Viime vuosina olemme nähneet maailmanlaajuisen nationalistisen oikeistopolitiikan nousun, joka peräänkuuluttaa rajojen sulkemista, vetäytymistä kansainvälisistä kauppasopimuksista ja eroa taloudellisista yhteisöistä. Tämä siitä huolimatta, että kansainvälinen taloudellinen yhteistyö  yhdessä teknologian kehityksen kanssa on vähentänyt köyhyyttä ja nostanut elintasoa.

Miksi tästä huolimatta niin monet ovat vakuuttuneita siitä, että meidän on tehtävä täyskäännös poispäin globaalista yhteistyöstä? Vaikka taloudellinen hyvinvointi on kasvanut valtavasti, kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joissa olemme nähneet kansanäänestyksen Brexitin puolesta ja protektionistisen kauppapolitiikan nousun, tuloerot ovat kasvaneet ja keskiluokan elintaso on jo pitkään matanut paikallaan kansantalouden kasvusta huolimatta.

Maailmanlaajuinen toimintaympäristömme muuttuu valtavan nopeasti. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat päivä päivältä näkyvämpiä, teknologia kehittyy, taloudellisen vallan tasapaino siirtyy maiden välillä ja muuttoliikkeet kasvavat poliittisten kriisien ja demografisten trendien seurauksena. On hyvin vaikea hahmottaa, miten kaikki nämä muutokset vaikuttavat meidän ja lastemme elämään. Tuntuisi ehkä turvalliselta vetäytyä ja sulkea ne ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä hyökyjä vyörymästä rannoillemme.

Muutokset on kohdattava katse avoimena. Seuraavina vuosikymmeninä politiikan suurin haaste on hallita näitä muutoksia ja varmistaa, että Suomi on valmistautunut niihin hyvin. Sisäpolitiikassa meidän on varmistettava kaikille tasapuoliset mahdollisuudet hyötyä uuden teknologian, uusien alojen ja kansainvälisten markkinoiden luomasta hyvinvoinnista. Samalla meidän on vahvistettava demokraattista päätöksentekoa, lisättävä avoimuutta, kansainvälistä yhteistyötä ja ilmastotoimia, jotta globaali kauppajärjestelmä, verotus, ympäristölainsäädäntö ja rahoitussektorin sääntely ohjaavat muutosten voiman oikeudenmukaisella tavalla koko yhteiskunnan hyväksi. On aika toimia yhä tiiviimmin yhdessä, ei eristäytyä.

Mari Holopainen on väitöskirjatutkija ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30