Lukijalta, julkaistu Kauppalehdessä 2.9.2021
Edellisellä vaalikaudella hallitus päätti leikata ammatillisesta koulutuksesta, heikentää varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta ja jäädyttää yliopistojen indeksit. Vaikka koulutukseen kohdistuneita leikkauksia on tällä kaudella korjattu, Suomen Akatemiaa ja yliopistoja uhkaa supistuvien voimavarojen kierre.
Seurauksena tulee olemaan aivovuotoa ulkomaille, ja ennen pitkää suomalaisen tutkimuksen ja tuotekehityksen näivettymistä. Tki-rahoituksen taso on jo pudonnut kansainvälisestä kelkasta.
Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän tutkimuksen ja koulutuksen perustavanlaatuista elinkeinopoliittista merkitystä tuottavuuden kasvun ja yhteiskunnan taloudellisen pärjäämisen kannalta. Tuki kohdistetaan usein suoraan tuotekehitykseen, sattumanvaraisesti ja vain tietyille toimialoille. EU:n elpymispaketin mittavista tki-varoista kohdistettiin varsin ohuesti rahaa akateemiseen tutkimukseen, jonka tavoitteita ei olisi ennalta määritelty.
Kaikkein mieluiten poliitikot rahoittavat lyhyen tähtäimen hankkeita, joiden hyödyt ovat välittömästi nähtävissä. Tällä hallituskaudella on osoitettu esimerkiksi Suomen Malminjalostus Oy:n pääomittamiseen ja sen liitännäishankkeille 450 miljoonaa euroa ja yli 170 miljoonan euroa Kemin Metsä Groupin sellutehtaan infrastruktuuriin.
Kun siis puhutaan tutkimusrahoituksen riittävyydestä, ei ole kysymys siitä, etteikö varaa olisi. Ympäristölle haitallisten teollisuustukien tai rajattuihin paikallisiin työllisyystavoitteisiin tähtäävien hankkeiden sijaan Suomen on lähdettävä tavoittelemaan kunnianhimoista ja pitkäjänteistä tuottavuuden kasvua investoimalla uutta luovaan, kansainvälisen tason tutkimukseen, joka houkuttelee lahjakkuuksia Suomesta ja ulkomailta.
On absurdi ajatus, että ministeriöissä tai hallituksessa tiedettäisiin tutkimuslaitoksia ja tutkijoita paremmin, minkä tyyppiseen tutkimukseen rahoitusta tulee suunnata. Yliopistojen autonomia on palautettava. Parlamentaarinen tki-ryhmä voisi olla yksi työkalu yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Ensimmäiseksi on peruttava Suomen Akatemian rahoitukseen suunnitellut 40 miljoonan euron leikkaukset ja rahoitus käännettävä toivoa ja tuloksia tuovalle pysyvälle kasvu-uralle. Suomen tulee ensisijaisesti profiloitua korkean osaamisen – ei luonnonvarojen tai alkutuotannon kautta.
Mari Holopainen, kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen (vihr), Helsinki
Oula Silvennoinen, akatemiatutkija, varavaltuutettu (vihr), Helsinki