Neljä vuotta. Isoja asioita. Helsingin ranta-alueiden kaavoitus (Jätkäsaari, Kruununvuorenranta, Kalasatama) on ollut ainutkertainen mahdollisuus rakentaa upeaa kaupunkia keskusta-alueen tuntumaan. Toivottavasti lopputulemasta voidaan olla ylpeitä. Aika näyttää.
Seuraava lautakunta pääsee hyväksymään yleiskaavan, joka määrittää seudun tulevaisuutta ja menestystä. Helsinkiä ei kannata kaavoittaa omaleimaisuuden kadottamisen hinnalla. Sitä saadaan mitä mitataan ja poliitikot viisaudessaan asettavat tavoitteet. Lisää kerrosneliöitä on tavoitteena tärkeä. Hyvän kaavoituksen mittarit ovat paljon vaikeampia, mutta vähintään yhtä olennaisia. Parhaimmillaan kaavoittajat voivat tehdä ihmiset onnellisiksi. Tylsä tasaisuus ei.
Päättäjien keskusteluissa joskus esiintyy ajatus siitä, että muutosvastaisuus on asukkaiden ongelma. Muutosvastarintaa esiintyy kaikissa ryhmissä virkamiehissä, poliitikoissa ja asukkaissa. Vaikeinta meille kaikille on omien aivoitusten kyseenalaistaminen. Uudet ideat kyseenalaistavat totuttua tekemistä ja ne ovat siitä hankalia, että vaativat lisää vaivaa. Nimbyily harvoin vie eteenpäin, mutta asukkaiden palautetta ei pidä lähtökohtaisesti tulkita muutosvastarinnaksi. Vuoropuhelu ei ole sanelua. Mikä tuottaa eniten lisäarvoa? Kenen kannalta.
Parhaita asioita Helsingissä (mielestäni) ovat nyt ja jatkossakin merellisyys, vihreys, yllättävyys, monikerroksisuus, historia, puistot, helppous, kesävilinä. Kaikki se mitä eletty ja koettu kaupunki on. Monumentteja tullaan katsomaan kauempaakin, mutta myös tavallinen kerrostalo voisi olla niin erikoinen, että sen edessä syttyy lamppu. Kerrostaloasukas voi olla iloinen yhdestäkin sisäpihalla tököttävästä puusta. Silloin tietää mikä vuodenaika on.