Kuva: Susanna Kekkonen

Eri suunnista on kuulunut viime aikoina huolia asukkaiden äänen sivuuttamisesta Helsingissä. Paikalliset asukkaat ovat pyristelleet esimerkiksi hampurilaisravintolan levittäytymistä vastaan suojaviheralueelle suojellulla omakotitaloalueella. Kumpulan kallion pelastajat ovat nousseet vastustamaan kallioiden räjäytystä päiväkodin tieltä, kun rakennuksen sijainnille olisi muitakin vaihtoehtoja.

Kotikaupunkiin ja lähialueen kaavamuutoksiin vaikuttaminen vaatii vapaaehtoisilta satoja tunteja työtä ja suoranaista “päällä seisomista ja akrobatiaa”. On selvää, että kaikki eivät saa samalla tavoin ääntään kuuluviin. Toisaalta ilta- ja viikonlopputöissä toimivien luottamushenkilöiden resurssit ovat inhimillisesti usein riittämättömät perehtymään kaavoituksen ja palveluiden paikalliskysymyksiin tarvittavalla syvyydellä. Yhteistyö kansalaisten ja päätösten välillä jää ohueksi, mikäli ihmisten osallisuus ei ole osa valmisteluorganisaation dna:ta.

Keinoja kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi on tarjolla palvelumuotoilun hengessä. Säännöllisen vuorovaikutuksen ja kaupunginosakierrosten avulla tulee kuulla ihmisiä, koska tehtyjen päätösten keskellä eletään vuosikymmeniä eteenpäin.

Kaupungin lähestymistavan tulisi olla eri intressejä yhteensovittava. Helsinki on valinnut kovan kasvun ja rakentamisen tien jopa 7000 asunnon vuosittaisella kasvutavoitteella, mutta tiivistämisen yhteydessä on vaarana menettää – ja tosiasiallisesti menetetäänkin – asukkaille tärkeitä viheralueita. Helsingin vehreys ja kulttuuriympäristöt ovat olennainen osa kaupungin kansainvälistä vetovoimaa.

Kaikkien toiveita on tietenkin mahdotonta täyttää. Asukkaiden arvokasta tietotaitoa tulisi kuitenkin hyödyntää, kun vaihtoehtoja on vielä aidosti pöydällä. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille ja julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Mari Holopainen

Kolumni on julkaistu alunperin Helsingin Uutisissa 19.9.2020.