Kuva: Martiina Woodson

Päiväkotien tilaongelmat ovat nousseet jatkuvasti esiin Helsingissä. On totta, että laadukkaalla suunnittelulla voidaan saavuttaa paljon, mutta tällä hetkellä lasten tarpeista tingitään kustannusten ja keskittämisen nimissä.

Keskittäminen suurin päiväkoteihin on tehnyt useissa kohteissa mahdottomaksi löytää riittäviä ja rauhallisia neliöitä ulkoiluun. Helsingin ei ole välttämätöntä keskittää ja samalla lakkauttaa pieniä ja keskikokoisia päiväkoteja, joilla on liikkumisen mahdollistavat piha-alueet.

Lapsen näkökulmasta olennaista on ulkoilun päivittäinen toimivuus, eivät satunnaiset retkipäivät. Pihalla vietetään pitkät iltapäivät siihen asti, kunnes vanhemmat tulevat hakemaan.

Tilanahtaus on hälyttävä kehityssuunta, joka heijastaa laajempaa ongelmaa: lasten tarpeet jäävät suunnittelussa toistuvasti toissijaisiksi. Korjaamisvuorossa oleva, mutta muuten toimiva kiinteistö on usein sulku-uhan alla, vaikka myös uusien tilojen vuokrat ovat kalliita.

Tilaprosessit ovat joustamattomia, ja yhteinen suunnittelu kaupunkiympäristön ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen välillä on jatkuvissa ongelmissa. Meille luottamushenkilöille koulujen ja päiväkotien tilamuutokset ja lakkauttamiset esitellään liian usein siinä vaiheessa, kun tilat on jo pakko järjestää ikään kuin oletuksena, että kumileimasimella kuittaamme ne.

Olen esittänyt valtuustoaloitteessa sisätilojen lapsikohtaisen neliömäärän väljentämistä. Korostimme vastauksessamme tavoitteen tärkeyttä. Puolueet eivät kuitenkaan ole löytäneet yhteistä näkemystä rahoituksesta, joka mahdollistaisi väljemmät tilat lapsille ja henkilökunnalle.

Jos kantakaupungissa ei voida tarjota riittävästi ulkoilutilaa, tilanpuutetta voitaisiin joissain tapauksissa kompensoida tarjoamalla näille päiväkodeille väljemmät sisätilat. Nykyinen tilamalli pakottaa kaikki samaan muottiin, toimivuudesta riippumatta.

Mari Holopainen, kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu (vihr.), Helsinki
Kirjoitukseni on julkaistu Helsingin Uutisissa, 15.1.2025