3.10.2011 julkaistu mielipidekirjoitus:
Kruununhaan arvokkaita porrashuoneita koskevan asemakaavan muutosehdotus on herättänyt poikkeuksellisen paljon keskustelua. Heikki Kihlström esitti huolensa liikuntarajoitteisten oikeuksista (HS Mielipide 1.10.). Meri Helle (HS Mielipide 1.10.) nosti esiin rakennushistoriallisesti arvokkaiden talojen suojelun tärkeyden. Molemmat näkökulmat tulisi huomioida asemakaavassa. Toisin kuin Kihlström esitti vihreät eivät ole vastustaneet hissien rakentamista. Esteettömän liikkumisen edistäminen on tärkeää niin liikuntarajoitteisille kuin lastenvaunujen kanssa kulkeville.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö, vihreät mukaanlukien, päätti 16.6. palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että hissien rakentaminen tulee aina mahdollistaa. Palautuksen mukaan hissit tulee ensisijaisesti sijoittaa niin, että porrashuoneiden arkkitehtoniset ja historialliset arvot säilyvät. Lisäksi lautakunta esitti palautteen huomioiden, että mikäli kaavassa oli esitetty tilan lohkomista asunnoista, tuli tarjolla olla vaihtoehtoinen toteutustapa.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojeluun ollaan yleensä pitkällä tähtäimellä tyytyväisiä. Purkuvimmoja jäädään harmittelemaan jälkikäteen. Kruununhaan porrashuoneiden on arvioitu olevan sekä rakennusteknisesti että -taiteellisesti arvokkaita. Lisäksi ne kertovat menneiden aikojen yhteiskuntajärjestyksestä muuan muassa siten, että herrasväen ja piikojen portaat ovat mitoitukseltaan ja ilmeeltään erilaisia. Lautakunnan esitys on kompromissi, joka pyrkii yhdistämään suojelun ja esteettömyyden. Helsinkiläisessä kaupunkisuunnittelussa on turhan usein liikuttu ääripäästä toiseen – tiukoista suojeluyrityksistä purkamiseen.
Mari Holopainen, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (vihr.)