Anne Pauna ja Mari Holopainen
Kaikkien alojen yhteisillä korotuksilla on haastavaa korjata palkkakuoppia. Jotta työvoimapulaan vastattaisiin, riittävät palkkojen korotukset tulisi kohdistaa niille aloille, joilla palkkaus on selkeästi jäänyt jälkeen työn vaativuudesta ja pätevistä työntekijöistä on pulaa.
Lakkokevät on harvinaisuus
Kevät 2022 näyttäytyy naisvaltaisten alojen taistelujen keväänä. Kun kunta-alan työsopimuspöydissä ei syntynyt työmarkkinajärjestöjä miellyttäviä ratkaisuja, hoitoalan varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset menivät lakkoon. Opetusalan ammattijärjestö OAJ on järjestänyt laajan lakon viimeksi 38 vuotta sitten.
Huhtikuun alussa työministeri Haatainen perusti sovittelulautakunnan valtakunnansovittelijan pyynnöstä. Sovintoesitys julkaistiin tiistaina 10.5. Siinä esitetään viiden prosentin lisäkorotusta viiden vuoden aikajaksolle. Esitys nostaisi palkkoja vuosittain noin prosentin enemmän kuin muilla aloilla. Jos esimerkiksi teollisuuden työntekijät saisivat kahden prosentin palkankorotukset, niin kunta-alojen työntekijät saisivat kolmen prosentin korotukset. Vaikka esitys on oikeansuuntainen sen haasteena on, että tasainen korotus kohdistuu koko kunta-alalle, eikä riittävän täsmällisesti niille aloille, joissa on suurin työvoimapula ja pahimmat palkkakuopat.
Tehyn vaade oli saada hoitajille 3,6 prosentin lisäkorotus viiden vuoden ajan. Muut kunta-alan osapuolet olisivat valmiita hyväksymään sovintoesityksen, mutta hoitoalan järjestöt Tehy ja Super hylkäsivät sen ja ilmoittivat joukkoirtisanoutumisiin valmistautumisesta. Hoitajien osalta kevään julkisuuskeskustelua on dominoinut perhe- ja peruspalveluministeri Lindénin kaavailema potilasturvallisuuslaki, vaikka keskustelun olisi pitänyt kohdistua siihen, miten hoitajapulaan löydetään pysyvä ratkaisu.
Työvoimapulaan pitää vastata pitkällä tähtäimellä
Hoitoalan vetovoima on laskenut vauhdilla muutamassa vuodessa. Hakijamäärät hoitoalan koulutuksiin ovat pudonneet neljänneksen, ja vain 80 prosenttia opiskelun aloittaneista valmistuu. Seuraavan kymmenen vuoden aikana suuri osa hoitajista eläköityy samaan aikaan kun ikäihmisten määrä Suomessa kasvaa huomattavasti. Jo vuonna 2019 sote-alalle jäi Kuntatyönantajien mukaan syntymättä 24 000 työpaikkaa osaajapulan vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan eläköitymisen ja hoidon tarpeen kasvun vuoksi vuoteen 2035 mennessä tarvitaan 200 000 uutta työntekijää.
Hoitajien työssä jaksamisen tukeminen on otettava tosissaan. Hoitoalan ammattilaiset ovat toistuvasti tuoneet esiin julkisuudessa työntekijävajeen aiheuttaman huolen potilasturvallisuudessa. Muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lasten teho-osastolta kerrottiin lähteneen lyhyen ajan sisään 17 ammattilaista. Tämä on vain yksi esimerkki vallitsevasta ammattitaitokadosta sairaanhoitopiireissä. Resurssi- ja osaamisvaje aiheuttaa työntekijöissä valtavaa eettistä kuormaa. Kevan tilastot ovat karut: sote-alan ammattilaiset ovat yliedustettuina kunta-alan työkyvyttömyysluvuissa.
Alalla pysymiseen on panostettava
Vuoden vaihteeseen asti talous kasvoi nopeasti, mikä tarkoitti työvoimapulaa usealla alalla. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä, yhä useamman alan välillä tullaan näkemään kilpailua pätevistä työntekijöistä. Työntekijöillä on varaa valita. Uuden sairaanhoitajan palkkaaminen ja perehdyttäminen maksaa keskimäärin 40 000–50 000 euroa. Kustannustehokkaampaa olisi panostaa työntekijöihin. Hoitoalan työtä ei voi korvata teknologialla. Tärkeintä olisi keskittyä huolehtimaan hoitoalan olevan edelleen valinta motivoituneille ammattilaisille.
Kun hoitoalan ongelman ytimeksi nostetaan työn vaativuuteen riittämätön palkkaus, usein asian ratkaisua kierretään siirtämällä vastuuta työmarkkinapöytiin. Perinteiset käytössä olevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut eivät ole toimineet palkkatasa-arvon puolesta, kun julkisten alojen palkankorotukset on sovittu vientialojen tasoon. Järjestelmä on huono täsmäkorjaamaan myöskään alojen sisäisiä, eri tehtäviin painottuvia puutteita.
Palkkatasa-arvo-ohjelma on ainoa kestävä tie ulos kriisistä.
Anne Pauna
ensihoitaja
Mari Holopainen
kansanedustaja
Blogi on alun perin julkaistu Helsingin Vihreiden sivuilla 11.5.2022.