Kulttuuriala nähdään yhä usein “kivana ja ylimääräisenä” asiana, johon valtio upottaa rahaa. Kulttuuri tulisi nähdä jokaisen ihmisen perusoikeutena — ja merkittävänä elinkeinona. Taloustutkimus Oy:n tekemän selvityksen mukaan valtion 1,3 miljardin euron tuki tuottaa alalla 14 miljardin tuotoksen. Vihreiden kulttuuripoliittinen ohjelma alkaa sanoin: on aika tunnistaa se voima, jonka kulttuuri antaa niin ihmisille kuin myös yhteisöille, alueille, kunnille ja taloudelle.
Järjestin viime viikolla keskustelutilaisuuden kulttuurialan talousvaikutuksista. Asiantuntijat edustaen eri kulttuuri- ja taidealoja olivat yksimielisiä siitä, että kulttuuri ymmärretään usein väärin sekä käsitteenä, toimialana että kannattavuudeltaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimii Kansallisooppera, jonka välittömät ja välilliset tuotokset ovat nelinkertaiset saamiinsa valtionavustuksiin verrattuna. Kulttuurialan ja Vihreiden yhteinen tavoite on kasvattaa kulttuurin rahoitusta pysyvästi yli prosenttiin valtion budjetista.
Puhutaan rahasta
Pitäisikö rahasta, kulttuurin tuottavuudesta ja taloudellisista vaikutuksista puhua enemmän? Työllisyysvaikutukset ja vaikutus bkt:hen nostavat kulttuurialan taloudellista arvoa ja osoittavat sen olevan merkittävä elinkeino. Kuusisto&Sahlstedt Oy:n johtajan Kati Kuusiston painava viesti onkin, että kulttuuriala on toimiala siinä missä muutkin toimialat. Kulttuuritapahtumat synnyttävät merkittävää taloudellista aktiivisuutta, sillä ne kiihdyttävät samalla myös muiden alojen, kuten ravintola- majoitus- ja matkailualojen, kasvua.
KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen toi esille, että kulttuurialojen tuotos on kasvanut noin 2,4 miljardia euroa viime vuosikymmenen aikana, mutta kulttuurialojen työllisyys on silti vähentynyt yli 20 prosenttia vuosien 2010 ja 2019 välillä. Audiovisuaalinen kulttuuri ja multimedia sekä esittävä taide ovat lisänneet tuotosta, mutta tuotos on vähentynyt kirjastoissa, kirjallisuudessa ja sanomalehdissä. Luovien alojen työn edellytyksissä ja palkkauksessa olisi paljon parannettavaa.
Kansallisoopperan pääjohtaja Gita Kadambi totesi, että kulttuurin ja vielä tarkemmin taiteen arvon määrittelyn tekee vaikeaksi itse taiteen vaikea mitattavuus. Miten arvotetaan taiteen itseisarvo ja vapaus? Taiteen taloudellista arvoa on vaikea määritellä, sillä taiteella ei ole yksiselitteistä määritelmää eikä funktiota. Taide voi lisätä luovuutta, vahvistaa tunne-elämää, ravistella, kyseenalaistaa tai virkistää.
Rahasta puhuminen kuitenkin kannattaa. Mitä paremmin kulttuurin taloudellinen arvo pystytään osoittamaan, sitä parempi todennäköisyys, että kulttuurialan rahoitus olisi riittävällä tasolla.
Kulttuuri ja taidekasvatus kuuluvat kaikille
Kaikilla on oltava mahdollisuus nauttia kulttuuripalveluista ja taiteen harrastamisesta asuinpaikasta, iästä, taustasta, sosioekonomisesta asemasta ja elämäntilanteesta riippumatta. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaani Emilie Gardberg toi esille, että usein taiteen yhteiskunnallinen arvo voidaan nähdä vasta pidemmän ajanjakson kuluttua. Musiikki kehittää ihmisissä juuri niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita nykyään usein nimitetään tulevaisuustaidoiksi: pitkäjänteisyys, päätöksenteko, arviointikyky, kyky luoviin ratkaisuihin ja tunteiden käsittelyyn.
Taide ei synny ilman taiteilijoita
“Silloin kun taiteilija voi hyvin, meillä on myös rikas taide-elämä”, totesi Suomen Taiteilijaseuran va. toiminnanjohtaja Annu Kemppainen. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota taiteilijoiden hyvinvointiin sekä nostettava arvostusta taiteilijoita kohtaan. Tehtävää taiteilijoiden työn edellytysten parantamiseksi riittää: esimerkiksi apurahojen tasoa ja määrää pitäisi kasvattaa, kuvataiteilijan tekijänoikeuksia vahvistaa ja näyttelypalkkiomallia laajentaa gallerioihin.
Tällä hallituskaudella on uudistettu näyttelypalkkiojärjestelmää, joka takaa taiteilijalle korvauksen museonäyttelyn eteen tehdystä työstä. Näyttelypalkkiomalli on suuri harppaus: se vahvistaa taiteilijoiden toimeentuloa ja työn arvostusta sekä viitoittaa tietä laajemmin kohti yhtenäisiä sopimus- ja korvauskäytäntöjä taidealalla. Taiteilijoiden sekä muiden kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa ja sosiaaliturvaa tulisi parantaa. Sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa kokonaisuudistusta, ja erityisesti siirtymistä eri toimeentulon muotojen välillä tulisi sujuvoittaa.
Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio totesi, että koronapandemian hoidossa helpoimpia sulkutoimenpiteitä poliittisesti oli laittaa kulttuuritoiminta kiinni – perustein, jotka epidemiologisesti olivat kyseenalaisia. Tämä osoittaa hänestä sen, miten huonosti kulttuurin arvo yhteiskunnassamme ymmärretään. Kulttuurialan ammattilaiset saavat yhä välillä kuulla heittoja “oikeisiin töihin” menemisestä. Kulttuuri- ja taidealat työt ovat oikeita töitä.
BKT vai muut talouden mittarit
Kansantaloutta on totuttu mittaamaan bruttokansantuotteen (BKT) avulla. Se ei kuitenkaan ole hyvä mittari mittaamaan hyvinvointia eikä ota huomioon talouskasvusta aiheutuvia haittoja. Valtioiden kehitystä tulisi tarkastella yhä enemmän vaihtoehtoisen talousmittareiden avulla. Niitä ovat esimerkiksi HDI eli inhimillisen kehityksen indeksi, ISEW eli kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari, GPI eli aidon kehityksen mittari ja HPI eli onnellisen planeetan indeksi.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikana yhdeksi talousajattelun kärjeksi tulisi asettaa aineeton arvonluonti ja luova talous.
Uusi-Seelanti luopui vuonna 2019 virallisesti bruttokansantuotteen käytöstä maan tärkeimpänä taloudellisen kehityksen mittarina. Suomessa sekä koko Euroopan Unionin tasolla bkt:n rinnalla tulisi käyttää yhä enemmän muita mittareita, jotka kuvaavat paremmin kansalaisten hyvinvointia, koulutusta, terveyttä ja tyytyväisyyttä omaan elämään ja ympäristöön.
Useat alat ovat laskeneet, kuinka niihin sijoitettu euro nostaisi hyvinvointia seitsenkertaisesti tai kymmenkertaisesti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näy BKT:ssa ja muissa taloudellista toimintaa ohjaavissa laskelmissa. Syy on yksinkertainen: laskelmat huomioivat huonosti esimerkiksi hyvinvointia.
Siksi kannustan siihen, että kulttuurialoilla rohkeasti kyseenalaistetaan ne mittarit, jotka eivät huomioi esimerkiksi hyvinvointia tai luontokatoa. Koska on tarpeen siirtyä sellaiseen taloudelliseen toimintaan, jota raamittaa luonnonvarojen kestävyys, pärjännee kulttuuri aineettomana arvonluontia tuovana alana tässä hyvin. Kulttuuri on myös olennainen osa niin kutsuttua vihreää siirtymää.
Tänä vuonna julkaistussa Vihreässä kulttuurimanifestissa kiteytetään vihreän kulttuuripolitiikan tavoitteet, joista ensimmäinen on kulttuurin rahoituksen kasvattaminen pysyvästi yli prosenttiin valtion budjetista. Kannatamme kulttuuripoliittisen selonteon laatimista, kulttuuripolitiikan johtamisen parantamista ja Yleisradion rahoituksen ja monipuolisen kulttuuritarjonnan turvaamista. Kulttuurin roolia tulee vahvistaa osana kuntien elinvoima- ja elinkeinopolitiikkaa sekä ottaa laajasti käyttöön taiteen ja kulttuurin prosenttiperiaate. On tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurin myönteiset taloudelliset vaikutukset.
