Tekijä: mari.holopainen (Page 9 of 17)

Kuva: Susanna Kekkonen

This past weekend Green parties from across Europe gathered together in Tampere, Finland for the 30th European Green Party Council. The Green movement is spreading. Within the past year, we have witnessed several green victories across Europe, which demonstrates the urgent call for new policies to fight back some of the greatest challenges of our time.

Ecosystems and life itself are being threatened around the globe. Minister of Economy and Innovation of Lithuania and Commissioner-designate for Environment and Oceans, Virginijus Sinkevičius, took part in the council meeting and underlined the importance of biodiversity at the core of achieving the Sustainable Development Goals (SDGs). We are at the edge of the 6th mass extinction, and sufficient action is not implemented. According to the Circular Gap Report of 2019, the world economy is only 9 percent circular. We must transform the current economic system to protect our nature from the harmful impacts of resource extraction and greenhouse gas emissions.

Environmental challenges, their root causes and consequences, transcend the traditional borders of nation states and require strong international and multilateral cooperation. The Green movement takes into account the need for an inclusive approach that brings together local and global as well as public and private actors from all continents. I was encouraged and inspired to meet colleagues from Kenya and Uganda to discuss the small but growing importance of the green movement in Africa. We need to make sure all continents are fully included in the decision-making processes regarding climate action and biodiversity.

Furthermore, empowerment and participation of women and girls in policy formulation is crucial. Inter-Parliamentary Union has estimated that globally an average of approx. 25 percent of seats in national parliaments and governments are held by women. Perhaps somewhat surprisingly, the figure is not much higher within the EU – only 31.5 in 2019 as estimated by Eurostat. Marginalised groups often have the smallest carbon footprint but suffer the most from the effects of climate change and loss of biodiversity. A strong feminist agenda is absolutely pivotal in finding climate policy solutions that are fair for all regardless of their gender or social, cultural, or financial background.

In recent years, we have witnessed a wave of young people devoting their time and effort to the battle for environmental justice. Greta Turnberg has become somewhat of a global phenomenon and has encouraged countless youth to demand urgent climate action from their governments. It is our duty to hear these voices. It is our duty as decision-makers to ensure that our children and grandchildren are able to pursue their dreams in socially, ecologically, and financially sustainable societies. Maintaining a strong welfare society and stopping the environmental crisis are not exclusive goals. We must achieve both.

The need for a united movement is as timely as ever as we celebrate the 30th anniversary of the fall of the Berlin wall. A global Green New Deal is inevitable to ensure that no one will be left behind. The Global Greens is a worldwide partnership of Green parties, movements, environmental actors, organisations, and individuals committed to achieving fairer and more sustainable societies for all. I wholeheartedly wish all of us will join in this common endeavour.

Mari Holopainen

Member of parliament, Greens in Finland

Blogi julkaistu alunperin Vihreiden naisten verkkosivuilla.

Ihmisten huoli Suomen heikosta kaivostoimintaa koskevasta lainsäädännöstä on perusteltu. Ei ole kyse vain Talvivaarasta.

Luonnonvarojen kulutus kasvaa ja biodiversiteetti heikkenee. Brasialian sadametsien tuhon myötä käytössä olevan globaalin markkinamekanismin heikkoudet ympäristön kannalta ovat tulleet karulla tavalla esiin. Kaivainnaisten osalta vaikutukset  biodiversiteetille ovat merkittäviä.

Kaivosteollisuus ja louhinta kuuluvat viiden merkittävimmän syyn joukkoon lajien uhanalaisuuden taustalla. Vesistö- tai ympäristöpäästöille ei myöskään ole markkinahintaa, joka säätelisi päästöjä. Kaivostoiminta aiheuttaa jo nyt 75 prosenttia Suomen koko jätemäärästä ja on suurin yksittäinen jätteenaiheuttaja Suomessa. Hapan sivukivi jää ympäristöön. Vesistöjen suojelun on oltava yksi valvonnan prioriteeteista. Olemme sitoutuneet siihen, että vesistöjen tila ei heikenny.

Tukesin tietojen mukaan Suomen pinta-alasta on varattu peräti kuudesosa pääasiassa kansainvälisille kaivosyrityksille. Tämä on valtava alue ja ulottuu luontomatkailun kannalta arvokkaisiin kohteisiin myös Lapissa ja Saimaalla. Toistaiseksi kaivosyhtiöillä on mahdollisuus varata alueita itselleen lähes varauksettomasti jopa 17 vuodeksi, ja uusia varaushakemuksia tulee tällä hetkellä lähes päivittäin. Varauskäytännön muuttamiseksi on aito paine, sillä maa- ja vesialueiden omistajille ja elinkeinonharjoittajille aiheutuu pitkäaikaista epävarmuutta alueen käyttömahdollisuuksista, mikä estää vaihtoehtoisia investointeja.

Suomessa voimme hoitaa lainsäädäntömme kuntoon. Nyt lähes 60 000 allekirjoittajaa on sitä vaatinut. Vastuu on maamme nykyisellä hallituksella ja eduskunnalla. Jos emme pysty ennakoimaan ja hoitamaan reunaehtoja ja ympäristövastuuta kuntoon, voimme vain arvailla seurauksia. Entä jos mineraalien kysyntä kasvaa niin voimakkaasti, että merkittävä osa Suomen verrattain köyhistä mineraaliesiintymistä ja pinta-alasta raivataan kaivosteollisuuden käyttöön. Euroopan ja Kanadan yhteisen vapaakauppasopimuksen CETA:n voimaantulo luo kiirettä lainsäädäntöuudistukselle.

Pidän aloitteessa esitettyä ajatusta ylisukupolvisuudesta mainiona. Kaivannaisten arvosta osa kuuluu valtiolle, joka voi sijoittaa varoja korjaamaan väistämättömiä ympäristövaikutuksia Norjan öljyrahaston tapaan.

Suomen on kiireellisesti muodostettava kokonaiskuva kaivosalan ekologisista, taloudellisesta, sosiaalisista vaikutuksista. Ehtyvien luonnonvarojen ja kaivosmineraalien äärellä meillä on toistaiseksi ratkaisematon ongelma käsissämme. Tarvitsemme ympäristönsuojelua, teknologiaharppauksen ja vaihtoehtoisia materiaaleja nopeasti. Uutta innovaatiotoimintaa on meneillään esimerkiksi suola-akkujen osalta. Tutkimuksellekin on sijaa.

Kansalaisaloite tulee kirittämään lainvalmistelua ja useat aloitteen tavoitteet ovat yhteensopivia hallitusohjelman tavoitteiden kanssa:

• Kaivostoimintaa ei tule sallia arvokkailla luontoalueilla.
• Yhteiskunnan kokonaisetua ja muiden elinkeinojen vertailua arvioidaan paremmin.
• Valtauskäytäntöä muutetaan. Yhteiskunnan kokonaisetua arvioitava jokaisen hankkeen kohdalla.
• Kunnilla tulee olla oikeus sanoa ei kaivostoiminnalle alueellaan ja maanomistajien oikeuksia vahvistetaan.
• Kaivannaisista tulee maksaa yhteiskunnalle kunnolliset korvaukset louhintamaksun ja mineraaliveron muodossa. Maksuja ohjataan rahastoon, jolla korjataan ympäristövahinkoja. Vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle säädetään riittäväksi.
• Ympäristöministeriön alla toimiva ympäristölupaviranomainen toimii jatkossa kaivosasioiden lupa- ja valvontaviranomaisena.

Teksti julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla. 

Julkisuudessa vellonut hoivayhtiöiden huonoon suoriutumiseen liittyvä keskustelu on tuskin jättänyt ketään kylmäksi. Aihe koskettaa monia suomalaisia, ja ne joita se ei nyt akuutisti jonkun läheisen kautta kosketa, varmasti myös miettivät silloin tällöin millaista vanhuutta itse tulee Suomen maassa elämään. Ihmisarvoinen vanhuus on ehdoton lähtökohta, jonka mukaan kotihoitoa ja asumisen palveluita pitää tarjota. Ihmisarvoinen elämä ei tarkoita passivoivaa ja yksinäistä elämää. Aloitteestani ikäihmisten päivätoimintaa lisätään. Aloitteessa esitän, että Helsinki tarjoaa merkittävästi lisää päivätoimintaa ja siihen liittyvää kuljetustoimintaa ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja kehittää siihen soveltuvan malleja, jotta useampia ikäihmisiä voidaan palvella.

Mitä ja miksi?
Kävimme Tanskassa tutustumassa kotihoidon palveluihin. Tanskassa ikäihmisten hoidon malliin kuuluu keskeisesti idea aktivoinnista eri tavoin. Kotihoidossa olevia ikäihmisiä haetaan säännöllisesti kotoa erilaisiin toimintoihin, kuten päivätoimintakeskuksiin tai dementiayksikköihin, ruokailuihin, pesulle ja eri aktiviteetteihin. Kuljetukset tapahtuvat kunnan toimesta tai sen yksikön, josta ikäihminen saa palveluja. Käytännössä siis vanhuksia ei ole unohdettu kotiin, vaan heitä haetaan säännöllisesti mukaan erilaisiin toimintoihin ja aktiviteetteihin. Näin esimerkiksi päivätoimintakeskuksessa voidaan varmistaa paitsi aktivointi myös se, että henkilö on syönyt riittävästi, käynyt pesulla, ja pitäisikö lääkärin tarkistaa lääkkeet. Näin ihmiset pystyvät asumaan kotona, vaikka heillä olisi useita tarpeita, joihin he tarvitsevat apua.

Myös Suomessa tarjotaan päiväkeskuksissa palveluita, mutta niihin osallistuu pieni osa kotihoidossa olevista ihmisistä. Merkittävä osa kotihoidon piirissä olevista ikäihmisistä jää sivuun virikkeellisistä ja elämäniloa lisäävistä palveluista tai saa niitä vain vähän. Palvelutarjonnan lisääminen ja palvelukonseptin kehittäminen on tavoitteellista. Päiväkeskuksessa tapahtuva kotihoidon kaltainen palvelu vapautuu tällöin kotihoidon erillisiltä käynneiltä tai omaisten toimesta. Päivätoiminta tarkoittaa, että ikäihmisille on odotettavaa kotona. Myös esimerkiksi vaikeammin muistisairas henkilö voi asua kotona, kun häntä haetaan päiväosastolle. Tällöin kuljetuksissa on mukana myös kyseessä olevan dementiayksikön henkilökuntaa, jotta kotoa haku onnistuu käytännössä.

Tanskassa hoitokodeilla on busseja käytössään ja niillä kuskataan ikäihmisiä erilaisiin paikkoihin, kuten kesällä puistoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Lähitapahtumissa on mahdollista käyttää myös kuormapyörää, joita on Helsingissäkin hankittu kokeiluluontoisesti ikäihmisten kuljettamiseen. Kuljetustoiminta on suunniteltu osaksi hoitokotien ja kotihoidon toimintaa.

Ikäihmisten päivätoimintaa tulee lisätä koko Suomessa. Ihmisarvoinen elämä kuuluu ihan jokaiselle.

Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Vierailijablogi: mitä vanhuus voi tarkoittaa Kainuussa

Omat isovanhempani asuivat vielä itsenäisesti omassa kodissaan, kaukana Kainuun korpimetsissä. Arki rullasi hyvin niin kauan kuin ukillani oli ajokortti, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä ja lääkäri päätti että autolla ajamiset saavat nyt riittää. Ennen niin aktiiviset seniorit olivatkin yhtäkkiä sidottuja omaan kotiinsa. Etäisyys kaupungin keskustaan on yli kymmenen kilometriä, eikä julkinen liikenne luonnollisesti ole järjestetty samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Sen minkä menetti, yhteisöllisyys kuitenkin monin tavoin paikkasi. Kyytipalvelu käy kaksi kertaa viikossa hakemassa mummun kauppaan pientä korvausta vastaan. Matkalla on kiva jutella kuulumiset muiden kyyditettävien kanssa, ja sosiaalinen piiri on tämän myötä jopa kasvanut.

Kuitenkin monet harrastukset joissa isovanhempani ovat käyneet, ovat sellaiseen aikaan, että palvelun avulla niihin ei pääse. Näin monet liikuntaharrastukset ja konserttikäynnit ovatkin jääneet kalenterista pois, mikä on omiaan passivoimaan vanhenevaa ukkiani.

Oma koti on suurimmalle osalle ihmisistä rakas paikka. Siellä on tuttua ja turvallista, ja olisikin inhimillistä, mitä pidempään iäkkäillä ihmisillä olisi niin tahtoessaan ja pystyessään mahdollisuus jatkaa asumista omassa kodissaan. Liikkumisen vaikeutuessa sosiaalinen piiri kuitenkin väistämättä kapenee. Oman kodin tuttuuden kääntöpuolena on yksinäisyys, jota satunnaiset sukulaisten vierailut saattavat rikkoa. Yksinäisyyttä on tutkittu paljon myös tieteen keinoin, ja onkin todistettu että yksinäisyys voi kohottaa verenpainetta ja kolesterolia sekä aktivoida sekä fyysisen että psyykkisen stressireaktion. Pitkään jatkunut yksinäisyys myös kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, sekä alentaa muutenkin vastustuskykyä.

Niin humanitääriset kuin kansantaloudelliset syyt puoltavat vahvasti sitä, että ikäihmisten aktivointi ja tuettu asuminen, jossa päivätoimintaa on tarjolla vähentävät yksinäisyyttä sekä lisäävät merkittävästä hyvinvointia senioriväestössä. Itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeä tekijä hyvän elämän laadun kannalta. Vanhuuden viisaudella ja kokemuksella on arvo, jonka toivoisi näkyvän vahvana yhteiskunnassamme.

Siksi kannatan lämpimästi Marin aloitetta, jonka myötä kotihoitoa kehitetään siten, että kotona asuminen ei tarkoita yksinäisyyttä, vaan me otamme vastuun siitä, että jokainen haetaan mukaan.

Anna-Mari Sajaniemi on yrittäjä ja Helsinkiin muuttanut kainuulainen

Valokuva Susanna Kekkonen ja kuvitus Elina Savolainen

Kampanjani aikana olen päässyt puhumaan monien ihmisten kanssa ja kuulemaan huolia ja toiveita tulevaisuudesta. Yksi aiheista, joka nousi useasti esille, on talous ja mitä oikeastaan tarkoitan, kun nostan tavoitteekseni Suomen elinkeinostrategian uudistamisen.

Suomi tarvitsee uutta elinkeinostrategiaa, jotta voimme vahvistaa ja uudistaa taloudellista pohjaa. Pari sataa vuotta sitten terva oli Suomen merkittävimpiä vientituotteita, kunnes sahatavaran valmistus puusta yleistyi ja elinkeinorakenne monipuolistui. Nyt olemme tilanteessa, jossa meidän tulee muuttaa talouden rakenteita kestävämmäksi kohti päästötöntä energiaa ja kiertotaloutta. Jotta voimme rakentaa uutta kestävään talouskasvuun pohjautuvaa elinkeinostrategiaa Suomelle, nousee kolme tavoitetta yli muiden:

1. Luodaan edellytyksiä ja kannustimia yritysten uusiutumiselle ja innovaatioille – ei kannatella vakiintunutta tai markkinoilla kannattamatonta yritystoimintaa valtion yritystuilla
2. Kehitetään rakenteita, jotka jakavat työtä ja kasvavaa hyvinvointia tasaisemmin – haaste korostuu globaalissa ja digitaalisessa taloudessa työn tuottavuuserojen kasvaessa
3. Pehmennetään murroksiin sopeutumista, esimerkiksi luomalla taloudellisia tukia siirtymävaiheeseen

Tärkeimmät poliittiset keinot, joilla voimme saavuttaa nämä tavoitteet, ovat seuraavat:

• Investoidaan koulutukseen ja tutkimukseen: Jos haluamme rakentaa johtavia ratkaisuja maailman polttavimpiin ongelmiin tarvitsemme parasta osaamista yrityselämän käyttöön. Koulutus varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja aina jatkokoulutukseen asti on loistava investointi. Leikkaamalla tutkimuksesta leikataan tulevasta kasvusta.  Huomattava osa startupeista on linkittynyt yliopistojen osaamiseen ja tutkimukseen. Vahva perustutkimus on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa oman alansa tutkimuksen kanssa ja poimii itsenäisesti nousevia teemoja, eikä sitä kannata ohjata poliittisesti. Tutkimuksen ja osaamisen painoarvon nostamiseksi poliittisessa päätöksenteossa tarvitsemme tieteeseen ja tutkimukseen keskittyvän ministerin.
  
• Tehdään luovat alat ja uudet teknologiat tunnistava elinkeinostrategia: Suomessa on perinteisesti tehty teollisuuspolitiikkaa aluepoliittisin perustein. On vihdoin tunnistettava, että pääkaupunkiseutu tuottaa noin kolmanneksen Suomen BKT:sta ja yli 80 % siitä muodostuu erilaisista palveluista kuten ICT:sta, viestinnästä ja rahoitusalalta.  Muutos vaatii muun muassa sitä, että työ- ja elinkeinoministeriön osaamista vahvistetaan luovien alojen ja markkinoinnin osaajilla.
• Tuetaan osaamisen kansainvälistä liikkuvuutta: Maailman parhaimpiin kuuluvasta peruskoulutuksesta huolimatta eivät maailman parhaat osaajat tule vain Suomesta. Menestyminen vaatii erilaisten osaamisten, kulttuurien ja ajattelutapojen tuomista yhteen. Jotta pärjäämme kansainvälisessä ympäristössä, meidän on vahvistettava osaamisen liikkuvuutta Suomen ja muun maailman välillä. Kannustetaan suomalaisten opiskelua ja työskentelyä ulkomailla, esimerkiksi kaikille kuuluvana osana korkeakouluopintoja. Ulkomailla luotu verkosto ja paluumuuttajat ovat suomalaisille yrityksille merkittävä voimavara. Lisäksi tehdään Suomesta houkuttelevampi kotimaa muualta tulleille osaajille, esimerkiksi tarjoamalla kansainvälisiä kouluja ja varmistamalla julkisten palvelujen saatavuus englanniksi. Yrityskulttuurissa tarvitaan myös ajatusmaailman muutosta, jotta Suomessa kouluttautuneet tai opiskelijavaihtoon tulleet pääsevät työelämään. Haluan, että he, jotka kokevat Suomen kodikseen, voivat täällä myös asua ja tehdä töitä. Täydellistä suomen ja ruotsin kielen taitoa ei tarvita kaikkiin töihin aluksi. Ei ole mitään järkeä, että Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä Suomeen töihin vaikeutetaan. Oleskeluluvan saamista tulee helpottaa.
• Kannustetaan työtä, verotetaan haittoja: Suuntaamalla verotusta työstä haittoihin saavutetaan kaksi isoa hyötyä: voidaan ohjata kysyntää ympäristöystävällisemmäksi ja lisätä tuotannon ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön saastuttaminen, tuotteiden hintaan, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia. Samalla tulee myös vahvistaa työllistäviä palvelualoja ja jakaa taloudellista hyvinvointia eriarvoisuuden vähentämiseksi. Perustulolla voimme parantaa sosiaaliturvaa, jotta se vastaisi paremmin useasta eri tulolähteestä koostuvaa työelämää. Perustulon avulla voimme poistaa kannustinloukkuja ja luoda järjestelmän, jossa työn tekeminen, yrittäminen tai opiskelu on aina kannattavaa, eikä siitä rangaista. Samalla vahvistetaan pienyrittäjien sosiaaliturvaa.
  
• Ohjataan yritystuet talouden uudistamiseen: Haluan ohjata valtion tuen energiankulutuksesta, alkutuotannosta ja runsaita osinkoja joka tapauksessa maksavilta suuremmilta yrityksiltä uusiutumiseen: tutkimukseen, kehitykseen ja kasvuyritysten siemenvaiheen rahoitukseen. Valtion yritystukien määrä on noin 4 miljardia euroa vuodessa. Näistä vain noin kymmenyksen arvioidaan olevan uudistavia tukia eli niitä, jotka menevät uusiin ideoihin ja yrityksiin. Sen sijaan ympäristölle haitallisia tukia on yli 80%, mikä vastaa 3,5 miljardia euroa vuodessa (keskeisiä uudelleen suunattavia tukia ovat esimerkiksi energiaintensiivisten yritysten, kaivosteollisuuden ja kasvihuoneiden veronpalautukset sekä alempi sähköverokanta).
• Rakennetaan kunnianhimoinen ja ennakoitava uusiutumista tukeva sääntely-ympäristö globaalien haasteiden ratkaisemiseen: Haastetaan yritykset kehittämään ratkaisuja esimerkiksi ilmasto-ongelman ja kiertotalouden haasteisiin asettamalla korkeat tavoitteet lainsäädännöllä. Varmistetaan samalla lainsäädännön sitovuus ja ennakoitavuus pitkäjänteisen kehityksen mahdollistamiseksi. Norjassa yksi tärkeimmistä syistä nopeaan autojen sähköistämiseen on ollut tukien lisäksi nimenomaan valtion pitkäjänteinen ja kunnianhimoinen politiikka. Uusi teknologia ravistelee myös useita aloja, joilla on perustellusti paljon lainsäädännöllisiä rajoitteita. Panostetaan siksi siis virkavalmistelun osaamiseen näillä aloilla, kuullaan alan yrityksiä ja luodaan asteittain nopeasti edellytyksiä uusien, kestävämpien ratkaisujen testaamiseen ja kaupallistamiseen.
  
• Rakennetaan useiden yritysten ja järjestöjen ajama yritysvastuulaki sekä Suomessa että EU:ssa: Laki määrittelee lainsäädännöllisen minimitason tuotantoketjuille ja kieltää mm. lapsityövoiman ja orjatyövoiman käytön kohdemaassa. Näin voimme parantaa vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailluilla markkinoilla.

Suomella on loistavat lähtökohdat luoda uusia menestystarinoita kestävän talouden markkinoille, kun ohjaamme voimamme oikein.

Mari Holopainen on kauppatieteiden väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30.

Lähteitä

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf

https://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/YMra132013_Ympariston_kannalta_haitallis(10428)

Poliitikon aloitteilla on merkitystä! Noin vuoden kuluttua pääsemme nauttimaan taiteesta merellisessä miljöössä Helsingin Vallisaaressa. Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt kahden ja puolen miljoonan euron avustuksen Hamille eli Helsingin taidemuseolle Helsinki biennaalin perustamiseen ja kehittämiseen.

Aloite merellisen taidekeskuksen perustamisesta on peräisin minulta ja vihreältä Johanna Sydänmaalta. Teimme sen maaliskussa 2017, ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimiala kiinnostui edistämään hanketta.

Nyt tuo yksi aloite vaikuttaa merkittävällä tavalla pääkaupunkimme kulttuurielämään. Tulossa on ison mittakaavan luontoa ja kulttuuria yhdistävä elämys, jossa taideteoksia voi ihailla myös ulkona. Ensimmäinen näyttely avautuu ensi vuonna.

Mieli lepää luonnon ja taide-elämysten äärellä

Meren tuoksua, laakeita kallioita ja tammien reunustamia polkuja. Kun katseen suuntaa aavalle merelle, hengitys rauhoittuu.

Parikymmentä minuuttia laivalla Kauppatorilta ja olet kuin lomatunnelmissa. Luonnolla ja taiteella on tutkitusti laajoja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Me emme ole vain tehokkaasti suorittavia yksikköjä tai kulueriä. Ihmisarvo, luontoarvot ja kulttuurin merkitys kietoutuvat yhteen.

Uudelle ja Suomen ensimmäiselle tämän kokoluokan biennaalille on nyt avustuksen turvin mahdollista miettiä kansainvälisesti kunnianhimoinen ohjelmisto, kertoi Helsingin Taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila Helsingin Sanomille (HS 9.4.2019).

Saimme idean aloitteeseen, kun mietimme, miksei meillä Helsingissä ole sellaista aluetta kuin Tukholman lähistöllä sijaitseva Artipelag. Artipelag on merellinen taidekeskus, joka yhdistää upeaan luontoon arkkitehtuuria ja taidetta.

Vallisaari puhuttelee kävijää monella tapaa. Se ja viereinen Kuninkaansaari ovat vanhoja merilinnoitusalueita. Vierailija voikin tutustua myös historiaan, kurkistaa esimerkiksi sota-ajan bunkkereihin. Helsingin kaupungin mukaan Vallisaareen rakennettiin linnoituksia jo 1600-luvulla.  Samalla Vallisaaren ja Helsingin saariston  arvokasta luontoa on suojattava ja reitit merkittävä tarkasti. Vallisaaren ohella biennaalin kävijämäärää voidaan tasata muihin merellisiin kohteisiin, joita Helsingissä on.

Hieno retkikohde

Helsinkiläiset voivat jatkossa ihailla, miten kulttuuri ja luonto yhdistyvät.  Taide herättää ajattelemaan uusin tavoin ja lähiluonto lisää tutkitusti hyvinvointia.  Suomen ja kuvataiteen tunnettuus ja arvostus kasvavat.

”Pystymme tarjoamaan kotimaiselle yleisölle korkeatasoisen nykytaiteen tapahtuman, ja samalla edistämään suomalaisen kuvataiteen kansainvälistä tunnettuutta”, Maija Tanninen-Mattila kommentoi HS:lle.

Olen innostunut. Hankkeen käynnistyminen jatkaa osaltaan upeasti pääkaupunkimme kansainvälistä profiloitumista kulttuurin saralla. Se vie eteenpäin Oodin ja Amos Rexin suosion nostattamaa kulttuuri-innostusta. Hyvä me, hyvä HAM ja kiitos Jane ja Aatos Erkon Säätiö!

Aloitteemme on luettavissa täällä.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Viime vuosina olemme nähneet maailmanlaajuisen nationalistisen oikeistopolitiikan nousun, joka peräänkuuluttaa rajojen sulkemista, vetäytymistä kansainvälisistä kauppasopimuksista ja eroa taloudellisista yhteisöistä. Tämä siitä huolimatta, että kansainvälinen taloudellinen yhteistyö  yhdessä teknologian kehityksen kanssa on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut elintasoa.

Miksi tästä huolimatta niin monet ovat vakuuttuneita siitä, että meidän on tehtävä täyskäännös poispäin globaalista yhteistyöstä? Vaikka taloudellinen hyvinvointi on kasvanut valtavasti, kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joissa olemme nähneet kansanäänestyksen Brexitin puolesta ja protektionistisen kauppapolitiikan nousun, tuloerot ovat kasvaneet ja keskiluokan elintaso on jo pitkään matanut paikallaan kansantalouden kasvusta huolimatta.

Maailmanlaajuinen toimintaympäristömme muuttuu valtavan nopeasti. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat päivä päivältä näkyvämpiä, teknologia kehittyy, taloudellisen vallan tasapaino siirtyy maiden välillä ja muuttoliikkeet kasvavat poliittisten kriisien ja demografisten trendien seurauksena. On hyvin vaikea hahmottaa, miten kaikki nämä muutokset vaikuttavat meidän ja lastemme elämään. Tuntuisi ehkä turvalliselta vetäytyä ja sulkea ne ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä hyökyjä vyörymästä rannoillemme.

Muutokset on kohdattava katse avoimena. Seuraavina vuosikymmeninä politiikan suurin haaste on hallita näitä muutoksia ja varmistaa, että Suomi on valmistautunut niihin hyvin. Sisäpolitiikassa meidän on varmistettava kaikille tasapuoliset mahdollisuudet hyötyä uuden teknologian, uusien alojen ja kansainvälisten markkinoiden luomasta hyvinvoinnista. Samalla meidän on vahvistettava demokraattista päätöksentekoa, lisättävä avoimuutta, kansainvälistä yhteistyötä ja ilmastotoimia, jotta globaali kauppajärjestelmä, verotus, ympäristölainsäädäntö ja rahoitussektorin sääntely ohjaavat muutosten voiman oikeudenmukaisella tavalla koko yhteiskunnan hyväksi. On aika toimia yhä tiiviimmin yhdessä, ei eristäytyä.

Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30

Rakastan kirjastoja. Hiljaisia, pysähtyneitä hetkiä päivällä, kun iäkkäämmät ihmiset tulevat paikalle lukemaan lehtiä. Iltapäiviä, kun koulusta palaavat lapset hipsivät sukkasiltaan kirjahyllyjen välissä, tekevät läksyjä, piirtävät tai pelaavat ja monet meistä läppärin kanssa kulkevista tekevät töitä tai opiskelevat.

Jätin valtuustossa aloitteen kirjaston perustamisesta Kalasatamaan. Kirjaston tarve Kalasatamassa on ilmeinen. Kalasatama on rakentunut kovaa vauhtia entisen satama- ja teollisuusalueen paikalle uudeksi kaupunginosaksi. Kalasatamassa asuu jo nyt tuhansia ihmisiä ja sen valmistuttua asukkaita on arviolta 25 000 ja työpaikkoja 10 000. Kalasatama tulee valmistuttuaan olemaan asukasluvultaan suurempi kuin keskimääräinen suomalainen kunta. 

On täysin väärä suunta kaupungin palveluiden kannalta, että kirjasto ei sisälly jo alunperin Kalasataman rakentamissuunnitelmaan. Olen iloinen, että aloitettani tuki peräti 22 valtuutettua. Vihreässä valtuustoryhmässä tulemme tekemään töitä sen eteen, että aloite myös toteutuu.

Kalasataman kirjasto täydentää asumista tukevia ja hyvinvointia lisääviä lähipalveluita. Kirjasto on mahdollista sijoittaa erinomaisten joukkoliikenne-, kävely- ja pyöräilyreittien ääreen. Yksi mahdollinen sijoituspaikka on kauppakeskus Redi. Redissä on tilaa kirjastolle, ja sen sijainti on keskeinen: Sekä kovaa vauhtia rakentuvasta Verkkosaaresta että Sompasaaresta on lyhyt matka kotikirjastoon.

Kirjastojen merkitys ihmisten hyvinvoinnille on suuri, sillä ne vaikuttavat myönteisesti käyttäjiensä lukutaitoon, oppimiseen ja identiteettiin. Lähikirjastojen merkitys myös muiden ihmisten kohtaamisen ja vapaa-ajan kannalta on merkittävä kaikenikäisille. Kirjastopalvelut myös tukevat lasten oppimista. Kirjasto voi auttaa katkaisemaan oppimisen kannalta kielteisen kierteen, jos lapselle ei lueta kotona.

Kirjasto Kalasatamassa tulee toimimaan kaupunkilaisten olohuoneena. Kirjastossa on aikaa ajatella ja haaveilla.

Mari Holopainen
Eduskuntavaaliehdokas numerolla 30 Helsingissä,
kaupunginvaltuutettu ja kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen