Enemmistö (38-47) ei eilisessä valtuustokokouksessa 7.4. kannattanut Katajanokalle esitettyä norjalaisen sijoittajan kaavailemaa ja arkkitehtitoimisto Herzog & De Meuronin suunnittelemaa hotellihanketta. Oma puheenvuoroni, jossa perustelen, miksi en kannattanut hanketta, on alla.
Monissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin rohkeaa ja linjakasta arkkitehtuuria. Toivottavasti keskustelu jatkuu. Nyt myös kyseinen ranta päästään suunnittelemaan uudestaan. Vaihtoehdoiksi on ehdotettu mm. suurta savusaunaa, tanssipaviljonkia, koirapuistoa, tekorantaa, kulttuurikeskusta, ravintolaa, kahviloita, asuntoja. Ehkä tuuliselle merenrantatontille ei sovi puisto. Silti liian usein perusteluina kuulee, että Helsingin ilmaston vuoksi puistot eivät sovi minnekään. Kuitenkin esimerkiksi Ruttopuisto, Koffin puisto ja monet Kalliossa sijaitsevat kalliot ja nurmikkoalueet heräävät henkiin kesäisin, houkuttelevat ihmisiä rentoon oleskeluun, ja tuovat juuri sitä elävöittämistä kaupunkiin, jota hotellin myötä uskottiin saavutettavan. Näillä alueilla on arvo muinakin vuodenaikoina. Arvon voi nähdä suorana rahallisena arvona tarkastelemalla puistojen vieressä olevien asuntojen hintoja tai kaupungilla kulkevien ihmisten, myös niiden turistien, viihtyisyyden kokemuksia, joita kiinnostava kaupunkiympäristössä voi tuoda. Voiko Helsingillä olla varaa jättämättä muutamaa tällainen alue jatkossakin kaupunkikuvaan? Miksi ei suunniteltaisi osana alueen kokonaisuutta vaikka sitä koirapuistoa? Koirapuistot ovat siitä harvinaislaatuisia alueita, että niissä näkyy aina elämää räntäsateesta ja pakkasista huolimatta.
Arvoisa puheenjohtaja & valtuutetut,
En kannata kyseistä asemakaavamuutosta, johon olen jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa päässyt tutustumaan, ja josta olemme äänestäneet. Kannatan lämpimästi kansainvälisiä suunnitteluhankkeita, Helsingin designpääkaupunkitunnustuksen hengessä ja muulloinkin, ja toivon, niin kuin varmaan lähes kaikki meistä, että niitä olisi enemmän. Herzog & De Meuron on tehnyt hienoja töitä: tämä ei vain ole sen parhaimmistoa. Kyseiset arkkitehdit tutkivat monia muitakin kiinnostavia ja erikoisempia muotoja hotellille mm. pyöreämpiä, ja kapeampia, mutta korkeampia muotoja. Rohkeampi muotokieli erottuisi näkyvämpänä maamerkkinä mereltä päin, mutta ei peittäisi rantaa yhtä leveästi joka puolelta. Onkin mielestäni todella sääli, että päädyttiin tasapaksuun, pysähtyneeseen kaksoisristiin. Vaikea tietää mikä saneli lopullisen vaihtoehdon. Ehkä tähän oli yksinkertainen syy: laatikkomaisessa ristissä saatiin maksimoitua kerrosala ja hotellihuoneiden määrä.
Vaikuttaa siltä, että edes monet hotellin kannattajista eivät ole täysin vakuuttuneita hotellin upeudesta, vaan kommentit ovat enemmänkin olleet hyväksyviä. Tuntuu, että nyt jossain puheenvuoroissa kansainvälisyys ja design otetaan itseisarvoina ”pakko saada Helsinkiin” miettimättä mitä niillä tarkoitetaan ja siitä huolimatta, että visuaaliseen ilmeeseen ei olla täysin tyytyväisiä. Tämä kielii enemmänkin siitä, että kansainvälisiä ja kansallisia arkkitehtuuriltaan kiinnostavia ja haastavia hankkeita on ollut aivan liian vähän. Suunnittelun osuus rakennusprojektien kustannuksista on kohtuullisen pieni ja kaupungissa on monta muutakin paraatipaikkaa; miksei esimerkiksi Kampin kauppakeskusta olisi voitu toteuttaa rohkealla tavalla. Miksei lahjakkaita arkkitehtitoimistoja käytetä enemmän? Ja miksei tätä keskustelua käydä näin ponnekkaasti monen muun hankkeen kohdalla? Tuntuu, että kärsimme muutamien epäkunnianhimoisten suunnitelmien jälkeistä krapulaa, ja nyt tämä kyseinen hotelli täytyy väenvängällä saada rakennettua sille epäsopivalle paikalle.
Mielestäni Helsingillä ei ole tähän varaa. Puheenvuorot, joissa vedotaan tontinluovutustuloihin ja talouslamaan ovat hyvin lyhytnäköisiä. Helsingin pienen historiallisen keskustan vetovoima ei kohennu hotellista, jonka tyyppisiä ovat täyteen rakennetut aurinkorannat pitkin maailmaa pullollaan. Monikerroksinen, uutta ja vanhaa yhdistävä, ristiriitojakin sisältävä kaupunkirakenne vetää enemmän vierailijoita puoleensa ja tuo pitkällä tähtäimellä enemmän tuloja kaupungille. Kun käy paikanpäällä, näkee, että kyseisellä alueella saataisiin hyvin paljon aikaan, sillä että sitä ei käytettäisi pysäköintiin ja varastointiin. Uskon, että parempia, kiinnostavia ja oikeasti erikoisia vaihtoehtoja löytyy. Se, että tällainen kansalaiskeskustelu on herännyt aiheesta, kertoo siitä, että halua erityyppiseen, uudenlaiseen toteutukseen on.
Kuten muussakin päätöksenteossa on täysin perusteltua myös esteettisissä, taiteeseen ja arkkitehtuuriin liittyvissä asioissa käyttää asiantuntija-apua. En itse työskentele päivittäin arkkitehtuurin, taiteen, muotoilun parissa. Edes jonkinlaista painoarvoa pitäisi antaa sille, että mm. taiteen akateemikot ovat jaksaneet ottaa kantaa tähän hankkeeseen ja tehneet yhteisen vetoomuksen, jossa sanotaan minusta varsin osuvasti seuraavaa; ”hotellisuunnitelma ei edusta sellaisia ’uusia kansainvälisiä tuulahduksia’ kuin meille väitetään. Tämän lasitalon konsepti on toivottaman kulunut, ja perusratkaisu on jäykkä ristikaavio, jota on sovellettu hotelli- ja vankilarakennuksiin jo 1800-luvulta alkaen. Tällaisia on paljon ympäri maailmaa. ”