Avainsana: Tutkimus

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 4.2.2023. 

Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén nosti esiin kirjoituksessaan (HS Mielipide 25.1.) tärkeän aiheen: tutkitun tiedon aseman päätöksenteossa. Poliittiset päätökset riippuvat pitkälti siitä, minkälaista tietoa hyödynnetään. Päätöksillä hyödyntää tai olla hyödyntämättä tutkittua tietoa on kriittiset vaikutukset yhteiskuntaamme.

Poliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Tätä edistää myös tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas, jonka jäseninä on lähes 800 tutkijajäsentä sekä kansanedustajat. Seuran tavoitteena on vahvistaa tieteentekijöiden ja päätöksentekijöiden vuorovaikutusta ja edistää tutkitun tiedon hyödyntämistä.

Olemme käynnistäneet Tutkaksessa tutkijakummitoiminnan, jossa mukaan hakeneet kansanedustajat ja tutkijat muodostavat kummiparin. Kummitoiminta vahvistaa syvempää ajatusten vaihtoa ja ymmärrystä päätöksenteon ja tutkimuksen risteyksistä.

Lakihankkeiden käsittelyssä tulee varmistaa, että eduskunnan valiokunnat pyytävät asiantuntijoiksi tutkijoita eturyhmien lisäksi. Vähintään yhtä tärkeää on kuulla tutkijoita enemmän lakihankkeiden valmistelun alkuvaiheessa, niin ministeriöissä kuin hallituksen päätöksenteonkin tukena. Tutkijoita kannustamme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr),
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja (vihr),
filosofian tohtori,
tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja vuosina 2019-2022

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Mielipide-palstalla 2.2.2023.

Humanistisilla aloilla on viime vuosina jouduttu jatkuvasti taistelemaan tieteenalojen arvostuksen puolesta. Vääntö linkittyy niin käytännön rahoitusmalleihin kuin laajempaan keskusteluun tieteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Keskustelua on käyty erityisesti pienten humanististen tieteenalojen kohtalosta. Professuurien lakkauttaminen yksittäisillä aloilla yksittäisessä yliopistossa saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta käytännössä se kaventaa tieteellistä keskustelua tavalla, jolla on laajoja ja osin arvaamattomiakin seurauksia. Alan tutkijoiden tulevaisuuden työllistymisnäkymät heikentyvät, alalta katoaa opiskelijoita, tieteellisten julkaisujen tekijät ja lukijat vähenevät, tieteellinen keskustelu köyhtyy ja koko ala hiipuu.

Nyt pinnalla ovat Turun yliopiston muutosneuvottelut. Ratkaisut ovat yliopistojen käsissä. Yliopistojen valtion rahoituksesta päättää eduskunta. Onkin tärkeää, että tällä hallituskaudella olemme poistaneet korkeakoulujen indeksijäädytykset ja saaneet aikaiseksi parlamentaarisen sitoumuksen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin investoimisesta.

Kannamme huolta laaja-alaisen, korkeatasoisen koulutuksen ja tutkimuksen säilymisestä. Tieteenalat ovat todella eriarvoisessa asemassa ulkoisen rahoituksen suhteen.

Humanistien osaaminen pitäisi myös tunnistaa työmarkkinoilla paremmin. Kuten Juhani Kostet nosti kirjoituksessaan (Turun Sanomat 29.1.) esiin, vuoden 2020 Museolaki on parantanut museo- ja kulttuuriperintöalan näkymiä ja tarvetta.

Humanististen tieteiden arvo yhteiskunnalle on suuri ja ne ansaitsevat Suomessa enemmän arvostusta.

Suomalaiselle korkeatasoiselle akateemiselle tutkimukselle on elintärkeää, että keskustelua käydään myös suomen kielellä. Kuten kielen kuollessa professuurien lakkauttaminen tuhoaa traditioita ja sellaista alan hiljaista tietoa, jota on mahdoton myöhemmin palauttaa. Myös humanistien pitää voida muiden tieteentekijöiden tavoin luottaa rahoituksen linjakkuuteen ja pitkäjänteisyyteen.

MARI HOLOPAINEN
kansanedustaja (vihr)
kauppatieteiden väitöskirjatutkija,
eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja
Helsinki

ESSI LINDBERG
filosofian maisteri,
tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö
Turku

Julkaistu Talouselämän 4.12.2022 Tebatti-osiossa

Eduskuntapuolueet ovat sopineet historiallisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-panostusten nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Eduskunta käsittelee parhaillaan TKI-rahoituslakia. Julkisen sektorin osuus panostuksesta olisi yksi kolmasosa ja yksityisen sektorin osuus kaksi kolmasosaa.

Vihdoin on ymmärretty, että finanssikriisistä alkanut tieteen ja tutkimuksen näivettäminen surkastuttaa koko yhteiskuntaa. Tässä ajattelutavan muutoksessa TKI-panostukset nähdään tulevaisuusinvestointeina, joille on lupa odottaa tuottoa tulevaisuudessa. Samalla odotus tuotoista johtaa keskusteluun kohti kaupallistettavia innovaatioita. Tämä on piinallisen kapea näkökulma TKI-toimintaan.

Tutkimus kietoutuu koulutukseen

TKI-toimintaa ei voi erottaa korkeimmasta koulutuksesta, joka perustuu tutkimukseen; samat tieteentekijät tutkivat ja opettavat. Suomalaisissa korkeakouluissa koulutetaan yli 60 000 asiantuntijaa vuosittain yhteiskunnan kaikille sektoreille. Tämä puoli TKI-toiminnasta jää liian usein huomaamatta.

Tutkimuksen ja koulutuksen kytköksen vuoksi on oleellista, että yhteisesti sovittuja TKI-lisäpanostuksia ohjataan korkeakoulujen perusrahoitukseen. Korkeakoulujen T&K-toiminnan menot kasvoivat viime vuonna vaatimattomat 1,7 prosenttia. Korkeakoulusektorin T&K-toiminnan valtion budjettirahoituksen osuus laski vuoteen 2020 verrattuna.

Käytännössä yliopistojen perusvoimavaroista palkattava tutkimushenkilöstö on professoreita, jotka vastaavat rahoituksen hakemisesta tutkimusryhmälleen. Muut tutkijat hakevat rahoitusta itselleen, joko henkilökohtaisesti tai osana tutkimusryhmää. Menestyminen kilpailluissa rahoitushauissa on konkreettisesti edellytys uran jatkumiselle, sillä rahoituksetta jääminen merkitsee usein myös työsuhteen päättymistä.

Rahoituksen lisäämisen yhteydessä on välttämätöntä kiinnittää huomiota tutkijanuran veto- ja pitovoimaan. Miksi kansainvälinen tutkija, olipa hän suomalainen tai kotoisin muualta, haluaa suomalaisille pätkätyömarkkinoille pienellä palkalla, kun koko maailma avoin? Tutkijanurien ennakoitavuutta on kyettävä lisäämään ja jatkuvaa rahoituksen hakemisen painetta vähentämään vakinaistamalla työsuhteita ja nostamalla palkkoja.

Vapaa tiede luo vaikuttavuutta

Korkeakoulujen kouluttamia asiantuntijoita ja tutkijoita tarvitaan yhteiskunnan joka sektorilla. Panostuksia lisättäessä on huolehdittava siitä, että on myös osaajia tekemään tärkeää TKI-työtä. Siksi suunnitelmat nostaa nuorten koulutustaso 50 prosenttiin tai jopa enempään ikäluokasta 2030-luvun alkuvuosiin mennessä edellyttää uusien aloituspaikkojen rahoittamista täysimääräisesti. Koulutustason nosto on hyvä tavoite, mutta ilman rahoitusta se on tyhjää sanahelinää. Tällä eduskuntakaudella sovittu TKI-sitoumus ja sitä seurannut rahoituslaki ovat tärkeitä saavutuksia.

Vaikuttavinta tutkimusta syntyy, kun tiede saa kehittyä autonomisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta luo puitteet ja mahdollisuudet tieteen harjoittamiselle, mutta ei määrittele tieteen sisältöä. Tällainen tiede vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja mahdollisuuksia vastata kriiseihin kestävällä tavalla.

Jos tutkijoilla on riittävän turvatut työskentelyolosuhteet ja vapaus toteuttaa tieteellisiä päämääriä, ollaan jo pitkällä kestävän yhteiskunnan rakentamisessa. Tieteen vapaus ja yliopistojen autonomia edistävät myös korkeakoulututkintojen sisällöllistä laatua.

Yhteiskunnan kestävyyden näkökulmasta on tärkeää, että korkeakouluista valmistuneet ovat monipuolisesti sivistyneitä ja kykeneviä kriittiseen ajatteluun.

Mari Holopainen, kansanedustaja (vihr.), tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja

Maija Mattila, erityisasiantuntija, Tieteentekijät

Tebatti: Tiede ja tutkimus vahvistavat yhteiskuntaa – Nämä asiat TKI-panostuksista on hyvä ymmärtää | Talouselämä (talouselama.fi)

Valokuva: Martiina Woodson

Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen on huolissaan perussuomalaisten kansanedustajien  hyökkäyksistä tutkijoita ja opiskelijoita kohtaan:

” Olen surullinen ja huolestunut siitä, miten perussuomalaiset kansanedustajat yrittävät määrittää kurssien sisältöjä hyökkäämällä tutkijoita kohtaan. Yliopistolain 3 §:n mukaan yliopistoilla on itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus.”

”Perussuomalaisten kansanedustaja vaati viikko sitten ”pikaisen googletuksen perusteella”, että ”koko Nuorisotutkimusseura pitäisi näillä näytöillä lopettaa.” Tutkimus, joka ei Iltalehden uutisesta tehdyn tulkinnan perusteella miellytä kansanedustajan maailmankuvaa pitäisi lakkauttaa. Poliitikot eivät päätä tutkimuksen sisällöistä, ” Holopainen korostaa.

Tutkimusta tehneen Mari Holopaisen mielestä hälytyskellojen kannattaa soida. Valtaa saadessaan laitaoikeistopuolueet Euroopassa ovat pyrkineet saamaan tutkimuksen poliittiseen kontrolliin ja ryhtyneet hallitsemaan tieteentekoa autoritäärisin ottein.

Rapautusyritysten edessä yhteiskunta tarvitsee laajan rintaman puolueita puolustamaan koulutusta, sivistystä ja tutkimuksen vapautta.

”Ei auta, että myös eurooppalaiseen yhteistyöhön nojaavat sivistyspuolueet ovat jäädyttäneet indeksit ja ministeri heittänyt väärää tietoa ”kolmansista lukukausista”, vaikka myöhemmin pahoitteli lausuntoaan.  Tutkimuksen avulla tiedämme historiasta ja ilmastonmuutoksesta, ja olemme kehittäneet rokotteet. Koulutuksen avulla opimme lukemaan. Osaavat ihmisiä perustavat uusia yrityksiä kuten startupkentän nousu näyttää. Perusrahoituksen kasvua ja huomattava määrä uusia aloituspaikkoja tarvitaan, jotta Suomen tavoittelemat koulutusasteen ja inhimillisen pääoman nostaminen onnistuisivat,” Holopainen sanoo.

TIEDOTE, 23.10.2021
Lisätiedot Mari Holopainen
mari.holopainen(a)eduskunta.fi
+358505143452

Lukijalta, julkaistu Kauppalehdessä 2.9.2021

Edellisellä vaalikaudella hallitus päätti leikata ammatillisesta koulutuksesta, heikentää varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta ja jäädyttää yliopistojen indeksit. Vaikka koulutukseen kohdistuneita leikkauksia on tällä kaudella korjattu, Suomen Akatemiaa ja yliopistoja uhkaa supistuvien voimavarojen kierre.

Seurauksena tulee olemaan aivovuotoa ulkomaille, ja ennen pitkää suomalaisen tutkimuksen ja tuotekehityksen näivettymistä. Tki-rahoituksen taso on jo pudonnut kansainvälisestä kelkasta.

Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän tutkimuksen ja koulutuksen perustavanlaatuista elinkeinopoliittista merkitystä tuottavuuden kasvun ja yhteiskunnan taloudellisen pärjäämisen kannalta. Tuki kohdistetaan usein suoraan tuotekehitykseen, sattumanvaraisesti ja vain tietyille toimialoille. EU:n elpymispaketin mittavista tki-varoista kohdistettiin varsin ohuesti rahaa akateemiseen tutkimukseen, jonka tavoitteita ei olisi ennalta määritelty.

Kaikkein mieluiten poliitikot rahoittavat lyhyen tähtäimen hankkeita, joiden hyödyt ovat välittömästi nähtävissä. Tällä hallituskaudella on osoitettu esimerkiksi Suomen Malminjalostus Oy:n pääomittamiseen ja sen liitännäishankkeille 450 miljoonaa euroa ja yli 170 miljoonan euroa Kemin Metsä Groupin sellutehtaan infrastruktuuriin.

Kun siis puhutaan tutkimusrahoituksen riittävyydestä, ei ole kysymys siitä, etteikö varaa olisi. Ympäristölle haitallisten teollisuustukien tai rajattuihin paikallisiin työllisyystavoitteisiin tähtäävien hankkeiden sijaan Suomen on lähdettävä tavoittelemaan kunnianhimoista ja pitkäjänteistä tuottavuuden kasvua investoimalla uutta luovaan, kansainvälisen tason tutkimukseen, joka houkuttelee lahjakkuuksia Suomesta ja ulkomailta.

On absurdi ajatus, että ministeriöissä tai hallituksessa tiedettäisiin tutkimuslaitoksia ja tutkijoita paremmin, minkä tyyppiseen tutkimukseen rahoitusta tulee suunnata. Yliopistojen autonomia on palautettava. Parlamentaarinen tki-ryhmä voisi olla yksi työkalu yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensimmäiseksi on peruttava Suomen Akatemian rahoitukseen suunnitellut 40 miljoonan euron leikkaukset ja rahoitus käännettävä toivoa ja tuloksia tuovalle pysyvälle kasvu-uralle. Suomen tulee ensisijaisesti profiloitua korkean osaamisen – ei luonnonvarojen tai alkutuotannon kautta.

Mari Holopainen, kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen (vihr), Helsinki
Oula Silvennoinen, akatemiatutkija, varavaltuutettu (vihr), Helsinki