Talous ei ole sukupuolesta irrallinen kysymys. Talouden sukupuolittuneisuus käy ilmeiseksi, kun tarkastellaan, ketkä taloudesta puhuvat ja päättävät. Niin taloustieteessä, talousinstituutioissa, yrityksissä kuin taloutta koskevassa päätöksenteossa naiset ja vähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen aliedustettuina.

Sitoutuminen kansainvälisiin ohjelmiin, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, edellyttää kiinnittämään huomiota talouden ohella sosiaalista ja ekologista kestävyyttä tukeviin toimiin. Julkisen sektorin toimijoilla on esimerkin ja edelläkävijän rooli siinä, miten talouspolitiikasta muokataan tasa-arvoisempaa, yhdenvertaisempaa ja moniäänisempää.

Valtion ja kuntien päätökset vaikuttavat tasa-arvon tilaan. Talouspolitiikkaa on muokattava uudelleen feministisistä lähtökohdista. Tässä ehdotuksemme seuraavista askelista:

1. Otetaan käyttöön sukupuolitietoinen budjetointi ja sukupuolivaikutusten arviointi

Talous ei lopulta tarkoita lukuja, vaan arvovalintoja ja arjessa todellisuudeksi muuttuvia päätöksiä. Julkisella sektorilla onkin sitouduttava tarkastelemaan jo ennakolta budjettipäätösten, kuten verotuksen ja etuuksien muutosten vaikutuksia eri sukupuoliin ja vähemmistöryhmiin. Koronapandemian kaltaiset kriisit korostavat sukupuolitietoisen budjetoinnin tarvetta.

Vaikka ennaltaehkäisyn merkitystä hyvinvoinnin edistäjänä nostetaan yhä enenevissä määrin esiin, sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin ja koulutukseen liittyvistä menoista puhutaan pääsääntöisesti kustannuksina. Julkisten naisvaltaisten hoivapalveluiden leikkauksiin viitataan “säästöinä”, vaikka terveydenhuolto voitaisiin nähdä investointina hyvinvointiin.

  • Tunnistetaan talouspolitiikan sukupuolittuneisuus
  • Tuetaan sukupuolittuneita rakenteita tarkastelevan tutkimuksen edellytyksiä ja integroidaan tutkimustietoa osaksi kaikkien hallinnonalojen päätöksentekoa.
  • Kohdistetaan julkisen sektorin tuloja ja menoja sukupuolten tasa-arvoa edistävällä tavalla ja seurataan päätösten vaikutuksia. Tarvitsemme valmiutta muuttaa päätöksiä, mikäli niillä havaitaan olleen kielteisiä sukupuolivaikutuksia.
  • Kansallisten ja Euroopan laajuisten elvytystoimien on huomioitava myös aineettomien investointien, kuten hoivan ja kulttuurin merkitys talouden elpymiselle.

2. Nostetaan naisvaltaisten alojen ja naisten tekemän työn arvostusta

Naisen euro on yhä vajaa. On aika saattaa työn arvostus euroineen ajantasalle. Tulkinta siitä, että sukupuolten palkkaerot saataisiin tasattua, jos tytöt ja naiset vain kouluttautuisivat eri tehtäviin tai vaatisivat itselleen korkeampaa palkkaa, siirtää katseen yksilönvastuuseen ja pois työelämän syrjivistä rakenteista.

Kiinnostavaa on, että naisten nousseella koulutustasolla tai erilaisilla kolmikantaisilla samapalkkaisuusohjelmilla ei ole merkittävästi ollut vaikutusta nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaeroihin. Sukupuolen mukainen segregaatio eli jakautuminen eri aloille ja ammatteihin on Suomen työmarkkinoilla jyrkempää kuin monissa muissa maissa. Niin sanotuissa tasa-ammateissa työskentelevien osuus on laskenut 2000-luvulla ja on nyt alle 10 prosenttia.

Huomattavaa on, että naisten heikompi palkkaus ja palkattoman työn osuus heijastuvat myös myöhemmässä elämässä esimerkiksi suurempana eläkeläisköyhyytenä.

  • Tuodaan palkka-avoimuus lainsäädäntöön vahvistamaan samapalkkaisuutta
  • Seurataan ja arvioidaan vuosien 2020-2023 samapalkkaisuusohjelman tavoitteiden toteutumista
  • Toteutetaan ajantasaiset palkkatasa-arvo-ohjelmat myös kunnissa

3. Edistetään anonyymiä rekrytointia ja naisten ja vähemmistöryhmien työsuhteiden laatua

Sukupuoli vaikuttaa työsuhteiden laatuun. Naisista määräaikaista työtä tekee 19 prosenttia ja miehistä 13 prosenttia. Osa-aikatyön kohdalla ero on suurempi: naisista 22 ja miehistä 10 prosenttia teki osa-aikatyötä vuonna 2019.

Yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen naisilla on kokoaikatyön puute ja miehillä opiskelu. Osa-aikatyö vaikuttaa sekä tuloihin että työuran jälkeisen eläkkeen määrään. Lisäksi työajat saattavat olla hankalasti yhteensovitettavissa lapsiperheen arkeen sijoittuessaan usein iltaan ja viikonloppuihin.

Erityisiä hankaluuksia työmarkkinoilla kohtaavat ulkomaalaistaustaiset naiset huolimatta hyvästä koulutuksesta tai kielitaidosta. Heidän työllisyysasteensa ei saavuta suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä edes 15 vuoden Suomessa asumisen jälkeen. Työkokeilujen ja harjoittelujen ketjuttaminen on tyypillistä. Myös osatyökykyisillä, kuten vammaisilla henkilöillä, työllistyminen on keskimääräistä vaikeampaa.

  • Otetaan käyttöön anonyymi rekrytointi julkisella sektorilla, jotta hakijan sukupuoli, ikä tai muut ennakkoluulot eivät vaikuta rekrytointipäätökseen.
  • Tehdään työllistämistoimista aidosti yksilölähtöisiä ja työllistymiseen tähtääviä.
  • Puututaan määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen.

4. Tuetaan naisten ja vähemmistöjen yrittäjyyttä ja johtotehtävissä toimimista

Johtotehtävissä toimivista reilu kolmannes on naisia. Mitä ylemmäs organisaatioissa mennään, sitä vähemmän on naisia niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Yksi tapa lisätä sukupuolten tasa-arvoa taloudellisessa päätöksenteossa on varmistaa naisten ja miesten tasapuolinen edustus yritysten hallituksissa ja päätöksenteon johtopaikoilla.

Naisten osuus pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä on kasvanut 2010-luvulla. Vuonna 2020 naisia oli pörssiyhtiöiden hallituksissa keskimäärin 30 prosenttia. Myönteinen kehitys näyttää kuitenkin hidastuneen viime vuosina.

Naisten perustamien kasvuyritysten osuus kerätystä rahoituksesta on vain noin yksi prosenttia, Suomessa noin viisi prosenttia.

Yrittäjistä naisia on noin kolmannes. Määrä on pysynyt jo vuosikymmenen samalla tasolla, vaikka naisten koulutustaso on noussut. Yli 60% on yksinyrittäjiä, joista enemmistö on naisia. Yksinyrittäjyys asettaa haasteita yrityksen kehittymiselle ja uudistumiselle.

Naisten yritystoiminnalle on tyypillisempää etteivät ne kasva, kansainvälisty ja työllistä, vaikka rahoitus, neuvonta ja yrityspalvelujen tarjonta on kehittynyt ja toteutus yhä useammin käytännönläheistä. Tarvitsemme toimia yrittäjyyden ja johtajuuden vahvistamiseksi naisten tarpeista käsin.

  • Varmistetaan ja seurataan tilastoin, että johtotehtäviin palkataan yhtälailla myös naisia
  • Edistetään yrittäjyyden tai työn ja perhe-elämän yhteensovittamista
  • Madalletaan työnantajuuden kynnystä ja helpotetaan hallintoa digitalisaation avulla
  • Jaetaan vanhemmuuden kustannukset tasaisesti työnantajien kesken
  • Luodaan naisyrittäjille suunnattuja kasvuohjelmia

5. Uudistetaan talouden mittaamisen tapoja ja indikaattoreita

Talouspolitiikka vaikuttaa eri sukupuoliin ja väestöryhmiin eri tavoin. Eroja on esimerkiksi siinä, miten eri väestöryhmät ovat riippuvaisia etuuksista ja julkisista palveluista tai miten tulot tai kulutusvalinnat poikkeavat toisistaan.

Merkittävää on, että Tilastokeskuksen mukaan erityisesti naisten tekemä palkaton työ kasvattaisi Suomen BKT:ta jopa yli kolmanneksen. Silti esimerkiksi lastenhoito ja kotityöt jätetään kokonaan talouspoliittisen keskustelun ja talouden mittaamisen ulkopuolelle. Kotityöt ja lastenhoito myös jakautuvat edelleen epätasa-arvoisesti.

Tarvitsemme BKT:n mittaamisen rinnalle muita hyvinvoinnin mittareita.

  • Ihmisten ja ympäristön hyvinvointi sekä sosiaalinen ja ekologinen kestävyys tulee nostaa päämääräksi kilpailukyvyn ja talouskasvun rinnalle
  • Seurataan kestävyys- ja budjettivajeen ohella myös tasa-arvo- ja hoivavajetta.

Mari Holopainen
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Talousvaliokunnan jäsen

Marjo Tapaninen
puheenjohtaja, Oulun seudun Vihreät Naiset, Oulu
2. varapuheenjohtaja, Vihreät Naiset