Tekijä: mari.holopainen (Page 3 of 17)

Kulttuuria ja luovia aloja tulee edistää vahvemmin osana elinkei­no­po­li­tiikkaa

 

Kulttuuri ja luovat alat ovat taloudellisesti tuottava ja työllistävä toimiala. Talouden painopisteen siirtyessä yhä enemmän aineettomaan arvonluontiin on syytä luoda lisää keinoja, joilla edistetään kulttuuria ja luovia aloja osana elinkeinopolitiikkaa.

Kulttuurilla ja luovilla aloilla on huomattavaa kasvupotentiaalia

Kulttuuri ja luovat alat ovat kasvaneet Euroopassa viime vuosina keskimääräistä nopeammin. Ennen koronapandemiaa ne muodostivat jo 4,4 % EU:n bruttokansantuotteesta. Suomessa luovien alojen BKT-osuus on verrokkimaita pienempi, 3,1 prosenttia, joten kasvupotentiaali on huomattava. Kulttuuri on siis taloudellista toimintaa sekä voimakkaasti kasvusuuntainen ja tuottava ala. Hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi luovien alojen työpaikkojen lisääntyminen, BKT:n osuuden nousu ja työntekijöiden työskentelyedellytysten paraneminen.

Luovilla aloilla on monia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia

Aineeton arvonluonti ja luova talous tulee asettaa yhdeksi kestävän kasvun kärjeksi. Luoviin aloihin ja luovan osaamisen hyödyntämiseen tehtävät panostukset nopeuttavat elinkeinorakenteen monipuolistumista, lisäävät vientiä ja jalostusarvoa. Luovaa taloutta tukevat toimenpiteet vaikuttavat positiivisesti työllisyyteen. Lisäksi muiden toimialojen kilpailukykyä ja työllisyyttä voidaan merkittävästi lisätä panostamalla aineettoman pääoman ja luovan osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen ja taloudellisen lisäarvon synnyttämiseen nykyistä laajemmin koko taloudessa.

Kulttuuri ja luovat alat ovat työllistävä toimiala

Luovat alat ovat työvoimavaltaisia ja kulttuurialoilla työskentelevistä 28 % on yrittäjiä. Kulta ry:n selvityksen mukaan kulttuurialan työllisten palkkasumma on kokonaisuudessaan 5,1 miljardia euroa. Kotitaloudet käyttävät omia rahojaan kulttuuriin 5,7 miljardia euroa vuodessa. Kulttuurialojen tuotos on vuodessa 13 miljardia euroa. Kulttuuriala työllistää suoraan 77 000 työntekijää ja välillisesti 46 000 työntekijää. Julkinen sektori kerää työtuloihin perustuvia veroja ja veroluontoisia maksuja 3,3 miljardia euroa.

Luovien alojen edistämiseksi tarvitaan uusia rahoitusinstrumentteja

Luovat alat tuottavat moninkertaisesti enemmän kuin valtio niitä tukee, ja esimerkiksi kotimaisen elokuvan tuotantotuet tuottavat yhteiskunnalle kaksinkertaisen euromääräisen hyödyn. Kulttuurivienti on merkittävä mahdollisuus ja vahvistaa Suomi-kuvaa maailmalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurialan tulevaisuustyöryhmä on suositellut, että kulttuuri- ja elinkeinopoliittisia rahoitusinstrumentteja ja tukijärjestelmiä kehitetään ja että kulttuuripoliittinen selonteko annetaan eduskunnalle vuonna 2023 alkavalla hallituskaudella. Edellinen kulttuuripoliittinen selonteko on vuodelta 2011.

Creative Business Finland kirjattiin istuvan hallituksen ohjelmaan ja se on perustettu, mutta toistaiseksi vielä huomattavasti erilaisessa muodossa. Työryhmän tavoitteena oli saavuttaa alueelliset luovien alojen ekosysteemipalvelut.  Myös uudempi työryhmä esittää taide- ja kulttuurialojen tukemista osana elinkeinopoliittisia palveluita ja tukia, esimerkiksi Creative Business Finlandin kautta. Luovien alojen yritykset ovat monin paikoin vielä pieniä, eivätkä ole siinä vaiheessa liiketoiminnassaan, että Business Finlandin myöntämillä tuilla voitaisiin hakea kansainvälistä kasvua. Tukijärjestelmiä pitää kehittää tukemaan paremmin myös aloittelevia luovien alojen yrityksiä.

Kansanedustajat Mari Holopainen ja Outi Alanko-Kahiluoto jättivät kirjallisen kysymyksen kulttuurin ja luovien alojen edistämisestä vahvemmin osana elinkeinopolitiikkaa.

Tietopo­li­tiikkaa tarvitaan ohjaamaan digitali­soi­tuvaa yhteiskuntaa ihmisläh­töi­seksi ja kestäväksi

Kuva: Susanna Kekkonen

Digitalisaatio vaikuttaa meihin joka päivä. Se muokkaa maailmaa nopeasti ja laajasti yhtä aikaa ympäristökriisin, kaupungistumisen, globalisaation sekä väestön vanhenemisen rinnalla. Digitalisaatio on yhteiskunnallisesti merkittävä teema, jonka painoarvo kasvaa jatkuvasti. Sitä on kuitenkin käsitelty politiikassa vasta vähän.

Hyödyt digitalisaatiosta saadaan tavoitteellisella politiikalla 

Suomessa on tuudittauduttu digitaalisesti edistyneen maan mielikuvaan, joka ei enää kaikin osin vastaa todellisuutta. Tulevaisuusvaliokunta julkaisi keskustelunavauksen: Tieto- ja teknologiapolitiikan poikkihallinnollinen johtaminen. Selvityksen esipuheessa todetaan, että Suomi ei ole viime vuosina kyennyt täysimääräisesti hyödyntämään uuden teknologian suomia mahdollisuuksia. Olemme jäämässä jälkeen verrokkimaista, ja kykymme tehdä kestävän hyvinvoinnin investointeja heikkenee. Tieto, osaaminen ja teknologia ovat hyvän tulevaisuuden rakennuspuita, mutta vain, jos niihin panostetaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Vahingossa, ilman harkittua politiikkaa, emme voi saavuttaa riittävää tuottavuutta, hyvinvointia ja turvallisuutta emmekä vihreää siirtymää.

Otsikkonsa mukaisesti tulevaisuusvaliokunnan selvitys kartoittaa vaihtoehtoja tietopolitiikan johtamiseen. Digitalisaatio ulottuu organisaatioiden ja sektorien rajojen yli. Tällainen ympäristö haastaa perinteisen johtamisen. Kun digitalisaation hyötyjä haetaan organisaation sisällä, tulokset ovat rajallisia. Esimerkiksi julkisen palvelun asiakkaiden tiedot sijaitsevat hajallaan eri toimijoiden tietojärjestelmissä. Tällä hallituskaudella perustettu ministeriöiden yhteinen digitoimisto on erinomainen avaus uuden politiikkalohkon ja hallinnonaloja yhdistävän johtamisen luomiseksi. Toivottavasti Tulevaisuusvaliokunnan selvityksen pohjalta pystytään rakentamaan tälle kehitykselle jatkoa vaalien jälkeen.

Tietopolitiikka on nyt kuin ympäristöpolitiikka 70-luvulla

Vastaavalla tavalla kuin ympäristöpolitiikka muodostui omaksi politiikkalohkokseen vihreän liikkeen alkuaikoina, tarvitaan digitalisaation, ennakoimattomien kriisien ja demokratiaa horjuttavan disinformaation aikana kestävää, yli hallituskausien ulottuvaa tietopolitiikkaa. Vihreiden tietopoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2021 peräänkuulutetaan tietopolitiikan vahvempaa roolia. Me vihreät haluamme tukea ihmislähtöistä digitalisaatiota ja vakiinnuttaa tietopolitiikan uudeksi politiikkalohkoksi. Siinä missä edellisen sadan vuoden aikana Suomeen on luotu nykyisen hyvinvointimme perustaksi työlainsäädännön, peruskoulun ja neuvoloiden kaltaisia instituutioita, on tulevien vuosikymmenten aikana kehitettävä vastaavan tasoisia yhteiskunnallisia ratkaisuja ja ajantasaista lainsäädäntöä tukemaan ja turvaamaan digitalisoituvaa elämää.

Yhteistyötä puolueiden välillä

Merkittävää digitalisaation politiikkalohkossa on myös eri puolueiden yhteistyötä korostava tekemisen tapa. Digitalisaatioon ja teknologioihin liittyvässä asioissa raja-aidat puolueiden, ideologioiden ja erilaisten eturyhmien välillä ovat matalampia kuin monella muulla alueella. Kumppanina tulevaisuusvaliokunnan selvityksen teossa on ollut Tietopolitiikka.fi -ryhmä, johon kuuluu digipolitiikan tekijöitä kaikista eduskuntapuolueista. Tietopolitiikkaryhmä on myös julkaissut tieto- ja teknologiapolitiikan suosituksia tuleviin hallitusneuvotteluihin. En olisi yllättynyt, mikäli monet näistä suosituksista etenevät vaalituloksesta riippumatta. Puolueiden erot ja arvojen kamppailu on tärkeä osa demokratiaa, mutta joillain alueilla on saavutettavissa enemmän yhdessä.

Eduskunnan täysistunto on oikea paikka päättää saamelaiskäräjälaista

TIEDOTE
23.2.2023
 

Kansanedustaja Mari Holopainen: eduskunnan täysistunto on oikea paikka päättää saamelaiskäräjälaista

 Saamelaiskäräjälaki on saatava eduskunnan täysistuntoon ennen istuntokauden päättymistä.

”Eduskunnan täysistunto on oikea paikka käsitellä myös saamelaiskäräjälaki. Toivon, että perustuslakivaliokunta pystyy etenemään asiassa. Valiokunnalle on jo annettu tähän lisäaikaa,” Holopainen korostaa.

Eduskunnan valiokunnat ovat saaneet saamelaiskäräjälain käsiteltyä perustuslakivaliokuntaa lukuun ottamatta.

”Demokraattisen päätöksentekoprosessin toimivuudesta on huolehdittava. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin,” Mari Holopainen toteaa.

Talousvaliokunta totesi lausunnossaan, että tasapainoinen ja ajantasainen saamelaiskäräjälaki on myös tärkeä osa taloudellista toiminta- ja investointiympäristöä. Talousvaliokunta piti keskeisenä, että yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite turvaa toimivalla tavalla saamelaisten mahdollisuutta perinteisten elinkeinojensa harjoittamiseen, eri elinkeinojen yhteensovittamista ja edistää sääntelyn ja viranomaistoiminnan ennakoitavuutta.

Saamelaiskäräjälain tavoitteena on turvata saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja parantaa saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Uudistustyön lähtökohtana ovat olleet perusoikeudet ja muut perustuslain asettamat velvoitteet, Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus. Voimassa olevan saamelaiskäräjälain on arvioitu olevan monilta osin vanhentunut, paikoin epäselvä ja avoin ristiriitoja aiheuttaneille tulkinnoille.

 

Lisätiedot:

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr.), talousvaliokunnan jäsen
+358505143452
mari.holopainen@eduskunta.fi
https://www.mariholopainen.fi/

Kaivoslakiin lisättiin uusi pykäläkokonaisuus kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi vihreiden aloitteesta

TIEDOTE
9.2.2023

Kansanedustaja Mari Holopainen: kaivoslakiin lisättiin uusi pykäläkokonaisuus kansallisen turvallisuuden turvaamiseksi vihreiden aloitteesta

Kokonaisuudessa riittää korjattavaa vihreiden näkökulmasta.

Talousvaliokunta on tänään antanut mietinnön kaivoslaista. Vihreiden talousvaliokunnan vastaava kansanedustaja Mari Holopainen on tyytyväinen siitä, että talousvaliokunta teki uuden pykäläkokonaisuuden kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden sekä yhteiskunnan kriittisten intressien turvaamiseksi. Kaivoslakimietintöön saatiin neuvoteltua myös sitovia lausumia, vaikka lakiuudistus on kokonaisuudessaan vihreiden mielestä riittämätön.

“Vihreiden aloitteesta valtaustyyppistä lainsäädäntörakennetta korjattiin kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden osalta. Valtaustyyppisessä lainsäädäntörakenteessa on ilmeisiä riskejä, joita olen nostanut esiin, samoin kansalaisliikkeet ja monet asiantuntijat ovat varoittaneet niistä jo pitkään. Olen nostanut esiin, miten Suomi tosiasiallisesti pystyy turvaamaan kriittisiä mineraaleja ja intressejä jopa epämääräisten pöytälaatikkoyritysten varauksilta. Esimerkiksi yli miljoonaan ihmisen juomavedenottoalueen läheisyydessä Päijänteellä tehdyt varaukset herättivät suurta huolta. Olen tyytyväinen, että valiokunta kannatti näitä muutoksia, joilla parannetaan valtion mahdollisuuksia puuttua tiettyihin ilmeisiin ja räikeimpiin epäkohtiin, Mari Holopainen korostaa.

“Jatkossa malminetsintälupa ja kaivoslupa voidaan peruuttaa, jos toiminnan arvioidaan vaarantavan maanpuolustusta, huoltovarmuutta, yhteiskunnan kannalta välttämättömän infrastruktuurin toimintaa tai muuta kansallisen turvallisuuden etua. Tämä on tarpeellinen parannus nykyiseen lainsäädäntöön,” nostaa Holopainen.

“Ympäristönsuojelun osalta saatiin joitain pieniä parannuksia, mutta paljon jäi hallituksen esityksestä puuttumaan. Valitettavasti hallituksen neuvotteluissa vain vihreät ja vasemmisto ajoivat kunnianhimoisempia korjaustarpeita ympäristönsuojeluun ja maanomistajien oikeuksiin. Osana luonnonsuojelulakia luonnonpuistot ja kansallispuistot rajattiin malminetsinnältä sekä valtion luonnonsuojelualueille saatiin korkeampi kynnys. Vihreiden tavoitteena on, että jatkossa myös arvokkaat luontoalueet, kulttuuriympäristöt ja vesialueet kaivostoiminnan rajataan kaivostoiminnan ulkopuolelle, Holopainen toteaa.

“Selkeä myönteinen täsmennys kaivoslaissa on kuntakaavan roolin korostuminen. Näin kunta on selkeämmin vastuussa elinkeinostrategiastaan. Paljon jää kuitenkin kuntien varaan, joille yksittäisen kaivoshankkeen vaikutusten arviointi voi olla ainutkertainen ponnistus, Holopainen sanoo.

“On myös myönteistä, että lisäsimme valiokunnassa mietintöön sitovia lausumia kaivoksia ohjaavan lainsäädännön jatkokehittämisestä. Eduskunta esimerkiksi edellyttää kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamisen edistämistä. Eduskunta myös edellyttää selvitettävän, miten kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma huomioidaan paremmin kaivoslupaprosessissa,” Holopainen kertoo.

“Mietintö oli muuten lopulta yksimielinen, mutta oppositio ei kannattanut tekstimainintaa siitä, että Suomi on sitoutunut vähintään 30 prosentin kansainvälisiin ja EU:n tavoitteisiin maa- ja vesialueiden suojelusta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, ” Holopainen toteaa.

Holopainen on perehtynyt kaivoslakiin, seurannut lainvalmistelua läheltä ja vaikuttanut siihen Vihreiden talousvaliokunnan vastaavana. Jo ennen kansanedustajaksi valituksi tulemista Holopainen on perehtynyt kaivoslainsäädännön epäkohtiin ja vaikuttanut niihin.

Lisätiedot:

Kansanedustaja Mari Holopainen
talousvaliokunnan jäsen ja valiokuntavastaava
mari.holopainen@eduskunta.fi
0505143452

Poliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun tietoon

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 4.2.2023. 

Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén nosti esiin kirjoituksessaan (HS Mielipide 25.1.) tärkeän aiheen: tutkitun tiedon aseman päätöksenteossa. Poliittiset päätökset riippuvat pitkälti siitä, minkälaista tietoa hyödynnetään. Päätöksillä hyödyntää tai olla hyödyntämättä tutkittua tietoa on kriittiset vaikutukset yhteiskuntaamme.

Poliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Tätä edistää myös tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, jonka jäseninä on lähes 800 tutkijajäsentä sekä kansanedustajat. Seuran tavoitteena on vahvistaa tieteentekijöiden ja päätöksentekijöiden vuorovaikutusta ja edistää tutkitun tiedon hyödyntämistä.

Olemme käynnistäneet Tutkaksessa tutkijakummitoiminnan, jossa mukaan hakeneet kansanedustajat ja tutkijat muodostavat kummiparin. Kummitoiminta vahvistaa syvempää ajatusten vaihtoa ja ymmärrystä päätöksenteon ja tutkimuksen risteyksistä.

Lakihankkeiden käsittelyssä tulee varmistaa, että eduskunnan valiokunnat pyytävät asiantuntijoiksi tutkijoita eturyhmien lisäksi. Vähintään yhtä tärkeää on kuulla tutkijoita enemmän lakihankkeiden valmistelun alkuvaiheessa, niin ministeriöissä kuin hallituksen päätöksenteonkin tukena. Tutkijoita kannustamme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr),
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja (vihr),
filosofian tohtori,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja vuosina 2019-2022

Laaja-alainen humanistinen sivistys ja tutkimus on turvattava

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Mielipide-palstalla 2.2.2023.

Humanistisilla aloilla on viime vuosina jouduttu jatkuvasti taistelemaan tieteenalojen arvostuksen puolesta. Vääntö linkittyy niin käytännön rahoitusmalleihin kuin laajempaan keskusteluun tieteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Keskustelua on käyty erityisesti pienten humanististen tieteenalojen kohtalosta. Professuurien lakkauttaminen yksittäisillä aloilla yksittäisessä yliopistossa saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta käytännössä se kaventaa tieteellistä keskustelua tavalla, jolla on laajoja ja osin arvaamattomiakin seurauksia. Alan tutkijoiden tulevaisuuden työllistymisnäkymät heikentyvät, alalta katoaa opiskelijoita, tieteellisten julkaisujen tekijät ja lukijat vähenevät, tieteellinen keskustelu köyhtyy ja koko ala hiipuu.

Nyt pinnalla ovat Turun yliopiston muutosneuvottelut. Ratkaisut ovat yliopistojen käsissä. Yliopistojen valtion rahoituksesta päättää eduskunta. Onkin tärkeää, että tällä hallituskaudella olemme poistaneet korkeakoulujen indeksijäädytykset ja saaneet aikaiseksi parlamentaarisen sitoumuksen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin investoimisesta.

Kannamme huolta laaja-alaisen, korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen säilymisestä. Tieteenalat ovat todella eriarvoisessa asemassa ulkoisen rahoituksen suhteen.

Humanistien osaaminen pitäisi myös tunnistaa työmarkkinoilla paremmin. Kuten Juhani Kostet nosti kirjoituksessaan (Turun Sanomat 29.1.) esiin, vuoden 2020 Museolaki on parantanut museo- ja kulttuuriperintöalan näkymiä ja tarvetta.

Humanististen tieteiden arvo yhteiskunnalle on suuri ja ne ansaitsevat Suomessa enemmän arvostusta.

Suomalaiselle korkeatasoiselle akateemiselle tutkimukselle on elintärkeää, että keskustelua käydään myös suomen kielellä. Kuten kielen kuollessa professuurien lakkauttaminen tuhoaa traditioita ja sellaista alan hiljaista tietoa, jota on mahdoton myöhemmin palauttaa. Myös humanistien pitää voida muiden tieteentekijöiden tavoin luottaa rahoituksen linjakkuuteen ja pitkäjänteisyyteen.

MARI HOLOPAINEN
kansanedustaja (vihr)
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja
Helsinki

ESSI LINDBERG
filosofian maisteri,
tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö
Turku

Rakennetun ympäristön arvot on turvattava paremmin

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden debatti-palstalla 30.1.2023

Kulttuuriperinnön arvo tulisi tunnistaa paremmin alueiden ja kaupunkien suunnittelussa. Vanhan korjaamista pitäisi suosia uuden rakentamisen sijaan aina kun mahdollista. Sitä mikä on kerran purettu, ei saa enää koskaan takaisin.

Rakentamista sanelevat nykyään pitkälti lyhyen aikajänteen teknistaloudelliset tavoitteet. Tämä on ristiriitaista, sillä laissa ja strategioissa korostetaan yhteistä vastuuta luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä sekä yksilön oikeutta vaikuttaa elinympäristöönsä.

Käytännössä paikallisten kuuleminen on usein näennäistä, arvorakennuksia esitetään liian kalliina korjata, vain purkava uudisrakentaminen kannattavana tai maisemaansa ylimitoitettu rakentaminen tiivistämisen pakkona.

Ihmisiä houkuttelevat viihtyisät kaupungit

Monissa kunnissa elinvoimaa tavoitellaan kapeasti lähinnä uudisrakentamisella. Ne eivät tuo elinvoimaa, jos hankkeet eivät luo ympäristöjä, jotka nähdään jatkossakin säilyttämisen arvoisena.

Ihmisiä ja investointeja houkuttelevat viihtyisät kaupungit ja paikat. Tulee kalliiksi olla säilyttämättä ja rakentamatta kestävää ja viihtyisää arkkitehtuuria, vaikka se ei kustannussyistä olisikaan ensimmäisen rakennuttajan intressi.

Uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kestävän ympäristön tavoitteet eivät toteudu niin kauan kuin säädösohjaus ei niitä tue. Eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki ei ratkaise todettuja ongelmia kulttuuriympäristön arvojen vaalimisessa.

Asemakaavalla tai rakennusperintölailla suojellut kohteet ovat purkamiselta suojassa, mutta tällainen suojelumerkintä on arviolta vain yhdellä prosentilla rakennuskannastamme.

Jatkuvuutta ja elävyyttä

Uhan alla ovat useat hyvinvointi-Suomen ajan rakennukset, jotka on merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme ja maamme kuvaa. Havahdutaanko hävitykseen taas vasta kun on liian myöhäistä?

Kulttuuriympäristöt eivät säily tai kehity viihtyisiksi itsestään, vaan valintojen tuloksena. Yhteisen ympäristömme suojelun tarkoitus ei ole pysäyttää aikaa, vaan mahdollistaa niiden jatkuvuus ja elävyys.

 

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr), talousvaliokunnan jäsen,
kauppatieteiden väitöskirjatutkija

Reetta Nousiainen
väitöskirjatutkija, FM

Meilahden päiväkoti Pihlaja tulee säilyttää ja korjata

TIEDOTE
13.1.2023

Mari Holopainen: Meilahden päiväkoti Pihlaja tulee säilyttää ja korjata

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Mari Holopainen (vihr) ihmettelee Helsingin kaupungin hankeyksikön toimintaa ja ehdotusta purkaa vuonna 1953 rakennettu Meilahden päiväkoti Pihlaja, mistä Helsingin Sanomat uutisoi tänään.

“Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta päätti hiljattain, että päiväkoti Meilahden korjaamisen pitää olla vaihtoehto. Kaupungin virkahenkilön näkemyksen mukaan Meilahden nykyisen päiväkodin korjaaminen ei ole vaihtoehto, vaikka lautakuntamme päätti juuri toisin – vastoin toimialan alkuperäistä esitystä,” Holopainen ihmettelee.

“Tämä on järkyttävä esimerkki Helsingin kaupungin toiminnasta. Kaupunginosien toiveet ja tarpeet ollaan herkästi valmiina sivuuttamaan. Meilahdessa on erinomainen tontti varhaiskasvatukselle aivan koulun vieressä. Lapset ovat siirtymässä väliaikaisiin tiloihin, joissa ei ole juurikaan ulkoilupihaa, vain pieni kivinen piha,” Holopainen sanoo.

“Kaupungin näkemykset, jotka viittaavat alueen arkkitehtuuriin istuvan arvorakennuksen purkamiseen ovat  vastoin monia hyväksyttyjä periaatteita. Korjausrakentaminen on myös lähtökohta uudessa arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa”, Holopainen sanoo myös.

Holopainen vaatii osallistavampaa otetta ja muutosta kaupungin koulutuksen ja kasvatuksen johtamiseen: “Kaupungin varhaiskasvatus on jo kriisissä. Meilahden päiväkodissa on sitoutunut henkilökunta. Päätöksillä, joissa sivuutetaan kokonaisvaltainen harkinta, lapsivaikutusten arviointi, vanhempien ja henkilökunnan toiveet ei tulla parantamaan tilannetta.”

“Helsingissä suositaan kategorisesti suuria päiväkoteja, kun tarvittaisiin tapauskohtaisempaa harkintaa, Holopainen korostaa.

“Mielestäni kuntademokratiassa ei käy päinsä, että indikoidaan lähes heti lautakunnan linjauksen jälkeen, ettei tällainen onnistu. Asiasta päätetään jatkossakin lautakunnassa, ja mahdolliset kaavoituspäätökset menevät kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Asia jää siis vaaleilla valittujen valtuutettujen ja luottamushenkilöiden harkintaan,” Holopainen päättää.

Lisätiedot:

Mari Holopainen
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja

Holopainen toimii Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen luottamustehtävissä. Hän on kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston jäsen ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan varajäsen

mari.holopainen(at)eduskunta.fi
+358505143452

Vartijan tehtävään vaaditaan liian vähän koulutusta – tutkintovaatimuksia on pikaisesti tarkistettava

TIEDOTE
9.1.2023

”On selvää, että nykyiset koulutusvaatimukset vartijan tehtävään ovat aivan liian ohuita. Koulutuksen tulisi olla huomattavasti nykyistä kattavampaa. Esitän, että vartijan tehtävän koulutusvaatimuksia on pikaisesti tarkistettava,” helsinkiläinen kansanedustaja Mari Holopainen (vihr.) sanoo.

”Esille on tullut tapauksia, joissa vartijoiden voimankäyttö on ollut tahallisesti ylilyövää. Epäilyksenä on jopa naisen kuoleman tuottaminen kauppakeskus Iso Omenassa. Yksittäisiin epäilyksiin tullaan saamaan lisäselvyyttä ja lopulta oikeuden ratkaisu”, kansanedustaja Mari Holopainen sanoo.

Väliaikaisen vartijakortin saa 40 tunnin koulutuksella. Jatkokoulutus on 80 tunnin mittainen.

”Reilun viikon koulutuksella joudutaan siis tehtäviin, joissa kovaa taltuttamista ja voimakeinoja toista ihmistä vastaan on sallittua käyttää. Muutaman viikon pikakurssilla saa viisi kerrallaan vuotta voimassa olevan vakituisen vartijakortin,” kansanedustaja Holopainen ihmettelee.

”Esimerkiksi vammaiset henkilöt voivat kiinniottotilanteissa tulla väärin kohdelluiksi, mikäli riittävän laaja-alaista osaamista ei ole. Eikä sitä pysty saavuttamaan näillä opintomäärillä. Riittämätön koulutus ei ole oikein myöskään vartijan tehtävässä toimivia, usein nuoria ihmisiä kohtaan,” tutkijataustainen Holopainen korostaa.

Turvallisuuspalveluita hoitavat yksityisissä ja puolijulkisissa tiloissa alan yritykset. Vartijakoulutusta järjestää esimerkiksi alan suuri toimija Securitas yhteistyössä koulutuspalveluita tarjoavan Hyrian kanssa. Helsingissä alkavan kurssin hinta on 656 euroa.

”Harvassa tutkinnossa koulutus, sen laadusta ja alalle valittavien soveltuvuudesta huolehtiminen on näinkin suoraan alan firmalla.  Ja homma on retuperällä”, Holopainen sanoo.

”Vartiointia tarvitaan esimerkiksi metrossa, jotta muita ihmisiä voidaan suojata. Mutta vartioinnin pitää olla riittävän ammattitaitoista. Tarkoituksena on suojata muita ihmisiä, ei koskaan hakata huvikseen kiinniotettuja kuten epäillään tapahtuneen,” Holopainen päättää.

Lisätiedot:
Kansanedustaja Mari Holopainen
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
0505143452

Valokuva: David O’Weger

Tiede ja tutkimus vahvistavat yhteiskuntaa – Nämä asiat TKI-panostuksista on hyvä ymmärtää

Julkaistu Talouselämän 4.12.2022 Tebatti-osiossa

TKI-panostukset korkeakoulujen perusrahoitukseen hyödyttävät koko yhteiskuntaa

Eduskuntapuolueet ovat sopineet historiallisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-panostusten nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Eduskunta käsittelee parhaillaan TKI-rahoituslakia. Julkisen sektorin osuus panostuksesta olisi yksi kolmasosa ja yksityisen sektorin osuus kaksi kolmasosaa.

Vihdoin on ymmärretty, että finanssikriisistä alkanut tieteen ja tutkimuksen näivettäminen surkastuttaa koko yhteiskuntaa. Tässä ajattelutavan muutoksessa TKI-panostukset nähdään tulevaisuusinvestointeina, joille on lupa odottaa tuottoa tulevaisuudessa. Samalla odotus tuotoista johtaa keskusteluun kohti kaupallistettavia innovaatioita. Tämä on piinallisen kapea näkökulma TKI-toimintaan.

Tutkimus kietoutuu koulutukseen

TKI-toimintaa ei voi erottaa korkeimmasta koulutuksesta, joka perustuu tutkimukseen; samat tieteentekijät tutkivat ja opettavat. Suomalaisissa korkeakouluissa koulutetaan yli 60 000 asiantuntijaa vuosittain yhteiskunnan kaikille sektoreille. Tämä puoli TKI-toiminnasta jää liian usein huomaamatta.

Tutkimuksen ja koulutuksen kytköksen vuoksi on oleellista, että yhteisesti sovittuja TKI-lisäpanostuksia ohjataan korkeakoulujen perusrahoitukseen. Korkeakoulujen T&K-toiminnan menot kasvoivat viime vuonna vaatimattomat 1,7 prosenttia. Korkeakoulusektorin T&K-toiminnan valtion budjettirahoituksen osuus laski vuoteen 2020 verrattuna.

Käytännössä yliopistojen perusvoimavaroista palkattava tutkimushenkilöstö on professoreita, jotka vastaavat rahoituksen hakemisesta tutkimusryhmälleen. Muut tutkijat hakevat rahoitusta itselleen, joko henkilökohtaisesti tai osana tutkimusryhmää. Menestyminen kilpailluissa rahoitushauissa on konkreettisesti edellytys uran jatkumiselle, sillä rahoituksetta jääminen merkitsee usein myös työsuhteen päättymistä.

Rahoituksen lisäämisen yhteydessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota tutkijanuran veto- ja pitovoimaan. Miksi kansainvälinen tutkija, olipa hän suomalainen tai kotoisin muualta, haluaa suomalaisille pätkätyömarkkinoille pienellä palkalla, kun koko maailma avoin? Tutkijanurien ennakoitavuutta on kyettävä lisäämään ja jatkuvaa rahoituksen hakemisen painetta vähentämään vakinaistamalla työsuhteita ja nostamalla palkkoja.

Vapaa tiede luo vaikuttavuutta

Korkeakoulujen kouluttamia asiantuntijoita ja tutkijoita tarvitaan yhteiskunnan joka sektorilla. Panostuksia lisättäessä on huolehdittava siitä, että on myös osaajia tekemään tärkeää TKI-työtä. Siksi suunnitelmat nostaa nuorten koulutustaso 50 prosenttiin tai jopa enempään ikäluokasta 2030-luvun alkuvuosiin mennessä edellyttää uusien aloituspaikkojen rahoittamista täysimääräisesti. Koulutustason nosto on hyvä tavoite, mutta ilman rahoitusta se on tyhjää sanahelinää. Tällä eduskuntakaudella sovittu TKI-sitoumus ja sitä seurannut rahoituslaki ovat tärkeitä saavutuksia.

Vaikuttavinta tutkimusta syntyy, kun tiede saa kehittyä autonomisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta luo puitteet ja mahdollisuudet tieteen harjoittamiselle, mutta ei määrittele tieteen sisältöä. Tällainen tiede vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja mahdollisuuksia vastata kriiseihin kestävällä tavalla.

Jos tutkijoilla on riittävän turvatut työskentelyolosuhteet ja vapaus toteuttaa tieteellisiä päämääriä, ollaan jo pitkällä kestävän yhteiskunnan rakentamisessa. Tieteen vapaus ja yliopistojen autonomia edistävät myös korkeakoulututkintojen sisällöllistä laatua.

Yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta on tärkeää, että korkeakouluista valmistuneet ovat monipuolisesti sivistyneitä ja kykeneviä kriittiseen ajatteluun.

Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr.), tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja

Maija Mattila, erityisasiantuntija, Tieteentekijät

Tebatti: Tiede ja tutkimus vahvistavat yhteiskuntaa – Nämä asiat TKI-panostuksista on hyvä ymmärtää | Talouselämä (talouselama.fi)

Mari Holopainen eduskuntavaaliehdokas 2023

« Older posts Newer posts »

© 2026 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑