Vaalirahoitusilmoituksia kerää Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta (http://www.vaalirahoitus.fi/)
Suomella on maailmanlaajuisesti korruptiosta vapaan ja turvallisen maan maine, jota ovat menneinä vuosina pönkittäneet Transparency Internationalin korruptiovertailun kärkisijat. Onko tämä eittämättä mairitteleva asema ansaittu? Vai onko korruptiovertailussa menestyminen johtanut itsetyytyväisyyteen ja silmien sulkemiseen suomalaisen korruption edessä?
Setelinippujen ojentaminen pöydän alta viranomaisille on Suomessa toki – ja onneksi – hyvin vähäistä. Korruptio on kuitenkin muutakin kuin lahjontaa: se määritellään julkisen aseman väärinkäytöksi oman edun tavoittelemiseksi. Valitettavan monet kytkökset liike-elämässä ja politiikassa sopivat tämän määritelmän alle. Suomalainen korruptio on ennen kaikkea niitä surullisen kuuluisia hyvä veli -verkostoja ja juuri ja juuri laillisuuden rajoissa toimivaa epäeettistä toimintaa. Verkostot luodaan pitkäaikaisiksi vastavuoroisen kiitollisuudenvelan ketjuiksi eikä vain yhtä transaktiota ajatellen. Tämä tekee yksittäisistä korruptiotapauksista vaikeasti havaittavia ja samalla se tekee korruptiosta rakenteellisen ongelman, “maan tavan”.
Suomalaista korruptiota on tutkittu yllättävän vähän. Poikkeuksen tekevät Vaasan yliopiston professori Ari Salminen ja Venla Mäntysalo, jotka tutkimukseensa perustuen julkaisivat selvityksen Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa (2013). Tutkijoiden mukaan vuosikausia jatkunut hyvä veli- toiminta hämärtää toimijoiden käsitystä oikeasta ja väärästä: näin on aina toimittu. MTV:n haastattelussa Salminen kuitenkin muistuttaa, että kaikki verkottuminen liike-elämässä tai politiikassa ei ole pahasta vaan epävirallisia verkostoja tarvitaan purkamaan hierarkisia ja jäykkiä rakenteita. Ongelmiksi verkostot muodostuvat, kun verkoston jäsenten välille muodostuu epätervettä kiitollisuuden velkaa ja verkoston toiminta ei ole läpinäkyvää.
Poliitikkojen lähipiirin rakenne voi vaikuttaa päätöksentekoon. Myös vaalirahoituksella on vaikutusta. Vaikka rahoitusta on hieman avattu, on nykyisen lain turvin mahdollista vastaanottaa esimerkiksi yrityksiltä tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen lahjoituksia, joiden alkuperää ei kerrota – kunhan 1500 euron yksittäistä summaa ei ylitetä. Tukia myös kierrätetään puolueiden kautta, jolloin alkuperää ei aina mainita. Vihreät ovat päättäneet lakia avoimemmasta vaalirahoituksen avaamisesta. Ehdokkaat sitoutuvat julkistamaan kunnallisvaaleissa yli 800 euron ja eduskunta-, europarlamentti- sekä presidentinvaaleissa 1000 euron ja sitä suurempien summien lahjoittajat.
Vaalirahoituksen vastaanottaminen toisaalta mahdollistaa myös niiden ehdokkaiden osallistumisen vaaleihin, joilla ei ole merkittävää omaisuutta tai tuloja. Myönteisenä kehityksenä voidaan pitää sitä, että yksittäisiltä ihmisiltä saadut mikrolahjoitukset ovat kasvussa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Niiden avulla pystytään hajottamaan vaalirahoituksen ja vallan keskittymisestä.
Transparency International ei sekään enää näe Suomea täydellisenä mallioppilaana – osin vaalirahakohun vuoksi. Vuoden 2014 vertailussa Suomi ylsi edelleen kolmannelle sijalle. Järjestö kuitenkin arvioi, ettei Suomen korruption vastainen toiminta ole riittävää. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää suljettuihin verkostoihin, veroparatiiseihin ja tiedon avoimuuteen.
Suomalaisten luottamus toisiinsa ja hallintoon on edelleen kansainvälisesti korkealla tasolla, mikä mahdollistaa talouden toimivuuden ja julkisen vallan tehokkuuden. Luottamuksen säilyminen on äärimmäisen tärkeää, muttei itsestään selvää. Luottamusta ei tule horjuttaa käyttämällä valtaa väärin. Etenkin kun menneet kohut, heikko talouskasvu ja eriarvoisuuden lisääntyminen ovat jo omiaan rapauttamaan sitä.
On hyvä, että suomalaiseen korruptioon ja sen ikäviin seurauksiin on hiljalleen herätty. Sillä vain ongelman tunnistamalla siihen voidaan puuttua. Uudella pian valittavalla eduskunnalla on mahdollisuus jatkaa orastavaa positiivista kehitystä läpinäkyvyyden lisäämisessä, korruption tunnistamisessa ja sen kitkemisessä Suomessa. Päättäjien joukkoon Arkadianmäelle tarvitaan myös vaihtuvuutta ja uutta verta, joka ei ole sidoksissa vallassa oleviin rakenteisiin ja verkostoihin.
Sinikka Parviainen ja Mari Holopainen
Lähteitä:
Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa (2013): http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-429-2.pdf
http://www.hs.fi/kotimaa/a1409534490917
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/professori-tallaista-on-korruptio-suomessa/2389344
http://oikeusministerio.fi/fi/index/toimintajatavoitteet/kriminaalipolitiikka/korruptio.html