Julkisuudessa vellonut hoivayhtiöiden huonoon suoriutumiseen liittyvä keskustelu on tuskin jättänyt ketään kylmäksi. Aihe koskettaa monia suomalaisia, ja ne joita se ei nyt akuutisti jonkun läheisen kautta kosketa, varmasti myös miettivät silloin tällöin millaista vanhuutta itse tulee Suomen maassa elämään. Ihmisarvoinen vanhuus on ehdoton lähtökohta, jonka mukaan kotihoitoa ja asumisen palveluita pitää tarjota. Ihmisarvoinen elämä ei tarkoita passivoivaa ja yksinäistä elämää. Aloitteestani ikäihmisten päivätoimintaa lisätään. Aloitteessa esitän, että Helsinki tarjoaa merkittävästi lisää päivätoimintaa ja siihen liittyvää kuljetustoimintaa ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja kehittää siihen soveltuvan malleja, jotta useampia ikäihmisiä voidaan palvella.
Mitä ja miksi?
Kävimme Tanskassa tutustumassa kotihoidon palveluihin. Tanskassa ikäihmisten hoidon malliin kuuluu keskeisesti idea aktivoinnista eri tavoin. Kotihoidossa olevia ikäihmisiä haetaan säännöllisesti kotoa erilaisiin toimintoihin, kuten päivätoimintakeskuksiin tai dementiayksikköihin, ruokailuihin, pesulle ja eri aktiviteetteihin. Kuljetukset tapahtuvat kunnan toimesta tai sen yksikön, josta ikäihminen saa palveluja. Käytännössä siis vanhuksia ei ole unohdettu kotiin, vaan heitä haetaan säännöllisesti mukaan erilaisiin toimintoihin ja aktiviteetteihin. Näin esimerkiksi päivätoimintakeskuksessa voidaan varmistaa paitsi aktivointi myös se, että henkilö on syönyt riittävästi, käynyt pesulla, ja pitäisikö lääkärin tarkistaa lääkkeet. Näin ihmiset pystyvät asumaan kotona, vaikka heillä olisi useita tarpeita, joihin he tarvitsevat apua.
Myös Suomessa tarjotaan päiväkeskuksissa palveluita, mutta niihin osallistuu pieni osa kotihoidossa olevista ihmisistä. Merkittävä osa kotihoidon piirissä olevista ikäihmisistä jää sivuun virikkeellisistä ja elämäniloa lisäävistä palveluista tai saa niitä vain vähän. Palvelutarjonnan lisääminen ja palvelukonseptin kehittäminen on tavoitteellista. Päiväkeskuksessa tapahtuva kotihoidon kaltainen palvelu vapautuu tällöin kotihoidon erillisiltä käynneiltä tai omaisten toimesta. Päivätoiminta tarkoittaa, että ikäihmisille on odotettavaa kotona. Myös esimerkiksi vaikeammin muistisairas henkilö voi asua kotona, kun häntä haetaan päiväosastolle. Tällöin kuljetuksissa on mukana myös kyseessä olevan dementiayksikön henkilökuntaa, jotta kotoa haku onnistuu käytännössä.
Tanskassa hoitokodeilla on busseja käytössään ja niillä kuskataan ikäihmisiä erilaisiin paikkoihin, kuten kesällä puistoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Lähitapahtumissa on mahdollista käyttää myös kuormapyörää, joita on Helsingissäkin hankittu kokeiluluontoisesti ikäihmisten kuljettamiseen. Kuljetustoiminta on suunniteltu osaksi hoitokotien ja kotihoidon toimintaa.
Ikäihmisten päivätoimintaa tulee lisätä koko Suomessa. Ihmisarvoinen elämä kuuluu ihan jokaiselle.
Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30
Vierailijablogi: mitä vanhuus voi tarkoittaa Kainuussa
Omat isovanhempani asuivat vielä itsenäisesti omassa kodissaan, kaukana Kainuun korpimetsissä. Arki rullasi hyvin niin kauan kuin ukillani oli ajokortti, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä ja lääkäri päätti että autolla ajamiset saavat nyt riittää. Ennen niin aktiiviset seniorit olivatkin yhtäkkiä sidottuja omaan kotiinsa. Etäisyys kaupungin keskustaan on yli kymmenen kilometriä, eikä julkinen liikenne luonnollisesti ole järjestetty samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla. Sen minkä menetti, yhteisöllisyys kuitenkin monin tavoin paikkasi. Kyytipalvelu käy kaksi kertaa viikossa hakemassa mummun kauppaan pientä korvausta vastaan. Matkalla on kiva jutella kuulumiset muiden kyyditettävien kanssa, ja sosiaalinen piiri on tämän myötä jopa kasvanut.
Kuitenkin monet harrastukset joissa isovanhempani ovat käyneet, ovat sellaiseen aikaan, että palvelun avulla niihin ei pääse. Näin monet liikuntaharrastukset ja konserttikäynnit ovatkin jääneet kalenterista pois, mikä on omiaan passivoimaan vanhenevaa ukkiani.
Oma koti on suurimmalle osalle ihmisistä rakas paikka. Siellä on tuttua ja turvallista, ja olisikin inhimillistä, mitä pidempään iäkkäillä ihmisillä olisi niin tahtoessaan ja pystyessään mahdollisuus jatkaa asumista omassa kodissaan. Liikkumisen vaikeutuessa sosiaalinen piiri kuitenkin väistämättä kapenee. Oman kodin tuttuuden kääntöpuolena on yksinäisyys, jota satunnaiset sukulaisten vierailut saattavat rikkoa. Yksinäisyyttä on tutkittu paljon myös tieteen keinoin, ja onkin todistettu että yksinäisyys voi kohottaa verenpainetta ja kolesterolia sekä aktivoida sekä fyysisen että psyykkisen stressireaktion. Pitkään jatkunut yksinäisyys myös kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, sekä alentaa muutenkin vastustuskykyä.
Niin humanitääriset kuin kansantaloudelliset syyt puoltavat vahvasti sitä, että ikäihmisten aktivointi ja tuettu asuminen, jossa päivätoimintaa on tarjolla vähentävät yksinäisyyttä sekä lisäävät merkittävästä hyvinvointia senioriväestössä. Itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeä tekijä hyvän elämän laadun kannalta. Vanhuuden viisaudella ja kokemuksella on arvo, jonka toivoisi näkyvän vahvana yhteiskunnassamme.
Siksi kannatan lämpimästi Marin aloitetta, jonka myötä kotihoitoa kehitetään siten, että kotona asuminen ei tarkoita yksinäisyyttä, vaan me otamme vastuun siitä, että jokainen haetaan mukaan.
Anna-Mari Sajaniemi on yrittäjä ja Helsinkiin muuttanut kainuulainen
Valokuva Susanna Kekkonen ja kuvitus Elina Savolainen
Arjen ymmärtäminen on tärkeää politiikassa. Koulujen osalta arki on muuttunut useimpien päättäjien omista kouluajoista. 90-luvulla ala-asteaikanani kärsittiin lamasta, ja haluttiin suunnata kohti uutta eurooppalaista yhteistyötä suomettumisen jäljiltä.
