Avainsana: Koulutus (Page 2 of 2)

Helsingin Uutisten kolumni: Osaaminen on Helsingin paras investointi

Kuva: Martiina Woodson

Aiemmassa elämässä ehdin jo melkein kyllästyä innovaatio-sanaan. Vajaa vuoden kokemus eduskunnasta saa nopeasti ikävöimään sitä, että edes pieni osa tästä keskustelusta ja start-up-pöhinöistä rantautuisi Arkadianmäelle. Tarve monipuolisemmalle elinkeinorakenteelle on todettu, mutta politiikkatoimet ovat aivan liian hitaita. ”Suomi on vientivetoinen maa” on slogan, jonka täällä kuulee usein. Harmittavan usein tällä tarkoitetaan sitä, että mikään ei saisi muuttua. Samoin vetoamalla mystiseen ”elinkeinoelämään” saatetaan vaatia edustajan suulla tiettyä säilyttävää toimenpidettä, vaikka elinkeinoelämä rakentuu monenlaisista tarpeista ja tulevaisuuden näkymistä. Olen huolissani tästä, koska mikäli jäädään muljumaan siinä kuvitelmassa, että nykyistä yritysrakennetta tulee suojella, eduskunnan toimenpiteet ja investointikohteet eivät tule kohdentumaan hyvinvointia turvaavalla tavalla.

Talouspolitiikan arviointineuvosto, Suomen Pankki ja elinkeinojen rakennetta tutkivat tahot ovat tuoneet esiin, että tärkeimpiä politiikkatoimia ovat koulutusinvestoinnit ja osaamispohjaisen kasvun tukeminen. Suurin osa tulevista työpaikoista tulee syntymään aloille, joissa tarvitaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarjoamaa koulutusta. Siksi olemme nyt päättäneet oppivelvollisuuden pidentämisestä, ja ammatillisten oppilaitosten resurssikriisiä korjattiin ja korkeakoulutuksen rahoitusta nostettiin hieman. Helsingin ja kasvukeskusten osalta tulisi tarjota myös riittävä määrä lukiokoulutusta ja korkeakoulutuksen aloituspaikkojen osalta tarvitaan merkittävä lisäys.

Tavoitteena tulee olla osaamispohjaisen ja kestävän tuottavuuskasvun edistäminen. Helsinki on tässä onnistunut varsin hyvin. Nyt on tärkeää luoda nopeat väylät työllistyä ja hyvä elinympäristö tänne muuttaville. Lakiin ja asetuksiin voi suhtautua uhkana tai mahdollisuutena. Globaalia materiaalien kulutusta tulee leikata vähintään puoleen nykyisestä tasosta. EU:n koneisto on saanut kohtuullisen nopeasti käännettyä katsetta kestävän kehityksen rahoitusta kohti Green Dealin avulla. Kiertotalous esimerkiksi luo uutta työtä ja liiketoimintaa. Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaa, että kaikki samat työpaikat eivät säily, mutta tilalle tulee uusia, kun tartumme niihin.

Mari Holopainen, vihreiden kansanedustaja

 

Kolumni on julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 26.2.2020. 

Supersankareita ja kaveritaitoja – varhaiskasvatus tasavertaiseksi osaksi lapsen koulutuspolkua

Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen, perheiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ja pärjäämisen kannalta nousee esiin Instagram-virrassani. Helsingin päiväkotien päivityksissä näkyy askartelua, ulkoleikkejä, nallen ja supersankarin roolivaatteita, on ajan ja avaruuden opettelua. Toiminta rakentuu suunniteltujen tavoitteiden kuten liikkumisen, luetun ymmärtämisen ja kaveritaitojen pohjalle. Kun lapseni päiväkodissa opeteltiin viikoittain tunnetaitoja, tuli mieleeni sama kysymys, jonka tuttavani nosti esiin katsellessaan lapsensa esikouluryhmän ohjelmaa: saisimmeko myös me aikuiset palata eskariin? Niin keskeisiä asioita voisi oppia esimerkiksi ryhmässä toimimisen kannalta.

Ei leikkirahaa

Samaan aikaan puhutaan varhaiskasvatuksen haasteista, jopa kriisistä. Ne nousivat laajaan julkiseen keskusteluun työntekijöiden resurssien ja työolojen riittämättömyyttä korostavan Vain kaksi kättä -liikkeen myötä, ja muutama vuosi sitten parempia palkkoja naisvaltaisille aloille vaativan Ei leikkirahaa -liikkeen ansiosta. Olin mukana muutaman vihreän valtuustokollegan ja lasten kanssa mielenilmauksessa Senaatintorilla, jossa huudettiin ”ei leikkirahaa”. Ei leikkirahaa -liikkeen viestinä oli ”työ on tärkee, palkka on törkee!”. Mieleenpainuvaa oli, kun puoli vuotta myöhemmin kärräilin alle kaksivuotiasta lastani tyhjän, lähes aution Senaatintorin poikki ja hämmästykseni rattaista alkoi kuulua sama rytmikäs ”ei leikkilahaa, ei leikkilahaa” -huuto. Hänelle tila palautti mieleen tämän huudahduksen, vaikka tuskin sen merkitystä.

Vaikuttaminen kannattaa. Tässä hallitusohjelmassa halusimme nostaa esiin, että koulutus on perusta, joka takaa jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet. Se on paras turva syrjään jäämistä ja näköalattomuutta vastaan. Oli hieno hetki, kun uudella kokoonpanolla eduskunnassa pystyimme hetki sitten palauttamaan edellisen hallituksen heikennykset: kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen ja yli 3-vuotiaiden pienemmät ryhmäkoot koko Suomeen. Kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta jatkuu ja sitä laajennetaan.

Varhaiskasvatuksen “voitot” tulisi sijoittaa takaisin toimintaan

Kuitenkin vain oikein resursoitu ja suunniteltu varhaiskasvatus tuottaa toivottuja yksilötason ja yhteiskunnallisia tuloksia. Ratkaisuja kuntien rahapulaan on haettu useissa kunnissa ulkoistamalla varhaiskasvatuspalveluja yrityksille esimerkiksi palvelusetelimallin avulla, mikä on johtanut päiväkotiketjujen yleistymiseen. Keskeisten julkisten palvelujen yksityiseen tuotantoon liittyy kuitenkin myös haittapuolia. Esimerkit vanhusten hoivapalveluista ja lastensuojelusta ovat hälyttäviä. Henkilöstökustannukset ja muut kulut on pidettävä mahdollisimman matalina. Varsin laajasti hyväksytty asenne rahalliseen voitontavoitteluun lasten ensimmäisten vuosien avulla lienee tulosta varhaiskasvatuksen hahmottamisesta jokseenkin erillisenä osana lapsen muuta opinpolkua. Tämä aiheuttaa myös erilaista palkkatasoa työehtosopimusten myötä: palkka on keskimäärin pienempi yksityisissä päiväkodeissa julkisiin verrattuna.

Varhaiskasvatuksen merkitys osana oppimisen polkua tunnistetaan yhä vahvemmin ja siksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut esiin periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu julkisilla rahoilla on mahdollista opetuksessa. Vaikka yksilötasolla valintoja päiväkotipaikoista tehdään sen mukaan, mitä on saatavilla, on vaikea nähdä, miksi pääosin julkisesti rahoitetussa yksityisessä varhaiskasvatuksessa ”voittoja” ei kotiuta takaisin päiväkotien omaan toimintaan kuten kaiken muun koulutuksen, säätiöpohjaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kohdalla toimitaan. Hallitusohjelmassa onkin päätetty selvittää, voidaanko voitontavoittelun rajoittaminen perusopetuksen tavoin ulottaa varhaiskasvatukseen.

Yksityisten varhaiskasvatuksen ketjujen yleistymisen edistämisen sijaan joustavia säätiö- tai yhdistysmalleja voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen omien palveluiden ohella. Säätiöt ovat yleinen tapa järjestää yleishyödyllistä toimintaa. Näin toimitaan myös Helsingissä yksityiskouluissa, koska laki ei salli voitonjakamista ulos omistajille tai ulkopuolisille sijoittajille, vaan tuotot palautetaan takaisin lasten hyväksi tehtävään toimintaan. Säätiöpohjaisten mallien vahvistamisesta hyötyisivät myös varhaiskasvatuksen pienet yhdistysmuotoiset toimijat.

Lähipäiväkoti taattava

Helsinki sai tunnustuksen vuoden 2019 varhaiskasvatuskuntana. Pääkaupungissa varhaiskasvatus toteutetaan edelleen pääosin julkisin palveluihin ja tyytyväisyys palveluita kohtaan on hyvällä tasolla. Kaupunki on tehnyt oikeita toimia: ryhmäkokoja ei ole kasvatettu eikä varhaiskasvatusoikeutta rajattu niiden mahdollistavien lakimuutostenkaan aikana. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä on mahdollista tukea lisää niin vanhempien kuin työntekijöiden kannalta. Ja jos muut alat tarjoavat paremmat edellytykset tulla toimeen, nousee alanvaihtajien määrä.

Muita konkreettisia toimia Helsingin varhaiskasvatustilanteen helpottamiseksi ovat lähipäiväkotitakuun toteuttaminen, jotta ihan jokainen lapsi saa varhaiskasvatuspaikan läheltä kotoaan sekä lisäresurssien tarjoaminen erityistä tukea tarvitseville päiväkodeille. Erityistarpeiden tukeminen on hoidettava lainsäädännön avulla kuntoon. Nämä toimenpiteet toisivat varhaiskasvatusta taas askeleen lähemmäksi muiden koulutustasojen nauttimaa arvostusta.

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja

Kirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Vihreiden verkkosivuilla.

HS mielipide: Korkeakoulujen aloituspaikkoja tarvitaan lisää siellä, missä kysyntä on suurinta (Mari Holopainen ja Inka Hopsu)

Aloituspaikkojen vaje koskettaa erityisesti Uuttamaata.

SUOMI on putoamassa huolestuttavasti osaamisessa. Joulun alla Suomen Pankki muistutti tiedotteessaan, että jo kymmenen vuoden ajan työn tuottavuuden kehitys on ollut heikkoa ja nuorten aikuisten koulutustaso on laskenut.

KORKEAKOULUTETTUJEN nuorten aikuisten osuus on Suomessa (41 prosenttia) alle Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) keskiarvon (44 prosenttia). 1970-luvun lopulla syntyneet saattavat jäädä korkeimmin koulutetuksi ikäluokaksi, vaikka suunnan pitäisi olla täysin toinen. Tulevaisuuden työpaikat vaativat korkeaa osaamista. Yrityksiltä tulee palautetta osaavan henkilöstön puutteesta jo nyt.

Osaamisen ennakointifoorumin mukaan vuosina 2017–2035 tarvitaan 1,15 miljoonaa uutta työntekijää. Heistä yli puolet tarvitsee korkeakoulutuksen. Uusissa syntyvissä työpaikoissa korkeasti koulutettujen tarpeen on arvioitu nousevan jopa 75 prosenttiin.

Digitalisaatio, globalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos muuttavat radikaalisti työmarkkinoita. Kestävän kehityksen edistäminen tarvitsee osaamispohjaisia ratkaisuja.

HALLITUSOHJELMASSA tarve on tunnistettu. Tavoitteena onkin nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä, mikä tarkoittaa noin 8 000 korkeakoulututkintoa lisää vuodessa. Siis kokonainen uusi korkeakoulu.

Aloituspaikkojen vaje koskettaa erityisesti Uuttamaata, jossa väestönkasvu on merkittävintä ja suhteessa suoritettuihin ylioppilastutkintoihin aloituspaikkojen alitarjonta suurin. Odotusajat opintojen käynnistymiseen venyvät, kielitaitoiset päätyvät maailmalle opiskelemaan, ja moni jää sille tielle. Uusiin aloituspaikkoihin on varattava riittävä uusi rahoitus.

Investoiminen osaamiseen on parasta elinkeinopolitiikkaa. Viimeaikainen vauhti Suomessa ei ole kuitenkaan päätä huimannut. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus (TKI-rahoitus) laahaa myös jäljessä.

KASVUA tarvitaan julkisen rahoituksen kautta. Kaikki alat tai tutkimus eivät ole yritysvetoisia. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen osuus suhteessa bruttokansantuloon (bkt) on laskenut 2010-luvulla, ja olemme noin 2,7 prosentin bkt-osuudella jäljessä Euroopan keskiarvosta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksessa tarvitaan kunnianhimoa maan kilpailukyvyn, innovaa­tioiden ja esimerkiksi ilmastoratkaisujen edistämiseksi. Työllisyysvaikutuksiakaan ei saa unohtaa.

Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr), Helsinki

Inka Hopsu, kansanedustaja (vihr), Espoo

Kirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 28.12.2019. 

Rakennetaan maailman paras koulutus

Arjen ymmärtäminen on tärkeää politiikassa.  Koulujen osalta arki on muuttunut useimpien päättäjien omista kouluajoista. 90-luvulla ala-asteaikanani kärsittiin lamasta, ja haluttiin suunnata kohti uutta eurooppalaista yhteistyötä suomettumisen jäljiltä.

Pääsin käymään pari viikkoa sitten kouluvierailulle Pitäjänmäen peruskoulussa. 480 oppilaan koulussa on luokka-asteet 1-9 ja lisäksi kuulovammaisille oppilaille opetusta ja alueellisia erityisluokkia. Koulun oppilaista kolmasosa on ei suomea äidinkielenään puhuvia ja neljäsosa erityisopetuksessa. Olin utelias kuulemaan Pitäjänmäen peruskoulun rehtorin Katriina Aaltion kokemuksia toimivan opetuksen järjestämisestä. Tässä kuulumisia yhden koulun arjesta.

Pitäjänmäellä hyviä tuloksia on saavutettu mm. perusteellisella lukujärjestysten suunnittelulla. Lukujärjestykset suunnitellaan niin, että kaikki opetus pyritään toteuttamaan luokkakokoa pienemmissä ryhmissä ja useimmiten opettajatiimeissä. Pienemmissä ryhmissä aikaa jää myös erityistarpeisten oppilaiden huomioimiseen ja riittävän tuen tarjoamiseen. Tiimiopettajuus hyödyttää sekä oppilaita että opettajia. Lukujärjestysten suunnittelu vie sekä rehtorilta että luokanopettajilta ja erityisluokanaopettajilta paljon aikaa, mutta lopputuloksena oppilaiden on mahdollista opiskella heille mahdollisimman sopivissa ryhmissä.

Toinen mielenkiintoinen kuulemani asia on, että Pitäjänmäellä toteutetaan integroitua katsomusaineiden opetusta, mikä tarkoittaa, että eri uskontoon ja elämänkatsomustietoon kuuluvat oppilaat opiskelevat kaikille yhteistä katsomusainetta. Se on mahdollista siltä osin, kun oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt ovat yhteneväiset.  Kirkko ja kaupunki –lehti on kertonut kokeilusta täällä. Rehtori Katriina Aaltion mukaan kokemukset ovat olleet hyviä ja myös oppilaiden vanhemmat ovat suhtautuneet yhteisopetukseen myönteisesti.

Huoli poikien putoamisesta

Poikien pärjääminen koulussa ja syrjäytyminen huolettaa monia.  Oppivelvollisuuden päätyttyä yhdeksännen luokan jälkeen useat pojat ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä. Tiedetään, että yli 20 000 nuorta helsinkiläistä on ilman toisen asteen tutkintoa, ja se merkitsee suurta syrjäytymisriskiä.  Kysyin Katriina Aaltiolta, mikä voisi hänen mielestään olla ratkaisu syrjäytymisen estoon. ”Näen, että nivelvaihe yhdeksännen luokan jälkeen on erityisen tärkeä. Poikien tulee saada riittävää tukea jo peruskoulussa, mutta myös toisella asteella. Erityisopettajien määrää tulisi lisätä myös toisella asteella.”

Lähes 40 % Helsingin kouluista on oikeutettuja ns. positiivisen diskriminaation määrärahaan sillä perusteella, että ne toimivat keskimääräistä haastavammalla alueella. Kulut voivat käyttää koulukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan  syrjäyttämisen ehkäisyyn. Määräraha auttaa kouluja mm. erityisopetuksellisen osaamisen kasvattamisessa. Tämä on tärkeä asia.

Resurssipulaa ei saisi olla niissäkään kouluissa, joissa ei ole mitään erityistehtäviä. Kirjoissa, avustajissa ja erityisopettajissa on joudutttu säästämään. Resurssit eivät välttämättä riitä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen. Tämä huolenaihe on näkynyt myös vanhemmille, tässä eräs vanhempien kertoma esimerkki.

Kuluneella hallituskaudella koulutuksen määrärahoja on leikattu. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret kärsivät erityisesti toisen asteen leikkauksista.  Lyhytnäköiset leikkaukset aiheuttavat pitkäaikaista vahinkoa, jonka korjaaminen vaatii seuraavalta hallitukselta mittavia toimia. Koulutukseen on jälleen panostettava, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä niin tukea vaativien oppilaiden ohjaamiseen niin peruskoulussa kuin toisellakin asteella.  Opetukseen pitää ohjata riittävät resurssit, jotta oppilaat saavat tarvitsemansa tuen joka asteella. Jokaisesta oppilaasta on pidettävä huolta. Tämä kaikki on myös viisasta talouspolitiikkaa.

Lue täältä lisää Vihreiden koulutuspoliittisista tavoitteista.  Rakennetaan maailman paras koulutus!

Mari Holopainen on Vihreiden kansanedustajaehdokas Helsingissä numerolla 30


Mari Holopainen luokkakuvassa

Aloite: Riittävät ja rauhalliset oppimisympäristöt kouluille ja varhaiskasvatukseen


Olemme Johanna Nuortevan kanssa nostaneet pitkään esiin riittävien ja lasten tarpeista suunniteltujen päiväkoti- ja koulutilojen tarvetta esiin.  Nyt jätimme yhteistyössä seuraavan talousarvioaloitteen (13.3.2019):

Kasvatuksen ja koulutuksen tilojen toimivuus ja riittävyys ovat keskeisiä Helsingin palveluiden haasteista. Aloitteessa esitetään, että kasvatukseen ja koulutukseen perustetaan tilasuunnittelun pedagoginen asiantuntijaryhmä. Tällä tavoitellaan lasten ja nuorten oppimista ja kehitystä parhaiten tukevia oppimisympäristöjä.

Koulu- ja päiväkotirakennuksen merkitys on pedagogisesti suuri. Lapsilla ja nuorilla aivojen kehitys on vielä kesken, ja aivojen etuotsalohko kehittyy yli 25-vuotiaaksi. Päiväkoti-ikäisillä tai kouluikäisellä ei ole vielä samanlaista kykyä toiminnan ohjaukseen ja tarkkaavuuden kohdistamiseen tai keskittymisen ylläpitämiseen kuin aikuisella. Uusi opetussuunnitelma tuo mukanaan tarpeen muuttaa koulurakennuksia ja tarkoittaa, että tilantarve kouluissa on lisääntynyt. Koulurakennuksien oppilaskohtaista mitoitusta on tästä syystä tarpeen kasvattaa suunnittelmissa. Opetuksessa tarvitaan paljon havaintovälineitä ja monenlaista materiaalia. Opetuksessa tarvitaan rauhallisia työskentelytiloja ja kotiluokat jokaiselle koulun luokalle. Näiden lisäksi tarvitaan tiloja eriyttämiseen ja monipuolisiin työskentelytapoihin. Levottomissa tai meluisissa avoimissa tiloissa työskentely ei tue lapsen aivojen kehittymistä eikä oppimista.

Tärkeää taustatietoa jatkokehittämiselle saadaan kartoittamalla opettajien näkemykset ja kehittämiskohteet niistä kouluista, joissa rakennus on toteutettu avoimena oppimisympäristönä. Käyttäjäkyselyjen ja tutkimuksen kautta määritellään reunaehtoja arkkitehdille koulujen suunnittelua varten. Olisikin tärkeää, että koulujen kuten myös päiväkotien suunnittelussa tunnistetaan tarkoin, että rakennus on pedagoginen työkalu ja siksi kasvatustieteilijöistä, kehityspsykologeista sekä kasvun neurobiologian asiantuntijoista ja tilasuunnittelijoista kootaan ryhmä, joka määrittelee tutkimukseen pohjautuen oppimista ja lapsen ja nuoren kehitystä parhaiten tukevat mallit oppimisympäristöihin.

Jokaisen peruskorjauksen ja uudisrakennussuunnittelun yhteydessä on myös kuultava alueen opettajia ja oppilaita, joilla on käsitys opetuksen arjen tarpeista. Koulujen ja päiväkotien tilasuunnittelussa on otettava jatkossa mitoituksessa huomioon kasvanut oppilaskohtainen tilantarve ja varattava rahoitus koulurakennusten kasvaneen tilantarpeen tuomiin kuluihin sekä rakentamisessa, peruskorjaustöissä että vuokranmaksussa. Koulujen ja päiväkotien tilamitoitussuunnittelussa on oltava riittävä väljyys, jotta lähikoulu- ja päiväkotipaikka voidaan taata.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kasvatuksen ja koulutuksen toimiala kokoaa asiantuntijaryhmän määrittelemään tutkimukseen ja tietoon sekä kokemuksiin ja tarpeisiin pohjautuen tavoitteet ja määritelmän toimiville koulu- ja päiväkotirakennuksille.

Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas
Johanna Nuorteva on vihreiden varavaltuutettu ja suomenkielisen kasvatus- ja koulutusjaoston jäsen

 

Uusiin kieliin tutustuminen kannattaa aloittaa ajoissa

Investointeja tarvitaan lisää, jotta koulutilat riittävät Helsingissä

Helsinki on kaupunkina onnellisessa asemassa, koska täällä syntyy ja kasvaa lapsia sekä valmistuu ennätysmäärä uusia asuntoja. Nopeaan lapsimäärän kasvuun ei ole varauduttu realistisilla suunnitelmilla, jolloin jousto on vähäistä.

Kun päätimme hiljattain kaupunginvaltuustossa kaivatun ja tarpeellisen uuden koulun kunnostamisesta Lauttasaareen, monet valtuutetut toivat esiin, että Lauttasaaren täydennysrakentamisen yhteydessä ei ole huomioitu tarvetta koulurakennuksille eikä päiväkodeille. Tämä on totta ja lasten kannalta kestämättömän tilanteen on annettu jatkua aivan liian pitkään. Koulutilojen puute ei koske pelkästään tiettyjä täydennysrakennusalueita, vaan on muodostunut ongelmaksi myös uusissa kaupunginosissa. On siis tiedossa, että toimivista koulutiloista tulee olemaan puutetta Helsingissä, mikäli valtuusto tekee investointikaton ennen tarpeen arviointia, eikä osoita lisää investointimäärärahaa kouluille.

Helsingissä aloitettiin vuonna 2015 noin 6 000 asunnon rakentaminen ja tahti jatkuu vilkkaana uusien kaavoitussuunnitelmien mukaan. Eniten asuntoja on viime vuosina valmistunut Arabianrantaan, Vattuniemeen, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Rakentaminen lisääntyy suurilla projektialueilla Pasilassa ja Kruununvuorenrannassa, ja samalla noin 40 prosenttia uusista asunnoista rakennetaan vanhoille asuinalueilla täydennysrakentamisena. Tiedämme, että näille alueille muuttaa lisää lapsia. Esimerkiksi Arabian peruskoulussa havaituista kosteusongelmista huolimatta koulun käyttöä on jatkettu kuten Jonna Puisto ja Paula Salminen (HS mielipide, 9.2.) kirjoittivat ja alueen kasvavaan lapsimäärään etsitään jälkikäteen ratkaisuja.

Ei ole kestävää, että lapset joutuvat käyttämään suuren osan kouluajastaan väliaikaisratkaisuja, liian ahtaita tai epäterveellisiä tiloja. Opetusviraston tulosbudjetissa todetaan, että vuonna 2017 lasten ja nuorten määrä kasvaa 1,6%  eli noin tuhannella lapsella viime vuoteen verrattuna. Karkeasti arvioiden kasvu tarkoittaisi vuosittain vähintään yhtä uutta koulurakennusta. Nopea kasvu tulee jatkumaan useita vuosia. Jotta pystytään tarjoamaan toimivat tilat kasvavalle oppilasmäärälle, sain opetusvirastosta arvion, jonka mukaan koulujen investointibudjettia tulisi kasvattaa noin 20 miljoonalla eurolla vuodessa, eli 200 miljoonalla eurolla 10 vuoden aikana. Muutoin tiedetään jo etukäteen, että ahdasta tulee olemaan ja ongelmia laastaroidaan jälkikäteen koulu kerrallaan vasta, kun ne ovat paisuneet suuriksi.

Olemme valtuustossa puuttuneet epärealistiseen säästötavoitteeseen, jonka mukaan tilojen neliömäärä pysyisi samana, vaikka oppilasmäärä kasvaa huimasti. Aion jatkossakin puolustaa riittäviä ja toimivia koulutiloja, jos minut valitaan uuteen valtuustoon. Valtuuston tulee ottaa tarve vakavasti ja lisätä opetukseen investointimäärähoja.

Lähteet: Helsingin kaupungin talousarvio 2017: Aluerakentaminen Helsingissä, Opetusviraston tulosbudjetti 2017

Kuva: Susanna Kekkonen

Aloite vieraan kielen oppimisen varhaistamisesta Helsingissä

Jätin Sanna Vesikansan kanssa 2.11.2016 valtuustonkokouksessa aloitteen vieraan kielen oppimisen aikaistamisesta.  Esitämme, että vieraan kielen opiskelu alkaisi ensimmäiseltä luokalta alkaen ja leikin avulla vieraaseen kieleen tutustuminen jo päiväkodissa. Aloite herätti kiinnostusta ja sen allekirjoitti 35 valtuutettua.

Kuva Susanna Kekkonen

Kuva Susanna Kekkonen

Aloite vieraan kielen oppimisen varhaistamisesta

Pienellä lapsella on valmius oppia uutta kieltä jo varhain. Kaksi- tai monikielisyys on mahdollista vauvasta alkaen. Varhaisesta vieraan kielen oppimisesta on osoitettu olevan useita hyötyjä. Varhainen toisen kielen oppiminen kehittää muistia, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Uuden kielen varhainen oppiminen lisää kiinnostusta muita kieliä ja kulttuureja kohtaan.

Kielellisen kehityksen herkin vaihe päättyy siinä iässä, kun kielten oppiminen kolmannella luokalla, noin yhdeksän vuoden iässä, yleensä aloitetaan. Herkkyyskauden päättyessä saman asian oppiminen voi olla vaikeampaa. Tämä tarkoittaa inhimillisten resurssien hukkaamista.  

Vieraan kieleen oppiminen alakoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien on mahdollista muutamissa helsinkiläisissä kouluissa mm. Torpparinmäen peruskoulussa. Nuoremmille lapsille Helsingissä on tarjolla ruotsinkielen kielikylpypäiväkoteja, mutta niiden vähäisen määrän vuoksi ne eivät ole saavutettavia kuin pienelle osalle helsinkiläisistä. Joissakin yksityisissä päiväkodeissa on mahdollista myös ostaa lisäharrastuksena kielikerho kieleen tutustumistarkoituksessa esimerkiksi kerran viikossa. Helsingin seudulla on tarjolla maksullisia kielikerhoja, joissa kieleen tutustuminen on mahdollista aloittaa noin 3-vuotiaana leikin, pelien, laulun ja liikunnan kautta.  Opettaja puhuu lapsille vain vierasta kieltä. Kielikerhojen korkean hinnan vuoksi tämä muoto oppia ja tutustua uuteen kieleen rajautuu vain osalle lapsista tai vain heille, joiden vanhemmat etsivät aktiivisesti kieliopetusta.

Vieraan kielen oppiminen leikin kautta oppimisen kannalta otollisessa iässä ei ole laajasti ja tasa-arvoisesti Helsingissä asuvien lasten saavutettavissa. Helsingin kaupungin kannattaisi panostaa kielellisen kehityksen herkkyyskauden huomioimiseen ja vieraan kielen oppimisen tasa-arvoiseen saavutettavuuteen. Monikulttuurisen Helsingin asukkaiden, lasten, perheiden ja kaupungin työntekijöiden, jo olemassa olevaa laajaa kielitaitoa voisi myös nykyistä enemmän hyödyntää kielikerhoissa ja leikinomaisissa toimintamuodoissa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että vieraan kielen opiskelu mahdollistetaan alakoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen. Samalla tarjotaan kielikerhoja ja lisätään kielikylpyä ja -suihkuja osana varhaiskasvatusta. Aloitetaan yhteistyössä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa valmistelu, jossa tutkitaan näiden toimenpiteiden lisäksi uusia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.

Mari Holopainen ja Sanna Vesikansa
Aloitteen tekijät ovat vihreitä kaupunginvaltuutettuja Helsingissä

Lisätietoja: Mari Holopainen
mari.holopainen@vihreat.fi
+358407620944

 

Koulutus on loistava investointi kansantaloudelle

Koulutukseen ja varhaiskasvatukseen panostamalla voidaan myös tehokkaasti torjua eriarvoistumista.

Monet meistä muistavat, kun 90-luvun lama-aikana päätettiin lomauttaa opettajia. Parin viikon aikana ei varsinaisesti opiskeltu, kunhan vaan selvittiin. Lama-aika on kalapuikkojen ja paikallispankkien hiihtokilpailujen lisäksi piirtynyt ikäpolvemme muistiin.

Hiihtokisat Pohjanmaalla Nurmossa hiihtokisoissa. Kuvassa Mari Holopainen 

Nyt jälleen olemme tilanteessa, jossa useat puolueet ovat sanoneet tekevänsä rajuja leikkauksia. Lapsista on helppo säästää, koska heillä ei ole takanaan rahakkaita etujärjestöjä.  Ja lapsuuteen panostaminen tuottaa takaisin vasta pitkähköllä aikavälillä. Mutta jatkamalla koulutukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistunutta leikkauspolitiikkaa murennamme pohjan tulevaisuuden kasvulta ja hyvinvoinnilta.

Suomessa etsitään kiivaasti taloudelle uutta suunta tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja samalla unohdetaan, että nykymaailmassa työpaikat syntyvät yhä enemmän uusilta aloilta, joita meidän tulee olla luomassa. Parhaat mahdollisuudet uuden syntymiseen saadaan yhteiskunnasta, jossa kaikilla sen jäsenillä on mahdollisuus käyttää lahjojaan ja panostaa uusien ideoiden ja toimintatapojen luomiseen.  Keskeisessä asemassa on suomalainen kasvatus- ja koulutuspolitiikka, josta myös muu maailma on yrittänyt ottaa oppia lähimenneisyydessä.

2015-04-06 01.49.33

Kasvun avain, etenkin länsimaissa, on inhimillisen pääoman kehittyminen. Tämä  nostaa tuottavuutta ja johtaa talouskasvuun. Inhimillisen pääoman tuoton taustalla on koulutus. Myös päiväkodeilla ja varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli. Lasten oppimisen taitojen kehittymisen kannalta varhaiset ikävuodet ovat erityisen tärkeitä. Tämän takia riittävästi resursoitu varhaiskasvatus on koulutuksen rinnalla yksi tärkeä Suomen tulevaisuuden pitkän aikavälin menestystekijä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja koulutuksella voidaan myös tehokkaasti torjua perhetaustoista aiheutuvaa eriarvoistumista ja antaa jokaiselle lapselle paremmat mahdollisuudet menestyä. Pienet laatuerot koulutuksessa edistävät koko kansantalouden korkeaa osaamisen tasoa.

Viime vuosikymmenten menestysalojen vaikeudet ovat johtaneet Suomen talouskasvun heikentymiseen. Tämä aika on kuitenkin jättänyt myös paljon sellaista osaamista, jonka avulla uusi nousu on mahdollinen. Suomalainen korkea osaaminen on edelleen käytettävissä ja kehitettävissä. Tämän osaamisen valjastamiseen tarvitaan kasvua ja uudistumista tukevia poliittisia päätöksiä.

Pelkästään teollisuuspolitiikalla ei uusia toimialoja tai menestystä löydy. Huolehditaan koulutuspolitiikasta. Uusien ideoiden syntymiseksi tarvitaan uskallusta ajatella eri tavoin ja ilmapiiriä, jossa tuetaan toisia.  Annetaan lapsille eväitä muuttaa maailmaa. Läpi maan ulottuva tasokas päiväkoti ja peruskoulu estävät eriytymistä ja mahdollistavat yhteistyötä yli erilaisten perhetaustojen.

Mari Holopainen ja Terhi Ravaska 

Mari Holopainen on jatko-opiskelija Aalto-yliopistossa ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä.
Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä. Olet myös tervetullut tukiryhmääni.

Terhi Ravaska on jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa.

Kuva: Susanna Kekkonen 

Mari_Holopainen_01

Newer posts »

© 2024 Mari Holopainen

Theme by Anders NorenUp ↑