Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden debatti-palstalla 30.1.2023

Kulttuuriperinnön arvo tulisi tunnistaa paremmin alueiden ja kaupunkien suunnittelussa. Vanhan korjaamista pitäisi suosia uuden rakentamisen sijaan aina kun mahdollista. Sitä mikä on kerran purettu, ei saa enää koskaan takaisin.

Rakentamista sanelevat nykyään pitkälti lyhyen aikajänteen teknistaloudelliset tavoitteet. Tämä on ristiriitaista, sillä laissa ja strategioissa korostetaan yhteistä vastuuta luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä sekä yksilön oikeutta vaikuttaa elinympäristöönsä.

Käytännössä paikallisten kuuleminen on usein näennäistä, arvorakennuksia esitetään liian kalliina korjata, vain purkava uudisrakentaminen kannattavana tai maisemaansa ylimitoitettu rakentaminen tiivistämisen pakkona.

Ihmisiä houkuttelevat viihtyisät kaupungit

Monissa kunnissa elinvoimaa tavoitellaan kapeasti lähinnä uudisrakentamisella. Ne eivät tuo elinvoimaa, jos hankkeet eivät luo ympäristöjä, jotka nähdään jatkossakin säilyttämisen arvoisena.

Ihmisiä ja investointeja houkuttelevat viihtyisät kaupungit ja paikat. Tulee kalliiksi olla säilyttämättä ja rakentamatta kestävää ja viihtyisää arkkitehtuuria, vaikka se ei kustannussyistä olisikaan ensimmäisen rakennuttajan intressi.

Uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kestävän ympäristön tavoitteet eivät toteudu niin kauan kuin säädösohjaus ei niitä tue. Eduskunnan käsittelyssä oleva rakentamislaki ei ratkaise todettuja ongelmia kulttuuriympäristön arvojen vaalimisessa.

Asemakaavalla tai rakennusperintölailla suojellut kohteet ovat purkamiselta suojassa, mutta tällainen suojelumerkintä on arviolta vain yhdellä prosentilla rakennuskannastamme.

Jatkuvuutta ja elävyyttä

Uhan alla ovat useat hyvinvointi-Suomen ajan rakennukset, jotka on merkittävä osa kansallisvarallisuuttamme ja maamme kuvaa. Havahdutaanko hävitykseen taas vasta kun on liian myöhäistä?

Kulttuuriympäristöt eivät säily tai kehity viihtyisiksi itsestään, vaan valintojen tuloksena. Yhteisen ympäristömme suojelun tarkoitus ei ole pysäyttää aikaa, vaan mahdollistaa niiden jatkuvuus ja elävyys.

 

Mari Holopainen
kansanedustaja (vihr), talousvaliokunnan jäsen,
kauppatieteiden väitöskirjatutkija

Reetta Nousiainen
väitöskirjatutkija, FM