Kuva: Susanna Kekkonen
Minulla oli ilo vierailla Adoptioperheet ry:n toimistossa keskustelemassa adoptioon liittyvistä asioista. Adoptioperheiden vaalislogan ”tavoitteena yhteiskunta, jossa adoptoidun on hyvä elää” koskettaa minua monella tavalla. Tunnen adoptiovanhempia ja –lapsia ja kaupunginvaltuutettuna ja eduskuntavaalien ehdokkaana pyrin edistämään hyvää ja tasa-arvoista arkea lapsiperheille.
Adoptioperheet on tehnyt järjestelmällisesti työtä lisätäkseen tietoisuutta adoptiosta ja lisätäkseen adoptioperheiden yhdenvertaisuutta muiden lapsiperheiden rinnalla. Kuulin, että työsarkaa riittää silti vielä. Adoptioperheet ry:n tavoitteet liittyvät asenteisiin, palveluihin ja työelämään.
Adoptiohakijat saavat adoptioneuvontaa ja –valmennusta, mutta lapsen tultua perheeseen kaivataan enemmän jälkipalvelua. Kaikilla adoption osapuolilla tulisi olla riittävä tuki. Adoptiovanhemmat kohtaavat usein tilanteita, joissa he joutuvat valistamaan kohtaamiaan ammattilaisia esimerkiksi terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Ammattilaisten adoptiotietoutta tulee lisätä tutkitun tiedon avulla. Opintoihin pitää sisältyä tietoa sekä kansainvälisestä että kotimaan adoptiosta. Ammattilaisille tulee tarjota myös täydennyskoulutusta adoptiosta ja adoptioteemoista.
Ulkomailta adoptoidut adoptiolapset joutuvat kohtaamaan rasismia. THL:n kouluterveyskyselyssä tuli ilmi, että lapset eivät aina kotona kerro kohtaamastaan rasismista. Rasismiin tulee aina puuttua, ja joskus pienelläkin myötätuntoisella eleellä saattaa olla iso vaikutus rasismin kohteeksi joutuneelle lapselle.
Adoptioperheet ovat biologisen lapsen perheisiin verrattuna eriarvoisessa asemassa perhevapaiden suhteen esimerkiksi eläkekertymän ja päivärahaprosentin osalta. Adoptiovanhemmat jäävät terminologian vuoksi ulkopuolelle myös monien työehtosopimusten mahdollistamista palkallisista jaksoista perhevapaan aikana. Työ ja perhe ovat myös adoptiovanhemmille tärkeitä, ja molemmille tulee antaa tilaa ja mahdollisuuksia.
Adoption iloa
Adoptio on hyvä tapa tulla perheeksi. Syntyvyys on laskussa, ja adoptiot voivat olla monille sopiva tapa tulla perheeksi. Adoptio-ohjelmaa toivotaan osaksi kansallista lapsistrategiaa, jotta adoptiolle olisi olemassa pitkäaikainen suunnitelma. Perhepalveluissa adoptiota otetaan harvoin puheeksi, ja lapsettomuudesta kärsiville adoptio voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Hitaimmillaan adoptioprosessit ovat kestäneet vuosikausia, mutta tällä hetkellä odotus sujuu huomattavasti nopeammin, ja hakijaperheitä toivottaisiin jopa enemmän. Kotimaan adoptiomäärä on vakiintunut samalle tasolle, mutta kansainväliset adoptiot ovat vähentyneet. Vuonna 2018 adoptiolapsia tuli Suomeen vain hieman yli 50, kun vilkkaimpina vuosina tulijoita on ollut useita satoja.
Nyt maaliskuun puolivälissä vietetään Adoption ilo -viikkoa, jolloin adoptiota tuodaan näkyväksi. Adoptioperheet, Pelastakaa Lapset, Interpedia ja Yhteiset Lapsemme julkaisevat adoptioaiheisia some-päivityksiä, ja kuka tahansa, jota adoptio koskettaa, voi osallistua kampanjaan. Mielestäni adoptio koskettaa meitä kaikkia: adoptioperheiden ystäviä, naapureita, leikkikavereita, opettajia, valmentajia, terveydenhuollon ammattilaisia ja poliitikkoja. Tehdään yhdessä sellainen yhteiskunta, jossa adoptoidun on hyvä elää.
Mari Holopainen on vihreiden kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Helsingissä