Kategoria: Blogi (Page 2 of 17)

5043 kertaa kiitos!

Kiitos, kansanedustajan tehtävä oli kunnia!

5043 helsinkiläistä antoi äänensä minulle. Tuntuu hienolta, että niin moni uskoi työhöni. Olen kiitollinen teille luottamuksesta.

Olen ikuisesti kiitollinen minua vaaleissa auttaneille. Meitä oli kymmeniä, ellei sata. Teimme puolueen kannatusnotkahdusta paremman tuloksen. Vihreillä oli kuusi kansanedustajaa, nyt on enää neljä Helsingissä. Monessa muussa puolueessa ja vaalipiirissä olisin päässyt läpi yli viidellätuhannella äänellä, mutta näissä vaaleissa se ei riittänyt. Yksikään ääni ei mennyt hukkaan, vaan ne laskettiin vihreän listan tulokseen.

Vaalituloksesta

Aikana, jolloin ilmastokriisi ja luontokato ovat heikentämässä elinoloja tältä planeetalta, vihreiden kannatus laski valtakunnallisesti. Kansanedustajia on enää 13 tämän kauden 20 kansanedustajan sijaan. Vihreiltä puuttuivat ääniharavat Helsingissä ja vihreiden näkyvimmät poliitikot asettuivat ehdolle Helsinkiin. Merkittäviä äänimääriä saavat ehdokkaat puuttuivat muistakin vaalipiireissä. Vaikka Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Helsingissä kasvoivat kansanedustajien paikat asukasluvun perusteella, ei sekään auttanut. Tappio näissä vaaleissa on todettava. Vihreiden tulee puolueena tehdä muutoksia.

Heikko tulos kertautuu monessa. Vihreän puolueen resurssit pienenevät, koska puolueiden saama tuki jaetaan suhteessa paikkamäärään. Vihreitä on yksi kahden kansanedustajan sijaan jokaisessa valiokunnassa, mikä on sekin merkittävä muutos. Yhden tekemät esitykset raukeavat, jos kukaan ei kannata niitä. Tehtävät vaalituloksen perusteella jaettavissa eri organisaatioissa ja parlamentaarisissa ryhmissä vähenevät.

Vaalikentillä saadun palautteen perusteella oli selvää, että niin kutsuttu vaalitaktitointi vei ääniä vihreiltä demareille.  Se ei tuottanut haluttua tulosta. Kokoomus ja perussuomalaiset nousivat valtakunnan suurimmiksi puolueiksi.  Kirjoitin aiheesta itsekin. Demarit eivät valinneet haastaa riittävästi kokoomuksen ja perussuomalaisten linjoja, vaan valitsivat helpomman ja populistisemman tien.  Sellaista on politiikka, ja kenties siihen olisivat sortuneet muutkin puolueet. Demareiden puolueviestintä kuitenkin myös esimerkiksi tuotti mainoksia, joiden mukaan demarit olisivat täysillä luonnon puolella, vaikka puolueen linjat eivät luonnonsuojelujärjestöjen selvitysten mukaan näin kunnianhimoisia olleetkaan, eikä demareiden metsäpolitiikka vastaa ilmaston kannalta riittävää tasoa. Olisi toivottavaa, että suomalainen poliittinen viestintä antaisi puolueiden toimista oikean kuvan, ja kyllä demareilla olisi riittänyt paljon hyvääkin kerrottavaa, vaikka puolueen ympäristökunnianhimon taso ei kuulu niihin.

Uskoin siihen, mitä ajoimme vihreässä ryhmässämme hallituksessa ja eduskunnassa. Se oli arvojemme ja lupaustemme mukaista politiikkaa. Kaikkea ei saatu läpi.  Politiikkaa sisältä nähneenä tuntuu myös ristiriitaiselta, kuinka paljon TikTok ja muut somet, päivän uutisista pöyristyminen ja vaalien alla tehdyt helpot lupaukset vaikuttavat tulokseen, mutta politiikassa tehty työ ei näy muuten ja se on hyväksyttävä. Väitän, että vihreiden ongelmana ei ole linja tai oikeisto-vasemmisto-akseli, vaan se että tehty työ näkyisi enemmän. Viestimme ei tavoittanut.

Sanna Marinin kaudella työllisyys kasvoi ja talouspolitiikka loi myös tuottavuudelle edellytyksiä hintakilpailun sijaan. Pääministerin eduksi on luettava Suomen saama mittava myönteinen näkyvyys. Hallitusohjelma määrittää pian, miten maa makaa. Sen valmistelussa tulisi hyödyntää tutkittua tietoa. On pyrittävä vaikuttamaan siihen, ettei kokoomusvetoinen hallitus leikkaa kestävän osaamispohjaisen talouden edellytyksistä, kulttuurista tai heikennä ympäristönsuojelua, kuten se on tähän mennessä tehnyt. Tämä maa tarvitsee tutkimukseen pohjaavaa uudistuvaa elinkeinorakennetta ja huolenpitoa lapsista ja nuorista.

Eduskuntatyöstä

Olen kiitollinen, että pääsin kolmen valtuustokauden jälkeen vaikuttamaan valtakunnanpolitiikassa yhden kauden. Pystyin viemään niitä asioita eteenpäin, joita lupasin. Suomi on turvallisempi, kestävämpi ja tasa-arvoisempi. Investoimme tutkimukseen ja koulutukseen. Suomi sitoutui sijoittamaan neljä prosenttia TKI-menoihin suhteessa BKT:hen.  Oli kunnia toimia eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtajana ja pankkivaltuustossa. Perustimme startup-ryhmän, jonka puheenjohtajistossa toimin aktiivisesti. Avoimuusrekisterilaki tekee lobbauksesta läpinäkyvää. Sain perusteltua, että valiokunnissa tulee kuulla myös ilmastotutkijoita. Talous ei ole ympäristöstä erillinen kysymys. Teimme vihreille uuden elinkeinopoliittisen ohjelman.

Rakastin työssä monia puolia. Oli huikea kokemus, siksi tuli annettua viimeiset neljä vuotta työlle niin paljon. En voi kuvitella ainutlaatuisempaa ja monipuolisempaa työkokemusta. Oli älyllisesti todella haastavaa käsitellä joka päivä kymmeniä lakeja, ja etuoikeus kuulla maan parhaita asiantuntijoita. Kansanedustajat ovat myös monisyisten poliittisten tilanteiden lukijoina usein erinomaisen kouliintuneita, ja voimme olla toiveikkaana, koska pienemmästä vihreästä ryhmästä löytyy  paljon kokemusta.

Eduskunnassa ympäristön ja tutkitun tiedon puolustaminen jäi niin usein Vihreiden vastuulle, siksi vihreä politiikka kaipaa enemmän tukea kuin koskaan. Oma työni jatkuu neljättä kautta Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Olen nöyrän kiitollinen kannustuksesta. Jos haluat seurata työtäni, onnistuu se tukiryhmässä tai muissa some-kanavissa.

Eduskunta on hieno instituutio, ja siellä työskentelevät tekevät arvokasta työtä. Vaikka eduskunta pyrkii rakenteilla suojaamaan itseään, on kansanvalta vain yhtä vahva kuin sen edustajansa. Valta ei ole demokratiassa yhdelläkään yksittäisellä taholla. Se on hallituksessa, eduskunnassa, ministeriöissä, yrityksissä,  kansalaisjärjestöissä. On monia tapoja vaikuttaa. Maailmanpoliittinen tilanne jatkuu haastavana ja suomalainen demokratia on puolustamisen arvoinen asia.

Suomen suunta määritellään nyt. Miksi äänestää minua?

Mari Holopainen, Vihreä liitto © Kerttu Penttilä

Suomen suunta määritellään tänä iltana. Päivä on minulle myös henkilökohtaisesti merkityksellinen. Neljä vuotta sitten minulle ojennettiin kansanedustajan valtakirja ja otin sen vastaan kiitollisena kädet täristen. Hetki tuntui juhlavalta. Olen saanut tehdä vaikeita päätöksiä ja kantaa vastuuta, tehdä töitä suurella intohimolla ja perehtyen. Sitä tämä tehtävä vaatii.

Ajattelen, että ilman luontoa ei ole taloutta, eikä mitään muutakaan meille. Ajattelen, että luovuus ja koulutus ovat parhaita keinoja varautua tulevaan. Ilman tasa-arvoa ei ole hyvinvointia. Tutustuin varhaiskasvatuksen ja koulujen huoliin henkilökohtaisesti 12 vuotta sitten syntyneen esikoiseni myötä. Koulutukseen tulee investoida enemmän varhaiskasvatuksesta lähtien.

Tapani toimia on avoin. Pääsin valmistelemaan lobbausta sääntelevän avoimuusrekisterilain, joka säädettiin tällä kaudella. Olen julkaissut työhöni liittyvät tapaamiset nettisivuillani. Haluan, että ihmisten ääni kuuluu ja jokainen voi osallistua. Olen työssäni rohkea ja kiinnostunut kuulemaan eri näkökulmia.

Ennen kuin tulin valituksi ensimmäiselle kaudelle eduskuntaan minulla oli pitkä yli 10 vuoden kokemus Helsingin kaupunginvaltuutettuna. En hakeutunut heti eduskuntavaaleihin kuten monet, vaan tein samalla ammatillista uraa toisaalla. Ajattelen, että taustani tutkimustehtävissä Aalto-yliopistossa on ollut hyödyksi kansanedustajan tehtävässä. Lainsäätäjänä käsitelemme päivittäin satoja sivuja tietoa, ja tehtävä vaatii myös lähdekriittisyyttä. Tätä ennen hankin kokemusta monenlaisista työtehtävistä ja toimin muun muassa markkina-analyytikkona. Sain myös laajan kansainvälisen kokemuksen Oxfordin ja Berkeleyn yliopistoista. Nuorempana työskentelin niin Hesburgerin kuin Stockmannin myyjänä. Ajattelen, että on tärkeää, ettei näkökulma jää minkään yksittäisen kuplan sisälle.

Perustimme tällä kaudella startup-ryhmän eduskuntaan, jotta Suomi olisi entistä parempi maa tehdä töitä, yrittää ja muuttaa. Uudistimme kaivoslakia kestävämmäksi. Olen saanut toimia talousvaliokunnan vihreiden vastaavana ja Suomen Pankin pankkivaltuuston jäsenenä. Talous on väline, jonka pitää toimia siten, että ilmastokriisi ja luontokato ratkaistaan. Nostamme tutkimukseen ja osaamiseen investoimalla Suomen maailmalle avoimeksi, kokoaan suuremmaksi toimijaksi. Toivon sydämestäni, että vaaleissa valitaan jatko tälle suunnalle.

Olen kiitollinen kannustuksesta ja siitä, että moni on sanonut äänestävänsä tai harkitsee sitä. Tänään on yksi elämäni jännittävimmistä päivistä.

Tänään sinä valitset saanko jatkaa. Jokainen ääni ratkaisee.

Pyydän luottamustasi.

Mari

Yrittäjien asemaa tulee parantaa

Kuva David O’Weger


Itsensätyöllistäjät ja mikroyrittäjät ovat suuri yrittäjien ryhmä, joiden tarpeita ei ole tunnistettu riittävästi erillisinä kysymyksinä. Koronakriisi nosti esiin sosiaaliturvajärjestelmän puutteet, joista yrittäjät ovat pitäneet ääntä jo pidemmän aikaa. Tavallisesti päätoimisilla yrittäjillä tai freelancer-työtä tekevillä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, vaikka työmäärä olisi hetkellisesti vähentynyt. Koronakriisin aikana hallitus kuitenkin päätti väliaikaisesta oikeudesta työttömyysetuuteen myös yrittäjille, johtuen koronaviruksen tuomasta ulkoisesta shokista. Tämä oli oikea päätös. Kysymys kuuluu, mistä syystä mallia ei jatkettu?

Nykyinen vastikkeellinen etuus on luotu perinteisen palkkatyön rakenteisiin, eikä se tunnista työmarkkinoiden murrosta. Tulevaisuuden työelämässä osaamisen hankinta tulee moninaistumaan ja yritykset etsivät yhä enemmän joustavuutta. Joustavat työmarkkinat tuovat mukanaan osa-aikatyön lisääntymisen ja määräaikaisten työsopimusten kasvun. Tämän seurauksena kaikenlainen vaihtoehtoinen työvoima lisääntyy. Alustatyö, nollatuntisopimukset, määräaikaiset työsuhteet, vuokratyö, yksinyrittäjyys ja freelancer-työ ovat kaikki epätyypillisen työn ilmenemismuotoja.

Muutoksen merkit ovat jo nähtävissä. Yksinyrittäjyyden ja itsensä työllistämisen osuus työmarkkinoilla on 2000-luvulla noussut viidestä prosentista seitsemään prosenttiin, eikä kasvu ole pysähtymässä. Tämän lisäksi kombityö on yleistymässä eli palkkatyö ja yrittäjyys eivät sulje toisiaan pois vaan kulkevat rinnakkain.

Sosiaaliturvan ja epävarman työn yhteensovittaminen on haastavaa, miltei mahdotonta tänä päivänä. Yrittäjien ja freelancer-työtä tekevien jättäminen sosiaaliturvan ulkopuolelle on perusteltu yrittäjäriskillä. Se on yrittäjien vapauden vastinpari, on todennut muun muassa Kela.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään vapaudesta, vaan myös taloudellisesta pakosta. Tulevaisuuden työmarkkinoilla ei välttämättä muodostu enää kaikille kokoaikaista palkkatyötä. Oma toimeentulo on ansaittava useamman työn kautta ja tässä alustana toimii usein oma toiminimi tai niin sanottu kevytyrittäjyyden käyttö.

Työn vastaanottaminen pitäisi aina olla houkuttelevaa ja parempi vaihtoehto kuin jättää tekemättä työtä. Kuinka houkuttava ajatus on tehdä työtä, jos vaarana on jäädä sosiaaliturvan ulkopuolelle? Se, että jätämme yrittäjät sosiaaliturvan ulkopuolelle, ei kannusta tai ohjaa toteuttamaan itseään. Meidän tulee ymmärtää, että työmarkkinarakenteet muuttuvat ja sen myötä myös sosiaaliturvan tulee muuttua.

Seuraavalla hallituskaudella pitää jatkaa sosiaaliturvamallin uudistamista ja yrittäjyyden edistämistä. Jotta asia saadaan hoidettua, on se syytä kirjata heti vaalien jälkeen muodostettavaan hallitusohjelmaan. 

Katso myös puheeni eduskunnassa yrittäjien eläketurvan, YEL-mallin, uudistamisesta:

https://www.youtube.com/watch?v=JiGsWMUcV8M


Mari Holopainen

 

 

Suomen on oltava kiertotalouden edelläkävijä

Suomen ylikulutuspäivä on jo maaliskuussa. Se tarkoittaa, että Suomi on kuluttanut oman osuutensa maapallon vuotuisista luonnonvaroista kolmessa kuukaudessa. 

Kiertotalouden edistäminen on ratkaisevan tärkeää ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Ellen McArthur Foundation on arvioinut, että 55% maailman kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiantuotannosta. Jäljelle jäävä 45% syntyy materiaalien tuotannossa energiankäytön lisäksi – siinäkin tapauksessa, että siirrymme niiden tuotannossa kokonaisuudessaan päästöttömään energiaan. Erityisen runsaasti päästöjä syntyy teräksen, alumiinin, sementin, muovin ja ruoan tuotannossa. 

Ilmastohyötyjen lisäksi kiertotaloudella on useita muita positiivisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan: 

  • Vähentämällä maankäytön paineita voidaan merkittävästi torjua luontokatoa. 
  • Vähentämällä materiaalien tarvetta ja kierrättämällä niitä voimme parantaa huoltovarmuutta alueilla, joissa omavaraisuutemme on heikko, kuten harvinaisten metallien ja lannoitteiden tuotannossa.
  • Luomalla teknologioita vastaamaan tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen voimme rakentaa kestävää vientiä nopeasti kasvaville markkinoille.

On siis monta hyvää syytä edetä nopeasti, mutta valitettavasti meillä on paljon parantamisen varaa. Tilastokeskuksen viime vuoden lopulla julkaiseman raportin valossa kiertotalouden tavoitteet etenevät hitaasti. Joukossa on selviä ilon aiheita, kuten ekoinnovaatioindeksi, jossa olemme Euroopan huippuluokkaa. Keskeisistä mittareista useat osoittavat kuitenkin vain vähän edistystä tai kertovat jopa takapakista: kotimainen materiaalin käyttö ei ole merkittävästi laskenut, materiaalien kiertotalousaste on pudonnut kauemmas tavoitteestaan ja yhdyskuntajätteen materiaalihyödyntäminen on pudonnut. Laitteiden huoltamisesta ja korjaamisesta pitää tehdä kannattavampaa, jotta voimme pidentää niiden elinkaarta ja näin vähentää jätettä. 

Tälläkin alueella tutkittu tieto mahdollistaa vaikuttavamman poliittisen päätöksenteon. Haluan vaikuttaa siihen, että kiertotalouden edistäminen nostetaan korkealle seuraavaan hallitusohjelmaan. Mitä meidän siis pitäisi tehdä? Tähän suuntaviivoja antaa mm. Sitran 10 kiertotalousehdotusta Suomelle. Omat nostoni toimenpiteiksi:

  1. Sitoudutaan pitkäjänteisesti kiertotalouden edistämiseen yli hallituskausien, mutta toimitaan nopeasti: Muutos kohti kiertotaloutta vaatii ennustettavaa ja johdonmukaista politiikkaa. Teknologiakehitys, investoinnit tuotantoon ja infrastruktuuriin sekä kulutuskulttuurin muuttaminen vaativat vuosien aikajänteen. Päättyvän hallituskauden aikana luotu kiertotalouden strateginen ohjelma asettaa vahvat suuntaviivat kiertotalouden edistämiseen.

  2. Edistetään kunnianhimoista tuotelainsäädäntöä EU-tasolla: Edistetään EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman toimeenpanoa. Jopa 80% tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista määrittyy sen suunnittelussa. Kansainvälisessä taloudessa Suomi on liian pieni vaikuttamaan tähän yksin. EU sen sijaan on riittävän suuri markkina vaikuttaakseen siihen, millaisia tuotteita markkinoille tuodaan. EU:ssa meidän tulee vaikuttaa siihen, että kiertotalousmateriaalien käytölle sekä tuotteiden korjattavuudelle ja kierrätettävyydelle asetetaan kunnianhimoiset velvoitteet.

  3. Panostetaan erityisesti maatalouden ja mineraalien kiertotalousratkaisuihin luontokadon hillitsemiseksi ja huoltovarmuuden parantamiseksi: Maatalouden kiertotalousratkaisuilla on poikkeuksellisen suuri potentiaali luontokadon jarruttamisessa. Vähennetään ruokahävikkiä, tuetaan siirtymää kasvipohjaisten proteiinien käyttöön, vahvistetaan uudistavaa viljelyä ja vähennetään samalla riippuvuuttamme lannoitteiden tuonnista. Vastataan kaivosteollisuuden lisääntyviin ympäristövaikutuksiin huolehtimalla mineraalien kierrätyksestä, alan teknologian kehityksestä ja kohdistetaan kustannus uusien kaivannaisten tuotannolle kaivosoikeuksien verotuksen kautta. Uusien kestävien materiaali-innovaatioiden kehitykseen tulee investoida myös. Esimerkiksi Suomessa metsäyhtiö Stora Enso kehittää puupohjaista biohiiltä akkuteollisuuden tarpeisiin ja kaupalliseen tuotantoon.

  4. Parannetaan osaamista ja ymmärrystä kaikilla koulutustasoilla: Siirtymä kiertotalouteen alkaa osaamisesta ja ymmärryksestä. Huolehditaan siitä, että kiertotalouden taidot opitaan jo lapsena. Rakennetaan johdonmukaisesti kiertotalousosaamista ammatillisessa ja korkeakoulutuksessa. Investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen, jotta säilytämme asemamme kärkimaiden joukossa.

Siirtymä kohti kiertotaloutta on ratkaisevan tärkeä matkalla kohti planeetan rajoja kunnioittavaa hyvinvointia!

Vi måste satsa på småbarnspedagogiken

Kuva Martiina Woodson

Mina känslor var tudelade den här månaden när temadagen för småbarnspedagogiken var. Som mamma till ett skolbarn och ett förskolebarn har jag på nära håll följt med vad som händer om man inte tar den oro på allvar som småbarnspedagogiken och skolorna lyfter upp. Småbarnspedagogikens roll har förstärkts och är nu cementerad som en del av utbildning istället för socialvård.

Trots det har jag som riksdagsledamot fått försvara det att branchens utbildningskrav inte försämras igen. Under denna riksdagsmandatperiod har vi återinfört mindre gruppstorlekar och den subjektiva rätten till småbarnspedagogik.

Vi har ökat på nya platser inom småbarnspedagogik särksilt inom huvudstadsregionen. Barn och unga behöver mer stöd och fler vuxna omkring sig. Tack vare småbarnspedagogiken har vårt barn pysslat känsloemojier hemma som man kan använda för att berätta hur man känner sig.

Detta är en sak jag inte skulle kunna klarat av då jag jobbar mycket. En enorm personalbrist drabbar branchen. Manga frågor behöver lösas.
– lönen behöver  fås i skick
– budjetten behöver anpassas till det verkliga behovet
– vi behöver bli kvitt detaljstyrningen av användningsgrad och fyllnadsgrad
– vi behöver mer uppskattning och öppenhet

Jag lämnade nyligen en skriftlig fråga om gratis småbarnspedagogik som en grunläggande rättighet och en motion i Helsingfors att öka kvadratmetrarna per barn inom småbarnspedagogiken. Genom att investera i småbarnspedagogiken, investerar vi i jämlikheten i samhället.

 

Julkisen talouden tasapaino ja talouden kestävä uudistuminen

Kuva David O’Weger

Valtiovarainministeriö julkaisi viime vuoden lopussa selvityksen Uudistuva ja kestävä Suomi.  Keskeinen sanoma on tullut selväksi: Vuodesta 2009 alkaen epäsuhta julkisten menojen ja tulojen välillä on kasvanut, eikä sitä ole onnistuttu kaventamaan. Maaliskuussa julkaistu julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus kertoo tarjoavansa valikoiman erilaisia keinoja julkisen talouden vahvistamiseksi.

Vaikka velka ei ole ainoa talouden mittari, Suomen talouden uudistamista tulee jatkaa määrätietoisesti ja tulopohjaa kasvattaa kestävästi, jotta pystymme rahoittamaan tasa-arvoisen hyvinvoinnin tulevaisuudessakin. Tuottavuuden heikko kehitys on ollut pitkään Suomen talouden merkittävimpiä ongelmia. Sitä ei ratkaista ilman investointeja koulutukseen ja korkeaan osaamiseen.

Ennen kaikkea on huolehdittava talouden uusiutumisesta turvaten vihreään teknologiaan ja kulutukseen siirtyminen ja luontokadon torjunta. Kasvava ja uusiutuva talous on tasapainoisen julkisen talouden perusta. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös järkevää taloudenpitoa. Sopeutustoimia toteutettaessa on turvattava koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen asema, haastettava teollisuus uusiutumaan ja varmistettava osaavan työvoiman saatavuus.

Kokonaisveroastetta ei ole realistista laskea ensi kaudella, mutta verotusta tulee ohjata työn verotuksesta kulutukseen ja haittaveroihin. Verotuksen rakennetta tulisi siirtää työltä ja yrittämiseltä kulutukseen ja erityisesti haittaveroihin, kuten suuriin hiilidioksidilähteisiin: fossiiliseen energiaan, lentämiseeen tai muovituotteisiin. Kaivosverotuksen kansainvälisesti matalaa tasoa on varaa nostaa. Myös esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta tulee uudistaa. Vihreiden esityksen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja polttoturpeen yritystukia vähentämällä voidaan tuoda valtion talouteen noin 550 miljoonaa euroa lisää liikkumavaraa. Laajapohjainen sokerivero toisi 300 miljoonaa euroa liikkumavaraa.

Julkisia kuluja on sopeutettava. Valtiovarainministeriö eritteli mahdollisuuksia julkisten kulujen leikkaamiseen maaliskuussa raportissaan Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus. Raportti osoittaa hyvin haasteen kokoluokan. Yksittäisten toimenpiteiden säästöpotentiaali on tyypillisesti joitain kymmeniä tai korkeintaan muutamia satoja miljoonia. Kestävän kasvun, koulutuksen ja kulttuurin rahoituksesta ei ole varaa leikata. Olen talousrealisti. Mikäli tuottavuuden nostamisessa ei onnistuta, on edessä enemmän vaikeita valintoja säästöistä. Tällöin on tärkeää varmistaa, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat eivät kanna kohtuutonta taakkaa.

Olen edelleen optimisti. Suomi voi pärjätä talouden uudistamisessa ja työllisyysasteen nostamisessa. Meillä on kaikki edellytykset vahvistaa tulopohjaa myös kestävän talouden ja teknologian investointien avulla. Suomi tarvitsee eduskuntaa, joka haastaa etsimään kannattavia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, eikä seuraile perässä tai myöhäistä hiilineutraaliustavoitettaan kuten osa puolueista esittää.

Yhteenvetoni siitä, mitä eduskunta voi ja sen pitäisi tehdä talouden uudistamiseksi:
1. Tarjotaan kansainvälisesti kilpailukykyinen ympäristö. Kuljetaan rohkeasti eturintamassa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa esimerkiksi puhtaan teknologian, tehokkaiden palvelujen, digitaalisuuden ja tekoälyn käyttöönotossa.
2. Panostetaan perustutkimukseen ja koulutukseen sekä laajennetaan osaamispohjaa elinikäisellä oppimisella.
3. Tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta molempiin suuntiin kaikilla koulutustasoilla ja työelämässä.
4. Tuetaan palvelualojen ja luovien alojen kasvua.
5. Kasvatetaan työvoiman tarjontaa. Nostetaan työllisyys 80 prosenttiin laaja-alaisilla keinoilla  ja mielenterveydestä huolehtimalla. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyyteen.
6. Parannetaan osa-aikaisen ja matalapalkkaisen työn kannustavuutta perustulomallilla. Tavoite on, että työ ja yrittäjyys olisi tekijälleen aina kannattavaa – myös osa-aikaisena ja joustavasti työurien alussa ja lopussa.
7. Suunnataan verotusta työstä ja työllistämisestä kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Luodaan vastaavasti kannusteita kiertotalouteen ja korjaamiseen.

Teimme vihreille uuden elinkeinopoliittisen ohjelman vuoden alussa puheenjohtamassani ryhmässä. Voit lukea lisää ajatuksistamme talouden uudistamisesta täällä:
Elinkeinopoliittinen ohjelma – Vihreät (vihreat.fi)

Vaaleista ja vaalitaktikoinnista

Kuva Jani Karlsson

Muutama sana vaaleista ja vaalitaktikoinnista. Vaalitaktikointi on noussut ilmiönä esiin näissä vaaleissa, vaikka oikeistopopulismi on ollut voimissaan jo pitkään.

Taktinen äänestäminen tarkoittaa sitä, ettei äänestä parhaana pitämäänsä puoluetta tai henkilöä, vaan sitä jonka arvioi nousevan jonkinlaiseen vaa’ankieliasemaan. Nyt ajatuksena on ollut vaikuttaa perussuomalaisten menestykseen, ja estää tai edistää tietyn päämininisteripuoluekoalition syntymistä.

Taktikointi on useasta syystä vaikeaa, ei vähiten siksi, että muiden äänestyskäyttäytymistä on haastavaa ennakoida. Suomi on jaettu vaalipiireihin, joissa kussakin puolueilla on erilainen keskinäinen järjestys, ja joissa muodostuu erilainen piilevä äänikynnys. Taktikointi voi myös jättää viimeisen läpimenijän omasta suosikkipuolueesta rannalle, ja nostaa viimeisenä läpimenijänä sen puolueen ehdokkaan, jota äänestäjä halusi välttää.

Omaan neljän vuoden kokemukseeni pohjaten korostan myös, että vain äänestämällä vihreää ehdokasta, saat varmasti vihreämpää politiikkaa. Olemme joutuneet eduskunnassa jatkuvasti asemaan, jossa ilmasto- ja ympäristöpolitiikka jää vihreiden vastuulle muiden vaalilupauksista huolimatta. Olen saanut perustella talousvaliokunnassa, miksi ilmastotutkijoita tulee kuulla myös taloutta koskevissa päätöksissä. Äänestämällä demareita vihreiden sijaan, voit saada ilmastoasioissa kepulaisen demarin eduskuntaan.

Jos siis haluaa taktikoida esimerkiksi oikeistopopulismia vastaan ja tehdä töitä esimerkki mahdollisen kokoomuksen, demareiden ja vihreiden hallitusvaihtoehdon puolesta, varmin tapa siihen on kasvattaa kannattamansa puolueen äänimäärää. Tue siis puoluetta ja ehdokasta, jota kannatat. Keinoja tähän on useita:

1. Jaa tietoa somessa kannattamasi puolueen tai ehdokkaan tavoitteista.
2. Puhu vaaleista. Kerro kavereille ja sukulaisille, ketä äänestät ja miksi kannattaa äänestää.
3. Lahjoita rahaa ehdokkaiden kampanjoihin.
4. Lähde jakamaan esitteitä tai pudota niiden naapurien postiluukkuun, jotka sallivat mainokset.

Jokaisella on yksi ääni, mutta aktivisti voi jakaa 1000 esitettä. Demokratiassa voit vaikuttaa.

Häviääkö lukutaito? Sosiaalisen median pelisääntöihin täytyy vaikuttaa

Mari Holopainen, Vihreä liitto © Kerttu Penttilä

Häviääkö lukutaito? Osallistuin suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuutta käsittelevään Rosebud-kirjakaupan vaalipaneeliin.  Suomalaisten tietokirjojen kysyntä on laskenut kuin lehmänhäntä, lapset lukevat vähemmän kuin ennen ja sosiaalinen media pirstoo myös aikuisten keskittymiskyvyn. Erityisen huolissani olen kuitenkin lapsista. Siinä missä minä sain elää lapsuutta, jossa kirjasto tarjosi mainoslehtisten lisäksi ainoan mahdollisuuden lukemiseen, on nykyään lyhytvideoiden aika. Sosiaalisen median kohtuukuluttaminen ei toteudu myöskään kansanedustajan työssä. Paljon laittaisin 80- ja 90-luvuista vaihtoon, mutta en kirjastoa, josta  sain hakea pinoittain kirjoja lukemaan opittuani.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua sosiaaliseen mediaan ja teknologiaan liittyvistä huolista, ja erityisesti TikTokista ja Twitteristä. On oltu huolissaan niin yksityisyydestä, kuin siitä miten koukuttaviksi suunnitellut sovellukset vaikuttavat varsinkin lasten mieliin, ja siitä millä tavalla sosiaalisen median kautta voidaan yrittää vaikuttaa laajemminkin yhteiskuntaan.  Lukeminen antaa pohjan kaikelle oppimiselle, jota lasten on vaikea nykyään saavuttaa, kun heidän ajastaan kilpailee monta alustaa.

Keskustelu ja kirjoittelu on keskittynyt etenkin TikTokiin: on pohdittu sitä, miten TikTokin kiinalainen omistaja voi käyttää sitä paitsi vakoiluun, myös ihmisten mielten ja mielipiteiden manipulointiin. Näiden huolien vuoksi monet eurooppalaiset yritykset, ja juuri äskettäin myös Euroopan komissio, ovat kieltäneet TikTokin asentamisen työkäytössä oleville laitteille. TikTokin ongelmallisuus ei rajoitu vain epäilyksiin sen omistajan tarkoitusperistä: sen hyvin lyhytjänteisen formaatin on todettu paitsi olevan suunniteltu synnyttämään mahdollisimman suurta riippuvuutta, myös esimerkiksi heikentävän keskittymiskykyä. Kotimaassaan Kiinassa TikTok, sellaisena kuin se länsimaissa tunnetaan, on kielletty. Tiktok saattaa nousta myös ratkaisemaan vaaleja, mikä antaa paljon valtaa sen kehittäjälle. 

Keskustelussa on samoja sävyjä kuin aiempien vuosikymmenten moraalipaniikeissa – 1980-luvulla pelättiin videonauhureita ja 1800-luvulla jopa kirjoja – mutta tämän päivän huolissa on kuitenkin aiempien aikojen huolenaiheisiin verrattuna ratkaiseva ero: mobiilisovellukset eivät ole enää vain käyttäjän oman kiinnostuksensa vuoksi kuluttamaa uutta kulttuuria, vaan asetelma voikin olla päinvastainen: sovellukset on suunniteltu usein tavalla, jossa sovelluksen voidaan ajatella todellisuudessa olevankin se, joka käyttää ihmistä. 

TikTok ei ole ainoa huolia herättänyt somepalvelu. Kun miljardööri Elon Musk osti Twitterin, joka on varsinkin median, poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisen toimijoiden suosima keskustelualusta, nähtiin osoitus siitä millaisia riskejä sisältyy siihen, että merkittävä osa yhteiskunnallisesta keskustelustamme rakentuu muutamien ulkomaisten yritysten alustojen varaan. Musk on yhtiötä mielivaltaisesti hallitessaan paitsi katkaissut Twitterin viranomaisyhteistyön disinformaation ja häirinnän torjumiseksi, palauttanut palveluun sieltä aiemmin juuri näistä syistä poistettuja käyttäjiä, toteuttanut muutoksia Twitterin sisältöalgoritmeihin, joiden seurauksena Muskin omat twiitit nousevat korostetusti käyttäjien virtaan, ja tehnyt palvelun tietoturvallisemmasta käytöstä osin maksullista ja joissain maissa, kuten Ukrainassa, mahdotonta. Vihapuheen ja häirinnän määrän Twitterissä kerrotaan kasvaneen voimakkaasti.

Olemme yhteiskuntina suhtautuneet some- ja muiden teknologiayhtiöiden kasvavaan yhteiskunnalliseen valtaan kuitenkin liian naiivisti. Euroopan unioni on tehnyt hyvää työtä teknologiayhtiöiden ja sosiaalisen median alustojen regulaation kanssa, mutta tehdäksemme digitaalisista ympäristöistä turvallisempia ja torjuaksemme erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvia digitaalisia uhkia, tarvitsemme muitakin yhteiskunnallisia toimia ja parempaa ymmärrystä myös digitaalisten ympäristöjen haittavaikutuksista.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

  1. Sosiaalinen media on tärkeä osa mediatodellisuuttamme, mutta riippuvuus keskitetyistä alustoista on tehnyt mediatodellisuudestamme alttiin erilaisille häiriöille ja jopa manipulaatiolle. Yhteiskunnallisten toimijoiden olisi näytettävä esimerkkiä ja ryhdyttävä siirtämään omaa viestintäänsä sellaisille alustoille, joissa riskit ovat selvästi pienempiä ja hallitumpia. Esimerkiksi Saksassa ministeriöt ja muut valtiolliset toimijat ovat avanneet tilejä hajautettuun Mastodon-palveluun. 
  2. Suomalaiset eivät helposti lankea disinformaatioon, mutta vihapuhe ja monenlainen häirintä ovat silti suuri ongelma digitaalisilla alustoilla. On entistäkin voimakkaammin jatkettavat työtä ongelman tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Lainsäädäntöä on tarvittaessa täsmennettävä, että ongelmatapauksiin voidaan tehokkaammin puuttua myös poliisin keinoin. On myös tärkeää tunnistaa se, mikä kaikki ei ole vihapuhetta. 
  3. On pohdittava ja luotava keinoja suojella lapsia ja nuoria erilaisten sovellusten haitallisilta vaikutuksilta. Sovelluksista tulee usein niin olennainen osa lasten ja nuorten yhteistä todellisuutta, että yksin vanhempien tai koulujen keinot eivät yksin tähän riitä. Samalla on pidettävä huoli siitä, että sovellusten haittavaikutusten torjunta keskittyy juuri niiden terveysvaikutusten torjuntaan – eikä esimerkiksi muiden kuin selkeästi lainvastaisten sisältöjen kieltämiseen ja kauhisteluun. Tarvitaan digitaalisen terveysturvallisuuden kansallinen ohjelma.

Kirjallisuuden tulevaisuutta koskevassa keskustelussa korostin sitä, että kouluille on tarjottava riittävät resurssit, jotta lukutaito kehittyy. Lukupiirikirjat saavat lapset edelleen lukemaan, kiitos opettajien. Valtiovarainvaliokunnassa turvasimme lukulahja lapselle -hankkeen jatkon, jotta jokainen perhe ja lapsi saa vauvasta lähtien kirjoja mukaansa. 

Mari Holopainen, kansanedustaja ehdolla eduskuntavaaleissa Helsingissä 

Luonnonvarojen kannalta kestävä talous

Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?

Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.

Siirtymisestä kiertotalouteen on puhuttu paljon. Valitettavasti maailman luonnonvaroista vain noin seitsemän prosenttia on kiertotalouden piirissä. Suomessa määrä on tätäkin vähemmän, noin viisi prosenttia. Siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalouteen vaatii vielä paljon työtä.

Miten voisimme arvioida yhteiskunnan ja organisaatioiden menestystä kestävän kehityksen eri näkökulmat huomioiden? Yksi mielenkiintoinen ja mahdollinen lähestymistapa tähän on donitsitalous. Kyseessä on taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä malli, jossa yhteiskuntaa pyritään kuvaamaan kahden rajan avulla. Nämä rajat ovat ekologinen katto ja sosiaalinen perusta.

Maapallon ekologinen kantokyky asettaa rajat toiminnallemme. Näitä rajoja emme voi ylittää. Toisaalta haluamme varmistaa hyvinvoinnin. Tämä on minimitaso, jota ei saa alittaa. Donitsin sisempi rengas kuvaa siis sosiaalista minimiä ja ylempi rengas planeetan rajoja.

Donitsitalouden planetaariset rajat perustuvat käytännössä Stockholm Resilience Centren määrittelemiin yhdeksään olemassaolomme kannalta kriittiseen tekijään ja niihin liittyviin kynnysarvoihin, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä, että säilytämme elämän edellytykset maapallolla myös tulevaisuudessa. Rajojen yhdeksän osa-aluetta ovat luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, otsonikerros, maankäytön muutokset, makean veden käyttö, merten happamoituminen, typen ja fosforin kierto, ilmakehän aerosolien (pienhiukkasten) määrä ja kemiallinen saastuminen.

Sosiaaliseen minimiin tai perustaan liittyvät rajat Kate Raworth on määritellyt seuraavien elementtien kautta: vesi, ruoka, terveys, koulutus, tulot ja työ, rauha ja oikeus, poliittinen ääni, sosiaalinen tasa-arvo, sukupuolten tasa-arvo, asunto, verkostot ja energia. Nämä ovat siis ne sosiaalisen hyvinvoinnin minimitekijät, jotka yhteiskunnan tai organisaatioiden pitäisi pystyä kaikille turvaamaan.

Valitettavasti yksikään maa maailmassa ei ole onnistunut saavuttamaan hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Esimerkiksi Suomi kyllä pystyy takaamaan varsin hyvin hyvinvointia. Menemme kuitenkin räikeästi planetaaristen rajojen yli kaikilla sektoreilla.

Seuraavassa hallitusohjelmassa olisi hyvä huomioida ainakin kolmea asiaa.

  • Vahvistetaan donisitalousajattelua ja tehdään Suomesta donitsitalouden edelläkävijä.
  • Asetetaan luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi selkeät ja mitattavat tavoitteet.
  • Mitataan Suomen hallituksen onnistumista vuosittain tehtävällä Happy Planet Indeksillä. Indeksi muodostuu siitä kun kerrotaan ihmisten koettu onnellisuus tai hyvinvointi elinajanodoteella ja jaetaan tulos ekologisella jalanjäljellä.

Kirjoitukseni toimitusjohtajan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan Leo Straniuksen kanssa 

Koulujen eriarvoistumiseen tulee puuttua – taideaineita kaikille luokille

Esitän, että ihan jokainen Helsingin luokka saa resurssit taideaineiden opetukseen. Helsingin kaupungin virkakunta on valmistellut esitystä, jonka mukaan painotetun opetuksen muotoa muutettaisiin koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Tärkeää olisi puuttua juurisyihin, alueiden eriytymiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Eriarvoistumiseen ei puututa leikkaamalla, vaan tarjoamalla enemmän lapsille ja nuorille. Taideaineiden opetuksen lisääminen jokaiselle luokalle voidaan yhdistää Suomen harrastamisen malliin. 

Koulujen eriytymisen taustalla vaikuttaa alueellinen eriytyminen, joka johtuu pitkälti yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta sekä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen epäonnistumisesta. Koulupolitiikalla voidaan hillitä alueellista eriytymiskehitystä, mutta painotettu opetus on pieni muuttuja kokonaisuudessa. Aivan ensisijaista on taata riittävä rahoitus kouluille ja oppimisen tuelle aina varhaiskasvatuksesta lukioon. 

Taideaineita kaikille luokille

Taito- ja taideaineiden opetusta tulisi lisätä kaikille luokille. Taito- ja taideaineet lisäävät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, kykyä tehdä päätöksiä ja tunteiden käsittelyä. Muusikot, näyttelijät, kuvataiteilijat ja tanssijat ja muut ammattilaiset aloittavat harjoittelun usein nuorina, mutta ihan jokainen hyötyy taideaineista. 

Meidän tulee välttää tilannetta, jossa lahjakkaat tai erityisen motivoituneet oppilaat jäävät sen varaan, mitä vanhemmilla on tarjota oman osaamisensa puolesta ja perheen talouden sallimissa rajoissa. Harjoittelu vaatii motivaatiota. Pääsykokeita tulisi välttää nuorempien osalta. Painotusluokkia tarvitaan tulevaisuudessa vähemmän. Niihin haettaessa motivaation tulisi olla keskeinen kriteeri etenkin nuorempien kohdalla. Näin myös vältettäisiin sitä, että maksullinen harrastus tai muu valmennus olisi edellytys painotusluokalle pääsemiseksi. 

Viimeistään lukiovaiheessa nykyjärjestelmä painottaa vahvasti oppilaiden valintaa todistuksen perusteella. Painotetun opetuksen tai erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tarve voi olla perusteltu etenkin sosioekonomisesti enemmän tukea tarvitsevilla alueilla. Tällä voisi olla alueellisia eroja tasoittavia vaikutuksia ja se mahdollistaisi painotusluokilla opiskelun eri perhetaustoista tuleville lapsille. 

Oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien välillä ovat kasvaneet

Tutkimusten mukaan painotetun opetuksen luokat lohkouttavat koulujärjestelmää sekä koulujen välillä että koulujen sisällä Valtioneuvoston tekemän julkaisun mukaan. Painotetussa opetuksessa opiskelevat usein lapset, joiden vanhemmilla on korkeampi koulutus- ja tulotaso. Ilmiön tarkastelu on merkityksellistä, sillä jos koulupolut eriytyvät jo peruskoulussa, tämä vaikuttaa kumuloituvasti myös seuraavilla koulutusasteilla. 

Suomalaisten oppilaiden oppimistulosten erot hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä ovat kasvaneet aiempaan verrattuna. Pisa-tutkimusten tulokset ovat laskeneet kokonaispisteisiin nähden maltillisesti, mutta tulosten kasvava eriytyminen on erittäin huolestuttavaa. Opettajat ovat jo pitkään tuoneet esiin oppimistulosten erojen kasvun ja tämä myös näkyy koulujen arjessa. Osa puolueista on syyllistänyt S2 kieltä opiskelevia nuoria. Heidän osuutensa on niin pieni, ettei sillä ole vaikutusta PISA-tulosten laskuun.

Menneinä vuosina tehdyillä koulutusleikkauksilla on kauaskantoisia seurauksia. Koulutuksen rahoitusta leikattiin 1990-luvulla huomattavasti, eikä mikään hallitus ole palauttanut sitä leikkauksia edeltäneelle tasolle. Tilannetta ei ole helpottanut se, että vuosina 2011–2019 tehdyt leikkaukset supistivat koulutuksen rahoituspohjaa OAJ:n laskelmien mukaan noin kahdella miljardilla eurolla

Lähdimme nykyiseen hallitukseen tekemään koulutuksen kunnianpalautusta ja tällä kaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta onkin kasvatettu OAJ:n laskelmien mukaan noin 500 miljoonalla eurolla. Se ei silti ole riittänyt paikkaamaan vuosikymmentä kestänyttä rahoitusvajetta etenkään, kun myös velvoitteet ovat lisääntyneet.

Karvin selvityksen mukaan suomea toisena kielenä opiskelevien osaamistaso on suomea äidinkielenään puhuvien osaamistasoa heikompi. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tarpeiden huomioinnissa ja opetuksessa on Suomessa epäonnistuttu. Resursseja pitäisi laittaa niin S2-opetuksen kehittämiseen kuin muutenkin kielisensitiiviseen opetukseen.

Mitä ratkaisuja alueellisen eriytymisen purkamiseksi?

Asuntopolitiikalla ehkäistään alueiden eriytymistä.

Alueiden eriytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla. Asuinalueiden eriytymistä ehkäistään osoittamalla samalle asuinalueelle erilaisia asumismuotoja. 

Uusien alueiden kaavoituksessa Helsingissä alueelle kaavoitetaan tietty määrä kaupungin vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja ja muita tuetun asumisen muotoja, vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja. Sen sijaan vanhojen asuinalueiden kehittäminen niin, että alueella asuisi ihmisiä eri sosio-ekonomisista taustoista, ei ole yhtä helppoa. 

Olennaista asuinalueiden kehityksessä on kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan. Palvelut ovat keskeisessä asemassa alueen toimivuuden ja sitä kautta esimerkiksi huono-osaisuuden kasaantumisen mukanaan tuomien lieveilmiöiden ehkäisemisessä ja hillitsemisessä. Palveluihin, viihtyisyyteen sekä turvallisuuteen on panostettava kaikilla alueilla, mutta erityisesti niillä jotka kaipaavat lisää vetovoimaa. Kaupunginosien omaleimaisuus sisältää myönteisiä asioita, joista on pidettävä kiinni. Jokaisella kaupunginosalla on oma identiteettinsä.

Tasa-arvorahaa myönnetään kouluille, joissa sille on suurin tarve.

Tasa-arvoraha vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.Tällä hallituskaudella olemme vakiinnuttaneet tasa-arvorahan lakiin. Sitä voidaan myöntää neljäksi vuodeksi kerrallaan, jolloin kouluihin saadaan aiempaa parempaa ennustettavuutta. Tasa-arvorahaa myönnetään esimerkiksi kouluille ja päiväkoteihin, joiden sijaintialueella koulutuaste on matala ja työttömyysaste sekä vieraskielisen väestön osuus korkea.

Tasa-arvo edistää se, että inkluusion toteuttaminen säästötoimenpiteenä saadaan loppumaan. Tutkitusti inkluusion tavoitteet eivät toteudu, jos valtaosa luokan oppilaista tarvitsee tukea. Isoja muutoksia kouluissa pitäisi tehdä harkiten ja toimintaa pilotoiden. Opettajien tulee saada vaikuttaa siihen, mihin suuntaan suomalaista koulujärjestelmää viedään. Opettajille ja varhaiskasvatuksen opettajille tulee taata riittävät resurssit opetuksen perustehtävään. 

Taideaineet jokaiselle luokalle harrastamisen Suomen mallin avulla.

Miten jokainen luokka ja jokainen oppilas saa tulevaisuudessa mahdollisuudet taideaineiden harrastamiseen? Harrastamisen Suomen malli pitää ottaa laajemmin käyttöön Helsingissä. Harrastamisen malli takaa kaikille lapsille ja nuorille vapaavalintaisen maksuttoman harrastuksen suoraan koulupäivän jälkeen, usein koulun tiloissa. Tämä parantaisi kaikkien oppilaiden yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa musiikkia, kuvataidetta ja liikuntaa. 

Esitänkin, että taideaineiden tarjoaminen jokaiselle luokalle yhdistetään Suomen harrastamisen malliin. Lupauksen pitää olla selkeä: jokaisen lapsen pitää saada oppia halutessaan soittamaan pianoa tai muuta instrumenttia osana koulupäivää.

Harrastukset ovat tärkeitä lasten ja nuorten kasvamisen kannalta. Parhaimmillaan harrastustoiminta on lapselle ja nuorelle paikka, jossa opitaan uusia taitoja, ystävystytään ja innostutaan. Harrastukset ovat koululaisille turvallisia paikkoja viettää aikaa koulupäivän ympärillä aikuisen ohjaamana. Niiden on myös todettu ehkäisevän nuorten syrjäytymistä sekä muita ongelmia. 

Lapsista ei pidä tehdä pelinappuloita eriarvoisuudesta keskusteltaessa. Koko ajattelu hyvistä ja huonoista kouluista pitää yrittää purkaa. Tehdään jokaisesta lähikoulusta hyvä koulu. 

Lopuksi haluan korostaa sitä, että myös lapsilla on omat yhteisönsä. Kaverit ovat todella tärkeitä pienestä pitäen. Alle kouluikäisen lapsen yhteisö muodostuu usein pihapiirissä tai varhaiskasvatuksessa. Mikäli Helsinki toteuttaa koulualueiden muutoksia, ne täytyy toteuttaa riittävästi ennakoiden, useamman vuoden siirtymäajoilla. Lähikoulun ja varhaiskasvatuksen tulee muodostaa jatkumo, joka on etukäteen tiedossa. 

 

« Older posts Newer posts »

© 2026 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑