Moni helsinkiläinen vanhempi on saanut syksyn alkaessa päiväkodista kirjeen. Päiväkodin johtaja kertoo, että vielä ei tiedetä ketkä päiväkodissa työskentelevät. Ihmisten rekrytointi vie paljon aikaa ja resursseja ja onnistuu vaihtelevasti. Pienten lasten elämän kannalta tutulla ja turvallisella aikuisella on iso merkitys, mutta juuri heidän oikeutensa tuttuun ympäristöön toteutuu heikosti.

Henkilöstöpula ei ole yllätys. Varhaiskasvatuksen henkilöstövaje on ollut jo pitkään kestämätön Helsingissä. Palkkaus ja työolot eivät ole riittävän kilpailukykyisiä. Useat päiväkodit joutuvat jatkuvasti toimimaan vajaalla henkilökunnalla ja aina uusilla sijaisilla. Kierre johtaa siihen, että varhaiskasvatuksen opettajat ovat ylikuormittuneita ja siirtyvät muihin ammatteihin.

Kun jollain alalla on liian vähän tekijöitä, palkkaa tyypillisesti nostetaan. Kysynnän ja tarjonnan perusperiaatteen pitäisi toteutua myös naisvaltaisilla aloilla, kuten hoitoalalla ja varhaiskasvatuksessa.

Miten vastata varhaiskasvatuksen kriisiin? Ensinnäkin, suhdeluvuilla ei saa kikkailla: henkilökunnan riittävyys tulee laskea ryhmäkohtaisesti, ei koko päiväkodin tasolla. Lisääntyvät suunnittelu- ja kehittämistunnit tulee huomioida. Erityistä tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat erityisen tuen.

Tilamitoituksella ei tule tehdä säästöjä. Jokainen lapsi ja päiväkodissa työskentelevä aikuinen ansaitsee kunnolliset tilat. Työntekijät tarvitsevat taukotilan sekä tilan toiminnan suunnittelulle. Ulkotiloja ei voi suunnitella liian ahtaiksi ja näennäisesti satunnaisten retkien varaan. Päivittäisten ulkoilutilojen merkitys lapsille on suuri.

Työsuhteiden on oltava houkuttelevia, jotta päteviä hakijoita riittää. Tähän vaikutetaan palkkauksella, johtamisella ja työoloilla. Säästöt ovat mahdoton ajatus vallitsevassa tilanteessa.

Pienen lapsen turvallisuuden tunnetta vähentää se, jos päiväkodissa vastassa on usein eri henkilö. Eräs lastensuojelun ammattilainen totesi, että jokaisen lapsen elämässä pitää olla ihmisiä, jotka pystyvät muistelemaan yhdessä lapsen kanssa sitä, kun varpaaseen osui kivi tai käytiin uimassa.

Kolumni on alun perin julkaistu Helsingin Uutisissa 8.10.2022.