Päiväkotipaikkojen pula tuntuu ratkaisemattomalta ongelmalta Helsingissä. Päivittäinen matka-aika päiväkodin, työn ja kodin välillä voi pahimmillaan olla useamman tunnin. Tämä ei ole ilmastotavoitteiden, eikä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta järkevää. Turhaa matkustamista tulisi välttää kaikin keinoin. Samalla epävarmuus päiväkotipaikan saamisesta voi olla työnsaannin esteenä tai lykätä töihin paluuta.
Lapsiväestön kasvu on nopeaa
Lasten määrä Helsingissä on kasvanut tasaisesti viimeiset kymmenen vuotta. Lapsia on kaupungissa enemmän kuin kertaakaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Yllätys tämä ei ole, koska täydennysrakentaminen on vilkasta. Helsingin kantakaupungissa asuu enemmän lapsiperheitä, myös pienemmissä neliöissä.
Kaupungin järjestämän varhaiskasvatuksen asiakasmäärän ennustetaan olevan yhteensä 40 350 lasta vuonna 2019. Ennusteeseen on laskettu 213 lasta vähemmän kuin vuonna 2018. Ennusteet ovat kuitenkin paukkuneet yli ennenkin. Lasten määrä on huikea. Se ylittää heittämällä keskimääräisen suomalaisen kaupungin väkiluvun. Suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa keskimääräiset nettomenot per lapsi ovat noin 9700 euroa vuodessa. Varhaiskasvatuksen noin 400 miljoonan euron markkina on melkoinen. Ja se kasvaa.
Väestönkasvun suuruus vaihtelee ikäryhmittäin suunnitelmakaudella 2018–2021 arviolta näin: Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden määrä kasvaa 3% eli 1 021 ja peruskouluikäisten, 7–15 -vuotiaiden määrä kasvaa 8 % eli 4 411.
Miten Helsinki aikoo turvata varhaiskasvatuksen laadun ja riittävyyden?
Helsingin kaupungin tulee toteuttaa alueellisen varhaiskasvatuspaikan takuu. Niin yksinkertaista se on. Tavoitteeseen liittyen on jätetty jo ainakin kaksi hyvää aloitetta, minun ja Pilvi Torstin. Omassa aloitteessani varhaiskasvatuksen laajeneva kaupallisuus ja palvelusetelimalli on nostettu pöydälle. Aloitteeni kehottaa määrittämään takuuajan ja matkan päivähoidolle riittävän läheltä kotia.
Peruskoulujen osalta lapsille taataan lähikoulupaikka. Sen sijaan osa pienemmistä lapsista vanhempineen joutuu matkustamaan kauas ja viettämään aikaa erilaisissa kulkuvälineissä. Kun kaupunki pystyy jo järjestämään lähikoulupaikan oppilaille, luontevana jatkoaskeleena on tarjota myös varhaiskasvatuspaikkatakuu kohtuullisen välimatkan ja ajan päästä. Helsingin kaupunki on lisännyt lapsimäärän kasvaessa suuren määrän päiväkotipaikkoja ja suuri osa lapsista saa jo päiväkotipaikan kodin läheltä tai kohtuullisen välimatkan päästä. Siten alueellisen lähivarhaiskasvatuspaikan tarjoaminen ei olisi laajuudeltaan mahdoton tehtävä, mutta edellyttää joustavampia ennakointimalleja ja resursseja.
Lähivarhaiskasvatuksen mahdollistamiseksi meidän on selvitettävä joustavien tilamallien kuten paviljonkipäiväkotien käyttöönottoa sekä mahdollisuuksia lisätä perhepäivähoitoa etenkin pienempien lasten osalta osana ratkaisua. Hoitotarpeen ja muuttoliikkeiden ennakointia voidaan parantaa hyödyntämällä Helsingin kaupungin digitalisointihanketta.
Kaavoitus ratkaisuna
Miksei päiväkodin suunnittelu ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Täydennysrakentaminen asettaa haasteita. Jo valmiiksi kaavoitetulle alueelle ei ole helppo ujuttaa uutta päiväkotitonttia ilman, että lähiluonto kärsii. Siksi:
Uudet asuinalueet tulee suunnitella siten, että päiväkotien määrään ja täyttöasteisiin jätetään väljyyttä. Tilaa ei pidä suunnitella minimäärää lapsiennusteen perusteella.
Koulujen ja päiväkotien tilamitoitussuunnittelussa on oltava riittävä väljyys, jotta lähikoulu- ja päiväkotipaikka voidaan taata ilman ahtautta. Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä kehityksen kannalta. Silloin lapsella pitäisi olla mahdollisuus altistua kaikelle hyvälle.
Asuinrakennuksiin tulee kaavoitusvaiheessa jättää ”kivijalkatiloja”, joita hyödyntää päiväkoteina ja myöhemmin alueen ikärakenteen muuttuessa niitä voidaan ottaa esimerkiksi liiketilakäyttöön.
Suurpäiväkotien normista tulee luopua. Päiväkodit halutaan nykyisin sellaisiksi, että niihin mahtuu sata tai satoja lapsia. Tämä hankaloittaa sopivien tonttien ja tilojen löytämistä.
Kaupungin tavoitteena on rakentaa lähinnä suuria päiväkoteja itse linjaamallaan päätöksellä. Se ei ole joustavaa: tällaisesta kategorisesta linjauksesta tulisi luopua, jotta päiväkotipaikkapulaa voidaan helpottaa.
Tilojen suunnitteluun tarvitaan pedagogista asiantuntemusta ja kokemusta arjesta. Lue aloitteestamme lisää.
Sopivien tilojen etsiminen tulee olla monipuolista. Alueelliset tarpeet pitäisi koordinoida uusien koulujen, toimitilojen ja asuinrakennusten suunnittelun kanssa.
Tämä tavoite taas vaatii sen, että tilojen tulee olla modulaarisia ja monikäyttöisiä.
Kaupallisten päiväkotiketjujen yleistymisen sijaan säätiö- tai yhdistysmallia voitaisiin soveltaa varhaiskasvatukseen omien päiväkotien lisäksi. Säätiömallissa omistajille tai ulkopuolisille pääomasijoittajille ei jaeta voittoa kuten päiväkotiketjuissa nyt voi tehdä. Tuotot sijoitetaan takaisin toimintaan, lasten hyväksi. Näin toimivat julkisella rahalla pyörivät niin sanotut yksityiskoulutkin, koska laki ei salli voitonjakamista ulos kouluista.
Kaupungin tarjoama varhaiskasvatuspaikka on jokaisen oikeus. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on nostanut esiin tärkeän periaatteellisen kysymyksen siitä, miksi voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mahdollista toisin kuin kouluissa tai säätiö- ja yhdistyspohjaisissa toimintamalleissa.
Varhaiskasvatuksen tavoitteena on laadukas lähipalvelu, jossa lapsen opinpolku toteutuu varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen. Kaupunki määrittää, kuinka monen kuukauden kuluttua päiväkotipaikan hakemisesta paikka tarjotaan, ja millä kilometrietäisyydellä lapsi saa päiväkotipaikan varmasti. Aloite etenee kohti päätöksentekoa valtuustossa.
Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdos