Julkaistu Talouselämän 4.12.2022 Tebatti-osiossa
TKI-panostukset korkeakoulujen perusrahoitukseen hyödyttävät koko yhteiskuntaa
Eduskuntapuolueet ovat sopineet historiallisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-panostusten nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Eduskunta käsittelee parhaillaan TKI-rahoituslakia. Julkisen sektorin osuus panostuksesta olisi yksi kolmasosa ja yksityisen sektorin osuus kaksi kolmasosaa.
Vihdoin on ymmärretty, että finanssikriisistä alkanut tieteen ja tutkimuksen näivettäminen surkastuttaa koko yhteiskuntaa. Tässä ajattelutavan muutoksessa TKI-panostukset nähdään tulevaisuusinvestointeina, joille on lupa odottaa tuottoa tulevaisuudessa. Samalla odotus tuotoista johtaa keskusteluun kohti kaupallistettavia innovaatioita. Tämä on piinallisen kapea näkökulma TKI-toimintaan.
Tutkimus kietoutuu koulutukseen
TKI-toimintaa ei voi erottaa korkeimmasta koulutuksesta, joka perustuu tutkimukseen; samat tieteentekijät tutkivat ja opettavat. Suomalaisissa korkeakouluissa koulutetaan yli 60 000 asiantuntijaa vuosittain yhteiskunnan kaikille sektoreille. Tämä puoli TKI-toiminnasta jää liian usein huomaamatta.
Tutkimuksen ja koulutuksen kytköksen vuoksi on oleellista, että yhteisesti sovittuja TKI-lisäpanostuksia ohjataan korkeakoulujen perusrahoitukseen. Korkeakoulujen T&K-toiminnan menot kasvoivat viime vuonna vaatimattomat 1,7 prosenttia. Korkeakoulusektorin T&K-toiminnan valtion budjettirahoituksen osuus laski vuoteen 2020 verrattuna.
Käytännössä yliopistojen perusvoimavaroista palkattava tutkimushenkilöstö on professoreita, jotka vastaavat rahoituksen hakemisesta tutkimusryhmälleen. Muut tutkijat hakevat rahoitusta itselleen, joko henkilökohtaisesti tai osana tutkimusryhmää. Menestyminen kilpailluissa rahoitushauissa on konkreettisesti edellytys uran jatkumiselle, sillä rahoituksetta jääminen merkitsee usein myös työsuhteen päättymistä.
Rahoituksen lisäämisen yhteydessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota tutkijanuran veto- ja pitovoimaan. Miksi kansainvälinen tutkija, olipa hän suomalainen tai kotoisin muualta, haluaa suomalaisille pätkätyömarkkinoille pienellä palkalla, kun koko maailma avoin? Tutkijanurien ennakoitavuutta on kyettävä lisäämään ja jatkuvaa rahoituksen hakemisen painetta vähentämään vakinaistamalla työsuhteita ja nostamalla palkkoja.
Vapaa tiede luo vaikuttavuutta
Korkeakoulujen kouluttamia asiantuntijoita ja tutkijoita tarvitaan yhteiskunnan joka sektorilla. Panostuksia lisättäessä on huolehdittava siitä, että on myös osaajia tekemään tärkeää TKI-työtä. Siksi suunnitelmat nostaa nuorten koulutustaso 50 prosenttiin tai jopa enempään ikäluokasta 2030-luvun alkuvuosiin mennessä edellyttää uusien aloituspaikkojen rahoittamista täysimääräisesti. Koulutustason nosto on hyvä tavoite, mutta ilman rahoitusta se on tyhjää sanahelinää. Tällä eduskuntakaudella sovittu TKI-sitoumus ja sitä seurannut rahoituslaki ovat tärkeitä saavutuksia.
Vaikuttavinta tutkimusta syntyy, kun tiede saa kehittyä autonomisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta luo puitteet ja mahdollisuudet tieteen harjoittamiselle, mutta ei määrittele tieteen sisältöä. Tällainen tiede vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja mahdollisuuksia vastata kriiseihin kestävällä tavalla.
Jos tutkijoilla on riittävän turvatut työskentelyolosuhteet ja vapaus toteuttaa tieteellisiä päämääriä, ollaan jo pitkällä kestävän yhteiskunnan rakentamisessa. Tieteen vapaus ja yliopistojen autonomia edistävät myös korkeakoulututkintojen sisällöllistä laatua.
Yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta on tärkeää, että korkeakouluista valmistuneet ovat monipuolisesti sivistyneitä ja kykeneviä kriittiseen ajatteluun.
Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr.), tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja
Maija Mattila, erityisasiantuntija, Tieteentekijät
