Kampanjani aikana olen päässyt puhumaan monien ihmisten kanssa ja kuulemaan huolia ja toiveita tulevaisuudesta. Yksi aiheista, joka nousi useasti esille, on talous ja mitä oikeastaan tarkoitan, kun nostan tavoitteekseni Suomen elinkeinostrategian uudistamisen.

Suomi tarvitsee uutta elinkeinostrategiaa, jotta voimme vahvistaa ja uudistaa taloudellista pohjaa. Pari sataa vuotta sitten terva oli Suomen merkittävimpiä vientituotteita, kunnes sahatavaran valmistus puusta yleistyi ja elinkeinorakenne monipuolistui. Nyt olemme tilanteessa, jossa meidän tulee muuttaa talouden rakenteita kestävämmäksi kohti päästötöntä energiaa ja kiertotaloutta. Jotta voimme rakentaa uutta kestävään talouskasvuun pohjautuvaa elinkeinostrategiaa Suomelle, nousee kolme tavoitetta yli muiden:

  1. Luodaan edellytyksiä ja kannustimia yritysten uusiutumiselle ja innovaatioille – ei kannatella vakiintunutta tai markkinoilla kannattamatonta yritystoimintaa valtion yritystuilla
  2. Kehitetään rakenteita, jotka jakavat työtä ja kasvavaa hyvinvointia tasaisemmin – haaste korostuu globaalissa ja digitaalisessa taloudessa työn tuottavuuserojen kasvaessa
  3. Pehmennetään murroksiin sopeutumista, esimerkiksi luomalla taloudellisia tukia siirtymävaiheeseen

Tärkeimmät poliittiset keinot, joilla voimme saavuttaa nämä tavoitteet, ovat seuraavat:

  • Investoidaan koulutukseen ja tutkimukseen: Jos haluamme rakentaa johtavia ratkaisuja maailman polttavimpiin ongelmiin tarvitsemme parasta osaamista yrityselämän käyttöön. Koulutus varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja aina jatkokoulutukseen asti on loistava investointi. Leikkaamalla tutkimuksesta leikataan tulevasta kasvusta.  Huomattava osa startupeista on linkittynyt yliopistojen osaamiseen ja tutkimukseen. Vahva perustutkimus on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa oman alansa tutkimuksen kanssa ja poimii itsenäisesti nousevia teemoja, eikä sitä kannata ohjata poliittisesti. Tutkimuksen ja osaamisen painoarvon nostamiseksi poliittisessa päätöksenteossa tarvitsemme tieteeseen ja tutkimukseen keskittyvän ministerin.
  • Tehdään luovat alat ja uudet teknologiat tunnistava elinkeinostrategia: Suomessa on perinteisesti tehty teollisuuspolitiikkaa aluepoliittisin perustein. On vihdoin tunnistettava, että pääkaupunkiseutu tuottaa noin kolmanneksen Suomen BKT:sta ja yli 80 % siitä muodostuu erilaisista palveluista kuten ICT:sta, viestinnästä ja rahoitusalalta.  Muutos vaatii muun muassa sitä, että työ- ja elinkeinoministeriön osaamista vahvistetaan luovien alojen ja markkinoinnin osaajilla.
  • Tuetaan osaamisen kansainvälistä liikkuvuutta: Maailman parhaimpiin kuuluvasta peruskoulutuksesta huolimatta eivät maailman parhaat osaajat tule vain Suomesta. Menestyminen vaatii erilaisten osaamisten, kulttuurien ja ajattelutapojen tuomista yhteen. Jotta pärjäämme kansainvälisessä ympäristössä, meidän on vahvistettava osaamisen liikkuvuutta Suomen ja muun maailman välillä. Kannustetaan suomalaisten opiskelua ja työskentelyä ulkomailla, esimerkiksi kaikille kuuluvana osana korkeakouluopintoja. Ulkomailla luotu verkosto ja paluumuuttajat ovat suomalaisille yrityksille merkittävä voimavara. Lisäksi tehdään Suomesta houkuttelevampi kotimaa muualta tulleille osaajille, esimerkiksi tarjoamalla kansainvälisiä kouluja ja varmistamalla julkisten palvelujen saatavuus englanniksi. Yrityskulttuurissa tarvitaan myös ajatusmaailman muutosta, jotta Suomessa kouluttautuneet tai opiskelijavaihtoon tulleet pääsevät työelämään. Haluan, että he, jotka kokevat Suomen kodikseen, voivat täällä myös asua ja tehdä töitä. Täydellistä suomen ja ruotsin kielen taitoa ei tarvita kaikkiin töihin aluksi. Ei ole mitään järkeä, että Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden mahdollisuuksia jäädä Suomeen töihin vaikeutetaan. Oleskeluluvan saamista tulee helpottaa.
  • Kannustetaan työtä, verotetaan haittoja: Suuntaamalla verotusta työstä haittoihin saavutetaan kaksi isoa hyötyä: voidaan ohjata kysyntää ympäristöystävällisemmäksi ja lisätä tuotannon ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön saastuttaminen, tuotteiden hintaan, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia. Samalla tulee myös vahvistaa työllistäviä palvelualoja ja jakaa taloudellista hyvinvointia eriarvoisuuden vähentämiseksi. Perustulolla voimme parantaa sosiaaliturvaa, jotta se vastaisi paremmin useasta eri tulolähteestä koostuvaa työelämää. Perustulon avulla voimme poistaa kannustinloukkuja ja luoda järjestelmän, jossa työn tekeminen, yrittäminen tai opiskelu on aina kannattavaa, eikä siitä rangaista. Samalla vahvistetaan pienyrittäjien sosiaaliturvaa.
  • Ohjataan yritystuet talouden uudistamiseen: Haluan ohjata valtion tuen energiankulutuksesta, alkutuotannosta ja runsaita osinkoja joka tapauksessa maksavilta suuremmilta yrityksiltä uusiutumiseen: tutkimukseen, kehitykseen ja kasvuyritysten siemenvaiheen rahoitukseen. Valtion yritystukien määrä on noin 4 miljardia euroa vuodessa. Näistä vain noin kymmenyksen arvioidaan olevan uudistavia tukia eli niitä, jotka menevät uusiin ideoihin ja yrityksiin. Sen sijaan ympäristölle haitallisia tukia on yli 80%, mikä vastaa 3,5 miljardia euroa vuodessa (keskeisiä uudelleen suunattavia tukia ovat esimerkiksi energiaintensiivisten yritysten, kaivosteollisuuden ja kasvihuoneiden veronpalautukset sekä alempi sähköverokanta).
  • Rakennetaan kunnianhimoinen ja ennakoitava uusiutumista tukeva sääntely-ympäristö globaalien haasteiden ratkaisemiseen: Haastetaan yritykset kehittämään ratkaisuja esimerkiksi ilmasto-ongelman ja kiertotalouden haasteisiin asettamalla korkeat tavoitteet lainsäädännöllä. Varmistetaan samalla lainsäädännön sitovuus ja ennakoitavuus pitkäjänteisen kehityksen mahdollistamiseksi. Norjassa yksi tärkeimmistä syistä nopeaan autojen sähköistämiseen on ollut tukien lisäksi nimenomaan valtion pitkäjänteinen ja kunnianhimoinen politiikka. Uusi teknologia ravistelee myös useita aloja, joilla on perustellusti paljon lainsäädännöllisiä rajoitteita. Panostetaan siksi siis virkavalmistelun osaamiseen näillä aloilla, kuullaan alan yrityksiä ja luodaan asteittain nopeasti edellytyksiä uusien, kestävämpien ratkaisujen testaamiseen ja kaupallistamiseen.
  • Rakennetaan useiden yritysten ja järjestöjen ajama yritysvastuulaki sekä Suomessa että EU:ssa: Laki määrittelee lainsäädännöllisen minimitason tuotantoketjuille ja kieltää mm. lapsityövoiman ja orjatyövoiman käytön kohdemaassa. Näin voimme parantaa vastuullisesti toimivien suomalaisten yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailluilla markkinoilla.

 

Suomella on loistavat lähtökohdat luoda uusia menestystarinoita kestävän talouden markkinoille, kun ohjaamme voimamme oikein.

Mari Holopainen on kauppatieteiden väitöskirjatutkija ja vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä numerolla 30.

Lähteitä

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf

https://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/YMra132013_Ympariston_kannalta_haitallis(10428)