävän valtuuston sidonnaisuudet on samaten saatava julki.

Syksyn ensimmäisessä kokouksessa 25.8.2010 valtuusto päätti palvelusetelikokeilusta kolmessa kohteessa: ne suun terveydenhuollon palvelut, jotka on tällä hetkellä hoidettu maksusitoumuksin, kaupunginsairaalan tähystystutkimukset ja psykiatrian psykoterapiat. Palvelusetelikokeilu on kannatettava. Parhaimmillaan kuluttajat saavat valita mieleisensä palvelut. Uhkakuvat siitä, että kuluttajat eivät ole itse kykeneväisiä määrittämään, mitä palvelulta haluavat, eivät useinkaan pidä paikkaansa. Kaikki eivät halua samanlaista palvelua.

Palveluseteliä ei kuitenkaan pitäisi ottaa käyttöön pelkästään palveluntarjoajien moninaisuuden vuoksi; on osoitettava selkeitä hyötyjä nykyiseen toimintaan verrattuna. Tavoitteena pitäisi olla palvelutarjonnan monipuolistumisen ja valinnanvapauden kasvamisen ohella palvelujen hinnan aleneminen kuluttajalle ja kaupungille samalla, kun palvelujen laatu nousee tai pysyy ennallaan. Palveluseteli toimii paremmin jollain aloilla. Kuluttajilla on useiden palveluiden suhteen kyky vertailla eri palvelun tuottajia. Tällaisia ovat toistuvasti käytettävät palvelut (esim. kodinhoidon palvelut), joiden laadun arviointi ei vaadi erityisammattitaitoa. Sen sijaan palveluita, joita käytetään kertaluontoisesti tai harvoin (esim. leikkaus) ja, joiden onnistumisen arviointiin tarvitaan alan asiantuntemusta, on kuluttajan vaikeampi tai lähes mahdoton vertailla keskenään.

Palvelusetelin käyttö vaatii onnistuakseen myös riittävää tarjontaa alan palveluntarjoajista. Uusille yrittäjille alalle tulon esteet eivät saisi olla korkeita, jotta riittävää tarjontaa ja tervettä kilpailua – myös hinnasta- pääsee syntymään. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi siivouspalvelut. Palvelusetelikokeilun päätyttyä tulee arvioida palvelun kustannuksia kaikissa kolmessa kohteessa. Haasteena on kokeilun lyhyt kesto, jolloin todelliset hinnan muutokset suuntaan tai toiseen eivät välttämättä tule näkyviin.

Palveluverkkojen kehittäminen on ollut nimenä harhaanjohtava. Todellisuudessa palveluverkkojen kehittämisen tarkastelu on keskittynyt palveluihin lähinnä tilojen näkökulmasta. Vaikka tilat ovat tietysti olennainen osa palvelua, niin palvelut eivät tietenkään muodostu pelkästään tiloista eivätkä palveluiden kustannukset muodostu pelkästään tilakustannuksista. Esimerkiksi opetustoimen osalta koulujen kokonaiskustannuksista noin 1/4 tai 1/5 on tilakustannuksia toiminnan luonteesta riippuen ja henkilöstökulujen osuus on noin 60 %. Lukion lakkauttamisella on muitakin kuin tilallisia kustannusvaikutuksia, mutta nämä muut kustannukset on tässä tarkastelussa sivuutettu.  Palveluverkon kehittäminen ei pitkällä tähtäimellä voi edetä ainoastaan tilakustannuksia tarkastellen. Jatkossa kustannusten ja vaikutuksen arviointi tulisi tehdä laajemmin. Mielestäni näin laajaa palveluverkkotarkastelua ei kannata jatkaa yksisilmäisesti tilakustannuskärjellä.

Tein valtuustossa seuraavan ponnen: Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen palveluverkkojen kehittämisestä kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa palveluverkkojen kehittämisessä tilakustannusten – ja säästöjen lisäksi suunniteltujen muutosten muut kustannukset ja säästöt otetaan huomioon paremmin ja tuodaan ne tiedoksi, koska tilakustannukset muodostavat vain osan palveluiden kokonaiskustannuksista. 

Ponnesta äänestettiin tänään 16.6.2010, mutta se ei saanut enemmistöä taakseen.