Pääministeri Sanna Marin vakuutti kuitenkin täysistunnossa 15.9. kaivoslakivalmistelun olevan kesken ja poliittisen käsittelyn tekevän töitä sen eteen. Jos lakiluonnos etenee lausuntokierrokselle, selviää onko muutoksia työ- ja elinkeinoministeriön TEM:n puutteelliseen lakiluonnokseen tullut poliittisessa käsittelyssä.
Suomen ympäristökeskus SYKE:n ympäristövaikutusten arvio on karu: kaivoslakiluonnos ei millään merkittävällä tavalla paranna ympäristönsuojelua, mikä on hallitusohjelman päätavoite!
Suomen pinta-alasta on eri asteisten kaivosvarausten ja malminetsintälupien peitossa jo lähemmäs 15 %, joten ei ole yllättävää, että kaivoslaki on yksi seuratuimmista uudistuksista tällä kaudella. Sen pikaiseen korjaamiseen kohdistuu suomalaisten pienyrittäjien, mökkiläisten, maanviljelijöiden ja maanomistajien ja luonnon ystävien odotuksia. Suomen kaivoslainsäädäntö antaa käsittämättömän anteliaasti varausoikeudet mille tahansa yhtiölle, joka ehtii tekemään ensimmäisen varauksen. TEM:n lakiluonnos ei ole tuomassa parannuksia myöskään tähän, eikä se juurikaan lisää ihmisten oikeuksia vaikuttaa siihen, mitä heidän maillaan tai lähialueillaan tehdään.
Koska mineraalien omistajuutta ei ole valtiolla tai maanomistajalla ja sotkut jäävät usein kuntien ja valtion korjattaviksi, yhteiskunnan pitäisi asettaa riittävät reunaehdot ympäristön ja ihmisten suojaksi. Kysymys ei ole puoluepoliittinen, vaan laajasti yhteiskunnallinen.
Pääministeri Sanna Marin ja hallitus sopivat uudistavansa kaivosyhtiöiden näkökulmasta kirjoitetun kaivoslain siten, että ympäristönsuojelua parannetaan. Eduskunta on myös edellyttänyt, että ”hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille.” Nämäkään edellytykset eivät ole toteutumassa, mikäli TEM:n lakiluonnokseen ei tehdä ennen lausuntokierrosta merkittäviä muutoksia.
Lakivalmistelun viivästymistä ja työryhmän kokoonpanoa ja muun muassa kansalaisjärjestöjen puuttumista on käsitelty julkisuudessa laajasti. Saamelaisten kuulemisen tulisi toteutua riittävällä tavalla. En mene sen enempää lain valmistelun haasteelliseen prosessiin tässä, vaan siihen miltä lakiluonnos ja sen ympäristövaikutusten arviointi pääpiirteissään näyttävät.
TEM:n sivuilla oleva lakiluonnos ei tuo parannuksia ympäristönsuojeluun tai ihmisten oikeuksiin, vaan keskittyy pieniin viilailuihin. Hämmentävää on, ettei edes ympäristöluvan ja kaivosluvan yhteensovittamisen velvoitetta ole saatu mukaan lainsäädäntöön.
Keskeisinä ongelmina on myös, että ympäristöä koskevat reunaehdot ovat nykylain tavoin niin korkealla, ettei niitä tulkita todennäköisesti koskaan tapahtuvan, eli kyse on kuolleista lain kirjaimista. Jotta lupaehdot voisivat realisoitua, tulisi aiheutua merkittävää vahingollista ympäristövaikutusta, olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle, merkittävää maisemallista haittaa, mitä ei kaivosviranomaisten vakiintuneessa tulkinnassa yleisesti tapahdu.
Malminetsintä ja kaivostoiminta on selkeästi kiellettävä luonnonsuojelualueilla sekä muilla alueilla, joilla on suojeltavia luonto- tai kulttuuriarvoja. Nämä rajaukset on tehtävä myös kaivoslaissa, joka muutoinkin määrittää, missä malminetsintä on mahdollista. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa eduskunnalle siirtyvää kaivostoiminnalle RAJAT-kansalaisaloitetta, jossa arvokkaimmat alueet suojellaan. Näitä alueita ovat mm. Unescon maailmanperintökohteet, pohjavesialueet ja erämaa-alueet. Vesistöt suojataan myös paremmin.
Keskeinen ongelma Suomen nykyisessä kaivoslaissa on, että malminetsintälupa myönnetään lähes kaikkialle lähes poikkeuksetta. Maanomistajien, kunnan ja yhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksia malminetsintäluvan rajaamiseen alusta alkaen tulisi tuoda lainsäädäntöön. Lakiin nykyisinkin kirjattu kunnan vaikuttamismahdollisuus malminetsintään ei käytännössä toteudu. TUKES myöntää luvat kuntien vastustuksesta huolimatta. Kunnan osalta lakiluonnokseen on muutettu pätevä syy painavaksi, josta herää myös kysymys nostaako tämä edelleen vaikuttamisen kynnystä.
Kunnan kaavoitusmonopolin vahvistaminen kaivoslupavaiheessa myös kaivostoiminnan osalta on toki hyvä asia ja oikeastaan ainoa vähän merkittävä asia, joka lakiluonnoksessa paranee. Tämän lainkohdan ilmeisen epäkohdan korjaaminen on tarpeellista. Ei kuntaan voi perustaa edes nakkikioskia ilman kaavaa, ja onkin kohtuullista, että valtavan avolouhoksen osalta myöskin tarvitaan kaava. Kunnan kaavoitusmonopolin selkeyttäminen ei välttämättä tarkoita, että ympäristönsuojelu parantuisi.
Hallitusohjelmassa sovittiin, että malminetsinnän jatkolupa edellyttää maanomistajan lupaa. TEM:n luonnoksessa tämäkään kirjaus ei toteudu. Maanomistajan oikeus (enemmistö vaaditaan) vaikuttaa siihen, mitä hänen maallaan tehdään on venytetty jopa 10 vuoden päähän. Kyseinen pykälän kohta on porattu täyteen muitakin vain yhtiöitä hyödyttäviä porsaanreikiä. Jos yleinen etu vaatii, tulee lupa kuitenkin voida myöntää. Mitään yleiseen ja yhtäläiseen etuun nojaavaa pykälää ei ole tulossa toiseen suuntaan: yhteiskunnalla pitäisi olla mahdollisuus määritellä, milloin malminetsintä ei ole mahdollista.
Lain tarkoitus -kohtaan on lisätty mukava sana: ”luonnon monimuotoisuus”, jolla ei ole käytännön merkitystä, koska pykäliin, joissa malminetsinnän tai kaivostoiminnan ratkaisevia ehtoja määritellään ei kuitenkaan ole tuotu käytännössä mitään luonnon monimuotoisuuteen viittaavaa tai sitä suojaavaa.
Yleisissä periaatteissa (6 § yleiset periaatteet) ja sen jälkeen ei ympäristönäkökulmaa tai ihmisten oikeuksien näkökulmaa enää ole näkyvissä. Kohtaan on lisätty, että ”kaivosmineraalien hallinta järjestetään asianmukaisesti.” Jälleen kerran yksi epäselvä kohta kaivoslaissa. Näinä aikoina tulisi olla selvää, että ympäristön ja vesistöjen suojelu ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähentäminen kuuluisivat vahvasti periaatteisiin. Lainsäädäntö ei ohjaa välttämään esimerkiksi avolouhosten haittoja. Kaivosten ei tulisi heikentää vesistöjen tilaa, mutta näin käytännössä tapahtuu tälläkin hetkellä.
SYKE toteaa arvioinnissaan: ”On esimerkiksi varsin tulkinnanvaraista, milloin vahingollisia ympäristövaikutuksia on vältetty niin pitkälle kuin mahdollista. Näin ollen ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lisäksi säännöksen 7 kohdassa todetaan, että sulkemiseen liittyvät toimenpiteet tulisi toteuttaa siten, ettei huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia aiheudu. Tämä viittaisi siihen, että merkittävien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheuttaminen olisi sallittua, sillä käsitteenä huomattava asettuu merkittävän yläpuolelle.”
Kuulemisen ja vaikuttamisen parantaminen on kuitattu esimerkiksi kaivosyhtiöiden infoilla (!) Yhtiön markkinointiviestinnän ja ihmisten vaikuttamisen eroja ei olla edes yritetty pohtia vakavasti. Maanomistajan jo perustuslain mukaisen omaisuudensuojan on toteuduttava sekä malminetsintä- että kaivoslupavaiheessa.
TEM:n kaivolakityöryhmän lakiluonnos tuo myös jopa heikennyksiä nykylainsäädäntöön. Esimerkiksi kaivosluvan jatkolupaa arvioitaessa kaivosyhtiöitä kohdeltaisiin todella lempeästi. Kaivosluvan jatkon (63 § kaivosluvan voimassaolon jatkaminen) eväämisen edellytykset täyttyvät vain, jos on olennaisesti ja useamman kerran toiminut väärin. Pykälä asettaisi näin muotoiltuna kohtuuttoman korkean kynnyksen puuttua kaivostoiminnan ongelmiin jatkolupavaiheessa. Malminetsinnän epäselvät kaivosyhtiöitä suosivat poikkeukset ja etsintä ilman malminetsintälupaa tulisi poistaa.
Jotkut poliitikot ovat sanoneet, että luonnos tuo sentään vakuudet. Jos joku kuvitteli, että tämä tarkoittaa mittavaa vakuusmenettelyä esimerkiksi konkurssitilanteessa, näin ei ole. Valmistelussa on tästä lainsäädännöstä erillinen toissijaisten vastuiden rahasto, TOVA, jonka toteutuminen on epävarmaa.
Nyt esitetyillä vakuuksilla voitaisiin esimerkiksi maksaa konkurssiin menneen ja kamat ja kimpsut pakanneen kaivosyhtiön sähkölaskut. SYKE:n arvion mukaan: ”Kuitenkin ehdotettu uudistus kohdistuisi lähinnä kaivoslain mukaisiin kaivosturvallisuustoimenpiteisiin liittyviin vakuuksiin, joten sillä ei olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kaivostoimintaan liittyvien poikkeavien tilanteiden turvallisuustoimenpiteitä varten edellytettäisiin 108 §:ssä uutta vakuutta, josta voitaisiin maksaa esimerkiksi kaivoksen sähkölaskut konkurssissa.” Vakuuksilla ei arvioida olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Tähänastinen eteneminen ei lupaa hyvää suomalaisille. On vakavaa, että hallitusohjelma ei näytä toistaiseksi toteutuvan. Keskustan ja demareiden kenttäväki ja äänestäjät haluavat laajasti muutoksia kaivoslain järjettömyyksiin. Näyttää siltä, että nyt tarjoillaan ainoastaan märkää rättiä.
Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr), +358505143452
