Kategoria: Blogi (Page 10 of 17)

Eduskunnassa tehdään tärkeitä päätöksiä, ja siksi päättäjiin pyritään vaikuttamaan myös maksetusti monesta suunnasta. On hyvä tutustua erilaisiin näkemyksiin, mutta pitää pää kylmänä. Jos vain ne tahot, jotka pystyvät maksamaan viestinsä eteenpäin viemisestä saavat äänensä kuuluviin, tehdään hataria päätöksiä. Näin on epätodennäköistä ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutosta.

Lobbaamisen ja vaikuttamisen suhteet nousevat aika ajoin esiin. Tietoa valjastetaan ja esitetään intressien mukaan. Siinä ollaankin jo helposti kaltevalla pinnalla. Tiedon tarkistamisen vastuu on toki ensisijaisesti kuulijalla. Kansanedustaja ei kuitenkaan pysty olemaan kaikkien alojen asiantuntija. Lainvalmistelu vaatii suurta perehtyneisyyttä ja yksityiskohtien tuntemusta.

Pitäisikö yliopistojen sitten pyrkiä vaikuttamaan enemmän? Yliopistolaki määrittelee, että yliopiston tehtäviin kuuluu vapaan tutkimuksen edistäminen ja tieteellinen ja taiteellinen sivistys. Samalla sen tehtäviin kuuluu kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Laki kehottaa yliopistoa myös toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

Tutkimuksen ja politiikan vuoropuhelua tarvitaan, jotta yhteiskunnan suuriinkin haasteisiin pystytään vastaamaan. Tutkimustieto on hyödyllistä päätöksenteossa, koska se on suhteellisen avointa, itseään korjaavaa ja riippumatonta. Emme voi jättää kaikkea tiedon tulkitsemista ja vaikutusvaltaa suorille edunsaajille tai jättää sitä tekemättä.

Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu, väitöskirjatutkija ja eduskuntavaaliehdokas Helsingistä numerolla 30

Kirjoitus on julkaistu myös Tieteen ja teknologian vihreiden sivuilla.

Kirjoitimme kaivoslain muutostarpeista vihreiden varapuheenjohtajan Veli Liikasen kanssa (HS, 11.12.2018).  Jos minut valitaan kansanedustajaksi, aion edistää pikaista muutosta kohti kestävää ja järkevää kaivoslakia kaikin voimin.  Luontomme on meille ja tuleville sukupolville tärkeä. Suojellaan sitä paremmin!

”Avolouhokset uhkaavat luontoa jopa Saimaan rannoilla ja Lapin arvokkaimmilla matkailu- ja tunturialueilla

Tarvitsemme kaivoslain, joka huomioi paremmin ihmisten ja yhteisöjen oikeudet ja varjelee arvokasta luontoa suojavyöhykkeineen.

Kun pahin pöly ympäristökatastrofin jälkeen tasaantuu, entistä Talvivaaraa, nykyistä Terrafamea, jo suitsutetaan. Tosin pilaantuneiden lähijärvien kaloja ei suositella edelleenkään syötäväksi, eikä vettä voi käyttää löylyvetenä (HS 17.11.). Suomeen on hiljan perustettu uusi valtionyhtiö, Suomen malmijalostus oy, edistämään kaivostoiminnan laajentumista maassamme. On erikoista, että hallitus tehtailee uutta kaivosbuumia huomioimatta kaivoksiin kohdistuvaa erittäin kriittistä kansalaiskeskustelua.

Vanhanaikainen kaivoslaki on synnyttänyt tilanteen, jossa ulkomaiset kaivosyhtiöt varaavat malmivarantoja kiihtyvällä tahdilla. Suomalaiset viranomaiset tarjoavat erittäin hyvät tiedot ainutkertaisten malmioiden sijainnista. Varausten ja malminetsinnän läpimeno kaivosviranomaisena toimivassa Tukesissa on useimmiten läpihuutoasia.

Varaukset vievät merkittävän osan maaperämme pinta-alasta, ja niitä tehdään myös Natura- tai luonnonsuojelualueille ja asutuksen keskuuteen. Avolouhokset uhkaavat lähimatkailua ja luontoa jopa Saimaan rannoilla ja Lapin arvokkaimmilla matkailu- ja tunturialueilla.

Malminetsintäalueiden ihmiset elävät vuosia epävarmuudessa, ja kiinteistö- ja metsäinvestoinnit varausalueille tyrehtyvät. Tuotot menevät kaivosyhtiöiden taskuihin, kun esimerkiksi louhintamääriin perustuvaa kaivosveroa ei yhteiskunnan hyväksi peritä. Lähialueilla haittavaikutuksista kärsivien kiinteistönomistajien korvaukset ovat pieniä tai olemattomia.

Ei ole ihme, että Taloustutkimuksen kyselyssä kaivosteollisuuden suosio oli ylivoimaisesti heikoin kaikista teollisuudenaloista. Herää kysymys, onko kansalaisten mielipidettä kuultu ollenkaan villiä länttä muistuttavassa kaivospolitiikassa.

Tarvitsemme kaivoslain, joka huomioi paremmin ihmisten ja yhteisöjen oikeudet ja varjelee arvokasta luontoa suojavyöhykkeineen. Tarvitsemme puolueettomampaa intressivertailua eri elinkeinojen välillä.

On kohtuutonta, että taakka luonnon ja vesistöjen suojelusta jää liiaksi vapaaehtoisten varaan. Pienillä toimijoilla on vastassa miljardien eurojen liikevaihtoa pyörittäviä kaivosyhtiöitä, joilla on resursseja paikalliseen ja valtakunnalliseen uutisointiin ja vaikuttajaviestintään.

Suomalaiset arvostavat puhdasta luontoa ja vesistöjä. Siksi meidän on kansakuntana asetettava selkeät rajat kaivannaisteollisuuden toiminnalle. Suomen on louhosten määrän maksimoinnin sijasta panostettava korkeaan osaamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Kiertotalous vähentää louhimistarvetta, ja tutkimus parantaa hyötysuhteita.”

HS, 11.12.2018
Mari Holopainen kauppatieteiden väitöskirjatutkija, kaupunginvaltuutettu ja ehdolla eduskuntaan Helsingissä
Veli Liikanen kaupunginvaltuutettu, Mikkeli, vihreiden varapuheenjohtaja ja ehdolla eduskuntaan Kaakkois-Suomessa

16-vuotias koululainen istuu koululakossa pahvisen kyltin kanssa. Ensin ihmetellään, että voiko koululainen olla poissa opetuksesta ilmaston puolesta. Sitten mukaan liittyy kourallinen muita nuoria, sen jälkeen kymmeniä, ja tuhansia ympäri maailmaa.

Muutos lähtee harvoin virallisen päätöksenteon sisältä. Ihmiset ajavat muutosta ja eduskunnan kaltaiset päätöksentekoinstituutiot siivilöivät radikaalimpia muutosvoimia, poimivat osan ja kun paine on riittävä, toimivat. Vaatii rohkeutta olla ensimmäisten joukossa. Usein muutoksentekijät järjestäytyvät kootakseen voimiaan. Yksi ihminen voi ottaa askeleen, mutta ei valloittaa kuuta yksin. Silti kansalaisvaikuttamistyötä ei aina arvosteta riittävästi.

Osallisuuden vahvistaminen on myös Helsingin tavoitteena. Ensimmäisen kerran helsinkiläiset pääsevät päättämään juuri nyt suoraan, miten kaupungin varoja käytetään. Osallistuvassa budjetoinnissa kaupunki avaa vuosittain noin 4,4 miljoonaa euroa kaupunkilaisten ideoiden toteuttamiseen. Helsinkiläiset äänestävät annetuista ideoista, ja eniten ääniä saaneet ideat toteutetaan. Tästä kannattaisi ottaa mallia muillakin paikkakunnilla.

Kaupunkilaisten toivoma muutos voi olla pienemmän mittakaavan muutos, kuten kukkien istuttaminen kaupunkiin, pihakirppiksen järjestäminen tai kaupunginosajuhlat. Muutos lähtee pienestä. Ikinä ei tiedä, mistä teosta seuraa lopulta jotain merkittävää. Tästä syystä kannattaa luoda rakenteita, jotka mahdollistavat osallisuutta ja luovat sitä kautta ihmisille merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia.

Eduskunnassa osallisuutta on parannettu esimerkiksi kansalaisaloitejärjestelmän avulla. 50 000 nimen kerääminen kansalaisaloitteisiin on suuri urakka vapaaehtoisvoimin. Kansalaisaloitteet ansaitsevat huolellisen käsittelyn eduskunnassa. Seuraavaksi eduskunnassa voisi kokeilla myös osallistavaa budjetointia.

Kuka olisi uskonut, että pahvikylttiä pitävästä nuoresta nousee alle vuodessa kansainvälisen ilmastoliikkeen ja ilmastopolitiikan supertähti Greta Thunberg. Tämä oli mahdollista, koska joku uskalsi toimia ja yhteiskunta oli valmis ottamaan tämän toiminnan vastaan. Varmaa on, että osallisuus vahvistaa demokratiaa.

Mari Holopainen, kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas
Leo Stranius, kansalaisjärjestövaikuttaja ja kaupunginvaltuutettu

Tänään 19.3. vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth on ainoa nainen, joka on Suomessa saanut oman liputuspäivän. Kaarina Hazard kirjoittaa täällä mainiosti, miten tuore ilmiö tasa-arvotavoite on, ja miten vaikea meidän on edelleen ihailla yksittäisiä naisia. Vastataksemme erinäköisiin haasteisiin, täytyy nostaa kaikkia ihmisiä, eikä vain yhtä sukupuolta.  Onneksi meillä on ollut Minna Canth ja muita jotka ovat uskaltaneet puhua, jotta voimme nykyisin juhlia Greta Thunbergin kaltaisia rohkeita sankareita. Teini-ikäisen tytön sananvapaus ja sanoman arvostaminen ei ole vielä läheskään kaikkialla mahdollista.

Minna Canth oli kirjailija, mielipidevaikuttaja ja kauppias. Tänään vietetään myös Suomen kirjastoseuran koordinoimaa Kirjaston päivää. Kirjastoilla on keskeinen tehtävä lukutaidon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä. Lukutaito, joka opitaan yleensä koulun ensimmäisillä luokilla, on alku lukutaidon kehittämiselle. Sujuvasta lukemisesta edetään ymmärrykseen ja kykyyn tuottaa erilaisia tekstejä. Medialukutaitoa tarvitaan erilaisten ja eri muodossa olevien tekstien kriittiseen arviointiin ja esimerkiksi valeuutisten erottamiseen.

Huolestuttava uutinen on, että noin kymmenen prosenttia aikuisista kuuluu heikkoihin lukijoihin. Se tarkoittaa, että heidän mahdollisuutensa opiskella tai työllistyä ovat heikommat ja syrjäyttämisriski suuri. Suomessa 20-24-vuotiaista nuorista noin 16 % on vailla työ- tai opiskelupaikkaa. Määrä olisi pienempi, jos heidän lukutaitonsa olisi parempi. Kysymys liittyy laajemmin myös siihen, että peruskoulun jälkeisen koulutuksen puuttuminen on merkittävä syrjäyttämisriski ihmiselle. Ensi eduskunnan tulee korjata tilannetta maksuttomalla toisen asteen koulutuksella ja sillä, että kaikki saavat joko ammatillisen koulutuksen tai lukiokoulutuksen.

Miten lukutaitoa voi edistää? On tiedosssa, että lapsille lukeminen kotona on tärkeää. Perheissä, joissa lapsille luetaan, lapsen sanavarasto karttuu ja on merkittävästi laajempi kuin niiden lasten, joille ei lueta. Kaikkien lasten osalta lukeminen ei toteudu, joten varhaiskasvatuksella ja neuvoloilla on tärkeä tehtävä lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa. Kielellisen kehityksen tukeminen on tärkeä syy siihen, miksi tarvitsemme varhaiskasvatusoikeuden palauttamisen kaikille lapsille kaikkialla Suomessa, riittävän henkilöstömitoituksen, pysyvämpää henkilöstöä ja reilumman korvauksen työstä sekä erityistä lisätukea niille kouluille ja päiväkodeille, jotka sitä tarvitsevat.

Suomessa on laadukasta lasten- ja nuorten kirjallisuutta, ja se tulee säilyttää takaamalla kirjailijoille ja kääntäjille työskentelymahdollisuudet. Tyttöjen ja poikien lukemisessa on eroja, ja valitettavasti lukutaidossa on tapahtunut polarisoitumista. Pojat ovat tyttöjä useammin heikkoja lukijoita, joten heidän tukemiseksi on keksittävä uusia keinoja. Pojat lukevat innokkaasti vielä parilla ensimmäisellä luokalla, mutta sen jälkeen usean lukemisessa tapahtuu romahdus. Panostamalla erityisesti poikien lukutaitoon ja lukemiseen peruskoulussa voidaan ehkäistä syrjäytymistä tehokkaasti.

Parhaillaan on käynnissä suurenmoisia lukuhankkeita, esim. MLL:n ja Niilo Mäki Instituutin Lukumummi- ja -vaaritoiminta, jossa vapaaehtoiset seniorit käyvät lukemassa tukea tarvitseville lapsille kouluissa, tavoitteena tarjota lukukokemuksia ja lisätä lasten lukuintoa. Hiljan huomasin, että Helsingissä haettiin vapaaehtoisia lukemaan ikäihmisille, jotka eivät enää itse kykene lukemaan.

Äänikirjojen käyttö on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, ja se tuo lisää mahdollisuuksia niille, joiden ei syystä tai toisesta ole mahdollista lukea itse. Se lisäksi, että kirjoja on helppo kuunnella esimerkiksi työmatkalla, ne avaavat kirjojen maailman esimerkiksi pahoista lukivaikeuksista kärsiville, ikääntyville tai näkövammaisille. Ainakin 5 % suomalaisista kärsii painetun tekstin lukemisen vaikeudesta esimerkiksi oppimisvaikeuksien, ikääntymisen tai sairauksien takia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä rahoituksella toimiva Celia-äänikirjapalvelun rahoitusta on leikattu viime vuosina, ja se on joutunut supistamaan toimintaansa. Celian palvelut ovat asiakkaille ilmaisia ja niitä käytetään esimerkiksi kouluissa tukemaan lukivaikeuksista kärsiviä oppilaita. Pahastakin lukivaikeudesta kärsivä oppilas voi oppia hyvin, jos saa lukemisen sijaan kuunnella opiskeltavat asiat. Kirjastot ja koulut toimivat Celian palveluiden tärkeinä välittäjinä.

Jokaisella on oltava mahdollisuus kirjaston palveluihin. Tein kaupunginvaltuustossa aloitteen kirjaston perustamisesta Kalasatamaan, sillä kirjastoverkon on kasvettava samassa tahdissa kuin asutus lisääntyy. Kirjojen lainaamisen lisäksi kirjastot toimivat asukkaiden olohuoneina ja lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ehkäisevät yksinäisyyttä.

Lukemisella on rentouttava, kasvattava ja hyvinvointia lisäävä vaikutus. Lukutaito on rikkaus, jota pitää vaalia. Leikkausten sijaan eduskunnan tulee panostaa sen edistämiseen kaikin eri tavoin.

Haluan omalta osaltani edistää lukemista lapsille jo ennen vaaleja, joten järjestän Lasten satumaratonin sunnuntaina 31.3. Lauttasaaren Lauttiksessa. Tervetuloa mukaan!

Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

Täällä voit tukea Marin kampanjaa lahjoituksella ja tästä klikkaamalla voit liittyä mukaan tukiryhmään.

Kuva: Susanna Kekkonen

Minulla oli ilo vierailla Adoptioperheet ry:n toimistossa keskustelemassa adoptioon liittyvistä asioista. Adoptioperheiden vaalislogan ”tavoitteena yhteiskunta, jossa adoptoidun on hyvä elää” koskettaa minua monella tavalla. Tunnen adoptiovanhempia ja –lapsia ja kaupunginvaltuutettuna ja eduskuntavaalien ehdokkaana pyrin edistämään hyvää ja tasa-arvoista arkea lapsiperheille.

Adoptioperheet on tehnyt järjestelmällisesti työtä lisätäkseen tietoisuutta adoptiosta ja lisätäkseen adoptioperheiden yhdenvertaisuutta muiden lapsiperheiden rinnalla. Kuulin, että työsarkaa riittää silti vielä. Adoptioperheet ry:n tavoitteet liittyvät asenteisiin, palveluihin ja työelämään.

Adoptiohakijat saavat adoptioneuvontaa ja –valmennusta, mutta lapsen tultua perheeseen kaivataan enemmän jälkipalvelua. Kaikilla adoption osapuolilla tulisi olla riittävä tuki. Adoptiovanhemmat kohtaavat usein tilanteita, joissa he joutuvat valistamaan kohtaamiaan ammattilaisia esimerkiksi terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Ammattilaisten adoptiotietoutta tulee lisätä tutkitun tiedon avulla. Opintoihin pitää sisältyä tietoa sekä kansainvälisestä että kotimaan adoptiosta. Ammattilaisille tulee tarjota myös täydennyskoulutusta adoptiosta ja adoptioteemoista.

Ulkomailta adoptoidut adoptiolapset joutuvat kohtaamaan rasismia. THL:n kouluterveyskyselyssä tuli ilmi, että lapset eivät aina kotona kerro kohtaamastaan rasismista. Rasismiin tulee aina puuttua, ja joskus pienelläkin myötätuntoisella eleellä saattaa olla iso vaikutus rasismin kohteeksi joutuneelle lapselle.

Adoptioperheet ovat biologisen lapsen perheisiin verrattuna eriarvoisessa asemassa perhevapaiden suhteen esimerkiksi eläkekertymän ja päivärahaprosentin osalta. Adoptiovanhemmat jäävät terminologian vuoksi ulkopuolelle myös monien työehtosopimusten mahdollistamista palkallisista jaksoista perhevapaan aikana. Työ ja perhe ovat myös adoptiovanhemmille tärkeitä, ja molemmille tulee antaa tilaa ja mahdollisuuksia.

Adoption iloa

Adoptio on hyvä tapa tulla perheeksi. Syntyvyys on laskussa, ja adoptiot voivat olla monille sopiva tapa tulla perheeksi. Adoptio-ohjelmaa toivotaan osaksi kansallista lapsistrategiaa, jotta adoptiolle olisi olemassa pitkäaikainen suunnitelma. Perhepalveluissa adoptiota otetaan harvoin puheeksi, ja lapsettomuudesta kärsiville adoptio voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Hitaimmillaan adoptioprosessit ovat kestäneet vuosikausia, mutta tällä hetkellä odotus sujuu huomattavasti nopeammin, ja hakijaperheitä toivottaisiin jopa enemmän. Kotimaan adoptiomäärä on vakiintunut samalle tasolle, mutta kansainväliset adoptiot ovat vähentyneet. Vuonna 2018 adoptiolapsia tuli Suomeen vain hieman yli 50, kun vilkkaimpina vuosina tulijoita on ollut useita satoja.

Nyt maaliskuun puolivälissä vietetään Adoption ilo -viikkoa, jolloin adoptiota tuodaan näkyväksi. Adoptioperheet, Pelastakaa Lapset, Interpedia ja Yhteiset Lapsemme julkaisevat adoptioaiheisia some-päivityksiä, ja kuka tahansa, jota adoptio koskettaa, voi osallistua kampanjaan. Mielestäni adoptio koskettaa meitä kaikkia: adoptioperheiden ystäviä, naapureita, leikkikavereita, opettajia, valmentajia, terveydenhuollon ammattilaisia ja poliitikkoja. Tehdään yhdessä sellainen yhteiskunta, jossa adoptoidun on hyvä elää.

Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

Ikäihmisten palvelutaloissa ei ehditä pestä ihmisiä kunnolla, ei pääse ulkoilemaan, aliravitsemusta esiintyy ja television tuijottaminen on ainoaa viihdettä. Ehkä pahinta on, että kuolemaankin voi joutua yksin, koska yövuoroon ei saa palkata lisää henkilöstöä, vaikka saattohoitotarve olisi illalla tiedossa.

Helsingin Sanomat kirjoittaa (30.1.), että Esperi Caren hoitajamitoituksen vähyys on suunnitelmallinen toimintamalli, ei siis erehdysten sarja.

Tällaisia tietoja ikäihmisten hoidosta kantautuu, kun hoitajat uskaltavat puhua ja hyvä, että vihdoin uskaltavat. Tikunnokkaan on joutunut Esperi Care, koska sen puutteelliseen toimintaan vihdoin puututtiin sulkemalla yksikkö.

Kyllä, eri asteisia ongelmia voi olla ja kantautuu myös julkiselta puolelta. Organisaatiotasolla sekä julkisessa että pääomasijoittajien omistamassa palvelutalossa huono johtaminen, toiminnan kulukuri tai hoitajien pieni palkka työn raskauteen ja arvoon nähden, ja sitä myöten pätevien ihmisten rekrytointihaasteet voivat aiheuttaa heikkolaatuista hoivaa.

Mutta kaupallisen palvelutalon pääomasijoittajan tavoitteena voitontavoittelu on sisäänleivottu ominaisuus. Julkisella puolella johtaja ei myöskään tee miljoonatiliä säästämällä henkilöstökuluista tai parantamalla muuten yrityksen kannattavuutta. Miten vanhuspalveluissa todennäköisimmin parannetaan yrityksen kannattavuutta? Isoin kuluerä ovat henkilöstökulut eli toisin sanoen nipistämällä henkilöstöstä. Kuten Esperi Caren juuri eronnut toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni toteaa: ”Hoiva-alalla henkilöstökulut ovat 60 prosenttia liikevaihdosta, ja jos ne kasvavat vaikka 10 prosenttia, se on 12 miljoonaa euroa ja kaikki tuloksesta pois.” (Directors’ Institute of Finland teemanumeron haastattelussa 21.12.2016).

Marja Aarnio-Isohanni sanoo samassa yhteydessä näkevänsä hallituksen sote-uudistuksen mahdollisuutena. Lisää on siis luvassa, jos hallitus saa tahtonsa läpi. Käsikirjoitus toimii. Aarnio-Isohanni on toiminut Hoiva-alan palveluntuottajat ry:n hallituksen puheenjohtajana. Esperin kanssa edustettuina olivat muun muassa Attendo ja Mehiläinen. Yhdistys kertoi tavoitteekseen kasvattaa yksityisten hoiva- ja terveysalan yritysten markkinaosuutta pitkällä tähtäimellä Suomessa. Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimi kokoomuksen nykyinen kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola. Aarnio-Isohanni on toiminut näihin päiviin asti myös kaupallisia terveys- ja hyvinvointipalveluita tarjoavan Hyvinvointiala HALI ry:n hallituksessa samaisten terveysalan jättien sekä mm. Pilke-päiväkotien edustuksen kanssa.

Sanotaan, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Vaikuttajaruletissa yhteiskunnan etua tarkastelevan luottamushenkilön ja luxemburgilaisen sijoitusyhtiön etu on hämärtynyt jo kauan sitten. Uutisiin siitä, kuinka moni kokoomusvaikuttaja ministeristä alkaen on hypännyt päättäjän paikalta tietoineen ja verkostoineen hoiva- ja terveysalan yritysten johtotehtäviin ja omaa läheiset suhteet päättäjiin, on jo turruttu. Värisuora on ylittänyt kaikki hyvän maun rajat. Tällä on vaikutusta meidän kaikkien elämään, jos hoiva- ja terveysalan jättien näkökulmasta kätilöity hallituksen esittämä sosiaali- ja terveysalan malli ja etenkin siihen liittyvä ns. valinnanvapaus astuisi voimaan. Hoiva- ja terveysalan markkinaehtoistaminen ei myöskään ole ollut keskustalaisen pääministeri Sipilän tavoitteiden vastaista. Pääministeri riensikin puolustamaan kohun keskelle joutuneita yrityksiä.

Hallituksen maakunta- ja soteyhdistelmän kannustinmallit ja taloudelliset pelisäännöt ovat puutteelliset ja osin nurinkuriset. Julkiset palvelut, joita on väistämätöntä tarjota ihmisille takaavat lähes varman palveluvirran ja tulovirran, joka näyttää hallituksen suunnitelmien myötä valuvan yhä kauemmas Suomesta.

Sote-mallin isot valuviat on korjattava ja tavoitteet hyvinvoinnin ja terveysvaikutusten lisäämisestä on nostettava takaisin keskiöön. Ikäihmisten hoitoon tarvitaan hoitajamitoitus, joka takaa hyvän ja ihmisarvoisen elämän.

Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä

Voit tukea Marin eduskuntavaalikampanjaa täällä. 

Valtuutettu Mari Holopainen (vihr) haluaa lisätä fysioterapiatukea synnyttäneille helsinkiläisille. 12.12. jätetyssä aloitteessa Holopainen ja 19 muuta valtuutettua esittävät selvitystä siitä, miten synnytystä ja lantionpohjan lihasten kuntoa tukevaa fysioterapiaa ja parempaa fysioterapiaohjeistusta voidaan tarjota Helsingin neuvolapalveluiden yhteydessä. Tarjoamalla jokaiselle synnyttäneelle esimerkiksi käynti fysioterapeutilla ennen ja jälkeen synnytyksen, voidaan ennaltaehkäistä heikkojen lantionpohjalihasten aiheuttamia ongelmia.

–Useassa maassa naisille tarjotaan synnytyksen jälkeen henkilökohtaista fysioterapiaa vatsalihasten erkauman tai lantionpohjalihasten kuntouttamiseen. Tällä hetkellä tuen saanti Helsingissä ja koko Suomessa on vaihtelevaa. Henkilökohtaisen fysioterapian tarjoaminen neuvolan yhteydessä olisi juuri sitä ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, joka maksaa itsensä takaisin monin tavoin. Tieto siitä, että henkilökohtaista tukea kuntoutumiseen on tarjolla, voi ehkäistä myös synnytykseen liittyviä yleisiä pelkoja, Holopainen toteaa.

Synnytyksen jälkeen on yleistä kärsiä lantionpohjan ongelmista, koska raskaus ja synnytys vaikuttavat lantionpohjan lihasten ja keskivartalon tukilihasten toimintaan. Tällä hetkellä yleinen käytäntö on, että neuvolasta saa paperilla ohjeen, jonka pohjalta harjoitteita tulisi tehdä itsenäisesti. Myöskään ryhmäneuvonta ei vastaa henkilökohtaista fysioterapiaa. Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa ohjattu fysioterapia kuuluu synnytyksen jälkeisiin palveluihin. Ranskassa jokaiselle naiselle korvataan jopa kymmenen tuntia lantionpohjan fysioterapiaa synnytyksen jälkeen.

Vastaava aloite on hyväksytty myös vihreiden valtakunnalliseksi tavoitteeksi puoluekokouksessa kesällä 2018 Tampereen Seudun Vihreiden Naisten toimesta.

Valtuustoaloite: Fysioterapiaa äideille neuvolapalveluiden yhteydessä
jätetty Helsingin kaupunginvaltuustossa 12.12.2018

Lantionpohjalihasten hyvä kunto on suuri elämänlaadullinen tekijä. Moni nainen kärsii synnytyksen jälkeen lantionpohjan ongelmista, koska raskaus ja synnytys vaikuttavat lantionpohjan lihasten ja keskivartalon tukilihasten toimintaan.

Tällä hetkellä ohjeistus lantionpohjan jumppaan neuvolassa on usein raskausaikana ja/tai synnytyksen jälkeen saatu paperiohje, minkä pohjalta harjoitteita tulisi tehdä itsenäisesti. Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa ohjattu fysioterapia kuuluu synnytyksen jälkeisiin palveluihin.

Lantionpohjan lihasten uudelleen löytäminen raskauden ja synnytyksen jälkeen tarvitsisi ammattilaisen opastusta suurella osalla ihmisistä. Lantionpohjan lihaksilla on suuri merkitys muuan muassa virtsanpidätyksen kannalta ja lihasten heikkous voi aiheuttaa mm. kohdun laskeumaa.  Syvät vatsa- ja selkälihakset toimivat yhdessä lantionpohjan lihasten kanssa pitäen yllä ryhtiä. Näiden lihasten heikko toiminta vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn.

Lantionpohjanlihasten kunnon vaikutus kohdistuu myös henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta arjessa jaksamiseen. Synnytyksen jälkeen päähuomio menee usein vauvaan ja oman hyvinvoinnin parantamiseen ei aina riitä voimia tai osaamista ilman riittävää tukea. Tarjoamalla jokaiselle synnyttäneelle äidille neuvolapalveluiden yhteydessä tukea ja esimerkiksi käynti fysioterapeutilla ennen ja jälkeen synnytyksen, voidaan ennaltaehkäistä ongelmia.

Aloitteen allekirjoittajat esittävät, että selvitetään, miten synnytystä ja lantiopohjan lihasten kuntoa tukevaa fysioterapiaa ja parempaa fysioterapiaohjeistusta voidaan tarjota Helsingissä neuvolapalveluiden yhteydessä.

Lisätiedot:
Mari Holopainen
mari.holopainen(at)vihreat.fi
+358407620944

Kuva Susanna Kekkonen