(Kolumni julkaistu Helsingin Vihreiden nettisivuilla 4.5.2012)

Guggenheim-selvitys ei mennyt ihan putkeen. Tämä paljasti enemmän kaupungin kokoomusjohdon toimintatavoista kuin Guggenheim-säätiöstä, joka oli näemmä aidosti kiinnostunut Helsingistä ja valmis neuvottelemaan sopimuksen ehdoista. Avointa ja keskustelevaa prosessia ei käynnistetty heti alusta alkaen. Samassa hötäkässä unohtui tuoda seikkaperäisesti esiin, että mitä hyötyä Guggenheimista on Helsingille. Toisaalla oli alusta asti päivänselvää, että Paavo Arhinmäen nopeasti kasattu ja asiavirheitä täynnä oleva vastaselvitys ei olisi voinut päätyä mihinkään muuhun lopputulokseen kuin Guggenheimin teilaamiseen. Itse asia ei saanut arvoistansa käsittelyä, mutta ei kannata heittää lasta pois pesuveden mukana.

Guggenheim-taidemuseon ja arkkitehtuurikilpailun kaatumisesta harmistuneet kansalaiset ovat huolissaan siitä, että tällä menolla Suomi on keskinkertaisuuksien harmauden luvattu maa. Jaan huolen. On helppo sanoa ei, kuka mistäkin syystä. Haluaisin uskoa, että kuvataidekentälle tarvitaan ja sinne mahtuisi monien tahojen ponnisteluja, kuten sinne mahtuu monenlaisia yleisöjäkin. Toivoisin, että arkkitehtuuri ja tila voitaisiin nähdä taiteena.

Guggenheimille esitettiin vaihtoehtoja viimeisempänä Checkpoint. Suomalaisten kuvataitelijoiden Checkpoint kuulostaa hienolta aloitteelta, kannatan lämpiämästi sen selvittämistä. Mutta kuten kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtiala (HS-verkkolehti, 3.5.2012) osuvasti toteaa Checkpoint ei korvaa Guggenheimia. Helsingin Guggenheim saisi kansainvälistä huomiota saman tien ilman vuosikausien brändin rakentamista ja sillä olisi laajempia elinkeinopoliittisia vaikutuksia. Kasvava kiinnostus kuvataiteisiin lisäisi takuuvarmasti kotimaisen kuvataiteen arvostusta ja kysyntää.

Jos haluamme kehittää Helsinkiä kunnianhimoisesti eteenpäin kansainvälisesti tunnettuna kuvataiteen ja kulttuurin kaupunkina tulisi selvittää, miten tämä tavoite parhaiten onnistuu: Guggenheimilla vai ilman. Näkyvyyden kannalta on keskeistä ottaa huomioon yleisö. Keitä yritämme palvella? Mitä nämä ihmiset kaipaavat, Suomessa ja muualla, nyt ja lähitulevaisuudessa? Mitä vaihtoehdot maksavat ja mitä niillä saadaan aikaan?

Kuvataide ja uusi arkkitehtuuri eivät saavuttaneet ainakaan tällä erää sitä huomioarvoa, jota olisi ollut tarjolla seuraavat kymmenen vuotta. Kohu laantuu nopeasti, kun taistelu on ohi. Ulkomaiset taidevaikuttajat on onnistuneesti torpattu ja kymmenen uutisten kulttuuriaiheeksi on palannut jääkiekko.