Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen, perheiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ja pärjäämisen kannalta nousee esiin Instagram-virrassani. Helsingin päiväkotien päivityksissä näkyy askartelua, ulkoleikkejä, nallen ja supersankarin roolivaatteita, on ajan ja avaruuden opettelua. Toiminta rakentuu suunniteltujen tavoitteiden kuten liikkumisen, luetun ymmärtämisen ja kaveritaitojen pohjalle. Kun lapseni päiväkodissa opeteltiin viikoittain tunnetaitoja, tuli mieleeni sama kysymys, jonka tuttavani nosti esiin katsellessaan lapsensa esikouluryhmän ohjelmaa: saisimmeko myös me aikuiset palata eskariin? Niin keskeisiä asioita voisi oppia esimerkiksi ryhmässä toimimisen kannalta.

Ei leikkirahaa

Samaan aikaan puhutaan varhaiskasvatuksen haasteista, jopa kriisistä. Ne nousivat laajaan julkiseen keskusteluun työntekijöiden resurssien ja työolojen riittämättömyyttä korostavan Vain kaksi kättä -liikkeen myötä, ja muutama vuosi sitten parempia palkkoja naisvaltaisille aloille vaativan Ei leikkirahaa -liikkeen ansiosta. Olin mukana muutaman vihreän valtuustokollegan ja lasten kanssa mielenilmauksessa Senaatintorilla, jossa huudettiin ”ei leikkirahaa”. Ei leikkirahaa -liikkeen viestinä oli ”työ on tärkee, palkka on törkee!”. Mieleenpainuvaa oli, kun puoli vuotta myöhemmin kärräilin alle kaksivuotiasta lastani tyhjän, lähes aution Senaatintorin poikki ja hämmästykseni rattaista alkoi kuulua sama rytmikäs ”ei leikkilahaa, ei leikkilahaa” -huuto. Hänelle tila palautti mieleen tämän huudahduksen, vaikka tuskin sen merkitystä.

Vaikuttaminen kannattaa. Tässä hallitusohjelmassa halusimme nostaa esiin, että koulutus on perusta, joka takaa jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet. Se on paras turva syrjään jäämistä ja näköalattomuutta vastaan. Oli hieno hetki, kun uudella kokoonpanolla eduskunnassa pystyimme hetki sitten palauttamaan edellisen hallituksen heikennykset: kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen ja yli 3-vuotiaiden pienemmät ryhmäkoot koko Suomeen. Kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta jatkuu ja sitä laajennetaan.

Varhaiskasvatuksen “voitot” tulisi sijoittaa takaisin toimintaan

Kuitenkin vain oikein resursoitu ja suunniteltu varhaiskasvatus tuottaa toivottuja yksilötason ja yhteiskunnallisia tuloksia. Ratkaisuja kuntien rahapulaan on haettu useissa kunnissa ulkoistamalla varhaiskasvatuspalveluja yrityksille esimerkiksi palvelusetelimallin avulla, mikä on johtanut päiväkotiketjujen yleistymiseen. Keskeisten julkisten palvelujen yksityiseen tuotantoon liittyy kuitenkin myös haittapuolia. Esimerkit vanhusten hoivapalveluista ja lastensuojelusta ovat hälyttäviä. Henkilöstökustannukset ja muut kulut on pidettävä mahdollisimman matalina. Varsin laajasti hyväksytty asenne rahalliseen voitontavoitteluun lasten ensimmäisten vuosien avulla lienee tulosta varhaiskasvatuksen hahmottamisesta jokseenkin erillisenä osana lapsen muuta opinpolkua. Tämä aiheuttaa myös erilaista palkkatasoa työehtosopimusten myötä: palkka on keskimäärin pienempi yksityisissä päiväkodeissa julkisiin verrattuna.

Varhaiskasvatuksen merkitys osana oppimisen polkua tunnistetaan yhä vahvemmin ja siksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut esiin periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu julkisilla rahoilla on mahdollista opetuksessa. Vaikka yksilötasolla valintoja päiväkotipaikoista tehdään sen mukaan, mitä on saatavilla, on vaikea nähdä, miksi pääosin julkisesti rahoitetussa yksityisessä varhaiskasvatuksessa ”voittoja” ei kotiuta takaisin päiväkotien omaan toimintaan kuten kaiken muun koulutuksen, säätiöpohjaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kohdalla toimitaan. Hallitusohjelmassa onkin päätetty selvittää, voidaanko voitontavoittelun rajoittaminen perusopetuksen tavoin ulottaa varhaiskasvatukseen.

Yksityisten varhaiskasvatuksen ketjujen yleistymisen edistämisen sijaan joustavia säätiö- tai yhdistysmalleja voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen omien palveluiden ohella. Säätiöt ovat yleinen tapa järjestää yleishyödyllistä toimintaa. Näin toimitaan myös Helsingissä yksityiskouluissa, koska laki ei salli voitonjakamista ulos omistajille tai ulkopuolisille sijoittajille, vaan tuotot palautetaan takaisin lasten hyväksi tehtävään toimintaan. Säätiöpohjaisten mallien vahvistamisesta hyötyisivät myös varhaiskasvatuksen pienet yhdistysmuotoiset toimijat.

Lähipäiväkoti taattava

Helsinki sai tunnustuksen vuoden 2019 varhaiskasvatuskuntana. Pääkaupungissa varhaiskasvatus toteutetaan edelleen pääosin julkisin palveluihin ja tyytyväisyys palveluita kohtaan on hyvällä tasolla. Kaupunki on tehnyt oikeita toimia: ryhmäkokoja ei ole kasvatettu eikä varhaiskasvatusoikeutta rajattu niiden mahdollistavien lakimuutostenkaan aikana. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä on mahdollista tukea lisää niin vanhempien kuin työntekijöiden kannalta. Ja jos muut alat tarjoavat paremmat edellytykset tulla toimeen, nousee alanvaihtajien määrä.

Muita konkreettisia toimia Helsingin varhaiskasvatustilanteen helpottamiseksi ovat lähipäiväkotitakuun toteuttaminen, jotta ihan jokainen lapsi saa varhaiskasvatuspaikan läheltä kotoaan sekä lisäresurssien tarjoaminen erityistä tukea tarvitseville päiväkodeille. Erityistarpeiden tukeminen on hoidettava lainsäädännön avulla kuntoon. Nämä toimenpiteet toisivat varhaiskasvatusta taas askeleen lähemmäksi muiden koulutustasojen nauttimaa arvostusta.

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja

Kirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Vihreiden verkkosivuilla.