Avainsana: Varhaiskasvatus (Page 1 of 2)

Moni helsinkiläinen vanhempi on saanut syksyn alkaessa päiväkodista kirjeen. Päiväkodin johtaja kertoo, että vielä ei tiedetä ketkä päiväkodissa työskentelevät. Ihmisten rekrytointi vie paljon aikaa ja resursseja ja onnistuu vaihtelevasti. Pienten lasten elämän kannalta tutulla ja turvallisella aikuisella on iso merkitys, mutta juuri heidän oikeutensa tuttuun ympäristöön toteutuu heikosti.

Henkilöstöpula ei ole yllätys. Varhaiskasvatuksen henkilöstövaje on ollut jo pitkään kestämätön Helsingissä. Palkkaus ja työolot eivät ole riittävän kilpailukykyisiä. Useat päiväkodit joutuvat jatkuvasti toimimaan vajaalla henkilökunnalla ja aina uusilla sijaisilla. Kierre johtaa siihen, että varhaiskasvatuksen opettajat ovat ylikuormittuneita ja siirtyvät muihin ammatteihin.

Kun jollain alalla on liian vähän tekijöitä, palkkaa tyypillisesti nostetaan. Kysynnän ja tarjonnan perusperiaatteen pitäisi toteutua myös naisvaltaisilla aloilla, kuten hoitoalalla ja varhaiskasvatuksessa.

Miten vastata varhaiskasvatuksen kriisiin? Ensinnäkin, suhdeluvuilla ei saa kikkailla: henkilökunnan riittävyys tulee laskea ryhmäkohtaisesti, ei koko päiväkodin tasolla. Lisääntyvät suunnittelu- ja kehittämistunnit tulee huomioida. Erityistä tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat erityisen tuen.

Tilamitoituksella ei tule tehdä säästöjä. Jokainen lapsi ja päiväkodissa työskentelevä aikuinen ansaitsee kunnolliset tilat. Työntekijät tarvitsevat taukotilan sekä tilan toiminnan suunnittelulle. Ulkotiloja ei voi suunnitella liian ahtaiksi ja näennäisesti satunnaisten retkien varaan. Päivittäisten ulkoilutilojen merkitys lapsille on suuri.

Työsuhteiden on oltava houkuttelevia, jotta päteviä hakijoita riittää. Tähän vaikutetaan palkkauksella, johtamisella ja työoloilla. Säästöt ovat mahdoton ajatus vallitsevassa tilanteessa.

Pienen lapsen turvallisuuden tunnetta vähentää se, jos päiväkodissa vastassa on usein eri henkilö. Eräs lastensuojelun ammattilainen totesi, että jokaisen lapsen elämässä pitää olla ihmisiä, jotka pystyvät muistelemaan yhdessä lapsen kanssa sitä, kun varpaaseen osui kivi tai käytiin uimassa.

Kolumni on alun perin julkaistu Helsingin Uutisissa 8.10.2022.

Synnytys on ainutlaatuinen tapahtuma, joka oli aikoinaan hengenvaarallinen sekä synnyttävälle että lapselle. Nykyisin Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista saada lapsia. Äiti-lapsikuolleisuus on pientä, koska ammattitaitoinen terveydenhuollon henkilökunta on paikalla synnytyksessä ja maksuttomat neuvolapalvelut mahdollistavat sen, että ongelmiin voidaan puuttua ajoissa.

Synnytyksiin liittyy kuitenkin myös pelkoa ja huolta, mikä on inhimillistä. Synnytyksissä voi tapahtua komplikaatioita ja fyysinen ja henkinen kuormitus on kova. Viime aikoina synnytyskokemuksiin on liittynyt lisääntyviä huolia: erityisesti pääkaupunkiseudulla kätilöt ja tuoreet vanhemmat ovat kertoneet kiireestä ja synnyttäjien lisääntyneestä turvattomuuden tunteesta. Synnyttäjiä on jouduttu ohjaamaan tilanpuutteen vuoksi jopa Hyvinkäälle saakka tai kotiuttamaan nopeasti uusien potilaiden tieltä. 

Selittäviä tekijöitä kokemuksiin on useita. Esimerkiksi kätilöiden tehtävänkuvien muuttuminen toimintojen tehostamisen seurauksena, koronakriisi sekä  syntyvyyden kasvu  vuonna 2020 ovat lisänneet synnytyssairaaloiden kuormitusta. Pätevää työvoimaa on toisinaan hankala löytää. 

Neuvolat keskittyvät synnytyksen jälkeen äidin sijasta pääosin vauvaan. Ja syystäkin, mutta  neuvoloissa tulisi huolehtia vauvojen hyvinvoinnin ohella myös synnyttäneiden fyysisestä toipumisesta että mielenterveydestä. Perheen voidessa hyvin myös vauva voi todennäköisesti paremmin. 

Ammattitaitoista henkilökuntaa tarvitaan lisää. Lisäresurssit mahdollistavat sen, että kätilöt saavat keskittyä ydintehtäviinsä, työvuorojärjestelyt ovat inhimillisempiä ja sijaisia helpompi rekrytoida. Osansa on luonnollisesti myös työn organisoinnin kehittämisellä ja työmotivaation lisäämisellä esimerkiksi hyödyntämällä kätilöiden erityisosaamista perhekeskuksissa sekä neuvolatoiminnan puolella. 

Myös naisvaltaisten alojen arvostusta yleisesti on syytä nostaa. Synnyttäjien keski-iän noustessa terveysongelmia ja perussairauksia esiintyy synnyttäjillä aiempaa enemmän, synnytyksiä joudutaan useammin käynnistämään ja sektioiden osuus on kasvanut. Kätilöiden palkkaus ei kuitenkaan korreloi erikoissairaanhoidon vaativuuden kanssa. Aloituspaikkojen lisääminen ei yksistään riitä, mikäli koulutukseen ei riitä hakijoita tai työssä ei jakseta.

Kätilöillä on oikeus tehdä työtään hyvin ja synnyttäjillä  on aina oikeus turvalliseen synnytykseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarjoaa mahdollisuuksia palvelupolun sujuvoittamiseen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiiviimpään yhteistyöhön. Uudistus ei saa johtaa kasvavien kaupunkiseutujen palveluiden heikkenemiseen. Erikoissairaanhoidon palvelut ja turvalliset synnytykset voidaan turvata myös jatkossa vain huolehtimalla riittävästä rahoituksesta.

Lähde: Our World in Data. https://ourworldindata.org/maternal-mortality (haettu 4.6.2021)

Päivähoidon laatuun vaikuttavat tutkimusten mukaan erityisesti lapsiryhmän koko, hoitajien ja lapsiryhmän pysyvyys sekä hoitopäivän pituus.

Perhepäivähoitajat jäävät usein sivuun keskusteltaessa laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamisesta jokaiselle lapselle. Aikaisemmin perhepäivähoitajana saattoi toimia lähes kuka vain, mutta nykyään kunnalliset perhepäivähoitajat ovat alan ammattitutkinnon suorittaneita. Tästä huolimatta perhepäivähoidon tulevaisuus on epäselvä.

Kunnallisten perhepäivähoitajien määrä oli huipussaan vuonna 1990, jolloin heitä oli noin 26 700. Vuonna 2018 heitä oli enää noin 3 200. Suuri osa perhepäivähoitajista on jäänyt eläkkeelle, moni on vaihtanut työpaikkaa, eikä uusia hoitajia ole tullut riittävästi tilalle. Kunnallisen perhepäivähoitajan työ ei houkuttele nuoria ammattilaisia alalle palkkauksella eikä työehdoilla. Työnantajapuolella ei ole kuitenkaan ollut tarpeeksi halua perhepäivähoidon kehittämiseen.

Jätin helmikuussa Helsingin kaupunginvaltuustoon aloitteen, jonka tavoitteena on parantaa helsinkiläisten perhepäivähoitajien työoloja ja lisätä sitä kautta työn houkuttelevuutta. Aloitteessa vaaditaan, että varsinaisen työpäivän ulkopuolella tehtävä työ laskettaisiin työajaksi. Tällä hetkellä perhepäivähoitajat joutuvat huolehtimaan osittain vapaa-ajallaan muun muassa kodin siivouksesta, ruokahuollosta sekä paperitöistä. Palkka tehdystä työstä kuuluu jokaiselle.

Perhepäivähoitajille tulee määritellä kiinteä kuukausipalkka, joka ei muutu lapsiryhmän koon mahdollisesti muuttuessa. Myös perhepäivähoitajille maksettavia kustannuskorvauksia on tarkistettava niin, että ne tosiasiallisesti riittävät kattamaan työn aiheuttamat kustannukset. Tällä hetkellä näin ei ole.

Perhepäivähoidon pelastaminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä. Siksi aloitteessa esitetään myös kokeilua perhepäivähoitajien ottamisesta mukaan kaupungin ruokapalveluiden piiriin. Toteutuessaan tämä helpottaisi perhepäivähoitajan arkea merkittävästi ja vähentäisi työn kuormitusta. Ruoan hankinta ja valmistaminen vievät paljon perhepäivähoitajan aikaa myös varsinaisen työpäivän ulkopuolella. Mikäli perhepäivähoitajat otettaisiin kaupungin ruokapalvelujen piiriin, vähenisi hoitajien työmäärä merkittävästi sekä työpäivän aikana että sen jälkeen.

Suomessa toimii tuhansia perhepäivähoitajia ja perhepäivähoidon piirissä on tuhansia lapsia. On tärkeää, että Helsinki huolehtii perhepäivähoidon edellytyksistä ja linjaa, mihin suuntaan sitä kehitetään. On aika nostaa perhepäivähoitajien tekemä arvokas työ esiin.

Mari Holopainen
Vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä

Päiväkotipaikkojen pula tuntuu ratkaisemattomalta ongelmalta Helsingissä.  Päivittäinen matka-aika päiväkodin, työn ja kodin välillä voi pahimmillaan olla useamman tunnin. Tämä ei ole ilmastotavoitteiden, eikä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta järkevää. Turhaa matkustamista tulisi välttää kaikin keinoin. Samalla epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta voi olla työnsaannin esteenä tai lykätä töihin paluuta.

Lapsiväestön kasvu on nopeaa

Lasten määrä Helsingissä on kasvanut tasaisesti viimeiset kymmenen vuotta. Lapsia on kaupungissa enemmän kuin kertaakaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Yllätys tämä ei ole, koska täydennysrakentaminen on vilkasta. Helsingin kantakaupungissa asuu enemmän lapsiperheitä, myös pienemmissä neliöissä.

Kaupungin järjestämän varhaiskasvatuksen asiakasmäärän ennustetaan olevan yhteensä 40 350 lasta vuonna 2019. Ennusteeseen on laskettu 213 lasta vähemmän kuin vuonna 2018. Ennusteet ovat kuitenkin paukkuneet yli ennenkin. Lasten määrä on huikea. Se ylittää heittämällä keskimääräisen suomalaisen kaupungin väkiluvun.  Suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa keskimääräiset nettomenot per lapsi ovat noin 9700 euroa vuodessa.   Varhaiskasvatuksen noin 400 miljoonan euron markkina on melkoinen. Ja se kasvaa.

Väestönkasvun suuruus vaihtelee ikäryhmittäin suunnitelmakaudella 2018–2021 arviolta näin:  Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden määrä kasvaa 3% eli 1 021 ja peruskouluikäisten, 7–15 -vuotiaiden määrä kasvaa 8 % eli 4 411.

Miten Helsinki aikoo turvata varhaiskasvatuksen laadun ja riittävyyden?

Helsingin kaupungin tulee toteuttaa alueellisen varhaiskasvatuspaikan takuu. Niin yksinkertaista se on. Tavoitteeseen liittyen on jätetty jo ainakin kaksi hyvää aloitetta, minun ja Pilvi Torstin. Omassa aloitteessani varhaiskasvatuksen laajeneva kaupallisuus ja palvelusetelimalli on nostettu pöydälle.  Aloitteeni kehottaa määrittämään takuuajan ja matkan päivähoidolle riittävän läheltä kotia.

Peruskoulujen osalta lapsille taataan lähikoulupaikka. Sen sijaan osa pienemmistä lapsista vanhempineen joutuu matkustamaan kauas ja viettämään aikaa erilaisissa kulkuvälineissä. Kun kaupunki pystyy jo järjestämään lähikoulupaikan oppilaille,  luontevana jatkoaskeleena on tarjota myös varhaiskasvatuspaikkatakuu kohtuullisen välimatkan ja ajan päästä. Helsingin kaupunki on lisännyt lapsimäärän kasvaessa suuren määrän päiväkotipaikkoja ja suuri osa lapsista saa jo päiväkotipaikan kodin läheltä tai kohtuullisen välimatkan päästä. Siten alueellisen lähivarhaiskasvatuspaikan tarjoaminen ei olisi laajuudeltaan mahdoton tehtävä, mutta edellyttää joustavampia ennakointimalleja ja resursseja.

Lähivarhaiskasvatuksen mahdollistamiseksi meidän on selvitettävä joustavien tilamallien kuten paviljonkipäiväkotien käyttöönottoa sekä mahdollisuuksia lisätä perhepäivähoitoa etenkin pienempien lasten osalta osana ratkaisua. Hoitotarpeen ja muuttoliikkeiden ennakointia voidaan parantaa hyödyntämällä Helsingin kaupungin digitalisointihanketta.

Kaavoitus ratkaisuna

Miksei päiväkodin suunnittelu ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Täydennysrakentaminen asettaa haasteita. Jo valmiiksi kaavoitetulle alueelle ei ole helppo ujuttaa uutta päiväkotitonttia ilman, että lähiluonto kärsii.  Siksi:

Uudet asuinalueet tulee suunnitella siten, että päiväkotien määrään ja täyttöasteisiin jätetään väljyyttä. Tilaa ei pidä suunnitella minimäärää lapsiennusteen perusteella.
Koulujen ja päiväkotien tilamitoitussuunnittelussa on oltava riittävä väljyys, jotta lähikoulu- ja päiväkotipaikka voidaan taata ilman ahtautta. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä kehityksen kannalta. Silloin lapsella pitäisi olla mahdollisuus altistua kaikelle hyvälle.

Asuinrakennuksiin tulee kaavoitusvaiheessa jättää ”kivijalkatiloja”, joita hyödyntää päiväkoteina ja myöhemmin alueen ikärakenteen muuttuessa niitä voidaan ottaa esimerkiksi liiketilakäyttöön.

Suurpäiväkotien normista tulee luopua.  Päiväkodit halutaan nykyisin sellaisiksi, että niihin mahtuu sata tai satoja lapsia. Tämä hankaloittaa sopivien tonttien ja tilojen löytämistä.
Kaupungin tavoitteena on rakentaa lähinnä suuria päiväkoteja itse linjaamallaan päätöksellä. Se ei ole joustavaa: tällaisesta kategorisesta linjauksesta tulisi luopua, jotta päiväkotipaikkapulaa voidaan helpottaa.

Tilojen suunnitteluun tarvitaan pedagogista asiantuntemusta ja kokemusta arjesta. Lue aloitteestamme lisää. 

Sopivien tilojen etsiminen tulee olla monipuolista. Alueelliset tarpeet pitäisi koordinoida uusien koulujen, toimitilojen ja asuinrakennusten suunnittelun kanssa.
Tämä tavoite taas vaatii sen, että tilojen tulee olla modulaarisia ja monikäyttöisiä. 

Kaupallisten päiväkotiketjujen yleistymisen sijaan säätiö- tai yhdistysmallia voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen omien päiväkotien lisäksi. Säätiömallissa omistajille tai ulkopuolisille pääomasijoittajille ei jaeta voittoa kuten päiväkotiketjuissa nyt voi tehdä. Tuotot sijoitetaan takaisin toimintaan, lasten hyväksi. Näin toimivat julkisella rahalla pyörivät niin sanotut yksityiskoulutkin, koska laki ei salli voitonjakamista ulos kouluista.

Kaupungin tarjoama varhaiskasvatuspaikka on jokaisen oikeus.  Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut esiin tärkeän periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mahdollista toisin kuin kouluissa tai säätiö- ja yhdistyspohjaisissa toimintamalleissa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on laadukas lähipalvelu, jossa lapsen opinpolku toteutuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.  Kaupunki määrittää, kuinka monen kuukauden kuluttua päiväkotipaikan hakemisesta paikka tarjotaan, ja millä kilometrietäisyydellä lapsi saa päiväkotipaikan varmasti.  Aloite etenee kohti päätöksentekoa valtuustossa. 

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdos

Jätin valtuustoaloitteen lähipäiväkotipaikasta kaikille perheille (30.1.).  Esitän, että Helsingin kaupunki toteuttaa alueellisen varhaiskasvatuspaikan takuun.  Aloite kehottaa määrittämään takuuajan ja matkan päivähoidolle riittävän läheltä kotia. Aloitteen allekirjoitti 20 valtuutettua.

Peruskoulujen osalta lapsille taataan lähikoulupaikka. Sen sijaan osa pienemmistä lapsista vanhempineen joutuu matkustamaan kauas ja viettämään aikaa erilaisissa kulkuvälineissä. Päivittäinen matka-aika päiväkodin, työn ja kodin välillä voi pahimmillaan olla useamman tunnin. Epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta voi olla työnsaannin esteenä tai lykätä töihin paluuta.

Kaupunki pystyy järjestämään lähikoulupaikan oppilaille. Luontevana askeleena on tarjota varhaiskasvatuspaikkatakuu kohtuullisen välimatkan ja -ajan päästä. Joustavien tilamallien kuten paviljonkipäiväkotien käyttöönottoa sekä mahdollisuuksia lisätä perhepäivähoitoa etenkin pienempien lasten osalta osana ratkaisua tulee selvittää. Helsingin kaupungin digitalisointihanketta ja ennakoivaa tietoa perheiden tarpeista ja muuttoliikkeista voidaan hyödyntää.

Helsingin kaupunki on lisännyt lapsimäärän kasvaessa suuren määrän päiväkotipaikkoja ja suuri osa lapsista saa jo päiväkotipaikan kodin läheltä tai kohtuullisen välimatkan päästä. Siten alueellisen lähivarhaiskasvatuspaikan tarjoaminen ei olisi laajuudeltaan mahdoton tehtävä, mutta edellyttää joustavampia ennakointimalleja ja resursseja.

Vaihtoehtoisesti alueelliseen päiväkotipulaan on esitetty palvelusetelimallin käyttöönottoa ja laajempaa yksityisten palveluntarjoajien käyttöä. Palvelusetelimallin haasteeksi jää kuitenkin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n esiin nostama periaatteellinen kysymys siitä onko perusteltua, että voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mahdollista toisin kuin kouluissa. Peruskoulutuksessa tuotot sijoitetaan takaisin toimintaan, lasten hyväksi. Näin toimivat julkisella rahalla toimivat säätiömuotoiset yksityiskoulutkin, koska laki ei salli voitonjakamista ulos kouluista ulkopuolisille sijoittajille. Säätiömalli voisi toimia varhaiskasvatuksessakin.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on laadukas lähipalvelu, jossa lapsen opinpolku toteutuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.  Kaupunki määrittää, kuinka monen kuukauden kuluttua päiväkotipaikan hakemisesta paikka tarjotaan, ja millä kilometrietäisyydellä lapsi saa päiväkotipaikan varmasti.

Mari Holopainen on kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä