Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi.
Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 27.6., ettei Helsingissä voida suojella jokaista puuta. Onkin hyvä, että edes arvokkainta luontoa pyritään kartoittamaan ja suojelemaan.
Joidenkin luontoalueiden suojelu ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että muut viheralueet olisivat vapaata riistaa. Päinvastoin, Helsingin tulisi sitoutua siihen, että ihan tavallisia lähimetsiä säästetään ja viherpinta-ala säilyy jota kuinkin ennallaan tai kasvaa. Yleiskaavan myötä on arvioitu, että viherpinta-ala pienenee. Toisinkin voidaan toimia aikana, jolloin biodiversiteetin suojelu on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Lähiluonnon terveysvaikutukset tulee myös huomioida. Helteillä puut rakennusten ympärillä viilentävät tehokkaasti.
Helsinkiläinen ei ole koskaan oikeassa puolustaessaan metsiään: Keskimääräistä pienituloisimmilla alueilla lähimetsien kaavoitusta on perusteltu omistusasumisen lisäämisellä. Muilla alueilla lähimetsien puolustaminen on usein tulkittu nimbyilyksi. Helsingissä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiluonnosta ei ole tutkittu riittävästi, eikä kaupungin johtaminen muutoinkaan perustu systemaattiseen datan keruuseen asukkaiden toiveista.
Metsiin rakentaminen on helpompaa kuin esimerkiksi maanpinnalla olevien pysäköintialueiden uudelleen suunnittelu. Luonnolle tulisi määrittää arvo, joka osana ekosysteemipalveluita sille kuuluu.
Myös Helsingin rakentamisen erittäin korkeita määrällisiä tavoitteita tulisi tarkastella niiden vaikutusten kautta. Suomessa voi olla pääkaupunkiseudun lisäksi useampi kestävästi kehittyvä kaupunkialue. Näin vaikutetaan myös kohtuuhintaiseen asumiseen tehokkaimmin.
Mari Holopainen
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 2.7.2022