Tekijä: mari.holopainen (Page 11 of 17)

Hurraa, reilu enemmistö, yli 50 valtuutettua kannatti 22.2.2017 jättämääni valtuustoaloitetta, jonka tavoitteena on katupuiden lisääminen kantakaupungissa ja muualla Helsingissä.

Puilla on suuri merkitys. Niitä tarvitaan muun muassa hulevesien hallintaan. Kaupungissa asuvat tietävät, kuinka suuri ero on sillä, että näkyykö lähistöllä edes vähän vihreää vai tyhjä piha tai katu. Puista tunnistaa vuodenajat. Nautin puista ja puistoista, ja ne mahtuvat tiiviiseen kaupunkiin. On täysin mahdollista istuttaa lisää puita Helsinkiin. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi myös tarkastella kriittisesti sitä, että kuinka paljon esimerkiksi ylimääräistä lumen auraustilaa todella tarvitaan katusuunnitelmissa. Kyse on hyvästä yhteensovittamisesta, mutta myös arvottamisesta. Minä haluan, että kaupunkia suunnitellaan ensisijaisesti ihmisten näkökulmasta, ei nykyisen aurauskaluston.

VALTUUSTOALOITE KATUPUIDEN LISÄÄMISEKSI

Kaupungissa katupuilla ja laajemmalla viherrakenteella on merkittävä rooli viihtyisyyden, terveyden ja toimivan ekosysteemin kannalta. Puihin investoiminen hyödyttää ja maksaa itsensä takaisin monin tavoin. Viherrakenne tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia liikkumiseen ja virkistäytymiseen. Isokokoiset katupuut ja puistopuut parantavat resilienssiä: ne imevät sadevesiä, viilentävät ja puhdistavat ilmaa. Kaupungin tiivistyessä puilla on entistä merkittävämpi rooli nykyisten ja uusien asukkaiden elinympäristön kannalta sekä Helsingin matkailun näkökulmasta. Katupuut tuovat kaupungeille oman leimallisen ilmeen. Väkimäärään suhteutettuna esimerkiksi Berliinissä on noin kaksi – ja puolikertainen määrä katupuita Helsinkiin verrattuna.

Katupuita voidaan lisätä useamman keinon avulla. Kaavoituksessa huolehditaan tilavarauksin ja kaavamääräyksin puiden sijoittelusta. Katupuita tulisi lisätä paitsi kasvattamalla niiden määrää soveltuvin osin kaavoitusvaiheessa, mutta myös tarkastelemalla alueittain, että mihin puita olisi mahdollista istuttaa lisää. Kartoituksessa voitaisiin kuulla asukkaiden ehdotuksia paikoista, joihin puita kannattaa istuttaa alueellisen viihtyisyyden lisäämiseksi. Katupuiden kaavoituksen esteitä tulisi selvittää. On oleellista varmistaa, että kaavoituksessa ei jouduta asettamaan tarpeettomia esteitä katupuiden lisäämiselle ja miten nykyiset esteet voidaan paremmin yhteensovittaa tavoitetta varten. Samalla tulisi selvittää paikat, joihin puita on kaavoitettu, mutta joista ne puuttuvat, koska niitä on kaatunut tai jouduttu kaatamaan. Lisäksi ohjeistusta, joiden perusteella puita kaadetaan, tulisi tarkastella puuston lisäämisen näkökulmasta. Helsingissä on myös perinteitä yhteisöllisistä, kaikille kaupunkilaisille avoimista puunistutustalkoista, joiden avulla istutusta voidaan paikallisesti ja osin toteuttaa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että katupuita lisätään Helsingissä. Puiden lisääminen huomioidaan kaavoituksessa ja selvitetään alueittain, että mihin katupuita voidaan istuttaa lisää.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu (vihr), tuotantotalouden väitöskirjatutkija ja ehdolla valtuustoon

Kampanjaani voit tukea täällä: lahjoita.vihreat.fi/mari.holopainen

Kuva: Susanna Kekkonen

“One needs to do the basic research in order to apply it to practice.” Näin totesi pari viikkoa sitten amerikkalainen professori minulle viitaten Suomessa vellovaan kummalliseen keskusteluun, jossa perustutkimus nähdään vastakohtana hyödyllisyydelle. Professori on työskennellyt tiivisti suomalaisten tutkimuslaitosten kanssa. Kun työtä tehdään yritysprojekteissa, joissa ei ole aikaa kehittää teoriaa, pohja täytyy luoda joka kerta uudestaan. Suomessa vallitsevan ajattelutavan, jossa hyötyjä uskotaan voitavan ulosmitata heti, hän väitti olevan poikkeuksellinen. Tämä ei myöskään hyödytä yhteiskuntaa eikä sen kilpailukykyä.

Suomi on mielenkiintoinen maa. Missään muualla ei kuunnella näin herkällä korvalla, kuinka yritysjärjestö kertoo, miten yliopistojen tulisi uudistua. Ratkaisuehdotuksena onkin toiminnan leikkaaminen. Miten olisi, jos tehdessämme tämän kansakunnan tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä osaamisen kehittämisestä, käännettäisiinkin tavoitteet korkealle eikä matalalle. Kysyttäisiin maailman parhailta yliopistoilta, miten he toimivat. Kuunneltaisiin kehittämisideoita, joita suomalaiset yliopistot ovat itse esittäneet.

”Julkinen sektori ei voi määritellä, mitkä toimialat menestyvät tulevaisuudessa,” Matti Alahuhta ja Anders Borg kirjoittavat (HS, 15.4.2015). Ei voikaan. Mutta ei voi yksityinenkään sektori yksin tätä tehdä. Digitaalisuuden tai resurssitehokkuuden tyyppisillä aloilla tulee olla osaamista kuten kirjoittajat huomauttavat. Mutta mikä seuraa digitaalisuutta, ja entä resurssitehokkuutta? Osaammeko ajatella pidemmälle? Se on myös yliopistojen tehtävä.

Yksityinen sektori ei tule olemaan olemassa kahden- tai kolmenkymmenen vuoden päästä samalla yritysrakenteella. Yliopistot säilyvät satoja vuosia, koska ne ovat tiivissä vuorovaikutuksessa maailmalle, luovat uutta ja muokkaavat koulutusohjelmiaan jatkuvasti. Se kuuluu yliopistojen hengissä pysymisen perustehtävään. Yliopistoille tulee turvata riittävä autonomia, jotta ne voivat uusiutua. Siksi jäädään pahasti jälkeen kehityksestä, jos ajatellaan, että yliopistojen tehtävä on lähinnä palvella nykyisiä yrityksiä tai määritellä tarkkaan rajatut menestysalat.

Hyöty ja tutkimus eivät ole vastakkaisia asioita. Ilman riittäviä investointeja perustutkimukseen on hankalaa saavuttaa läpimurtoja tai olla edelläkävijä. Julkinen sektori rahoittaa Suomessa yliopistoja, jotta edistämme tietoa, sivistystä ja osaamme ratkaista ihmiskunnan haasteita uusin tavoin. Ja osana tätä osaavien ihmisten ja opiskelijoiden verkostoa syntyy yritystoimintaa. Suomesta on hävinnyt 70 000 tehdastyöpaikkaa vuosina 2007-2013 (Tilastokeskus). Samat työpaikat eivät palaa. Talouden rakenteen tulee uudistua. Pitää kehittää uusia globaaleja menestystarinoita. Inhimillinen pääoma mahdollistaa sen, että Suomessa on tuottavaa toimintaa: ihmisiä, jotka kehittävät uusia ratkaisuja, joita muualla halutaan ostaa.

Ymmärrän kirjoittajien tahtotilan. Matti Alahuhta ja Anders Borg tavoittelevat dynaamisempaa Suomea. Suomen talouden tila on vakava. He ovat oikeassa tässä. Työllisyysaste on matala, eikä Suomi houkuttele riittävästi investointeja.

Suomessa yliopistojen ja tutkimuksen perusrahoituksesta on leikattu. Opiskelija-opettajasuhde on erittäin korkea. Ekonomisti Thomas Piketty väittää, että Yhdysvaltojen talous on kasvanut reippaammin, koska se on investoinut yliopistoihin enemmän kuin Eurooppa suhteessa bruttokansantuotteeseensa. Piketty on huolissaan Euroopan työttömästä sukupolvesta sekä aivovuodosta ja sanoo, että koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan kannattaisi panna enemmän rahaa eikä hyväksyä sitä, että 90 prosenttia maailman parhaista yliopistoista sijaitsee USA:ssa nykyisten arviointijärjestelmien puitteissa.

Me kaikki haluamme edistää Suomen pärjäämistä. Se ei kuitenkaan onnistu, jos painamme hätäjarrua ja leikkaamme osaamisesta.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, tohtorikoulutettava ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jaa kirjoitukseni tai mikrolahjoita vaalikampanjaani näkyvyyden edistämiseksi. Pienikin lahjoitus on arvokas.

Nuori ehdokas toisesta puolueesta kertoi järkyttyneenä vaalipaneelista, jossa edustajat olivat pohtineet onko verkkokauppa ohimenevä ilmiö ja pitäisikö sen aukioloaikoja rajoittaa. Jopa kokeneet kansanedustajat olivat olleet irti keskustelun ytimestä.

Suomi tarvitsee nyt eduskuntaa, joka haastaa etsimään kannattavia ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin eikä seuraile perässä ja anna liiketoimintamahdollisuuksien valua muualle.

Mitä eduskunta voi ja sen pitäisi tehdä talouden uudistamiseksi? Ainakin näin:

1. Haastetaan vientiin tähtäävä liiketoiminta uudistumaan ja tarjotaan kansainvälisesti kilpailukykyinen ympäristö

• Kuljetaan rohkeasti eturintamassa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa, esimerkiksi puhtaan teknologian, tehokkaiden terveydenhoito- ja hoivapalvelujen sekä uusiutuvan energian käyttöönotossa. Ennakkoluuloton, vaativa ja kokeileva julkinen sektori asiakkaana luo mahdollisuuden rakentaa uusia tuotteita ja palvelumalleja vientiin. Lainsäädännöllä haastetaan yksityiset toimijat etsimään ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin.
• Panostetaan perustutkimukseen ja koulutukseen  sekä laajennetaan osaamispohjaa myynnissä, markkinoinnissa ja digitaalisuudessa.
• Tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta molempiin suuntiin kaikilla koulutustasoilla ja työelämässä. Etäisyytemme maailman kasvaviin markkinoihin on meille haaste, jos emme ymmärrä markkinatarpeita – ei ensisijaisesti kuljetuskustannusten vuoksi.
• Pidetään yllä tasa-arvoinen, turvallinen yhteiskunta ja kehitetään laadukasta infrastruktuuria pitkäikäisten investointien turvaamiseksi.
• Tuetaan yrittäjyyttä, erityisesti ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista muun muassa pidentämällä ensimmäisen työntekijän koeaikaa ja parantamalla mahdollisuuksia työehtojen paikalliseen sopimiseen pienimmissä yrityksissä.

2. Tuetaan palvelualojen kasvua ja kasvatetaan työvoiman tarjontaa

• Parannetaan osa-aikaisen ja matalapalkkaisen työn kannustavuutta perustulomallilla. Tavoite on, että työ olisi tekijälleen aina kannattavaa – myös osa-aikaisena ja joustavasti työurien alussa ja lopussa.
• Jatketaan työurien pidentämistä eliniän odotteen kasvaessa on järkevää, että myös eläkeikä nousee. Samaan aikaan on kehitettävä osa-aikaisia malleja joustavampaan siirtymään työn ja eläkkeen välillä.
• Suunnataan verotusta työstä ja työllistämisestä kulutukseen ja ympäristökuormitukseen. Korotuksia ei pitäisi tehdä työn verotukseen missään tuloluokissa.
• Kevennetään palvelujen käytön verokiilaa laskemalla henkilöintensiivisten palveluiden arvonlisäveroa ja säilyttämällä kotitalousvähennys.

 3. Parannetaan julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottavuutta pitkäjänteisesti

• Tehdään todellisia toimintatapamuutoksia kokeilukulttuurin kautta – ei nopeita määrärahaleikkauksia ilman aikaa suunniteltuun muutokseen. Kokeillaan ja onnistutaan tai epäonnistutaan nopeasti pienessä mittakaavassa. Tämä vaatii lainsäädännöltä riittävää väljyyttä, jotta palvelutasovaatimukset eivät tule kehityksen esteeksi ja systemaattisia ohjelmia, joilla kokeiluja tuetaan ja onnistumiset viedään toteutukseen yli kuntarajojen.
• Käytetään harkitusti yksityisesti tuotettuja palveluja siellä, missä markkinoille syntyy aitoa kilpailua. Yksityinen palvelutuotanto ei ole avain tehokkuuteen, jos sen taakse syntyy liian keskittynyt markkina ilman aitoa kilpailupainetta. Se voi kuitenkin olla tehokas apu uusien työtapojen kehittämiseen palveluissa, joissa riittävä kilpailu syntyy.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen

Valtapuolueiden johtohahmot haluavat pelastaa teollisuuden, mutta samat työpaikat eivät palaa. Talouden ripeämpi uudistaminen ja jatkuva rakennemuutos ovat välttämättömiä. Hyvinvointimme on kiinni siitä, miten tosissaan ja kestävästi tuleva eduskunta niitä ryhtyy ratkomaan. Muutostarpeen taustalla on kaksi hyvin tiedossa olevaa kehityssuuntaa:

Väestörakenteen muutos, jonka ainakin vuoteen 2060 odotetaan heikentävän huoltosuhdetta ja vaativan yhä enemmän työpanosta hoivatyöhön ja terveydenhoitoon. 2010-2020 elämme jaksoa, jolloin huoltosuhteen heikkeneminen on jyrkimmillään.

Teollisuuden rakennemuutos, jonka myötä Suomesta on hävinnyt vuodesta 2007-2013 yli 70 000 korkean tuottavuuden työpaikkaa teollisuudesta. Samaan aikaan työllisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Luvut ovat pysäyttäviä ja johtavat yhdessä kestämättömään yhtälöön: yhä pienempi joukko yhä heikommin tuottavaa työtä tekeviä työntekijöitä rahoittaa kasvavat julkiset menot. En kuitenkaan usko, että oikea ratkaisu tähän on palveluiden alasajo. Samat teollisuustyöpaikat eivät palaa, joten talouden rakenteen on monipuolistuttava ja uudistuttava. Meidän on mahdollista ylläpitää ja kehittää Suomea hyvin palvellutta hyvinvointimallia, mutta se vaatii onnistumista useilla alueilla. Tarvitsemme:

• Uusia kansainvälisiä menestyksiä vientiin – emme voi luottaa vain pienen talouden kotimarkkinakysyntään hyvinvoinnin lähteenä vanhan teollisuuden supistuessa
• Lisää palvelukysyntää – emme voi luottaa vain uusiin vientiyrityksiin teollisuudesta kadonneiden työpaikkojen paikkaajana
• Lisää työntekijöitä – emme voi luottaa ainoastaan tuottavuusparannukseen kompensoimaan heikentyvää huoltosuhdetta
• Aitoja tuottavuusparannuksia julkisten palvelujen tuotannossa – emme voi luottaa siihen, että kolme edellistä kohtaa riittävät kannattelemaan kasvavan tarpeen hoiva- ja terveyspalveluille

Politiikka yksin ei riitä. Tähän tarvitaan yhteistä panostusta yli sektorirajojen. Ilman eduskunnan johdonmukaista sitoutumista näihin tavoitteisiin niitä ei kuitenkaan saavuteta. Kirjoituksessa 2/2 kerron, miten nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, KTM ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, jaa kirjoitus tai lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.

Kuva: Susanna Kekkonen

Palvelutalous mahdollistaa tuottavuuden kasvun sekä innovaatioiden hyödyntämisen globaalisti.

Globaalin talouden painopiste on siirtynyt korkean tuottavuuden maissa palveluihin, digitaalisesti tehtä­vään työhön ja osaamisen myymiseen.

Poliittisten päätöksentekijöiden on havahduttava talouden murrokseen myös Suomessa. Vaikka meillä on Rovion ja Supercellin kaltaisia menestystarinoita, olemme olleet jäljessä palveluinnovaatioissa sekä uudenlaiseen konseptointiin ja markkinointiin liittyvässä osaamisessa. Ikean menestystarina lienee kuuluisin toimialan uudelleen konseptoinnista.

Palvelutaloutta on pidetty Suomessa pitkään toisarvoisena talouskasvun ja viennin kannalta – jopa talouden jarruna. Nykyään jo lähes 70 % tuotantomme rakenteesta koostuu palveluista. Palvelut vetävät, eivät suinkaan hidasta tuottavuuden kasvua. Palveluiden keskeistä roolia talouden veturina on pyrkinyt tuomaan esiin esimerkiksi ETLA. Silti teollisuus ja jopa raaka-aineisiin pohjautuva talous ovat usein esillä poliittisessa keskustelussa, kun keinoja talouden korjaamiseksi esitetään.

Menestyvien palvelujen ytimessä ovat ihmiset, osaamisen myyminen ja asiakas- ja käyttäjälähtöisyys. Vaikka palvelut toteutetaan suurelta osin palveluntarjoajan ja asiakkaan vuorovaikutuksessa, asiakkaan tarpeet ja toiveet jäävät usein etäisiksi. Asiakkaan oma aktiivinen toiminta ei ole saanut kylliksi huomiota, vaan asiakkaalle on jäänyt passiivisen vastaanottajan rooli. Palvelun arvo muodostuu kuitenkin asiakkaan toiminnan ja kokemuksen myötä. Se on sidottu aikaan, paikkaan, aiempiin kokemuksiin ja odotuksiin.

Nykyään suurin osa yritysten asiakastiedosta keskittyy menneisiin tai parhaimmillaan tätä päivää kuvaaviin näkemyksiin, asenteisiin ja tarpeisiin. On kuitenkin syytä kysyä, millaisessa maailmassa elämme kahden–kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Miten ihmisten elämä muuttuu? Millaisia uusia tarpeita syntyy?

Kun asiakastietoa hankitaan, tyydytään usein palautekyselyihin tai käyntimäärien arvioimiseen, joilla kartoitetaan, mitä mieltä asiakkaat ovat yrityksen nykyisestä toiminnasta tai palveluista. Se, mitä käyttäjät kaipaavat tulevaisuudessa, jää kuitenkin vähemmälle huomiolle tai laiminlyödään kokonaan. Uudet innovatiiviset ideat ja asiakkaiden lausumattomat toiveet ovatkin usein hiljaista tietoa, jota on vaikea tavoittaa kyselytutkimuksissa.

Asiakasvuorovaikutuksessa toimivien työntekijöiden jokapäiväisistä kokemuksista kumpuavat tarinat ja kehitysideat ovat heikosti hyödynnetty voimavara. Merkittävä edistysaskel olisi näitä kokemuksia koskevan tiedonkulun varmistaminen palveluja kehittäville tahoille niin yrityksissä kuin julkisissa organisaatioissakin. Asiakastieto ei muutu hyväksi palveluksi itsestään, vaan ymmärryksen luominen sekä sen toimeenpaneminen riittävän nopeasti vaativat tietoista ponnistelua. Markkinat ja kuluttajien tarpeet muuttuvat yllättä­ vän nopeasti. Emme voi tietää, mitkä toimialat kannattelevat Suomea kahdenkymmenen vuoden päästä. Se kuitenkin tiedetään, etteivät ne ole samoja kuin nyt.

Mari Holopainen on kaupunginvaltuutettu, tohtorikoulutettava ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä. Jos haluat kuulla näitä ajatuksia eduskunnassa, lahjoita vaalikampanjaani. Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä.
Kuva: Susanna Kekkonen

Kirjoitus on julkaistu Tieteen ja teknologian vihreiden – Viitteen lehdessä.

Viitteen tavoitteet eduskunnalle:

• Kouluistamme on tehtävä maailman parhaita
• Perustutkimuksen rahoitus ja tutkijoiden urapolut on saatava kuntoon
• Hallitukselle nimettävä tieteellinen neuvonantaja
• Julkisten hankintojen on tuettava puhtaan teknologian ratkaisuja
• Suomi tarvitsee digitaalisen työn strategian
• Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojärjestelmät palvelemaan sote-uudistusta

Mari Holopainen tapasi kymmenen vuotta kansanedustajana palvelleen Oras Tynkkysen eduskunnan Pikkuparlamentissa ja kysyi häneltä kolme kysymystä. Eduskuntatyössä Oras korostaa yhteistyötä muiden puolueiden kanssa. Vihreitä kannattaa hänen mukaansa äänestää, jos etsii uudistajaa.

Mitkä ovat vinkkisi uusille kansanedustajille?

“Olen itse asiassa kerännyt seinätaululle vinkkejä, joista monia voisi alleviivata,” Tynkkynen aloittaa.

“Ensimmäisenä tulee pitkäjänteisyys. Muutokset tapahtuvat melko hitaasti ja mikäli haluaa saada isoja muutoksia läpi, tulee niihin sitoutua. On oltava valmis tekemään töitä sinnikkäästi. Toinen tärkeimmistä asioista uusille kansanedustajille on muistaa yhteistyön merkitys. Eduskunnassa ei muutoksia saa yksin läpi vaan muiden poliittisten ryhmien tukea tarvitaan. Hyvien suhteiden ylläpito ja aktiivinen yhteistyö muiden kansanedustajien kanssa on välttämätöntä,” Oras Tynkkynen kertoo.

“Monimutkaisia kysymyksiä olen saanut eriteltyä palaamalla perusasioihin. Tällaisessa tilanteessa pohdin minkä takia olen Vihreissä mukana ja mikä on Vihreiden tehtävä poliittisella kentällä.” Tynkkynen sanoo. “Urani alussa Tampereen vesilaitoksen johtokunnan jäsenenä tuli eteen päätöksiä, joissa vihreä vastaus ei ollut ilmeinen. Silloin palasin tarkastelemaan keskeisiä vihreitä tavoitteita ja arvoja, kuten ympäristöstä huolehtiminen, heikoimmista huolta pitäminen sekä demokraattisuus ja avoimuus.”

Mitkä ovat tärkeimmät saavutuksesi eduskunnassa?

“Suurinta näkyvyyttä lienee saanut tasa-arvoinen avioliittolaki. Olin ensimmäinen, joka jätti tästä lakialoitteen vuonna 2006 ja olin aktiivisesti viemässä aloitetta läpi lakivaliokunnassa. Osallistuin näkyvästi myös julkiseen keskusteluun aiheesta. Lopulta laki hyväksyttiin.” Tynkkynen iloitsee. “Ajankohtainen esimerkki voisi olla ilmastolaki. Tilasin vuonna 2008 ensimmäisen selvityksen ilmastolain soveltuvuudesta Suomen oloihin ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin laki näyttäisi olevan menossa läpi.”

“Prosessit ovat pitkiä.” Tynkkynen muistuttaa. “Yksi ratkaisu olisi kokeiluyhteiskunta, jossa lähdettäisiin pienessä mittakaavassa kokeilemaan uutta. Saatujen kokemusten perusteella olisi helpompi tehdä päätöksiä idean laajemmasta käyttöönotosta.”

Miksi valita Vihreät 2015 eduskuntavaaleissa?

“Vihreät pitävät ympäristön puolta johdonmukaisesti ja puolueista voimakkaimmin. Vihreiden työ kansalaisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi on pitkäjänteistä. Myös näyttö tästä on vakuuttavaa,” kansanedustaja kiteyttää. ”Kaikille, jotka haluavat avointa yhteiskuntaa, jossa ketään ei syrjitä, vihreät on hyvä vaihtoehto.”

Tynkkynen löytää myös muita syitä antaa ääni Vihreille: “Meillä on kykyä ja halua tehdä asioita uudella tavalla. Vihreät on leimallisesti uudistajapuolue. Ja Vihreillä on mukana erittäin vahvoja talousosaajia. Osmo Soininvaara on ehkäpä heistä tunnetuin ja arvostetuin, ja talouspoliittista osaamista löytyy runsaasti Vihreiden ehdokaslistalta.”

Viimeiseksi kansanedustaja haluaa nostaa esiin Vihreiden näkökulman koulutukseen: “Kaikki puolueet puhuvat koulutuksesta. Kun katsotaan puolueiden käytännön toimia, nähdään kuitenkin että sosiaalidemokraatit ja kokoomus ovat tämän hallituskauden ajan ajaneet massiivisia leikkauksia koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja tieteeseen. Kun Vihreät olivat hallituksessa ja sittemmin oppositiossa meille oli selvää, ettei Suomi voi menestyä jatkuvasti osaamisesta ja koulutuksesta leikkaamalla. Eli tässäkin asiassa puheet kertovat taas vähemmän ja käytännön teot enemmän.”

Mari Holopainen on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas.
Jos haluat uudistajia eduskuntaan, lahjoita vaalikampanjaani ja tue muita vihreitä ehdokkaita täällä.  Pienikin lahjoitus on arvokas ja lisää näkyvyyttä. Olet myös tervetullut tukiryhmääni.
Kuva: Susanna Kekkonen