Vuonna 2018 olimme käyttäneet vuoden luonnonvarat loppuun jo elokuun ensimmäisenä päivänä – aikaisemmin kuin minään aikaisempana vuonna. Loppuvuoden elimme velaksi. Veikkaukset vuoden 2019 ekovelkapäivästä (Ekovelkapäivä = maan biokapasiteetti / Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365) ovat käynnissä ja valitettavasti sen odotetaan ajoittuvan heinäkuun puolelle.
Kun tarkastelee raaka-aineiden käytön ja jätteen määrän kasvuennusteita, ei tule kovin optimistinen kuva tulevien vuosien ekovelkapäivien veikkauksista. Jätteen määrä lähes tuplaantuu 2050 mennessä globaalisti vuoden 2016 2 miljardista tonnista jätettä (The Economist 09/2018). Muovijätteen ennustetaan kasvavan vuoden 2016 tasosta yli 75% jo vuoteen 2030 mennessä (McKinsey 12/2018). Arvioiden mukaan luonnonvarojen louhinta kaksinkertaistuu 85:sta 186:een miljardiin tonniin globaalisti vuoteen 2050 mennessä (EU:n julkaisu 2017). Kaivannaisteollisuus ja louhinta ovat yksi suurimpia tekijöitä, kun arvioidaan luonnon monimuotoisuuden hävittämisen syitä maapallolla. Kaivannaisteollisuus tuottaa myös valtavan määrän jätettä.
Ongelmaksi muodostuu myös se, että tuotannon kasvusta huolimatta monien raaka-aineiden kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin. Esimerkiksi EU on listannut 27 eri kriittistä raaka-ainetta, joilla on tärkeä rooli taloudellisessa toiminnassa ja joiden saatavuus EU:n markkinoille voi olla rajallista (ks. lista näistä materiaalista täältä). Tarvitsemme entistä enemmän monia näistä kriittisistä raaka-aineista mahdollistamaan muun muassa energiantuotannon murrosta, esimerkiksi aurinkopaneelien, sähköautojen ja tuulivoimaloiden rakentamiseen. On siis itsestään selvää, että emme voi tuottaa ja kuluttaa enää samaan tahtiin kuin ennen, jos haluamme tehdä näitä tärkeitä ja tarvittavia muutoksia yhteiskunnassamme.
Meidän on muutettava lineaarinen kulutus- ja tuotantotapamme kohti kiertotaloutta ja suljettuja kiertoja, jossa materiaali palaa tuotteista uudelleen raaka-aineeksi ja pysyy näin kierrossa eri muodoissa ikuisesti. Lyhykäisyydessään kiertotalous perustuu seuraaviin ideoihin:
- Toisen jäte on toisen ravintoa
- Rakenna kestävyyttä monipuolisuudella – mitä monipuolisemmat resurssit, sitä helpommin pystytään kohtaamaan shokkeja.
- Käytä energiaa uusiutuvista lähteistä
- Ajattele systeemeissä – tarvitsemme systeemejä, jotta voimme rakentaa kokonaan suljetun kiertotalouden. Vain yksi yritys ja yksi tuote ei voi tätä tehdä, vaan tarvitaan kaikkia toimijoita tuotteiden elinkaaren aikana.
Tällä hetkellä olemme kuitenkin kaukana tästä hienosta mallista – liian helposti heitämme arvokasta tavaraa menemään ja ostamme tilalle uutta yksinkertaisesti siksi, että se on halvempaa. Kiertotalous on paitsi elinehto myös keino kasvattaa Suomen ja koko EU:n kilpailukykyä, vahvistaa taloudellista kasvua, luoda uusia työpaikkoja ja uutta osaamista, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä parantaa ympäristön tilaa.
Poliitikkona haluan tukea muutosta kohti kiertotaloutta ja vaikuttaa siihen, että Suomi luo kansainvälisesti kilpailukykyisiä kiertotalousratkaisuja. Hienoja esimerkkejä löytyy jo paljon. Voit lukea niistä esimerkiksi Sitran kokoamasta listasta täältä. Keinoja, miten voimme politiikalla edistää kiertotalouteen siirtymistä, on monia. Näistä keskeisinä pidän ainakin seuraavia:
- Kiertotalousosaaminen: Suunnataan koulutusta eri tieteen ja tekniikan alueilla tukemaan kiertotaloutta esimerkiksi tuotesuunnittelussa, prosessi- ja materiaalitekniikassa ja elinkaarianalyyseissä.
- Kunnianhimoiset, sitovat tavoitteet ja kannustimet: Koska uusien materiaalien tuotannon ulkoisvaikutukset eivät näy täysimääräisesti tuotteiden hinnoissa, monet kiertotalousratkaisut tarvitsevat ylimääräisen sysäyksen liikkeellelähtöön. Luodaan ympäristö, jossa yhtäältä haastamme yritykset kehittymään nopeasti kansainvälisen kehityksen eturintamassa ja samalla tarjoamme riittävän jatkuvuuden mahdollistaaksemme pitkäjänteiset investoinnit teknologian, uusien ekosysteemien ja uuden keräily- ja tuotantoinfrastuktuurin kehittämiseen.
- Teknologiariippumattomat kannustinmekanismit: Palkitaan ensisijaisesti yhteiskunnan perimmäisten tavoitteiden täyttymisestä – esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tai kierrätysasteen kasvattamisesta. Ei sidota kannusteita vain yksittäisiin teknologioihin. Näin hyödynnetään uusien innovaatioiden kaikki mahdollisuudet eikä rajoiteta niitä keinoihin, jotka tunnemme tänään. Hyvin suurten ja lupaavien teknologiamurrosten (esim. liikenteen sähköistymisen) kohdalla tästä tavoitteesta voi olla perusteltua poiketa, mutta mitä pidemmälle tulevaisuuteen lainsäädäntöä tehdään sitä tärkeämpää teknologianeutraalius on.
- Yhteinen EU-tason toimintaympäristö: Jätteen keräys ja kierrätys on voimakkaasti säännelty toimiala. Samaan aikaan yritysten toiminta ylittää maiden rajat. Toimintaympäristön helpottamiseksi meidän on luotava EU:n laajuisesti yhtenäisiä käytäntöjä esimerkiksi siihen, missä vaiheessa jätteestä tuotettu materiaali lakkaa olemasta jätettä ja jätteen käsittelyä koskevan lainsäädännön piirissä.
- Julkinen tutkimus ja kehitys sekä siemenrahoitus: Kohdistetaan julkista tutkimusrahoitusta ja siemenvaiheen yritysrahoitusta kiertotalouteen pohjautuviin innovaatioihin, esim. jätteiden erilliskeräykseen ja lajitteluun sekä uusiin biopohjaisiin tuotteisiin.
- Vähäpäästöisen energian lisääminen: Jatketaan energiajärjestelmän uudistamista kunnianhimoisesti kohti monipuolisempaa ja hiilineutraalia energiantuotantoa.
Vaikka alussa tarvitaan rohkeita investointeja, kantavat investointien tulokset kauas. Näin voimme rakentaa paitsi kilpailukykyä ja työpaikkoja Suomelle, myös kestävämpää tulevaisuutta. Meidän tehtävämme päättäjinä on nyt vauhdittaa kiertotalouteen siirtymistä.
Lähteet:
https://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/concept
https://ek.fi/syty-kiertotaloudesta/mika-ihmeen-kiertotalous/
https://www.wrforum.org/publications-2/publications/
https://www.sitra.fi/en/topics/a-circular-economy/