Avainsana: Lähiluonto

Lähiluonnon ja asumisen yhteys on herättänyt kuntavaalien alla paljon keskustelua. Lähiluonnon kaipuun on kerrottu näkyvän myös asuntomarkkinoilla, kun omakotitalokauppoja on korona-aikana tehty aiempaa enemmän (HS 30.5.). Tätä asuntomarkkinoilla tapahtunutta muutosta on selitetty sillä, että tiiviin kaupunkiasumisen sijaan yhä useampi haluaa vahvistaa yhteyttään luontoon ja unelmoi omasta pihasta. 

Luontoyhteyden kaipuu ajaa monet etsimään tämän toiveen täyttäviä asuntoja myös kauempaa, varsinaisen kaupunkirakenteen ja sen tarjoamien palveluiden ja julkisten liikenneyhteyksien ulkopuolelta.

Vaikka luontoyhteyden tarve onkin koronatilanteen vuoksi korostunut, kyseessä ei välttämättä ole ohimenevä ilmiö. Sen sijaan moni meistä haluaa aidosti pyrkiä sellaiseen elämäntapaan, jossa luonnon läsnäolo on myös arjessa koettua. Helsingissä on viime aikoina korostunut tiivistä ja urbaania kaupunkirakentamista edustava linja, mikä ei aina pysty vastaamaan tähän luonnon kokemisen tarpeeseen. Vaikka luontoalueita pyritäänkin säilyttämään, niiden ajatellaan sijaitsevan usein varsinaisesta asumisesta erillään, erillisillä puisto- ja virkistysalueilla.

Asumisen yhteys luontoon ei kuitenkaan saa olla vain omakotiasujien oikeus. Haluammekin edistää monimuotoisempaa ja laadullisesti korkeatasoisempaa kaupunkisuunnittelua, jossa määrällisten asuntorakentamistavoitteiden ohessa korostettaisiin voimakkaammin laatua sekä usein Helsingissä onnistuneesti toteutettua tapaa rakentaa asuntoja myös luontoon sulautuen. Kaupunginosien tiviistäminen ei saa tarkoittaa sitä, että ikkunan takana näkyvä metsikkö korvataan naapuritalon seinällä. 

Helsingin olemukseen kuuluu sekä urbaani keskusta että luontoon kietoutuneet lähiöt. Sekä vehreys että kaupunkimainen rakenne ovat yhdistettävissä esimerkiksi puutarhamaiseksi kaupungiksi. Kaupungin kasvu ei saa johtaa asumisen laadun vähenemiseen eikä lähiöasumisen tiiviin luontoyhteyden kadottamiseen.

Mari Holopainen, Terhi Ainiala ja Lari Lohikoski

Lue 10 teesiä omaperäisestä ja osallistavasta kaupunkisuunnittelusta

Ylempi kuva Martiina Woodson

Upea Vartiosaari
Kuva: Jarmo Nieminen

Yleiskaavan suuret linjat ovat hyviä. Liikennevihreää ja moottoriteitä kaavoitetaan asunnoiksi ja raideliikenteeksi. Asuntoja on mahdollista rakentaa runsaasti. Tämän seurauksena pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen nousutahti on mahdollista pysäyttää ainakin kaavavarannon osalta. Kaava on myös kansantaloudellisesti merkittävä päätös, koska pääkaupunkiseudun harteilla on Suomen talouden uudistuminen ja tulevaisuus, halusi keskusta sitä tai ei.

Liikenteen päästöt ovat riski ihmisten terveydelle kaupungeissa. Ilman vahvempaa tukeutumista raideliikenteeseen ja yleiskaavan bulevardisointiperiaatteisiin, asukasmäärän mahtuminen yleiskaava-alueelle veisi enemmän lähimetsiä. Metsät ja puut puhdistavat ilmaa, torjuvat stressiä ja tarjoavat liikuntapalveluita ilman erillisiä maksuja. Lempipaikkaani Helsingissä on vaikea nimetä, mutta puut eri puolilla kaupunkia saavat hymyilemään.

Yleiskaava on hyväksymisen arvoinen. Se ei toki ole täydellinen. Siihen on yhteen sovitettu erilaisia poliittisia intressejä. Esimerkiksi talouden rakennemuutos pitäisi hyväksyä ja hyödyntää paremmin. Yleiskaava antaa suunnittelulle raamit, joita tarkennetaan jatkosuunnittelussa. Asemakaavoitus antaa mahdollisuuden priorisointiin ja siihen, että jatkosuunnitteluohjeilla voidaan aidosti vaikuttaa. Kaupunginhallitus esimerkiksi päätti turvata Keskuspuiston laajuutta.

Yleiskaava tähtää pitkälle, vuoteen 2050 asti. Jossain asioissa ehditään viisastuakin sinä aikana. Ja tehdä pari uutta yleiskaavaa, tarkentaa sitä visiota, joka nyt valitaan. Oman aikansa suunnittelijat ovat pohtineet esimerkiksi Töölönlahden täyttämistä. Jos yleiskaava hyväksytään, rakentamismahdollisuuksia on niin runsaasti, että jatkosuunnittelussa tulee strategisesti varmistaa oikea ajoitus ja virkistysalueiden säilyminen mahdollisimman laajoina. On ilmeisiä paikkoja tiivistää, ja suunnittelu ja rakentaminen tulee aloittaa niistä. Ei luonnon tai virkistysmahdollisuuksien kannalta herkimmistä kohdista, vaikka ne olisivatkin rahakkain vaihtoehto rakennuttajan näkökulmasta. Lähipuiston merkitystä ihmisille ei tulisi aliarvioida.

Nyt kun on olemassa näkymät asunnoille, on välttämätöntä puhua enemmän muustakin kuin asuntojen määrästä. Vastuullamme on Helsingin tulevaisuus ja kehittäminen siten, että Helsinki on Euroopan upein pääkaupunki asukkailleen ja vierailijoilleen. Kärjessä keikutaan erilaisissa vertailuissa, mutta Tukholma ja Kööpenhamina houkuttelevat huomattavasti enemmän vierailijoita.

Helsingin kallioluonto on yksi vahvuuksistamme. Se kannattaisi nostaa paremmin esiin. Ne saaret, jotka ovat saavutettavissa, löytävät ihailijansa etenkin kesäisin. Suomenlinnan tunnelma on taianomainen lumisena talvena ja hämäränä iltana, kun valot tuikkivat ja on hiljaista, koska autoja ei kulje. Suunnitellaan kaupunkiin myös yllättäviä ja ihastuttavia asioita. Jätetään kadunvarsien puille enemmän tilaa, kun asemakaavoihin päästään.

Keskiviikkona päätetään yleiskaavan lisäksi Vartiosaaren kohtalosta. Vartiosaari saatetaan kaavoittaa raskaasti asunnoiksi edellisen yleiskaavan periaatteiden pohjalta. Silloin meillä ei ollut uuden yleiskaavan tarjoamaa mittavaa kaavoitusvarantoa käsissämme. Vartiosaari on varaa säilyttää tuleville sukupolville, kun avaamme sen siltoineen useammalle virkistyskäyttöön. Vanhoine huviloineen siitä voisi kehittää esimerkiksi Tukholman Djurgårdenin kaltaisen luonto-, museo- ja liikuntasaaren. Raideyhteyden myötä Vartiosaaren saavutettavuus keskustasta on erinomainen, ja Korkeasaari vieressä. Tukholman kaavoittajat ovat malttaneet säästää monipuoliseen matkailuun, lenkkeilyyn ja ratsastukseen ihan keskustan vieressä ison saaren. Muumibrändi näkyy sisäleikkipuistossa Junibackenissa, sen sijaan, että muumeja näkyisi Helsingissä. Itä-helsinkiläiset ansaitsevat Seurasaarensa ja tulevan raideyhteyden myötä Vartiosaari on kaikkien ulottuvilla. Vastaavaa mahdollisuutta ei Helsingistä löydy ulkoiluun ja matkailuun, jos Vartiosaari yksityistetään asumiseen.

Täällä voisi leikkiä piilosta. Löytyykö mustikoita?
Kuva: Jarmo Nieminen

Ikean uudet tuolit? Djurgårdenin saari Tukholman ydinkeskustan vieressä
Kuva: Mari Holopainen