Kategoria: Blogi (Page 12 of 17)

Nuori ehdokas toisesta puolueesta kertoi järkyttyneenä vaalipaneelista, jossa edustajat olivat pohtineet onko verkkokauppa ohimenevä ilmiö ja pitäisikö sen aukioloaikoja rajoittaa. Jopa kokeneet kansanedustajat olivat olleet irti keskustelun ytimestä.

Suomi tarvitsee nyt eduskuntaa, joka haastaa etsimään kannattavia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin eikä seuraile perässä ja anna liiketoimintamahdollisuuksien valua muualle.

Mitä eduskunta voi ja sen pitäisi tehdä talouden uudistamiseksi? Ainakin näin:

1. Haastetaan vientiin tähtäävä liiketoiminta uudistumaan ja tarjotaan kansainvälisesti kilpailukykyinen ympäristö

• Kuljetaan rohkeasti eturintamassa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa, esimerkiksi puhtaan teknologian, tehokkaiden terveydenhoito- ja hoivapalvelujen sekä uusiutuvan energian käyttöönotossa. Ennakkoluuloton, vaativa ja kokeileva julkinen sektori asiakkaana luo mahdollisuuden rakentaa uusia tuotteita ja palvelumalleja vientiin. Lainsäädännöllä haastetaan yksityiset toimijat etsimään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin.
• Panostetaan perustutkimukseen ja koulutukseen  sekä laajennetaan osaamispohjaa myynnissä, markkinoinnissa ja digitaalisuudessa.
• Tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta molempiin suuntiin kaikilla koulutustasoilla ja työelämässä. Etäisyytemme maailman kasvaviin markkinoihin on meille haaste, jos emme ymmärrä markkinatarpeita – ei ensisijaisesti kuljetuskustannusten vuoksi.
• Pidetään yllä tasa-arvoinen, turvallinen yhteiskunta ja kehitetään laadukasta infrastruktuuria pitkäikäisten investointien turvaamiseksi.
• Tuetaan yrittäjyyttä, erityisesti ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista muun muassa pidentämällä ensimmäisen työntekijän koeaikaa ja parantamalla mahdollisuuksia työehtojen paikalliseen sopimiseen pienimmissä yrityksissä.

2. Tuetaan palvelualojen kasvua ja kasvatetaan työvoiman tarjontaa

• Parannetaan osa-aikaisen ja matalapalkkaisen työn kannustavuutta perustulomallilla. Tavoite on, että työ olisi tekijälleen aina kannattavaa – myös osa-aikaisena ja joustavasti työurien alussa ja lopussa.
• Jatketaan työurien pidentämistä eliniän odotteen kasvaessa on järkevää, että myös eläkeikä nousee. Samaan aikaan on kehitettävä osa-aikaisia malleja joustavampaan siirtymään työn ja eläkkeen välillä.
• Suunnataan verotusta työstä ja työllistämisestä kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Korotuksia ei pitäisi tehdä työn verotukseen missään tuloluokissa.
• Kevennetään palvelujen käytön verokiilaa laskemalla henkilöintensiivisten palveluiden arvonlisäveroa ja säilyttämällä kotitalousvähennys.

 3. Parannetaan julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottavuutta pitkäjänteisesti

• Tehdään todellisia toimintatapamuutoksia kokeilukulttuurin kautta – ei nopeita määrärahaleikkauksia ilman aikaa suunniteltuun muutokseen. Kokeillaan ja onnistutaan tai epäonnistutaan nopeasti pienessä mittakaavassa. Tämä vaatii lainsäädännöltä riittävää väljyyttä, jotta palvelutasovaatimukset eivät tule kehityksen esteeksi ja systemaattisia ohjelmia, joilla kokeiluja tuetaan ja onnistumiset viedään toteutukseen yli kuntarajojen.
• Käytetään harkitusti yksityisesti tuotettuja palveluja siellä, missä markkinoille syntyy aitoa kilpailua. Yksityinen palvelutuotanto ei ole avain tehokkuuteen, jos sen taakse syntyy liian keskittynyt markkina ilman aitoa kilpailupainetta. Se voi kuitenkin olla tehokas apu uusien työtapojen kehittämiseen palveluissa, joissa riittävä kilpailu syntyy.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen

Valtapuolueiden johtohahmot haluavat pelastaa teollisuuden, mutta samat työpaikat eivät palaa. Talouden ripeämpi uudistaminen ja jatkuva rakennemuutos ovat välttämättömiä. Hyvinvointimme on kiinni siitä, miten tosissaan ja kestävästi tuleva eduskunta niitä ryhtyy ratkomaan. Muutostarpeen taustalla on kaksi hyvin tiedossa olevaa kehityssuuntaa:

Väestörakenteen muutos, jonka ainakin vuoteen 2060 odotetaan heikentävän huoltosuhdetta ja vaativan yhä enemmän työpanosta hoivatyöhön ja terveydenhoitoon. 2010-2020 elämme jaksoa, jolloin huoltosuhteen heikkeneminen on jyrkimmillään.

Teollisuuden rakennemuutos, jonka myötä Suomesta on hävinnyt vuodesta 2007-2013 yli 70 000 korkean tuottavuuden työpaikkaa teollisuudesta. Samaan aikaan työllisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Luvut ovat pysäyttäviä ja johtavat yhdessä kestämättömään yhtälöön: yhä pienempi joukko yhä heikommin tuottavaa työtä tekeviä työntekijöitä rahoittaa kasvavat julkiset menot. En kuitenkaan usko, että oikea ratkaisu tähän on palveluiden alasajo. Samat teollisuustyöpaikat eivät palaa, joten talouden rakenteen on monipuolistuttava ja uudistuttava. Meidän on mahdollista ylläpitää ja kehittää Suomea hyvin palvellutta hyvinvointimallia, mutta se vaatii onnistumista useilla alueilla. Tarvitsemme:

• Uusia kansainvälisiä menestyksiä vientiin – emme voi luottaa vain pienen talouden kotimarkkinakysyntään hyvinvoinnin lähteenä vanhan teollisuuden supistuessa
• Lisää palvelukysyntää – emme voi luottaa vain uusiin vientiyrityksiin teollisuudesta kadonneiden työpaikkojen paikkaajana
• Lisää työntekijöitä – emme voi luottaa ainoastaan tuottavuusparannukseen kompensoimaan heikentyvää huoltosuhdetta
• Aitoja tuottavuusparannuksia julkisten palvelujen tuotannossa – emme voi luottaa siihen, että kolme edellistä kohtaa riittävät kannattelemaan kasvavan tarpeen hoiva- ja terveyspalveluille

Politiikka yksin ei riitä. Tähän tarvitaan yhteistä panostusta yli sektorirajojen. Ilman eduskunnan johdonmukaista sitoutumista näihin tavoitteisiin niitä ei kuitenkaan saavuteta. Kirjoituksessa 2/2 kerron, miten nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen

Palvelutalous mahdollistaa tuottavuuden kasvun sekä innovaatioiden hyödyntämisen globaalisti.

Globaalin talouden painopiste on siirtynyt korkean tuottavuuden maissa palveluihin, digitaalisesti tehtä­vään työhön ja osaamisen myymiseen.

Poliittisten päätöksentekijöiden on havahduttava talouden murrokseen myös Suomessa. Vaikka meillä on Rovion ja Supercellin kaltaisia menestystarinoita, olemme olleet jäljessä palveluinnovaatioissa sekä uudenlaiseen konseptointiin ja markkinointiin liittyvässä osaamisessa. Ikean menestystarina lienee kuuluisin toimialan uudelleen konseptoinnista.

Palvelutaloutta on pidetty Suomessa pitkään toisarvoisena talouskasvun ja viennin kannalta – jopa talouden jarruna. Nykyään jo lähes 70 % tuotantomme rakenteesta koostuu palveluista. Palvelut vetävät, eivät suinkaan hidasta tuottavuuden kasvua. Palveluiden keskeistä roolia talouden veturina on pyrkinyt tuomaan esiin esimerkiksi ETLA. Silti teollisuus ja jopa raaka-aineisiin pohjautuva talous ovat usein esillä poliittisessa keskustelussa, kun keinoja talouden korjaamiseksi esitetään.

Menestyvien palvelujen ytimessä ovat ihmiset, osaamisen myyminen ja asiakas- ja käyttäjälähtöisyys. Vaikka palvelut toteutetaan suurelta osin palveluntarjoajan ja asiakkaan vuorovaikutuksessa, asiakkaan tarpeet ja toiveet jäävät usein etäisiksi. Asiakkaan oma aktiivinen toiminta ei ole saanut kylliksi huomiota, vaan asiakkaalle on jäänyt passiivisen vastaanottajan rooli. Palvelun arvo muodostuu kuitenkin asiakkaan toiminnan ja kokemuksen myötä. Se on sidottu aikaan, paikkaan, aiempiin kokemuksiin ja odotuksiin.

Nykyään suurin osa yritysten asiakastiedosta keskittyy menneisiin tai parhaimmillaan tätä päivää kuvaaviin näkemyksiin, asenteisiin ja tarpeisiin. On kuitenkin syytä kysyä, millaisessa maailmassa elämme kahden–kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Miten ihmisten elämä muuttuu? Millaisia uusia tarpeita syntyy?

Kun asiakastietoa hankitaan, tyydytään usein palautekyselyihin tai käyntimäärien arvioimiseen, joilla kartoitetaan, mitä mieltä asiakkaat ovat yrityksen nykyisestä toiminnasta tai palveluista. Se, mitä käyttäjät kaipaavat tulevaisuudessa, jää kuitenkin vähemmälle huomiolle tai laiminlyödään kokonaan. Uudet innovatiiviset ideat ja asiakkaiden lausumattomat toiveet ovatkin usein hiljaista tietoa, jota on vaikea tavoittaa kyselytutkimuksissa.

Asiakasvuorovaikutuksessa toimivien työntekijöiden jokapäiväisistä kokemuksista kumpuavat tarinat ja kehitysideat ovat heikosti hyödynnetty voimavara. Merkittävä edistysaskel olisi näitä kokemuksia koskevan tiedonkulun varmistaminen palveluja kehittäville tahoille niin yrityksissä kuin julkisissa organisaatioissakin. Asiakastieto ei muutu hyväksi palveluksi itsestään, vaan ymmärryksen luominen sekä sen toimeenpaneminen riittävän nopeasti vaativat tietoista ponnistelua. Markkinat ja kuluttajien tarpeet muuttuvat yllättä­ vän nopeasti. Emme voi tietää, mitkä toimialat kannattelevat Suomea kahdenkymmenen vuoden päästä. Se kuitenkin tiedetään, etteivät ne ole samoja kuin nyt.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, tohtorikoulutettava ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.
Kuva: Susanna Kekkonen

Kirjoitus on julkaistu Tieteen ja teknologian vihreiden – Viitteen lehdessä.

Viitteen tavoitteet eduskunnalle:

• Kouluistamme on tehtävä maailman parhaita
• Perustutkimuksen rahoitus ja tutkijoiden urapolut on saatava kuntoon
• Hallitukselle nimettävä tieteellinen neuvonantaja
• Julkisten hankintojen on tuettava puhtaan teknologian ratkaisuja
• Suomi tarvitsee digitaalisen työn strategian
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojärjestelmät palvelemaan sote-uudistusta

Mari Holopainen tapasi kymmenen vuotta kansanedustajana palvelleen Oras Tynkkysen eduskunnan Pikkuparlamentissa ja kysyi häneltä kolme kysymystä. Eduskuntatyössä Oras korostaa yhteistyötä muiden puolueiden kanssa. Vihreitä kannattaa hänen mukaansa äänestää, jos etsii uudistajaa.

Mitkä ovat vinkkisi uusille kansanedustajille?

“Olen itse asiassa kerännyt seinätaululle vinkkejä, joista monia voisi alleviivata,” Tynkkynen aloittaa.

“Ensimmäisenä tulee pitkäjänteisyys. Muutokset tapahtuvat melko hitaasti ja mikäli haluaa saada isoja muutoksia läpi, tulee niihin sitoutua. On oltava valmis tekemään töitä sinnikkäästi. Toinen tärkeimmistä asioista uusille kansanedustajille on muistaa yhteistyön merkitys. Eduskunnassa ei muutoksia saa yksin läpi vaan muiden poliittisten ryhmien tukea tarvitaan. Hyvien suhteiden ylläpito ja aktiivinen yhteistyö muiden kansanedustajien kanssa on välttämätöntä,” Oras Tynkkynen kertoo.

“Monimutkaisia kysymyksiä olen saanut eriteltyä palaamalla perusasioihin. Tällaisessa tilanteessa pohdin minkä takia olen Vihreissä mukana ja mikä on Vihreiden tehtävä poliittisella kentällä.” Tynkkynen sanoo. “Urani alussa Tampereen vesilaitoksen johtokunnan jäsenenä tuli eteen päätöksiä, joissa vihreä vastaus ei ollut ilmeinen. Silloin palasin tarkastelemaan keskeisiä vihreitä tavoitteita ja arvoja, kuten ympäristöstä huolehtiminen, heikoimmista huolta pitäminen sekä demokraattisuus ja avoimuus.”

Mitkä ovat tärkeimmät saavutuksesi eduskunnassa?

“Suurinta näkyvyyttä lienee saanut tasa-arvoinen avioliittolaki. Olin ensimmäinen, joka jätti tästä lakialoitteen vuonna 2006 ja olin aktiivisesti viemässä aloitetta läpi lakivaliokunnassa. Osallistuin näkyvästi myös julkiseen keskusteluun aiheesta. Lopulta laki hyväksyttiin.” Tynkkynen iloitsee. “Ajankohtainen esimerkki voisi olla ilmastolaki. Tilasin vuonna 2008 ensimmäisen selvityksen ilmastolain soveltuvuudesta Suomen oloihin ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin laki näyttäisi olevan menossa läpi.”

“Prosessit ovat pitkiä.” Tynkkynen muistuttaa. “Yksi ratkaisu olisi kokeiluyhteiskunta, jossa lähdettäisiin pienessä mittakaavassa kokeilemaan uutta. Saatujen kokemusten perusteella olisi helpompi tehdä päätöksiä idean laajemmasta käyttöönotosta.”

Miksi valita Vihreät 2015 eduskuntavaaleissa?

“Vihreät pitävät ympäristön puolta johdonmukaisesti ja puolueista voimakkaimmin. Vihreiden työ kansalaisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi on pitkäjänteistä. Myös näyttö tästä on vakuuttavaa,” kansanedustaja kiteyttää. ”Kaikille, jotka haluavat avointa yhteiskuntaa, jossa ketään ei syrjitä, vihreät on hyvä vaihtoehto.”

Tynkkynen löytää myös muita syitä antaa ääni Vihreille: “Meillä on kykyä ja halua tehdä asioita uudella tavalla. Vihreät on leimallisesti uudistajapuolue. Ja Vihreillä on mukana erittäin vahvoja talousosaajia. Osmo Soininvaara on ehkäpä heistä tunnetuin ja arvostetuin, ja talouspoliittista osaamista löytyy runsaasti Vihreiden ehdokaslistalta.”

Viimeiseksi kansanedustaja haluaa nostaa esiin Vihreiden näkökulman koulutukseen: “Kaikki puolueet puhuvat koulutuksesta. Kun katsotaan puolueiden käytännön toimia, nähdään kuitenkin että sosiaalidemokraatit ja kokoomus ovat tämän hallituskauden ajan ajaneet massiivisia leikkauksia koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja tieteeseen. Kun Vihreät olivat hallituksessa ja sittemmin oppositiossa meille oli selvää, ettei Suomi voi menestyä jatkuvasti osaamisesta ja koulutuksesta leikkaamalla. Eli tässäkin asiassa puheet kertovat taas vähemmän ja käytännön teot enemmän.”

Mari Holopainen on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas.
Jos haluat uudistajia eduskuntaan, lahjoita vaalikampanjaani ja tue muita vihreitä ehdokkaita täällä.  Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä. Olet myös tervetullut tukiryhmääni.
Kuva: Susanna Kekkonen 

Suomessa varhaiskasvatuksen merkitystä ei ole tunnistettu. Mitä se on? Miten tulee toimia, kun lapsi jätetään syrjään leikeistä?

Elimme yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain kanssa, joka säädettiin 70-luvulla ensisijaisesti talous- ja sosiaalipoliittisesti. Toissijaiseksi on jäänyt varhaiskasvatuksen koulutuspoliittinen näkökulma, vaikka lukuisten tutkimusten mukaan on tiedossa, että sillä on kauaskantoiset vaikutukset lapsen elämään. Kun useimmissa maissa koulu aloitetaan varhain, usein viimeistään 3-5-vuotiaina, Suomessa varhaiskasvatuksella on vastuu ennen koulua tapahtuvasta oppimisesta. Lapsiparkkiajattelusta täytyy luopua kokonaan.

Varhaiset vuodet ovat kaikkein tärkeimpiä kehityksen kannalta. Silloin lapsella pitäisi olla mahdollisuus altistua kaikelle hyvälle. Pelon lisääntyminen on massiivista, vaikka hyvinvointi on kasvanut. Samalla yhteiskunnan polarisaatio on lisääntynyt. Lasten syrjäytymisen juuret ovat nähtävissä varhain. Suomessa on maailman paras infrastruktuuri, subjektiivinen oikeus  varhaiskasvatukseen, jossa tähän voitaisiin tarttua, sanoo dosentti Nina Sajaniemi, varhaiskasvatusta pitkään tutkinut kehitysneuropsykologian dosentti. Syrjäytyminen on pysäytettävissä, kun on resurssit ja asiantuntemusta.

Säästettäessä varhaiskasvatusta korvataan kerhotoiminnalla pääosin taloudellisin perustein. Tällöin yhtä lasta kohden on vähemmän aikuisia.  Tutkimukset osoittavat, että mitä pienempiä lapset ovat, sitä herkemmin he haavoittuvat ja siksi he tarvitsevat ammattitaitoisimmat kasvattajat.

Yksilökeskeiset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat väärä lähestymistapa, jatkaa Nina Sajaniemi. Huomio pitäisi kiinnittää yksilöinä ryhmässä toimimiseen. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja myös pienelle lapselle on tärkeää olla osa ryhmää. Kun Tiina nappaa Sofian lelun, vanhemmat kiiruhtavat sanomaan, että nyt sinä leikit tällä omalla lelullasi ja sinä tällä. Sen sijaan lapsia tulisi pitkäjänteisesti ohjata yhteiseen toimintaan, Sajaniemi kertoo.

Lapselle kiusaaminen tai leikistä ulos jättäminen on vahingoittava kokemus. Lasten ei pidä ”antaa selvittää välejään” vaan aikuisen on vahvistettava hyväntahtoista sosiaalisuutta eli puututtava tilanteeseen ja osoitettava mikä on oikein. Kun tutkimuksissa on havainnoitu lasten leikkimistä, on huomattu, että jollain tavalla erilainen lapsi jätetään useimmiten syrjään. Kun aikuinen menee merkitsemään ”erilaisen” erityisillä huomionosoituksilla esimerkiksi halaamalla, muut lapset omaksuvat, että tämäkin lapsi on tärkeä ja hänen kanssaan voi leikkiä.

Mielen säätelyn taidot ovat kriittisiä ja niitä täytyy harjoitella. Aivojen rakenteita muokataan juuri varhaislapsuudessa. Vuorovaikutuksella on suuri merkitys ja ryhmämuotoinen päivähoito on hyvä alusta kehittää näitä taitoja. Päivähoidon aloitus on sitä merkityksellisempää mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. Aloituksessa korostuu päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien tiivis yhteistyö, jossa lapsen sopeutumiselle annetaan riittävästi aikaa.

Pienellä ryhmäkoolla minimoidaan lasten hermojärjestelmää ja hormonisysteemiä rasittava stressi, jolla on yhteys muun muassa oppimisen häiriöihin ja mielenterveyden ongelmiin. Pieni ryhmä mahdollistaa henkilökunnan vahvemman läsnäolon ja lasten paremman yksilöllisen huomioimisen.

Varhaispedagogisen koulutuksen omaava kasvattaja pystyy suunnittelemaan ryhmälleen tavoitteellista toimintaa jokaisen lapsen huomioiden, mikä puolestaan tasoittaa ja tukee koulutuksellista tasa-arvoa. Työn tärkeyden tulisi näkyä myös palkoissa. Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti tuottavinta koulutusta, jonka vaikutukset jatkuvat läpi elämän. Se on siis tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen päiväkotiuran alusta alkaen.  

Dosentti Nina Sajaniemi alusti varhaiskasvatuksen roolista muuttuvassa maailmassa. Tulevaisuuden oppimisesta keskustelivat Cafe Talossa 28.3. helsinkiläiset eduskuntavaaliehdokkaat Mari Holopainen (vihr), Ville Jalovaara (sd), Tiina Larsson (kok) ja Anna Vuorjoki (vas).

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä.
Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä. Olet myös tervetullut tukiryhmääni.
Kuva: Susanna Kekkonen 

Vaalirahoitusilmoituksia kerää Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta (http://www.vaalirahoitus.fi/)

Suomella on maailmanlaajuisesti korruptiosta vapaan ja turvallisen maan maine, jota ovat menneinä vuosina pönkittäneet Transparency Internationalin korruptiovertailun kärkisijat. Onko tämä eittämättä mairitteleva asema ansaittu? Vai onko korruptiovertailussa menestyminen johtanut itsetyytyväisyyteen ja silmien sulkemiseen suomalaisen korruption edessä?

Setelinippujen ojentaminen pöydän alta viranomaisille on Suomessa toki – ja onneksi – hyvin vähäistä. Korruptio on kuitenkin muutakin kuin lahjontaa: se määritellään julkisen aseman väärinkäytöksi oman edun tavoittelemiseksi. Valitettavan monet kytkökset liike-elämässä ja politiikassa sopivat tämän määritelmän alle. Suomalainen korruptio on ennen kaikkea niitä surullisen kuuluisia hyvä veli -verkostoja ja juuri ja juuri laillisuuden rajoissa toimivaa epäeettistä toimintaa. Verkostot luodaan pitkäaikaisiksi vastavuoroisen kiitollisuudenvelan ketjuiksi eikä vain yhtä transaktiota ajatellen. Tämä tekee yksittäisistä korruptiotapauksista vaikeasti havaittavia ja samalla se tekee korruptiosta rakenteellisen ongelman, “maan tavan”.

Suomalaista korruptiota on tutkittu yllättävän vähän. Poikkeuksen tekevät Vaasan yliopiston professori Ari Salminen ja Venla Mäntysalo, jotka tutkimukseensa perustuen julkaisivat selvityksen Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa (2013). Tutkijoiden mukaan vuosikausia jatkunut hyvä veli- toiminta hämärtää toimijoiden käsitystä oikeasta ja väärästä: näin on aina toimittu. MTV:n haastattelussa Salminen kuitenkin muistuttaa, että kaikki verkottuminen liike-elämässä tai politiikassa ei ole pahasta vaan epävirallisia verkostoja tarvitaan purkamaan hierarkisia ja jäykkiä rakenteita. Ongelmiksi verkostot muodostuvat, kun verkoston jäsenten välille muodostuu epätervettä kiitollisuuden velkaa ja verkoston toiminta ei ole läpinäkyvää.

Poliitikkojen lähipiirin rakenne voi vaikuttaa päätöksentekoon. Myös vaalirahoituksella on vaikutusta. Vaikka rahoitusta on hieman avattu, on nykyisen lain turvin mahdollista vastaanottaa esimerkiksi yrityksiltä tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen lahjoituksia, joiden alkuperää ei kerrota – kunhan 1500 euron yksittäistä summaa ei ylitetä. Tukia myös kierrätetään puolueiden kautta, jolloin alkuperää ei aina mainita. Vihreät ovat päättäneet lakia avoimemmasta vaalirahoituksen avaamisesta. Ehdokkaat sitoutuvat julkistamaan kunnallisvaaleissa yli 800 euron ja eduskunta-, europarlamentti- sekä presidentinvaaleissa 1000 euron ja sitä suurempien summien lahjoittajat.

Vaalirahoituksen vastaanottaminen toisaalta mahdollistaa myös niiden ehdokkaiden osallistumisen vaaleihin, joilla ei ole merkittävää omaisuutta tai tuloja. Myönteisenä kehityksenä voidaan pitää sitä, että yksittäisiltä ihmisiltä saadut mikrolahjoitukset ovat kasvussa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Niiden avulla pystytään hajottamaan vaalirahoituksen ja vallan keskittymisestä.

Transparency International ei sekään enää näe Suomea täydellisenä mallioppilaana – osin vaalirahakohun vuoksi. Vuoden 2014 vertailussa Suomi ylsi edelleen kolmannelle sijalle. Järjestö kuitenkin arvioi, ettei Suomen korruption vastainen toiminta ole riittävää. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää suljettuihin verkostoihin, veroparatiiseihin ja tiedon avoimuuteen.

Suomalaisten luottamus toisiinsa ja hallintoon on edelleen kansainvälisesti korkealla tasolla, mikä mahdollistaa talouden toimivuuden ja julkisen vallan tehokkuuden.  Luottamuksen säilyminen on äärimmäisen tärkeää, muttei itsestään selvää. Luottamusta ei tule horjuttaa käyttämällä valtaa väärin. Etenkin kun menneet kohut, heikko talouskasvu ja eriarvoisuuden lisääntyminen ovat jo omiaan rapauttamaan sitä.

On hyvä, että suomalaiseen korruptioon ja sen ikäviin seurauksiin on hiljalleen herätty. Sillä vain ongelman tunnistamalla siihen voidaan puuttua. Uudella pian valittavalla eduskunnalla on mahdollisuus jatkaa orastavaa positiivista kehitystä läpinäkyvyyden lisäämisessä, korruption tunnistamisessa ja sen kitkemisessä Suomessa.  Päättäjien joukkoon Arkadianmäelle tarvitaan myös vaihtuvuutta ja uutta verta, joka ei ole sidoksissa vallassa oleviin rakenteisiin ja verkostoihin.

Sinikka Parviainen ja Mari Holopainen

Lähteitä:

Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa (2013): http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-429-2.pdf

http://www.hs.fi/kotimaa/a1409534490917

http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/professori-tallaista-on-korruptio-suomessa/2389344

http://oikeusministerio.fi/fi/index/toimintajatavoitteet/kriminaalipolitiikka/korruptio.html

Kukaan ei tee vaalikampanjaansa yksin. Ehdokkaat vastaavat vaalikoneisiin lähes joka ilta, täyttävät tietojaan erilaisiin lomakkeisiin ja käyvät paneeleissa väittelemässä keskenään siitä, mihin suuntaan Suomea pitäisi viedä.

Valokuvista kiitän valokuvaaja Susanna Kekkosta. Kävimme kuvaamassa kaupungilla, kauppakorkeakoululla, leikkipuistoissa ja tuulisilla rannoilla. Päivä oli aurinkoinen, viileä ja lyhyt. Matkasimme ympäri kaupunkia kohti valoa. Sinne, mihin talojen varjot eivät vielä ulottuneet. Susanna nappasi taitavasti valon siivilöimät hetket kiinni.

PS. Susannalla ja Anna-Sofia Bernerillä on Perhealbumi-näyttely vielä 15.3. asti Valokuvataiteen museossa. Eroperheiden lapset ovat koonneet oman perhepotrettinsa.

Helsingin väkiluku on kasvanut reippaasti (8600 henkilöllä viime vuonna). Joidenkin tulkintojen mukaan kouluinvestointi uudelle asuinalueelle tarkoittaa toisen sulkemista vanhalta alueelta, jotta keskimääräinen pinta-ala säilyisi samana eli käytännössä lapsia sijoitettaisiin entistä pienempiin tiloihin.

Esa Perttilä (HS mielipide 28.6.2014) ihmetteli, miksi Helsingillä on rahaa Tapanilassa raskaisiin katutöihin, mutta ei kouluun. Lisäksi päädyttiin useimpien asukkaiden vastustamaan kalliiseen vaihtoehtoon hiekkateiden kunnossapidon sijaan. Siiloutuneet budjetit eivät anna vastausta kysymykseen. Ne kertovat siitä, ettei tarpeita eri sektoreiden välillä mietitä aktiivisesti kaupungin esityksiä laadittaessa.

Helsingissä investointeihin ohjataan vuosittain verorahoja useiden satojen miljoonien arvosta. Laajempaa kiinnostusta rahojen käyttötarkoituksiin on herännyt vain Guggenheim-hankkeen yhteydessä. Koko kaupungin tasoisesti investointien arvottaminen ja tuotto-odotusten arviointi on ollut puutteellista. Liikenneinvestoinneissa huomioidaan se, kuinka paljon ihmisten aikaa säästyy uuden reitin myötä. Näin ei säännönmukaisesti toimita lähipalveluiden kohdalla, vaikka aikasäästö kertautuessaan on yhtä lailla ilmeinen.

Kun investoinnit suunnittelee organisaatio, joka myös operoi niitä, saatetaan päätyä epätaloudelliseen suosimiseen käyttökustannusten laskemiseksi ja liian raskaisiin investointiratkaisuihin suhteessa hyötyyn. Toisaalta esimerkiksi uuden asuinalueen viihtyisyyttä ei lasketa hyötyihin, jolloin riisutuin vaihtoehto voi olla houkutteleva, mutta lyhytnäköinen. Pahimmillaan investoinnit keskittyvät vääriin asioihin. Kulttuuri- tai osaamisinvestointien hyötyjä ei arvioida kuten perusinfrastruktuurin, vaikka tuotot olisivat kiistattomia.

Valtuusto lopulta tekee priorisoinnit, mutta valmistelua pitäisi avata enemmän. Valmistelua leimaa myös epäselkeä poliittinen kaupunginjohtajistomalli. Kiinteistöviraston Tilakeskus taas joutuu optimoimaan tulostaan eikä esimerkiksi hyvällä oppimisympäristöllä ole merkitystä siihen.

Useat viranhaltijat asioivat työnsä puolesta tiiviimmin toteuttavan välikäden kuin kaupunkilaisten kanssa, jolloin voi olla helpompi samaistua esimerkiksi tuttujen rakennuttajien ideoihin kuin nimettömän massan toiveisiin. Saattaa hämärtyä, että investoinnit tehdään loppukäyttäjää eli kaupunkilaista varten. Helsingin pitäisi kehittää toimintaansa niin, että investointien tuotto-odotuksia arvioidaan käyttäjien, usein lasten näkökulmasta. Kaupungin täytyy ottaa hyötyjen arviointi monipuolisemmin haltuun. Etenkin tiukkoina aikoina täytyy tehdä avointa arviointia siitä, mitkä hankkeet ovat ensisijaisia ja ravistella sektorikohtaisia jakoja.

Suomi voi olla maailman paras maa olla lapsi. Olen ehdolla Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi, koska haluan nostaa keskiöön lapset, koulutuksen ja kestävän kasvun. Pyydän tukeasi jäsenäänestyksessä. Meidän täytyy olla puolue, jota äänestämällä voi luottaa siihen, että sijoitamme tuleviin sukupolviin kuten Tukholmassa, jossa Vihreiden vaihtoehtoisen budjetin painopisteinä ovat lapset ja nuoret. Oikeus turvalliseen kouluun ja varhaiskasvatukseen on oltava perhetaustasta riippumatta.

Olen kaupunginvaltuutettu, 3-vuotiaan lapsen äiti, kauppatieteiden maisteri ja tohtoriopiskelija Aalto-yliopistossa työpsykologian ja johtamisen yksikössä. Tutkijavierailijana olen päässyt näkemään, miten Berkeleyn ja Oxfordin yliopistoissa ratkotaan talouden ja ympäristön haasteita. Olen nähnyt eriarvoisuutta ja haluan puolustaa hyvinvointia. Haluan löytää uusia ratkaisuja ja olen valmis etsimään niitä sinnikkäästi.

Tarvitsemme selkeää Vihreää talouspoliittista näkemystä. Rakennemuutos on nopeaa ja rajat ylittävää. Meillä on kaikki edellytykset pärjätä. Uusi yrittäjyys ja arvonluonti luovat mahdollisuuksia, ei väistyvän tai haitallisen teollisuuden tukeminen. Ympäristönsuojelun on mentävä kaivoslupien edelle. Terveydenhuollon tulee olla käyttäjälähtöisempää ja sen ei pidä ajautua kalliiden tarjoajien varaan, koska terveyden ostamisessa ei juuri ole hintakattoa. Avoin data, digitaalisuus ja robotiikka ovat nykypäivää ja huomisen kestävä kasvu edellyttää korkeaa osaamista, kunnianhimoista tiedettä, perustutkimusta, sivistystä, kokeilukulttuuria ja yhteisöllisyyttä.

Minulla on viiden vuoden kokemus kaupunginvaltuutettuna. Uskallan kyseenalaistaa ja tuoda kaupunkilaisten huolenaiheita esiin. Olen kaupungin strategiaa arvioivassa tarkastuslautakunnassa, Helsingin seudun Kesäyliopiston puheenjohtajana ja aiemmin olen työskennellyt kaupunkisuunnittelussa, kaupunginhallituksessa ja Kallion seudun Vihreissä. Olen yhteistyössä yli puoluerajojen onnistunut puolustamaan kaupunkiviheralueita ja päiväkoteja.

Viisaat ovat sanoneet, että politiikan arvo mitataan siinä, minkälaista arkea se tuottaa. Tärkeää minulle ovat ihmisten aidot vaikuttamismahdollisuudet.

Helsingin vihreät valitsee noin puolet eduskuntavaaliehdokkaista neuvoa antavan jäsenäänestyksen avulla. Äänestysaika on 30.5.-13.6.2014. Äänestykseen voivat osallistua kaikki jäsenmaksun maksaneet Helsingin Vihreiden jäsenyhdistysten jäsenet, joiden sähköpostiosoite on tiedossa. He ovat saaneet sähköpostitse henkilökohtaisen linkin, jonka kautta pääsee äänestämään.