Kategoria: Blogi (Page 13 of 17)

”Lasten määrä yllättää Helsingin kuin talvi autoilijat” kommentoitiin osuvasti Twitterissä.

HS julkaisi 14.4.2014 mielipidekirjoitukseni koulujen lakkautusaikeista. Julkaisen alla pidemmän version kirjoituksesta.

Helsingin Sanomat uutisoi suunnitelmista lakkauttaa lähikouluja Helsingissä (10.4.2014). Samaan aikaan Helsinki on onnistunut vetämään väkeä ja kasvoi viime vuonna 8600 hengellä. Emme voi kuvitella, ettei palveluntarve kasvaisi kun Helsinkiin muuttaa lapsiperheitä, joita kaupungin on houkuteltavakin. Kaavoitus tavoittelee suurta tulevaa väestönkasvua pääkaupunkiseudulle ja tämä täytyy jatkossa ottaa paremmin huomioon budjetissa.

”Säästetään seinistä ei palveluista” –argumenttia on käytetty monenlaisiin tarkoituksiin, myös lähikirjastojen lakkauttamiseen. Ollakseen olemassa kirjasto tarvitsee seinät ja samoin koulut tarvitsevat. Tyhjä ja tarpeeton tila kannattaa toki sovittaa uusiin käyttötarkoituksiin. Eri hallintokuntien ja järjestöjen yhteistyötä voitaisiin hyödyntää paljon enemmän tilojen ja kulujen jakamisessa. Voisiko joissain tapauksissa koulun säästämiseksi vuokrata yhden siiven ulos toimistokäyttöön, mikäli ylimääräistä tilaa löytyy. Lapsimäärän kasvaessa tulevaisuudessa koulun on mahdollista jälleen laajentua.

Säästöjä haettaessa täytyy myös punnita kuinka suurin ja kuinka ahtaisiin yksiköihin lapsia voi sulloa. Viime valtuustokaudella saimme eteemme laajan palveluverkon karsimisehdotuksen. Opetuslautakunta ryhtyi huolella perkaamaan ehdotusta ja teki laajan koulukierroksen havaiten, että ylimääräistä tilaa ei ollut siinä määrin kuin paperilla esitettiin. Kokonaistilan sijaan tulisikin laskea hyötytila. Tilanne on voinut muuttua, mutta valtuutetut tarvitsevat tiedon voidakseen arvioida todellista tarvetta.

Koulu- ja päiväkotiverkon tilatarpeet ja kasvuennusteet pitäisi tutkia samanaikaisesti. Varhaiskasvatusvirasto arvioi, että lähivuosien investointiohjelmasta puuttuu useamman ison päiväkodin verran kapasiteettia. Päiväkodeissa tilasäästöä on tehty. Pienet liikuntasalit on otettu uusien lapsiryhmien käyttöön ja joissain päiväkodeissa lapset leikkivät myös eteisissä. Varhaiskasvatuslautakunta totesi juuri, että tilat on tiivistetty äärimmilleen ja varaa ei ole tiivistää palvelutasoa enempää heikentämättä. Kahden eri viraston kannattaisi tarkastella uusin ottein mahdollisuuksia jakaa tiloja ja vuokrakustannuksia. Koulujen ja päiväkotien tilojen uudelleenjakaminen saattaa jossain tapauksissa olla voitto molemmille.

Viime vuosina Helsinki on toistuvasti ”yllättynyt” lapsimäärän ennakoitua suuremmasta kasvusta. Kaavoituksen tuoma lisäys pitää huomioida jo aikaisemmassa vaiheessa. Ennusteet eivät reagoi riittävän nopeasti myöskään siihen miten ihmisten käyttäytymismallit ja asumisen tarpeet muuttuvat. Ainakin toistaiseksi yhä useampi lapsiperhe asuu mieluummin kaupunkimaisessa ympäristössä lähellä palveluita ja on valmis tinkimään esimerkiksi asunnon koosta.

Päätökset ovat kauaskantoisia ja koulujen lakkautuksista aiheutuvat säästöt realisoituvat viiveellä. Ensi vuoden talousraamin tarkastelu ei riitä, vaan täytyy huolehtia, ettei meillä ole muutaman vuoden päästä tarvetta tiloille, joista on luovuttu. Tiiviiseen kaupunkirakenteeseen ei mahduteta uusia tontteja kovin helposti tai edullisesti. Kouluverkon tarkastelun aikajänteen täytyy olla riittävän pitkä, kokonaistaloudellinen ja huomioida myös palvelun laatu lasten näkökulmasta.

Mari Holopainen
kauppatieteiden maisteri
kaupunginvaltuutettu (vihr)
Helsinki

Helsingin Uutiset 18.1.2014

Hakaniemeen aiotaan rakentaa 400-paikkainen parkkihalli ja tehdä näin alueesta sykkivä. Ei voi muuta sanoa kuin, että suomalaisilla elämysinsinööreillä ja kaupungilla on pallo hukassa sinänsä hyvässä elävöittämistavoitteessa.

Tästä voisi aloittaa elävöittämisen: Kuva torin laidalta Hakaniemenrannasta

Samoja suunnitelmia yritetty junnata yli kymmenen vuotta, mutta ne eivät ole olleet kaupallisesti kiinnnostavia. Onko kukaan miettinyt tässä välissä, että olisiko suunnitelmissa jotain parantamisen varaa? Onko kukaan laskenut, että mitä hyötyjä ja haittaa koko hankkeesta on? Olisiko jotain muuta, jonka avulla parantaa torin kiinnostavuutta merkittävästi enemmän samalla rahalla? Kuinka paljon enemmän kävijöitä torille edes saadaan 400 pysäköintipaikan avulla suhteessa joukkoliikenteeseen?

Vastaus on: ei ole laskenut. Ainakaan vastausta en ole saanut kaupungin kiinteistöpuolelta kysymyksiini hankkeen kannattavuudesta. (Yksi sähköposti hankkeen sisällöstä: vastaus. Kaksi sähköpostivastauspyyntöä hankkeen kannattavuudesta: ei mitään vastausta)

Ja jos toriparkista oikeasti haluttaisiin hyötyä, maanpäällistä pysäköintiä siirrettäisiin sinne. Esimerkiksi Hakaniemenrannassa on rekkojen pysäköintiä, Opetushallituksen parkkikenttiä ym. epämääräistä, vaikka siitä saisi hienon merenranta-alueen niin kuin muuallakin Helsingissä merenrannat ovat (kuvassa). Jos mitään tällaista maankäytön tehostamista ei ole suunnitteilla, on hanke järjetön. Ja olen käsittänyt, että ei juurikaan, koska tavoitteenahan on saada lisää pysäköintipaikkoja.

Miten sen torikävijän kokemusta parannetaan? Mikä on samalla perinteikäs ja uudistuva tori? Toria ympäröivä alue on Suomen tiheimmäksi asuttua, joten kysyntäpotentiaali on, jos missään. Jos torilla ei käy tarpeeksi asiakkaita, on vika jossain aivan muualla kuin huonoissa liikenneyhteyksissä.

Kaupungininsinöörit voisivat päivittää 1970-luvulla syntyneet ajatukset ja palkata avukseen muotoilu-/arkkitehti-/kuluttajatietämystä ja suunnitella oikeasti vetovoimaisen Hakaniemen torialueen.

Jos ja kun aikaa tai tahtoa ei ole byrokratian rattaissa, ehkä jostain löytyy illan tai parin vapaaehtoissuunnitelma. Budjetti on 15 miljoonaa euroa, jotka kaupunki on laittamassa noin 100 pysäköintipaikkaan ja muuhun perusparantamiseen. Olen varma, että parempia ja kaupallisesti kiinnostavampia suunnitelmia syntyisi.

Vilkaista voi esimerkiksi Kemin palkittuun keskustaan. Siellä on onnistuttu kääntämään keskustan näivettymiskierre rakentamalla vetovoimainen sisäsatama, kävelykatu (läpikulkuautoiluväylästä) ja torialue.

Tweet

Neljä vuotta. Isoja asioita. Helsingin ranta-alueiden kaavoitus (Jätkäsaari, Kruununvuorenranta, Kalasatama) on ollut  ainutkertainen mahdollisuus rakentaa upeaa kaupunkia keskusta-alueen tuntumaan. Toivottavasti lopputulemasta voidaan olla ylpeitä. Aika näyttää.

Seuraava lautakunta pääsee hyväksymään yleiskaavan, joka määrittää seudun tulevaisuutta ja menestystä. Helsinkiä ei kannata kaavoittaa omaleimaisuuden kadottamisen hinnalla. Sitä saadaan mitä mitataan ja poliitikot viisaudessaan asettavat tavoitteet. Lisää kerrosneliöitä on tavoitteena tärkeä. Hyvän kaavoituksen mittarit ovat paljon vaikeampia, mutta vähintään yhtä olennaisia. Parhaimmillaan kaavoittajat voivat tehdä ihmiset onnellisiksi. Tylsä tasaisuus ei.

Päättäjien keskusteluissa joskus esiintyy ajatus siitä, että muutosvastaisuus on asukkaiden ongelma. Muutosvastarintaa esiintyy kaikissa ryhmissä virkamiehissä, poliitikoissa ja asukkaissa. Vaikeinta meille kaikille on omien aivoitusten kyseenalaistaminen. Uudet ideat kyseenalaistavat totuttua tekemistä ja ne ovat siitä hankalia, että vaativat lisää vaivaa. Nimbyily harvoin vie eteenpäin, mutta asukkaiden palautetta ei pidä lähtökohtaisesti tulkita muutosvastarinnaksi. Vuoropuhelu ei ole sanelua. Mikä tuottaa eniten lisäarvoa? Kenen kannalta.

Parhaita asioita Helsingissä (mielestäni) ovat nyt ja jatkossakin merellisyys, vihreys, yllättävyys, monikerroksisuus, historia, puistot, helppous, kesävilinä. Kaikki se mitä eletty ja koettu kaupunki on. Monumentteja tullaan katsomaan kauempaakin, mutta myös tavallinen kerrostalo voisi olla niin erikoinen, että sen edessä syttyy lamppu. Kerrostaloasukas voi olla iloinen yhdestäkin sisäpihalla tököttävästä puusta. Silloin tietää mikä vuodenaika on.

Helsingin Sanomat otsikoi 30.10.2012 virheellisesti, että enemmistö valtuutetuista haluaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekadun. Uusista valtuutetuista vain 33% kannattaa valtuuston kertalleen tyrmäämää Vallilanlaakson joukkoliikennekatua. Valtuutetuista peräti 68% kannattaa vanhaan ratapohjaan maisemoitua raitiovaunureittiä tai nykyisen pyörä- ja kävelytien säilyttämistä. Tiedot selviävät Helsingin Sanomien vaalikoneesta.

Nykyinen valtuusto osoitti, että liikenneyhteydet ovat tärkeitä, mutta ne eivät voi olla kaupunkisuunnittelun ainoana lähtökohtana. Liikenteen täytyy järkevästi nivoutua muuhun kaupunkisuunnitteluun. Olemassa olevan tieverkoston mahdollisuudet ratikkareitille tulee tutkia tarkoin. Laaksoa tulee kehittää ensisijaisesti tiiviisti rakennetun Vallilan virkistysalueena. Bussiliikenteellä sitä ei pidä halkaista kuten jo kertaalleen päätettiin. Sivistyskaupungilla on kykyä kehittää parempi joukkoliikennettä tukeva ratkaisu.

Tuleva valtuusto tulee käsittelemään osana strategiaansa merkittäviä kulttuuri-investointeja kuten Keskustakirjastoa. Myös Helsingin taidemuseon tilakysymys tulee ratkaista, koska Meilahden tiloista on jouduttu luopumaan. Yhtenä vaihtoehtona on väläytelty Katajanokan tyhjillään olevaa tonttia, johon piti ensin tulla hotelli ja sitten Guggenheim-museo.

Katajanokan tontti sopisi hyvin esimerkiksi Helsingin taidemuseolle. Kulttuurimuodoista kuvataide on ollut heikosti tuettua ja Helsingillä olisi mahdollisuus profiloitua entistä vahvemmin silläkin saralla.

Useita kulttuuri-investointeja uhkaa kuitenkin vastakkainasettelu, jossa nimenomaan kulttuurin nähdään syövän esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenoja. Kuitenkin Helsingin kaupungin investoinneista pieni osa kuluu keskustakirjaston tai taidemuseon kaltaisiin kulttuurihankkeisiin. Suurin osa investointibudjetista käytetään liikenteeseen ja muuhun rakentamiseen (kuvassa oleva investointijaottelu).

Näkyvien kulttuuri-investointien vastustamiseen on helppo tarttua. Mielestäni se ei ole kestävää, koska hyvinvointi pitkällä tähtäimellä syntyy osaamisesta ja nimenomaan tasa-arvoisista mahdollisuuksista oppia. Kirjastot voivat olla lapsille turvallinen ja kehittävä paikka viettää aikaa koulun jälkeen ennen kuin vanhemmat tulevat kotiin. Keskustakirjasto tarjoaa nuorille vaihtoehdon ostarihengailuun.

Investointien painopisteistä on hyvä keskustella. Vihreiden näkemyksenä on ollut se, että muun muassa Hernesaaren helikopterikentän noin 85 miljoonan liikelentotuki parille yritykselle tai Herttoniemen liikenneympyrän 100 miljoonaa euroa ovat sellaisia investointeja, joista kaupungin rahoja kannattaa ennemmin säästää. Toivon, että uusi valtuusto näkee Helsingin tulevaisuuden linkittyvän tiiviisti myös kaupunkilaisten osaamispohjaan.

Tweet

Karkkia, tulitikkuja, omenoita ja korvatulppia. Näitä ovat ehdokkaat jakaneet vaaliesitteidensä kylkiäisinä. Korvatulppia jakoi päiväkodissa työskentelevä ehdokas, koska monet päiväkodit ovat täyteen ahdettuja ja niissä on sellainen mekkala, että korvat soivat. Kuulostaako houkuttelevalta työpaikalta? Miten jatkuva melu vaikuttaa lasten stressitasoon ja aivojen kehitykseen? Meteli on yksi monista asioista, joita ensi vuoden alusta aloittava, päivähoidon asioihin keskittyvä varhaiskasvatuslautakunta tulee Helsingissä ratkomaan.

Varhaiskasvatus hakusessa

Varhaiskasvatuksen suunta on ollut pitkään eksyksissä ja sen kehittäminen epämääräistä. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa pienten lasten varhaiskasvatus on sosiaali- ja terveysministeriön alaista.  Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala ja kasvatustieteen professori Lasse Lipponen ihmettelevät, (HS 25.10.2012) miksi hallituksen nykyisessä esitysluonnoksessa muut varhaiskasvatuksen resurssit siirretään vihdoin vuoden 2013 alusta opetus- ja kulttuuriministeriöön (OKM), mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastaisi päivähoidon sisällön ohjauksesta kuten ennenkin. Asiantuntijat pelkäävät, että varhaiskasvatuksen sisällön uudistuminen vesittyisi taas kerran.

Helsingin pitäisi olla suunnannäyttäjänä, mutta suunta on ollut erikoinen. Ensin ruotsinkielinen varhaiskasvatus siirtyi opetusvirastoon ja suomenkielisen piti seurata perässä. Kuinkas kävikään. Vastikään valittu sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (Kok.) teki täyskäännöksen aiempiin kannanottoihinsa ja esitti 30.11.2011, että suomenkielinen varhaiskasvatus jätetään sosiaali- ja terveystoimeen. Saimme varhaiskasvatuksen opiskelijoilta ja ammattilaisilta eriäviä kannanottoja. Toiveina oli, että päiväkotien ja koulujen yhteistyö ja varhaispedagoginen osaaminen vahvistuisivat. Kouluissa esiin tuleviin ongelmiin pitäisi puuttua jo päiväkodissa. Pahoinvoivien lasten ja perheiden ohjaamiseen toivottiin lisää osaamista.

Syrjäytyminen alkaa jo päiväkodissa

Samalla apulaiskaupunginjohtaja esitti huolensa siitä, että Helsinki ei saa riittävästi koulutettua henkilökuntaa päiväkoteihin töihin. Miten ihmeessä tulemme saamaan parhaat ja motivoituneet työntekijät meille töihin, jos varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja opiskelijoita ei kuunnella?

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat toistaneet samoja huolenaiheita, mutta heidän osaamistaan on sivuutettu päätöksissä. Päivähoidon tasoerot ovat liian suuria kirjoittavat Kalliala ja Lipponen (HS 25.10.2012). Varhaiskasvatusta tutkivat Laura Kirves ja Nina Sajaniemi esittävät huolensa siitä, miten syrjäytyminen voi alkaa jo päiväkoti-iässä (HS 19.10.2012). Sitä ruokkiva ryhmästä pois eristäminen on pienten lasten yleinen kurinpitokeino päiväkodeissa. Heidän tutkimuksensa mukaan päiväkotien työntekijöistä 76 prosenttia käyttää jäähypenkkiä ja 34 prosenttia lapsen eristämistä rangaistuskeinoina.

Kanava käyttäjien toiveille

Hyvä puoli on se, että vaikka Helsingin päivähoito jatkaa kummallista kyllä sosiaali- ja terveystoimessa, se saa aikaisempaa itsenäisemmän aseman. Sen asioita käsittelevä oma lautakunta eli poliittinen ohjaus aloittaa ensi vuoden puolella ja syntyy selkeämpi kanava vaikuttaa lasten päivähoitoon. Nykyisin varhaiskasvatus on valitettavasti rikka rokassa sosiaalilautakunnan pitkässä listassa.

Vaarana on se, että päivähoito tulee kilpailemaan samoista resursseista muun sosiaalipuolen jatkuvasti kasvavien kulujen kanssa. Suomenkielinenkin päivähoito siirtynee vastuksesta huolimatta opetustoimen yhteyteen ennemmin tai myöhemmin valtakunnallisen kehityksen myötä.

Tässä toivelistani tulevalle lautakunnalle jo etukäteen: Kun jätän lapseni suurimmaksi osaksi valveillaoloaikaa muiden hoitoon toivon, että se olisi turvallista, jokaista lasta huomioivaa, kehittävää ja tarjoaisi pieniä elämyksiä.

Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa. Helsingin kaupungin tulee miettiä, miten olla joustava ja kiinnostava työnantaja ja miten tarjota jatkuvia kehittymismahdollisuuksia. Naisvaltaisen alan palkkausta olisi syytä tarkistaa ylöspäin.

Eineksiä tulisi vähentää ruokailussa. Eräs päiväkodin johtaja esitteli ylpeänä pientä liikuntasalia ja kertoi, että nykyisin niistä on tullut harvinaisuuksia lapsi/neliömitoitustavoitteiden myötä. Mielestäni se pieni liikuntasali ei ole myöskään liikaa pyydetty.

Tweet

Kokoomus väläytti, että keskustakirjasto olisi liian kallis hanke toteutettavaksi (HS 15.10.2012). Toistaiseksi Helsinki on sitoutunut käyttämään 35 miljoonaa euroa hankkeeseen ja valtion osuus on 8 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannusten arvioidaan olevan 75 miljoonaa euroa.

Valtion osallisuus kansallisissa kulttuurihankkeissa kuten keskustakirjastossa on myös Vihreiden tavoite. Kuitenkin keskustakirjasto on paljon muutakin kuin näyteikkuna, johon Kokoomus viittasi.

Kaupungin palveluista juuri kirjastot ovat onnistuneet uusiutumaan ja yllättämään ohjelmatarjonnalla, jota ei voi muuta kuin ihailla. Tein viime syksynä usein töitä Kallion kirjastossa. Päiväkävijät ja etenkin vanhemmat ihmiset lukivat maksuttomia lehtiä. Koululaiset viettivät iltapäiviään pelaamalla ja lukemalla. Tietoa verkosta näyttivät hakevan etenkin ulkomaalaistaustaiset. Luku- ja työskentelynurkat täyttyivät freelancereista, lukiolaisista, pääsykokeisiin lukevista.

Kaupungin kirjastoissa voi törmätä johonkin mitä ei tiennyt etsivänsä. Hyllyissä on filosofiaa, keittiöremontoinnin ja hyvinvoinnin oppaita. Kirjasto jättää jälkiä.

Kirjasto ei ole unohtanut eri kiinnostuksenkohteiden mukaan räätälöityjä palveluita. Kallion kirjaston 100-vuotisjuhlissa kirjailija Sofi Oksanen puhui täydelle salille. Babykino, johon ehdin pari kertaa vauvojen leluja varastavan jo lähes yksivuotiaan kanssa, tarjosi yhteisöllisyyttä keskelle päivää. Leffan päätteeksi kirjaston ystävällinen henkilökunta tarjoili kahvia ja keksejä.  En ole tällaista asennetta ja asukaslähtöisyyttä muissa kaupungin palveluissa tavannut. Ehkä sen takia oli hämmästyttävää, että eräänä päivänä kirjastossa kerättiin käyttäjiltä palautetta kirjastopalvelujen kehittämiseksi. Paljon parannettavaa en keksinyt.

Kaupungissa tarvitaan kiinnostavia yhteisiä kulttuuritiloja, jotka heijastavat aikaansa. Tilat ja niiden muotoilu ovat keskeinen osa kirjaston kokemista. Kaupungin tulevaisuus on ihmisissä, jotka altistuvat uudelle ja innostuvat. Olen varma, että tällä innostuksella keskustakirjasto tulee olemaan yksi parhaista uusista hankkeista ja yllättämään meidät kaikki. Digikirjat muuttavat lainaamista ja keskustakirjaston tavoitteena onkin luoda kokonaan uusi tulevaisuuden kirjastokonsepti.

Vihreiden mielestä keskustakirjaston kaltaiset hankkeet menevät esimerkiksi Hernesaaren helikopterikentän 85 miljoonan euron liikelentoyhtiötuen tai säännöllisesti haudastaan nousevan miljardin euron keskustatunnelin ohitse. Mihin kaupungin rahat käytetään. Sinä päätät tässä kuussa.
Kuva: Keskustakirjasto.fi

Päätimme Kallion seudun Vihreissä kerätä ajatuksia kaupungin elämänmenosta ja tulevaisuudesta. Lehteen on haastateltu mm. näyttelijä Eero Ritalaa, yrittäjiä sekä Kallion koululaisia. ”Tahtoisin ystävän” artikkelissa on otteita Katu-kirjasta, jonka takana on Vailla vakinaista asuntoa ry. Lehden keskiaukeamalla esiintyy 20 mainiota Vihreää ehdokasta.

KASVI_web

Julkaisimme tänään poliittisen urani ensimmäisen pamfletin Osmo Soininvaaran, Otso Kivekkään ja Mikko Särelän kanssa. Pamfletti koskee kaupunkisuunnittelua: millaisessa Helsingissä asumme tulevaisuudessa. Yksi keskeinen ajatus on, että kaupungin kasvaessa kannattaa muuttaa sisääntuloteitä kaupunkibulevardeiksi, jolloin saamme merkittävästi lisää rakennusalaa. Kuka kaipaisi Mechelininkadun tai Mannerheimintien tilalle moottoriväyliä? Kaupunkibulevardien myötä syntyy oikeaa kaupunkia, jossa palvelut ovat lähellä. Nykyvaihtoehtona asuntopulaan kaupunkisuunnitteluvirastossa on esitetty useiden viher- ja virkistysalueiden rakentamista pala palalta. Tätä vaihtoehdottomuutta vastaan olemme viimeisen neljän vuoden aikana kaupunkisuunnittelussa vääntäneet kättä.

Yksi kauaskantoisista kysymyksistä Helsingin seudulla tulee olemaan, missä seuraavat 400 000 helsinkiläistä asuvat. Vastaukset tähän kysymykseen määrittävät kaupunkirakennetta ja vaikuttavat kulttuuriin, talouteen, hallintorakenteeseen, seudun menestykseen ja kaikkeen muuhunkin.

Maakuntakaavassa varaudutaan 430 000 asukkaan kasvuun vuoteen 2035 mennessä pääosin Helsingin seudulla. Jos kaiken annetaan jatkua niin kuin ennenkin, uudet asunnot rakennetaan pääosin pitkin kehyskuntia pieninä paloina: Nurmijärvelle, Tuusulaan, Vihtiin, Mäntsälään, Sipooseen  ja  Kirkkonummelle. Moottoritiet täyttyvät ruuhkista ja niiden lisärakentamista vaaditaan kovaan ääneen. Siihen kuluu miljardeja, mutta sekään ei riitä, koska kehäteitä ei voi leventää loputtomasti. Toinen vaihtoehto on nakertaa pikkuhiljaa asukkaille tärkeät viheralueet.

Siksi suurin osa uusista asunnoista kannattaa rakentaa Kehä I:n tasolle tai sen sisäpuolelle, ja lähes kaikki pääkaupunkiseudulle. Tällöin liikenne voi perustua pääosin joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn, mikä tekee kaupunkirakenteesta toimivamman, seudusta taloudellisesti menestyvämmän ja pienentää päästöjä. Tärkeät  viheralueet voidaan säilyttää. Kaikki voittavat.

Nykysuunnittelulla Punavuoren, Kallion tai Töölön kaltaisen kaupungin rakentaminen ei ole mahdollista mm. pysäköintinormien takia. Juuri tämänkaltaisessa Helsingissä monet kuitenkin haluaisivat asua.

Tässä pamfletissa kerrotaan, miten se on mahdollista.

Tweet