Tekijä: mari.holopainen (Page 7 of 17)

Kuva: Susanna Kekkonen

Malminetsintä esimerkiksi Saimaalla ja Lapin Käsivarressa on nostattanut huolta yhä laajemmaksi. Avolouhokset eivät kuulu arvokkaan luonnon ja vesistöjen ääreen. Vihreissä olemme ajaneet muutoksia kaivoslainsäädäntöön jo pitkään. Hallitusohjelmassa onkin sitouduttu uudistamaan kaivoslainsäädäntöä ympäristön ehdoin.

Valtaosa suomalaisista on aiheellisesti huolissaan kaivoslainsäädäntömme haitallisista vaikutuksista ympäristöön, omaisuudensuojaan ja muihin elinkeinoihin. Kaivostoimintaan tähtäävät varaukset ja malminetsintä vievät merkittävän osan maaperämme pinta-alasta, talousvaliokunnan saamaan selvityksen mukaan noin 10 prosenttia. Varaustahti on tämän jälkeen edelleen kiihtynyt. Niitä tehdään myös Natura- ja luonnonsuojelualueille ja asutuksen läheisyyteen. Jopa 15 vuotta voimassa olevat luvat aiheuttavat epävarmuutta ja voivat jäädyttää investointeja siinäkin tapauksessa, vaikka kaivosta ei tulisikaan.

Kaivoslainsäädännön uudistamistyötä valmistellaan parhaillaan ministeriössä hallitusohjelman mukaisesti. Työssä onnistumiseen kohdistuu odotuksia. Kaivoslainsäädännön uudistamista vaativan kansalaisaloitteen allekirjoitti lähes 60 000 ihmistä.

Eduskunnan talousvaliokunnassa saimme keväällä valmiiksi mietinnön kansalaisaloitteeseen.  Kansalaisaloitteessa esitetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön enemmän harkintaa ja useita sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta tarkempia rajauksia. Aloitteessa esitetään myös, että vain kerran hyödynnettävissä olevista kaivannaisista kerätään kaivosyhtiöiltä veroja, jotka rahastoidaan jakamaan arvoa myös tuleville sukupolville ja kattamaan kaivostoimintaan väistämättä liittyviä ympäristöhaittoja. Rahaston avulla varmistettaisiin, ettei yksi sukupolvi käytä ainutkertaisia malmivarantoja ja että niiden tuotto vahvistaa kansallista hyvinvointia myös kaivannaisten hyödyntämisen jälkeen Norjan valtiollisen öljyrahaston tapaan. Mielestäni aloitteen ehdotus tuhansia vuosia maaperässä olevien kaivannaisten arvon ylisukupolvisuudesta on hyvä. Varsin onnistuneesti Norjan rahastomalli onkin kerryttänyt tuottoja yhteiskunnalle. Kaivosvero on tarpeellinen ja siitä on puhuttu paljon ratkaisuna, mutta kohdennuksesta riippuen se voi olla luonnon kustannuksella toimiva kannustin.

Talousvaliokunnassa esitimme sitovina lausumina eduskunnalle, että hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun sekä varmistaa korvauskäytäntöjen oikeudenmukaisuuden haittojen kärsijöille. Talousvaliokunta esittää myös, että hallitus resursoi laadukkaan lupavalmistelun takaamiseksi kaivosten luvitusta käsittelevät viranomaiset riittävästi ja huolehtii valmisteluun liittyvän tiedon avoimuudesta.

Samoin talousvaliokunta esittää, että kaivosmineraalien luonne ainutkertaisina luonnonvaroina on huomioitava. Yhteiskunnan tulee saada kohtuullinen korvaus niiden hyödyntämisestä. Valiokunta edellyttää kaivosveroselvityksen ripeää ja huolellista toteutusta niin, että eduskunnalle jää riittävästi aikaa toteuttaa kaivosverotusta koskevat lainsäädäntöuudistukset kuluvalla hallituskaudella. Kaivoslain uudistuksen valmisteluaikataulussa on huomioitava CETA-vapaakauppasopimuksen vaikutukset valmistelulle asetettuihin tavoitteisiin.

Vastaus kansalaisaloitteeseen ei ole liikkunut vielä täysistuntoon eduskunnan käsiteltäväksi koronaepidemian vuoksi, mutta mietintö tullaan huomioimaan kaivoslainsäädännön uudistamisessa.

Tietyissä tilanteissa elinkeinojen, erityisesti matkailun ja kaivosteollisuuden intressit ovat vastakkaisia ja ne voivat olla myös toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. On huomioitava, että louhinta ei ole suhteessa muihin elinkeinoihin kovinkaan työllistävä ala, ja automatisoituu kovaa vauhtia. Suuri osa Suomen malmiesiintymistä on verrattain niukkoja, mutta suomalaiset viranomaiset tarjoavat poikkeuksellisen tarkat tiedot malmioiden sijainnista.

Suomessa on mahdollisuus toimia vastuullisesti, mutta se vaatii isoja muutoksia. Kun edessä on useiden miljardien liikevaihtoa pyörittäviä yrityksiä, tulee kaivospolitiikkaa ja ympäristönsuojelua ohjata lainsäädännössä riittävin hartioin. Lobbaus ja siihen sisältyvä sponsorointi ovat arkipäivää kaivosteollisuuden taholta ja sitä kohdistetaan paikallisesti. Luonnonvarojen kertaluonteiseen hyödyntämiseen perustuvaan liiketoimintaan liittyy riski painostuksesta ja sisäänrakennetusti mahdollisuus konflikteihin. Alkuperäiskansojen oikeudet eivät voi olla kaupan, mutta esimerkkejä valitettavasti löytyy niin meiltä kuin muualta maailmasta.

Kaivannaisia tarvitaan ja niiden kokonaiskysynnän arvioidaan kasvavan, mikä on toistaiseksi ratkaisematon haaste. Kaivosteollisuus ja louhinta ovat jo nykyisellään merkittävimpien syiden joukossa luonnon monimuotoisuuden katoamiselle. Kaivosten vesienhallinnan ja lähiympäristön vesistöjen kannalta haitallisimpia ovat metallimalmikaivokset raskasmetallipäästöineen. Samaan aikaan puhtaan veden arvo nousee: ilmastonmuutoksen arvioidaan pahentavan puhtaan veden saavutettavuutta, josta kärsii jo nyt yli 40 prosenttia maailman väestöstä.

Suomessa on korkean teknologian osaajana mahdollista tarjota ratkaisuja tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen edistämällä sähkön ja energian varastointiin liittyvää tutkimusta ja innovaatioita ja patentteja. On välttämätöntä edistää niin kiertotaloutta kuin vaihtoehtoja lisääntyvälle louhinnalle ja kestävämmin saatavien raaka-aineiden käyttöä kuten suolaa ja puupohjaista hiiltä, joita kehitetään hyödynnettäväksi keskeisenä raaka-aineena akuissa. Näin Suomessa toimivat yhtiöt pyrkivät vähentämään tarvetta louhinnalle, jolle väistämättä tulevat rajat vastaan.

Teksti julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla.

Yritysvastuun toteuttaminen jää tällä hetkellä liiaksi aktiivisten kuluttajien, järjestöjen ja edistyksellisten yritysten harteille ilman selkeää käsitystä yritysten vastuista ja velvollisuuksista. Tarvitsemme vastuullisuuteen ohjaavaa lainsäädäntöä.

Koronakriisi on tuonut näkyväksi tuotantoketjujen haavoittuvuuden ja tarpeen kriisinkestävyyden vahvistamiselle – esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden heikkenemisellä ja terveysturvallisuudella on yhteys. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista tarkastelleessa vastikään julkaistussa maaraportissa todettiin, että Suomen suurimmat kestävän kehityksen haasteet liittyvät edelleen ilmastonmuutokseen, kulutus -ja tuotantotapoihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Yritykset ovat näiden haasteiden ratkomisessa keskeisessä osassa.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu selvittämään EU-tasoista yritysvastuulakia, joka ottaa huomioon eri kokoiset yritykset ja kansainväliset arvoketjut. Me Vihreät esitämme, että Suomi starttaa edeltä ja alkaa pikimmiten valmistella myös kansallista lainsäädäntöä yritysvastuusta. Lainsäädäntö ohjaisi yrityksiä huolehtimaan vastuullisuudesta arvoketjujen eri vaiheissa ja siten ehkäisemään ihmisoikeusloukkauksia tai ympäristön tilaa heikentävää toimintaa.

Monet yritykset ovatkin kunnostautuneet viime vuosina liiketoiminnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden edistämisessä. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat sertifikaatit eivät kuitenkaan riitä, vaan vastuullisuussääntelyä ja huolellisuusvelvoitetta tarvitaan asettamaan yhteiset pelisäännöt kaikille. On väärin, että ihmisoikeuksiin, alkuperäiskansojen maaoikeuksiin tai ympäristökysymyksiin välinpitämättömästi suhtautuvat yritykset saavat kilpailullisen etulyöntiaseman vastuullisesti toimiviin yrityksiin nähden.

Huomiota herättävien kansainvälisten laiminlyöntien lisäksi esimerkkejä löytyy myös kotimaasta. Saamenmaalla tapahtuvalle matkailuyrittämiselle olisi hyvä saada parempaa sääntelyä, jotta matkailuyrittäjät saisivat mahdollisuuden toimia eettisellä tavalla paikallisen kulttuurin rinnalla. Esimerkiksi koiravaljakkoajeluiden pitäisi olla järjestetty niin, etteivät ne aiheuta vahinkoa poroelinkeinon harjoittamiselle. Julkisuuteen vastikään tulleet tiedot marjanpoimijoiden huonoista oloista ja katteettomista lupauksista ovat herättäneet huolta Suomen maaperällä tapahtuvista työoikeusloukkauksista.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää valtio-omisteisiin yrityksiin. Valtion on näytettävä esimerkkiä tasa-arvon edistämisessä ja ilmastotoimissa, ja se voi parhaimmillaan edistää liiketoiminnan strategista muutosta. Tuoreeseen omistaja-ohjausta koskevaan periaatepäätökseen kirjasimme, että jokaisen valtionyhtiön tulee ottaa päätöksenteossaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset, alueelliset ja ympäristölliset vaikutukset. Vastuullisuus tulee saada kiinteäksi osaksi myös julkisten hankintojen ja talouden elvytystoimien kriteeristöä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä on juuri valmistunut oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista, joka pyrkii kuvaamaan erilaisia mahdollisia tapoja toteuttaa lainsäädäntöä Suomessa. Yritysvastuulainsäädäntö ei saa jäädä pöytälaatikkoon, vaan sitä tulee panna vielä tällä hallituskaudella täytäntöön.

Vihreän eduskuntaryhmän elinkeinopoliittiset linjaukset luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Teksti julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla.

Helsingin kokonaispinta-alasta noin 70 prosenttia on merta. Kaupunkia ympäröivä Itämeri tarjoaa helsinkiläisille ja kaupungissa vieraileville lukemattomia elämyksiä ja muistuttaa, että suomalainen luonto ei ole ainoastaan Lapin tuntureita, Keski-Suomen järvimaisemia tai Pohjanmaan lakeuksia – yhtälailla se on myös kaunista saaristoa ja rantoja.

Meri on pitkään yhdistänyt meidät Tukholmaan ja Tallinnaan. Merellisyyttä ei ole kuitenkaan aina osattu nähdä ja hyödyntää vaikuttavimmalla tavalla. Onneksi tähän on tullut viime aikoina muutosta merellisten saunojen, asukkaiden palautteiden ja esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kautta tulleiden ehdotusten pohjalta. Esimerkiksi Vihreille tärkeään Vartiosaareen saadaan osallistuvan budjetoinnin kautta tänä kesänä sähkölauttayhteys, joka täydentää hyvin yksityistä vesibussireittiliikennettä ainutlaatuiseen saareen. 130 kilometrin pituisen rantareitin opastusta parannetaan sekä palveluita reitin varrella kehitetään. Pääsyä saarille halutaan helpottaa, niiden käyttömahdollisuuksia edistää ja esimerkiksi kumppanuutta yrittäjien kanssa vahvistaa.

Olen iloinen, että Helsinki Biennaali toteutuu ensi vuonna, vaikka taidetapahtuma ja sen pitkällä olleet valmistelut jouduttiin tältä vuodelta siirtämään koronaepidemian vuoksi. Teimme valtuustoaloitteen merellisen luonnon ja taiteen yhdistämisestä valtuustokollega Johanna Sydänmaan kanssa.

Samalla on aivan ensiarvoisen tärkeää, ettemme unohda arvokkaan luonnontilaisen meriympäristön luontoarvoja. Itämeren ekologista tilaa on parannettava. On pidettävä mielessä vapaan rantatilan arvo myös lajien kannalta. Ilmasto- ja ympäristövaikutusten arviointia on tehtävä jokaisen hankkeen yhteydessä. Pääosin ihmisen toiminnasta sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuva rehevöityminen uhkaa myös tänään meriluontoa, vaikka Itämeren suojelua onkin saatu tehostettua.

Kesän kynnyksellä vesillä liikkujien ja saarissa kävijöiden määrä kasvaa, jolloin myös jokaisen meistä henkilökohtainen vastuu korostuu. Luontoa hyödynnettäessä tulisi aina pohtia, annanko luonnolle enemmän kuin siltä otan.

Paras lopputulos saadaan, kun Helsinkiä ja merellisyyden tuomia mahdollisuuksia kehitetään laajasti eri taustoista tulevien toimijoiden kanssa yhdessä. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteenamme on “puhdas Itämeri, jossa on elinvoimainen, kestävästi hyödynnetty meriluonto.” Tulevillakin sukupolvilla tulee olla mahdollisuus nauttia meriluonnosta myös kaupunkialueilla.

Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Vihreiden verkkosivuilla. 

Kuva: Martiina Woodson

Talousvaliokunta esittää pikavippien sääntelyn tiukentamista ja merkittävää muutosta maksuhäiriörekisteriä koskevaan lainsäädäntöön. Maksuhäiriömerkintöjen on poistuttava, kun maksuhäiriömerkinnän perusteena olevat maksut on hoidettu asianmukaisesti.

Hyväksyimme talousvaliokunnassa mietinnön hallituksen esityksestä kuluttajaluottoja koskevien säännösten muuttamisesta väliaikaisesti COVID-19 -epidemiaan liittyvän poikkeustilan vuoksi. Käytännössä lakiesityksessä kuluttajaluotoille, eli kansankielisemmin pikavipeille, asetetaan tilapäinen 10 prosentin korkokatto ja samalla niiden suoramarkkinointi kielletään.

Lakimuutos on voimassa 31.12.2020 asti. Tämä on hyvä alku. Mielestäni pikavippejä suitsivaa lainsäädäntöä tulisi tehdä pysyväksi. Esitämmekin pitkäaikaisempia ratkaisuja kuluttajaluottojen alentamiseen ja sosiaalisen luototuksen valtakunnallistamista, maksuhäiriömerkintöjen poistamista ja mainonnan hillitsemistä pysyvästi.

Koronapandemia on ajanut Suomen ja maailmantalouden taantumaan. Lomautettujen ja työttömien määrä on jo nyt kohonnut merkittävästi. Taloustilanteen heikentyessä ihmiset voivat joutua tarttumaan helposti saatavilla oleviin rahanlähteisiin kuten pikavippeihin.

Velkaongelmia on ollut jo ennen koronavirusta. Maksuhäiriöt ovat yleistyneet, ja maaliskuussa 2019 niitä oli noin 8 prosentilla suomalaisista aikuisista. Erityisesti ulkomaisten luottolaitosten myöntämien lainojen määrät ovat kasvaneet merkittävästi.

Tilapäisen lakimuutoksen tarkoituksena on ehkäistä pikavippien kasaantumista jo valmiiksi talousahdingossa oleville ihmisille. Vakuudettomia kuluttajaluottoja myönnetään usein maksuvaikeuksissa oleville ihmisille massiivilla koroilla, mikä voi johtaa velkakierteeseen. Pikavippifirmojen on helppo hyödyntää pandemiasta aiheutunutta talousahdinkoa, mistä syystä myös aggressiivisen mainontaan halutaan puuttua.

Hallituksen esitystä kritisoineet ovat esittäneet, että isolle osalle ihmisistä ei olisi enää saatavilla ollenkaan korkeakorkoisia kuluttajaluottoja, mikä voisi edelleen heikentää hetkellisesti notkahtanutta taloudellista asemaa. Lakimuutos mahdollistaa lainojen myöntämistä korkokattoa alentamalla sellaisille kotitalouksille, joiden maksukyvyn uskotaan kestävän.

Tärkeintä on tarttua nimenomaan haavoittuvimmissa asemassa olevien velkakierteen katkaisemiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta pidempiaikaisilta sosiaalisilta ja terveydellisiltä ongelmilta voidaan välttyä. Samalla kotitalouksille on oltava tarjolla kestävämpiä keinoja taloudellisten vaikeuksien helpottamiseksi esimerkiksi laajentamalla sosiaalista luototusta kaikkiin kuntiin.

Ihmisten taloudellinen tilanne ei ole muusta elämästä irrallinen kehikko. Edellytämmekin talousvaliokunnassa, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin kuluttajaluotoista ja ylivelkaantumisesta kattavan tietopohjan keräämiseksi, jonka perusteella pystytään tekemään analyysi ylivelkaantumisen juurisyistä ja tunnistamaan tarvittavat korjaustoimet. Ennen kaikkea on syytä systemaattisesti poistaa kansalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan esteitä, jotta kasaantuvia talousongelmia voidaan ennaltaehkäistä sekä kriisin aikana että sen jälkeen.

Teksti julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla. 

Suomalaiset ovat sinnitelleet poikkeusoloissa. Epidemiaan on menehtynyt läheinen, muistisairas ei ole pitänyt hetkeen ketään kädestä kiinni, huoli kotona yksin pärjäilevästä lapsesta on suuri, epävarmuus toimeentulosta ja lainoista ahdistavat. Koronaepidemia ei kohtele kaikkia samoin tavoin.

Varovaisen hyviäkin uutisia on. Tähän asti koronaepidemian rajoittamistoimet ovat Suomessa onnistuneet varsin hyvin: pärjäämme vertailuissa tehohoitoon joutuneiden ja kuolleisuuslukujen osalta. Rajoitteet eivät ole olleet tiukimpia Euroopassa, koska ohjeet on otettu tosissaan ja toimimme riittävän ajoissa. Kevätauringossa on voinut ulkoilla, eikä oikeus oppimiseen ole lakannut.

Terveyskriisin ohella maailma on kuitenkin luisumassa taantumaan. Julkisen talouden näkymään ja taloudellisiin ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista globaalia epävarmuutta. Arviot Suomen bruttokansantuotteen supistumisesta tänä vuonna vaihtelevat noin viidestä prosentista kolmeentoista riippuen siitä, kuinka nopeasti ja millä keinoin epidemia saadaan hallintaan.

Se, miten voimme minimoida sekä taloudelliset että terveydelliset haitat rokotteen saamiseen asti, esimerkiksi tartuntaketjuja tunnistamalla yksityisyyden suojaa kunnioittavalla mobiiliteknologialla ja testaamalla, voi ratkaista paljon.

Suomessa velkaantuminen on edelleen kestävällä tasolla. Nyt menoja lisäämällä autamme yhteiskuntaa pääsemään pahimmasta kriisivaiheesta yli. Pidämme huolta yrityksistä, työpaikoista, terveydenhuollosta ja kunnista, joissa verotulot ovat tippuneet ja investointi- ja palvelutarve jatkuu. Nyt kärsivät kaupungitkin, jotka normaalioloissa tuovat valtion verotuloja.

Vaikka edessä oleva taantuma on vakava, tarjoaa se meille mahdollisuuden katsoa talousjärjestelmää uudesta näkökulmasta.

Talouden rakenteita on Suomessa varaa monipuolistaa. Kaikki vanhat menestystarinat eivät ole uusia menestystarinoita. Meillä ei ole yhtä uutta Nokiaa, mutta meillä on useita lupaavia kasvuyrityksiä, jotka työllistävät lukemattomat määrät ihmisiä. Koronakriisin jälkeenkin on toimialoja, joissa vallitsee työvoimapula.

Pienenä avoimena vientivetoisena maana Suomessa on erityisen tärkeää satsata koulutukseen ja osaamiseen. Myös tutkimuksen ja tieteen rooli korostuu pandemian keskellä: turvallisen ja toimivan rokotteen kehittäminen on ratkaisevaa terveys- ja talouskriisistä ulospääsemiseksi.

Vaikka koronakriisi on vähentänyt tuotantoa ja kuluttamista dramaattisesti, emme ole vielä ilmaston ja ympäristön kannalta kestävällä uralla. Menojen lisääntyessä on entistä tärkeämpää ohjata verotuksen painopistettä ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen, jotta ihmisistä voidaan pitää huolta jatkossakin.

Samalla taloutta vauhdittavia investointeja on suunnattava kestävää kasvua edistäviin hankkeisiin, kuten henkilöliikenneraiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Pitkien etäisyyksien Suomessa tulee voida liikkua kuormittamatta ilmastoa. Myös yöjunayhteyksiä muualle Eurooppaan tulee edistää.

Luonto, metsät, järvet ja rantakalliot ovat osoittaneet ainutlaatuisuutensa, kun ihmiset kaikkialla Suomessa ovat suunnanneet ulos hakemaan hengähdyspaikkoja kriisin keskellä. Tulevillakin sukupolvilla on oltava oikeus samaan.

Blogiteksti julkaistu alunperin Vihreiden verkkosivuilla.