Mari Holopainen ja Saana Rossi
Suomen suhteessa moneen maahan nuori rakennettu historia näkyy pääkaupungissa. Helsingillä on suuri vastuu ja velvollisuus sen suojelussa. Miten onnistumme tässä tehtävässä?
Emme voi puhua enää vain 1900-luvun alusta. Jugend ei ole uhattuna. Painava kysymys on, miten vaalimme 60-luvun jälkeen rakennettua rakennuskantaa. Arvokkaat ympäristöt tulee kartoittaa ja tehtyjen inventointien on johdettava päätöksiin, joihin lainsäädäntö ohjaa. Maankäyttö- ja rakennuslain MRL:n 54§ edellyttää rakennetun ympäristön vaalimista. Rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja ei saa hävittää.
Monipuolinen kulttuurihistoria ja kerrokselliset kulttuuriympäristöt Helsingin vahvuutena
Erityisen kiinnostavia mahdollisuuksia monipuolisen, kerroksellisen kaupunkiympäristön luomiseen liittyy vanhoihin liiketiloihin ja teollisuuskiinteistöihin. Kööpenhaminassa kalatukkutorille on noussut yksi suosituimmista ravintolakeskittymistä. Kiinteistöjä, joissa on rosoisuutta ei ole purettu. Uusi käyttötarkoitus houkuttelee matkailijoita ja paikallisia viihtymään kaupungissa ja kertoo kaupungin historiasta.
Korjausvelka ei ole oikeutus purkamiseen. Myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöillä on velvollisuus korjata kiinteistöään niin, ettei se pääse liian huonoon kuntoon. Uusi kansallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma korostaa myös ilmastosyistä ennen kaikkea korjausrakentamista.
Ostarikysymys
Kokemus osoittaa, että purkumokia tulee välttää lähihistorian osalta. Helsingille tyypillisiä 60-luvun ostareita arvioitiin ostariselvityksessä jo vuonna 2004, jotta hienoimmat niistä saataisiin säilymään tulevillekin polville. Suuri osa kaupungin ostareista on purettu ja siksi jäljelle jääneet ovat sitäkin ainutlaatuisempia. Helsingin pitää vaalia jäljellä olevia, ja korjata ja kehittää niitä kaupunkihistorialliset arvot tunnistaen. Ostarit on kaavoitettu periaatteella, että lähipalveluiden luo voi kävellä tai pyöräillä ja ne vastaavat mitä parhaiten kestävän liikkumisen tarpeisiin.
Arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema Kulosaaren ostari arvioitiin rakennustaiteellisesti kaikista arvokkaimpaan luokkaan. Sen monivaiheinen kaavoitus on edelleen kesken hallinto-oikeuden todettua purkamisen mahdollistavan kaavan lainvastaiseksi. Nyt meillä on erinomainen mahdollisuus säästää arvokas ostari ja suunnitella sen yhteyteen toteutettava lisärakentaminen ostarin hienoa porrasjulkisivua kunnioittaen.
Valtuustosta löytyy tahtotilaa huolehtia arvokkaasta kulttuuriperinnöstä. Tuoreen kaupunkistrategian mukaan ”Helsinki tunnistaa muotoilun ja arkkitehtuurin merkityksen hyvinvoinnille, paremman kaupunkilaiskokemuksen tuottamiselle ja kaupungin brändille.” ja ”Helsingin kaupunginosien omaleimaisuutta ja turvallisuutta vaalitaan.” Toteutetaan tätä käytännössä kohtelemalla lähihistorian rakennustaiteellisia helmiä ansaitsemallaan tavalla.
On tärkeää avata vuorovaikutusprosessi asukkaille siinä vaiheessa, kun suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon. Vastuu ja oikeus kulttuuriympäristön vaalimisesta kuuluu perustuslain mukaan kaikille.
Saana Rossi
varavaltuutettu, arkkitehti
Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu, kauppatieteiden maisteri