Aloituspaikkojen vaje koskettaa erityisesti Uuttamaata.
SUOMI on putoamassa huolestuttavasti osaamisessa. Joulun alla Suomen Pankki muistutti tiedotteessaan, että jo kymmenen vuoden ajan työn tuottavuuden kehitys on ollut heikkoa ja nuorten aikuisten koulutustaso on laskenut.
KORKEAKOULUTETTUJEN nuorten aikuisten osuus on Suomessa (41 prosenttia) alle Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) keskiarvon (44 prosenttia). 1970-luvun lopulla syntyneet saattavat jäädä korkeimmin koulutetuksi ikäluokaksi, vaikka suunnan pitäisi olla täysin toinen. Tulevaisuuden työpaikat vaativat korkeaa osaamista. Yrityksiltä tulee palautetta osaavan henkilöstön puutteesta jo nyt.
Osaamisen ennakointifoorumin mukaan vuosina 2017–2035 tarvitaan 1,15 miljoonaa uutta työntekijää. Heistä yli puolet tarvitsee korkeakoulutuksen. Uusissa syntyvissä työpaikoissa korkeasti koulutettujen tarpeen on arvioitu nousevan jopa 75 prosenttiin.
Digitalisaatio, globalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos muuttavat radikaalisti työmarkkinoita. Kestävän kehityksen edistäminen tarvitsee osaamispohjaisia ratkaisuja.
HALLITUSOHJELMASSA tarve on tunnistettu. Tavoitteena onkin nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa noin 8 000 korkeakoulututkintoa lisää vuodessa. Siis kokonainen uusi korkeakoulu.
Aloituspaikkojen vaje koskettaa erityisesti Uuttamaata, jossa väestönkasvu on merkittävintä ja suhteessa suoritettuihin ylioppilastutkintoihin aloituspaikkojen alitarjonta suurin. Odotusajat opintojen käynnistymiseen venyvät, kielitaitoiset päätyvät maailmalle opiskelemaan, ja moni jää sille tielle. Uusiin aloituspaikkoihin on varattava riittävä uusi rahoitus.
Investoiminen osaamiseen on parasta elinkeinopolitiikkaa. Viimeaikainen vauhti Suomessa ei ole kuitenkaan päätä huimannut. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus (TKI-rahoitus) laahaa myös jäljessä.
KASVUA tarvitaan julkisen rahoituksen kautta. Kaikki alat tai tutkimus eivät ole yritysvetoisia. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen osuus suhteessa bruttokansantuloon (bkt) on laskenut 2010-luvulla, ja olemme noin 2,7 prosentin bkt-osuudella jäljessä Euroopan keskiarvosta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksessa tarvitaan kunnianhimoa maan kilpailukyvyn, innovaatioiden ja esimerkiksi ilmastoratkaisujen edistämiseksi. Työllisyysvaikutuksiakaan ei saa unohtaa.
Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr), Helsinki
Inka Hopsu, kansanedustaja (vihr), Espoo
Kirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 28.12.2019.