Avainsana: Kulttuuriympäristö

Rakennetun ympäristön arvot on turvattava paremmin

30.1.2023 / mari.holopainen / 0 Comments

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden debatti-palstalla 30.1.2023

Kulttuuriperinnön arvo tulisi tunnistaa paremmin alueiden ja kaupunkien suunnittelussa. Vanhan korjaamista pitäisi suosia uuden rakentamisen sijaan aina kun mahdollista. Sitä mikä on kerran purettu, ei saa enää koskaan takaisin.

Rakentamista sanelevat nykyään pitkälti lyhyen aikajänteen teknistaloudelliset tavoitteet. Tämä on ristiriitaista, sillä laissa ja strategioissa korostetaan yhteistä vastuuta luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä sekä yksilön oikeutta vaikuttaa elinympäristöönsä.

Käytännössä paikallisten kuuleminen on usein näennäistä, arvorakennuksia esitetään liian kalliina korjata, vain purkava uudisrakentaminen kannattavana tai maisemaansa ylimitoitettu rakentaminen tiivistämisen pakkona.

Ihmisiä houkuttelevat viihtyisät kaupungit

Monissa kunnissa elinvoimaa tavoitellaan kapeasti lähinnä uudisrakentamisella. Ne eivät tuo elinvoimaa, jos hankkeet eivät luo ympäristöjä, jotka nähdään jatkossakin säilyttämisen arvoisena.

Ihmisiä ja investointeja houkuttelevat viihtyisät kaupungit ja paikat. Tulee kalliiksi olla säilyttämättä ja rakentamatta kestävää ja viihtyisää arkkitehtuuria, vaikka se ei kustannussyistä olisikaan ensimmäisen rakennuttajan intressi.

Uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kestävän ympäristön tavoitteet eivät toteudu niin kauan kuin säädösohjaus ei niitä tue. Eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki ei ratkaise todettuja ongelmia kulttuuriympäristön arvojen vaalimisessa.

Asemakaavalla tai rakennusperintölailla suojellut kohteet ovat purkamiselta suojassa, mutta tällainen suojelumerkintä on arviolta vain yhdellä prosentilla rakennuskannastamme.

Jatkuvuutta ja elävyyttä

Uhan alla ovat useat hyvinvointi-Suomen ajan rakennukset, jotka on merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme ja maamme kuvaa. Havahdutaanko hävitykseen taas vasta kun on liian myöhäistä?

Kulttuuriympäristöt eivät säily tai kehity viihtyisiksi itsestään, vaan valintojen tuloksena. Yhteisen ympäristömme suojelun tarkoitus ei ole pysäyttää aikaa, vaan mahdollistaa niiden jatkuvuus ja elävyys.

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr), talousvaliokunnan jäsen,
kauppatieteiden väitöskirjatutkija

Reetta Nousiainen
väitöskirjatutkija, FM

Meilahden päiväkoti Pihlaja tulee säilyttää ja korjata

13.1.2023 / mari.holopainen / 0 Comments

TIEDOTE
13.1.2023

Mari Holopainen: Meilahden päiväkoti Pihlaja tulee säilyttää ja korjata

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Mari Holopainen (vihr) ihmettelee Helsingin kaupungin hankeyksikön toimintaa ja ehdotusta purkaa vuonna 1953 rakennettu Meilahden päiväkoti Pihlaja, mistä Helsingin Sanomat uutisoi tänään.

“Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta päätti hiljattain, että päiväkoti Meilahden korjaamisen pitää olla vaihtoehto. Kaupungin virkahenkilön näkemyksen mukaan Meilahden nykyisen päiväkodin korjaaminen ei ole vaihtoehto, vaikka lautakuntamme päätti juuri toisin – vastoin toimialan alkuperäistä esitystä,” Holopainen ihmettelee.

“Tämä on järkyttävä esimerkki Helsingin kaupungin toiminnasta. Kaupunginosien toiveet ja tarpeet ollaan herkästi valmiina sivuuttamaan. Meilahdessa on erinomainen tontti varhaiskasvatukselle aivan koulun vieressä. Lapset ovat siirtymässä väliaikaisiin tiloihin, joissa ei ole juurikaan ulkoilupihaa, vain pieni kivinen piha,” Holopainen sanoo.

“Kaupungin näkemykset, jotka viittaavat alueen arkkitehtuuriin istuvan arvorakennuksen purkamiseen ovat vastoin monia hyväksyttyjä periaatteita. Korjausrakentaminen on myös lähtökohta uudessa arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa”, Holopainen sanoo myös.

Holopainen vaatii osallistavampaa otetta ja muutosta kaupungin koulutuksen ja kasvatuksen johtamiseen: “Kaupungin varhaiskasvatus on jo kriisissä. Meilahden päiväkodissa on sitoutunut henkilökunta. Päätöksillä, joissa sivuutetaan kokonaisvaltainen harkinta, lapsivaikutusten arviointi, vanhempien ja henkilökunnan toiveet ei tulla parantamaan tilannetta.”

“Helsingissä suositaan kategorisesti suuria päiväkoteja, kun tarvittaisiin tapauskohtaisempaa harkintaa, Holopainen korostaa.

“Mielestäni kuntademokratiassa ei käy päinsä, että indikoidaan lähes heti lautakunnan linjauksen jälkeen, ettei tällainen onnistu. Asiasta päätetään jatkossakin lautakunnassa, ja mahdolliset kaavoituspäätökset menevät kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Asia jää siis vaaleilla valittujen valtuutettujen ja luottamushenkilöiden harkintaan,” Holopainen päättää.

Lisätiedot:

Mari Holopainen
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja

Holopainen toimii Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen luottamustehtävissä. Hän on kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston jäsen ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan varajäsen

mari.holopainen(at)eduskunta.fi
+358505143452

Helsingin viherpinta-ala ei saisi pienentyä

2.7.2022 / mari.holopainen / 0 Comments

Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi.

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 27.6., ettei Helsingissä voida suojella jokaista puuta. Onkin hyvä, että edes arvokkainta luontoa pyritään kartoittamaan ja suojelemaan.

Joidenkin luontoalueiden suojelu ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että muut viheralueet olisivat vapaata riistaa. Päinvastoin, Helsingin tulisi sitoutua siihen, että ihan tavallisia lähimetsiä säästetään ja viherpinta-ala säilyy jota kuinkin ennallaan tai kasvaa. Yleiskaavan myötä on arvioitu, että viherpinta-ala pienenee. Toisinkin voidaan toimia aikana, jolloin biodiversiteetin suojelu on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Lähiluonnon terveysvaikutukset tulee myös huomioida. Helteillä puut rakennusten ympärillä viilentävät tehokkaasti.

Helsinkiläinen ei ole koskaan oikeassa puolustaessaan metsiään: Keskimääräistä pienituloisimmilla alueilla lähimetsien kaavoitusta on perusteltu omistusasumisen lisäämisellä. Muilla alueilla lähimetsien puolustaminen on usein tulkittu nimbyilyksi. Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi, eikä kaupungin johtaminen muutoinkaan perustu systemaattiseen datan keruuseen asukkaiden toiveista.

Metsiin rakentaminen on helpompaa kuin esimerkiksi maanpinnalla olevien pysäköintialueiden uudelleen suunnittelu. Luonnolle tulisi määrittää arvo, joka osana ekosysteemipalveluita sille kuuluu.

Myös Helsingin rakentamisen erittäin korkeita määrällisiä tavoitteita tulisi tarkastella niiden vaikutusten kautta. Suomessa voi olla pääkaupunkiseudun lisäksi useampi kestävästi kehittyvä kaupunkialue. Näin vaikutetaan myös kohtuuhintaiseen asumiseen tehokkaimmin.

Mari Holopainen

kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vihr)

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 2.7.2022

Helsingistä ei pidä rakentaa Gotham Cityä

22.6.2022 / mari.holopainen / 0 Comments

Kaupunkia pitää rakentaa asukkaiden ehdoilla. Helsinki on osa asukkaidensa mielenmaisemaa ja elämää. Moni on huolissaan siitä, että Helsingissä rakennetaan uusia toinen toisiaan muistuttavia rakennuksia kovalla vauhdilla. Kysymys kuuluu, miksi niin paljon vanhaa yritetään purkaa. Ja kun rakennetaan uutta, pitäisi tehdä lisää persoonallisia ja viihtyisiä suunnitelmia.

Eräs helsinkiläinen kysyi minulta “Miksi osaa Helsingistä pitää rakentaa niin kuin Gotham Cityä?” Gotham City on Batmanin pimeä, kuvitteellinen ja futuristinen kotikaupunki. Moni toivoisi kodikkaampia, värikkäämpiä ja matalampia rakennuksia sekä vehreämpiä maisemia.

On tärkeää tunnistaa kohteet, jotka ovat vailla kartoitusta ja suojelua. Vuonna 1961 valmistunut Puotilan ostoskeskus on jo purettu, mutta monille alueen asukkaista on jäänyt ikävä tutun ostarin palveluita, kirjoitti Jari Pietiläinen Helsingin Uutisissa 15.6. Mielestäni kaupunkisuunnittelussa on tärkeää, että nykyajan “tori” ja kohtaamispaikka löytyy jokaisesta kaupunginosasta.

Pian päätetään Hietalahden kauppahallin takana sijaitsevien keltaisten puutalojen kohtalosta. Kaartin Lasaretti voidaan avata kaupunkilaisten käyttöön ilman, että puutaloja puretaan. Esimerkiksi Tukholmassa samantapaisiin kohteisiin on perustettu kahviloita, ravintoloita ja pikkuputiikkeja.

Käpylässä Onnentien koulurakennus päätettiin juuri pitkälti purkaa. Uudiskohteessa on onneksi vaadittu alueelle soveltuvaa arkkitehtuuria, mutta osa alueen lapsista unohdettiin ilman kunnollisia väistötiloja. Alun perin asukkaiden kaupungille koulukäyttöön lahjoittama kiinteistö myytiin osana laajaa kiinteistökauppaa Kojamolle ja joidenkin arvioiden mukaan varsin edullisesti.

Honkasuolle rakennetaan uutta puutaloaluetta, mikä on raikas poikkeus. Hirsitalot ovat kaikki eri värisiä ja maalattu perinteisillä maaleilla: okrankeltaisella, punamullalla ja mintunvihreällä. Kaupunkia on täysin mahdollista rakentaa vaihteeksi näinkin.

Joskus tuntuu siltä, että Helsingin kaupunki kuuntelee kiinteistösijoittajia asukkaita enemmän. Kaupungin suunnittelua ei pidä siirtää asukkailta ja demokraattisesta päätöksenteosta rakennuttajille.

Kolumni on alun perin julkaistu Helsingin Uutisissa 22.6.2022.

Kaupunginosien omaleimaisuuden ja nuoremman rakennusperinnön suojelua tarvitaan

31.1.2022 / mari.holopainen / 0 Comments

Mari Holopainen ja Saana Rossi

Suomen suhteessa moneen maahan nuori rakennettu historia näkyy pääkaupungissa. Helsingillä on suuri vastuu ja velvollisuus sen suojelussa. Miten onnistumme tässä tehtävässä?

Emme voi puhua enää vain 1900-luvun alusta. Jugend ei ole uhattuna. Painava kysymys on, miten vaalimme 60-luvun jälkeen rakennettua rakennuskantaa. Arvokkaat ympäristöt tulee kartoittaa ja tehtyjen inventointien on johdettava päätöksiin, joihin lainsäädäntö ohjaa. Maankäyttö- ja rakennuslain MRL:n 54§ edellyttää rakennetun ympäristön vaalimista. Rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja ei saa hävittää.

Monipuolinen kulttuurihistoria ja kerrokselliset kulttuuriympäristöt Helsingin vahvuutena

Erityisen kiinnostavia mahdollisuuksia monipuolisen, kerroksellisen kaupunkiympäristön luomiseen liittyy vanhoihin liiketiloihin ja teollisuuskiinteistöihin. Kööpenhaminassa kalatukkutorille on noussut yksi suosituimmista ravintolakeskittymistä. Kiinteistöjä, joissa on rosoisuutta ei ole purettu. Uusi käyttötarkoitus houkuttelee matkailijoita ja paikallisia viihtymään kaupungissa ja kertoo kaupungin historiasta.

Korjausvelka ei ole oikeutus purkamiseen. Myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöillä on velvollisuus korjata kiinteistöään niin, ettei se pääse liian huonoon kuntoon. Uusi kansallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma korostaa myös ilmastosyistä ennen kaikkea korjausrakentamista.

Ostarikysymys

Kokemus osoittaa, että purkumokia tulee välttää lähihistorian osalta. Helsingille tyypillisiä 60-luvun ostareita arvioitiin ostariselvityksessä jo vuonna 2004, jotta hienoimmat niistä saataisiin säilymään tulevillekin polville. Suuri osa kaupungin ostareista on purettu ja siksi jäljelle jääneet ovat sitäkin ainutlaatuisempia. Helsingin pitää vaalia jäljellä olevia, ja korjata ja kehittää niitä kaupunkihistorialliset arvot tunnistaen. Ostarit on kaavoitettu periaatteella, että lähipalveluiden luo voi kävellä tai pyöräillä ja ne vastaavat mitä parhaiten kestävän liikkumisen tarpeisiin.

Arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema Kulosaaren ostari arvioitiin rakennustaiteellisesti kaikista arvokkaimpaan luokkaan. Sen monivaiheinen kaavoitus on edelleen kesken hallinto-oikeuden todettua purkamisen mahdollistavan kaavan lainvastaiseksi. Nyt meillä on erinomainen mahdollisuus säästää arvokas ostari ja suunnitella sen yhteyteen toteutettava lisärakentaminen ostarin hienoa porrasjulkisivua kunnioittaen.

Valtuustosta löytyy tahtotilaa huolehtia arvokkaasta kulttuuriperinnöstä. Tuoreen kaupunkistrategian mukaan ”Helsinki tunnistaa muotoilun ja arkkitehtuurin merkityksen hyvinvoinnille, paremman kaupunkilaiskokemuksen tuottamiselle ja kaupungin brändille.” ja ”Helsingin kaupunginosien omaleimaisuutta ja turvallisuutta vaalitaan.” Toteutetaan tätä käytännössä kohtelemalla lähihistorian rakennustaiteellisia helmiä ansaitsemallaan tavalla.

On tärkeää avata vuorovaikutusprosessi asukkaille siinä vaiheessa, kun suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon. Vastuu ja oikeus kulttuuriympäristön vaalimisesta kuuluu perustuslain mukaan kaikille.

Saana Rossi
varavaltuutettu, arkkitehti

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu, kauppatieteiden maisteri