Lapsen edun tulee olla keskiössä kaikessa koulutusta koskevassa päätöksenteossa
Koulutus on aina ollut Vihreiden politiikan ytimessä, koska me uskomme, että tasa-arvoinen ja kaikkien tasavertaisesti saavutettavissa oleva koulutus on paras tapa rakentaa tulevaisuuden hyvinvointia, demokratiaa ja kestävää taloutta. Meidän on ajettava aiempaa vahvemmin laadukkaan koulutuksen asiaa, jotta jokainen lapsi saa mahdollisuuden omaksua sellaiset tiedot ja taidot, joilla hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimia toivomallaan tavalla osana yhteiskuntaa.
Tarvitsemme uusia ideoita sekä osaavia ja hyvinvoivia tulevaisuuden tekijöitä. Koulutus on investointi, jotta se tuottaisi toivotun tuloksen, tulee asiat tehdä oikein. Nyt niin ei valitettavasti ole. On aivan selvää, ettei kaikki ole kunnossa, kun oppimistulosten laskeva suunta vain jatkuu ja tulokset eriytyvät. Yhä useampi nuori voi huonosti, alanvaihto houkuttelee opettajia eikä etenkään varhaiskasvatukseen riitä ammattilaisia.
Osallisuuden ja hyvinvoinnin tulisi olla koulutuspolitiikan ydintä. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa jokaisen lapsen ja nuoren tulee voida kokea kuuluvansa joukkoon ja kuulluksi. Sama pätee yhteisöjen ammattilaisiin – jos kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset ohitetaan, ei ole mahdollista rakentaa koulujärjestelmämme kestävälle pohjalle.
Akuuttien asioiden listan kärjestä löytyy inkluusion toteuttaminen. Toteuttaminen, ei korjaaminen, koska nykyinen tapa toteuttaa inklusiivista opetusta on alkuperäisen ajatuksen irvikuva. Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta liian moni ei. Nyt meillä on “inklusiivinen” koulu, jossa moni opettaja on ylikuormittunut, osa oppilaista unohdettuja ja vanhemmat ovat huolissan. Meillä on koulu, jossa autismin kirjon nuoren saama “tuki” on pahimmillaan vain luokasta poistamisia. Se ei ole eettisesti oikein. Se ei ole myöskään lain mukaista.
Lainsäädäntö vaatii edelleen täsmentämistä
Lainsäädäntöä läpi kahlatessa voisi olettaa inkluusion toimivan. Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Lisäksi oppilaalla on oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan oikeus saada maksutta sellainen opiskeluhuolto, jota opetukseen osallistuminen edellyttää.
Samalla tavoin varhaiskasvatuslaissa todetaan, että varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus saada hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edellyttämää yleistä tukea osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa viivytyksettä tuen tarpeen ilmettyä.
Jossain kuitenkin mättää, kun lain henki ei päiväkodeissa ja kouluissa toteudu. Riittämättömät resurssit koulun perustoimintojen pyörittämiseen ja inkluusion toteuttamiseen ovat pääsyynä. Tarvitaan riittävästi ammattilaisia, mahdollisuus täydennyskouluttautumiseen sekä tarkoituksenmukaisia opiskeluvälineitä ja tiloja. Ne myös maksavat. Myös johtamisen laadulla on merkitystä.
Lainsäädännössäkin on parantamisen varaa. Tuen saaminen ei saisi riippua siitä, missä kunnassa ollaan, minkälaiselle tuelle on tarve tai missä vaiheessa lukuvuotta tuen tarve ilmenee. On selvää, että tarvitaan myös toimivaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä hyvien toimintamallien jakamista.
Meidän on pidettävä huoli siitä, että jokaisella lapsella on tasavertainen mahdollisuus opiskella – lähtökohtaisesti omassa lähikoulussaan yhdessä muiden kanssa. Oppilaan edun niin vaatiessa opetus tulee kuitenkin järjestää muulla tavoin. Inklusiivisessa opetuksessa jokainen oppilas saa haastavaa ja mielekästä opetusta sekä tarvittaessa yksilöllistä tukea, oikea-aikaisesti. Keskiössä on se, että jokaisella lapsella on jotain uutta annettavaa yhteiseen tekemiseen. Näin ajateltuna jokainen hyötyy oikein toteutetusta inkluusiosta, jossa jokainen huomioidaan omana yksilönään ja pyritään osallistamaan opetukseen.
Oppimisen tukeen osoitettujen resurssien riittämättömyyden ja lainsäädännön hähmäisyyden takia huomio on keskittynyt tukea tarvitseviin oppilaisiin, mutta kokonaisuus on levähtänyt sellaiseksi, että se kuormittaa niin opettajia kuin oppilaitakin. Raadollista tässä on se, että oppimiseen tukea tarvitsevia oppilaita on syytetty työrauhan häiritsemisestä tai opettajan huomion omimisesta itselleen. Tukea tarvitsevat oppilaat ansaitsisivat kuitenkin syyllistämisen sijaan heille lainkin mukaan kuuluvan tuen; torujen ja rankaisun tulisi kohdistua ihan muuhun tahoon, kuin yksittäiseen tukea tarvitsevaan lapseen.
Koulutus on investointi, jonka tuotot mitataan hyvinvointina, osaamisena ja osallisuutena
Lainsäädännön tarkistamisen lisäksi inkluusion toteuttamiseksi on osoitettava riittävät resurssit. Näiden rinnalla myös rakenteita ja toimintatapoja on kehitettävä sekä mahdollistettava opettajille ja muille ammattilaisille mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Koulutus on mitä suuremmissa määrin investointi tulevaan. Jotta investointi tuottaa, tulee panokset kohdistaa ja mittarit laatia niin, että toivottua tulosta syntyy.
Koulutuksen tuottaa kaikkea hyvinvointia, osallisuutta ja osaamista. Koulutuksen tuloksia tulee arvioida oikeilla mittareilla, kuten riittävää lukutaidolla tai koulutukseen osallistumisen asteena. Kaikelle tälle on kuitenkin laskettavissa myös taloudellinen arvo. Onnistuessaan koulutus tuottaa myös julkisen talouden säästöjä, kun ihmiset voivat paremmin, saavat töitä ja tarvitsevat vähemmän erilaisia tukia.
Koulutusta koskeva päätöksenteko tulee tehdä lapsen etu ja oikeudet edellä
Koulutus tulee nähdä ihmisoikeutena ja yhteiskunnan keskeisenä voimavarana. Meidän tulee pitää huoli siitä, että kaikki koulutusta koskeva päätöksenteko perustuu tutkittuun tietoon ja lapsivaikutusten arviointiin. Se ei yksin riitä, vaan myös kasvatuksen ja koulutuksen arjen asiantuntijat – opettajat ja muut kouluissa työskentelevät ammattilaiset – ansaitsevat tulla nykyistä paremmin kuulluiksi. Heillä on se osaaminen, jonka avulla alan muiden asiantuntijoiden tiedot saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Myös johtamiseen ja paikallisiin toimintakulttuureihin tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Hyvät käytännöt pitää onnistua saamaan laajempaan käyttöön, jolloin resurssit saadaan hyödynnettyä paremmin.
Toimiva koulu tuottaa yksilöille ja koko yhteiskunnalle valtavan määrän pääomaa yleissivistyksen, osallisuuden, hyvinvoinnin sekä erilaisten tietojen ja taitojen muodossa. Koulutus on lopulta koko yhteiskunnan ja myös talouden dynamo: toimiessaan se tuottaa valtavan määrän hyvää. Sen sijaan vajailla resursseilla, epämääräisellä lainsäädännöllä ja laittamalla lapsen etu toissijaiseksi saadaan aikaan vain vaikeasti korjattavaa vahinkoa.
Mari Holopainen, vihreiden varapuheenjohtajaehdokas
